Laestadianernas Fridsföreningars Förbund
Laestadianernas Fridsföreningars Förbund | |
---|---|
Perustettu | 6. heinäkuuta 1935 |
Tyyppi | herätysliike |
Toimiala | rauhansanalaisuus |
Päämaja |
Permonkaarre 111 68600 Pietarsaari |
Toiminta-alue | Suomi |
Puheenjohtaja | Torvald Hjulfors |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Osa artikkelisarjaa |
Lestadiolaisuus |
---|
Osa artikkelisarjaa |
Luterilaiset herätysliikkeet Suomessa |
---|
Laestadianernas Fridsföreningars Förbund r.f. (lyhennetään LFF) on ruotsinkielisten ja kaksikielisten lestadiolaisten rukoushuoneyhdistysten muodostama organisaatio Suomessa. Järjestöllä on kahdeksan jäsenyhdistystä Pohjanmaalla ja yksi Helsingissä. Jäsenyhdistykset ovat itsenäisiä ja päättävät omista asioistaan, kun taas LFF koordinoi yhteisiä työmuotoja, kuten lähetystyötä. LFF julkaisee myös lehteä, jonka nimi on Sions Missionstidning (suomennettuna Siionin Lähetyslehti). LFF toimii yhteistyössä suomenkielisen sisarjärjestönsä Lähetysyhdistys Rauhan Sanan (LYRS) kanssa, sekä norjalaisten ja ruotsalaisten itälestadiolaisen haaran organisaatioiden kanssa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sions Missionstidningiä julkaistiin epäsäännöllisesti 1910-luvulta lähtien ja säännöllisesti vuodesta 1925. Tuolloin ruotsinkielinen lestadiolaisliike otti vastuun lehdestä. Vuosina 1920–1934 syntyi lestadiolaista herätystä Pedersören Kolpissa ja Siipyyn Skaftungissa.[1]
Lestadiolaisuus jakautui Oulun kokouksessa kahteen leiriin vuonna 1934. Seuraavana vuonna ruotsinkieliset lestadiolaiset kokoontuivat Luotoon varmistamaan lehden jatkuvuutta ruotsinkielisen lestadiolaisliikkeen piirissä. Asia vahvistettiin Närvilän rukoushuoneella elokuussa 1935. Samalla korostettiin ruotsinkielisten lestadiolaisten tunnustavan samaa uskoa kuin aikaisemmin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.[1]
Vuosien 1930–1980 välisenä aikana alueelle rakennettiin neljä lestadiolaista rukoushuonetta. Bosundiin rakennettiin uusi rukoushuone vuonna 1954. Toinen rukoushuone rakennettiin niin ikään Luotoon Risohällille. Vaasan tilat osoitteessa Kalastajankatu 5 myytiin ja lestadiolaiset saivat rukoushuoneen ja tilat samalla tontilla sijaitsevasta asuintalosta. Pietarsaareen rakennettiin uusi rukoushuone vuonna 1972.[1]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]LFF:n jäseniä ovat yhdeksän rekisteröityä rauhanyhdistystä ja rukoushuoneyhdistystä. Jäsenyhdistykset ovat itsenäisiä ja päättävät omista asioistaan. LFF:n jäseneksi voidaan hyväksyä rekisteröity rauhanyhdistys tai rukoushuoneyhdistys.[2]
LFF:n toimintaa johtaa hallitus. Jokaisella jäsenyhdistyksellä on yksi edustaja hallituksessa, jotka valitaan neljäksi vuodeksi niin että puolet hallituksen jäsenistä valitaan joka toinen vuosi. Jäsen voidaan valita uudelleen aikaisintaan neljä vuotta toimikauden päätyttyä. Hallitus valitsee puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin ja talouden hoitajan.[2]
LFF:n korkein päättävä elin on liiton vuosikokous, joka pidetään viimeistään toukokuussa hallituksen määrämässä paikassa Pohjanmaalla. Vuosikokouksessa jokaista jäsenyhdistystä edustaa kolme valtuutettua edustajaa. Vuosikokous valitsee hallituksen ja LFF:n toiminnanjohtajan sekä lähetyslehden Sions Missionstidningin toimittajan.[2]
Rukoushuoneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bosundin rukoushuone, Luoto
- Flynängenin rukoushuone, Pedersöre
- Freben rukoushuone, Helsinki
- Närvilän rukoushuone, Kokkola
- Näsin rukoushuone, Luoto
- Punsarin rukoushuone, Pedesöre (Ähtävä)
- Risöhällin rukoushuone, Luoto
- Skutnäsin rukoushuone, Pietarsaari
- Vaasan rukoushuone, Vaasa
Vaikutusalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsinkielisen Pohjanmaan lestadiolaisuutta esiintyy runsaimmin Pedersören rovastikunnan alueella. Pienempiä lestadiolaiskeskittymiä on muun muassa Vaasassa ja Siipyyssä sekä pienempiä yhteisöjä Pirttikylässä, Ylimarkussa ja Kristiinankaupungissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia. (Osa 2) Vasa: Svenska Österbottens landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-5-3 (ruotsiksi)