Luumäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Muita merkityksiä täsmennyssivulla Luumäki.
Luumäki

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°55′20″N, 027°33′45″E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Lappeenrannan seutukunta
Kuntanumero 441
Hallinnollinen keskus Taavetti
Perustettu 1642
Kuntaliitokset Osa Säkkijärvestä (1924)
Kokonaispinta-ala 859,83 km²
133:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 750,09 km²
– sisävesi 109,74 km²
Väkiluku 4 379
182:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 5,84 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,0 %
– 15–64-v. 53,3 %
– yli 64-v. 34,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 94,6 %
– ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 5,1 %
Kunnallisvero 8,80 %
173:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Risto Alaheikka
Kunnanvaltuusto 23 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • KD
12
5
3
2
1
www.luumaki.fi
Luumäen vuonna 1845 valmistunut kirkko.

Luumäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 379 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 859,83 km², josta 109,74 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 5,84 asukasta/km².

Luumäen naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola, Lappeenranta, Lemi, Miehikkälä ja Savitaipale. Entisiä naapurikuntia ovat Kouvolaan liitetyt Anjalankoski ja Valkeala, Lappeenrantaan liitetyt Lappee ja Ylämaa sekä Haminaan liitetty Vehkalahti. Vuoteen 1975 saakka naapurikuntiin kuului myös Sippola.

Kunnan keskustaajama on Taavetti (Marttilan kylä), josta matkaa lähimpään kaupunkiin, Lappeenrantaan, on noin 37 kilometriä. Kouvolaan ja Haminaan on kumpaankin matkaa 50 kilometriä. Taavetti, Luumäen kuntakeskus, on rakentunut Venäjän keisarinna Katariina II:n vuonna 1773 perustaman Taavetin linnoituksen ympärille. Luumäki tunnetaan paitsi mökkikuntana ja P. E. Svinhufvudin kotipitäjänä, myös jaloberyllistä, jota kunnan alueelta on löytynyt.[7][8]

Taavetissa sijaitsee myös Luumäen vesitorni, yläkoulu ja Taavetin lukio.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Taavetin linnoitus

Myöhäiselle kivikaudelle ajoittuvat löydökset osoittavat Luumäen alueella olleen tuolloin asutusta jo laajalti. Asutus on ehkä jatkunut metallikaudelle, jolta ajalta on kaivauksissa löydetty jonkin verran esineitä.[9] Siitepölyanalyysien mukaan vakituinen maanviljely pitäjän keskiosassa on alkanut 600-luvun puolivälissä, sitä edeltää useiden satojen vuosien tyhjä jakso, ainakin Salpausselän eteläpuolella.

Luumäki erotettiin omaksi pitäjäkseen Lappeesta vuonna 1642.[10] Luumäen seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti heti pitäjän itsenäistyttyä. Se tuhoutui isonvihan aikana. Vuonna 1731 valmistunut toinen kirkko vahingoittui pikkuvihan aikana ja oli 1800-luvulle tultaessa käynyt pieneksi ja huonokuntoiseksi. Kirkko ja 1781 rakennettu kellotapuli paloivat 1839. Seurakunta oli hankkinut uuden kirkon piirustukset jo ennen toisen kirkon paloa, mutta sen rakentaminen pääsi alkuun vasta toisen kirkon palon jälkeen sijaintipaikasta syntyneen riitelyn takia. Rakentamispaikaksi oli ehdolla edellisen kirkon paikka ja Taavetti. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 1845.[11]

Taavetin linnoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan armeija rakennutti Luumäelle vuosina 1773–1803 Taavetin linnoituksen suojelemaan Pietarin kaupunkia. Linnoituksen paikaksi valikoitui Marttilan kylä Viipuriin ja Haminaan vievien maanteiden risteyksessä. Linnoituksen tarkoituksena oli estää tai hidastaa Ruotsin kuningaskunnan mahdollista hyökkäystä Turun rauhan rajojen takaa hattujen sodan jälkeen. Taavetin linnoitus oli osa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää. Linnoitus nimettiin Katariina II:n käskystä Davidovskaja Krepostiksi eli Davidovin linnoitukseksi Pyhittäjä David Tessalonikalaisen mukaan. Linnoitus poistui käytöstä vuonna 1803, mutta sen ympäristöön muodostuneesta asutuksesta muodostui kuitenkin Taavetti, joka on Luumäen kunnan väkirikkain taajama.[12][13]

Talvisota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurantalo Joukola Taavetissa

Syksyllä 1939 lähetettiin Luumäen miehille palvelukseenastumismääräyksiä, joissa kokoontuminen oli määrätty Taavettiin Joukolan kentälle, jossa miehet järjestettiin neljään komppaniaan. Komppaniat marssivat rautatieasemalle, josta juna vei sotilaat Kouvolaan ja sieltä rintamalle aina Muolaaseen ja Taipaleenjoelle asti. Osa sotilaista lähti myös Mikkelin kautta rintamalle.[14]

Talvisota alkoi, ja jo sen toisena päivänä, 1. joulukuuta 1939, Luumäkeä alettiin pommittaa puolilta päivin. Hälytysjärjestelmien kerrotaan olleen tuolloin hyvin alkeellisia. Linnalan valleilla olleesta lottien ilmavalvontatornista ilmoitettiin asemalle, kun viholliskoneet alkoivat lähestyä. Asemalla oli rautalangalla roikkumassa kiskonpätkä, jota alettiin kilkuttaa, jonka jälkeen pommeja alkoi pudota ja kaikki etsivät suojaa. Ensimmäinen pommitus ei vielä tuottanut suurta tuhoa, sillä pommit osuivat metsiin ja pelloille. Jatkossa huomattiin, että pommitusten kohteina olivat usein rautatieasemat ja seisakkeet.

Pommitusten jatkuessa kaupankäynti loppui ja keskusta tyhjeni päiväsajaksi. Iltaisin toimintaa kuitenkin oli. Ainoastaan kahvi loppui kunnassa talvisodan aikana. Sodan loppupuolella pommitukset keskittyivät suurimmaksi osaksi Taavettiin ja myös osumia tuli. Ikkunat piti peittää, ettei niistä näkyisi valoa. Osuuskauppa paloi, eikä ilmatorjuntaa ollut Taavetissa ainakaan jatkosodan alkuun saakka. Molempien sotien aikana Taavetissa oli runsas rautatieliikenne.[15]

Luumäkeläisiä kaatui talvisodassa joulukuussa neljä ja tammikuussa kolme miestä. Helmikuussa suurhyökkäyksessä kuoli 33 ja maaliskuun 13. päivän aikana 27 miestä. Tappiot yhteensä olivat siis 67.[16]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Luumäen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 5 747
1985
  
 5 666
1990
  
 5 659
1995
  
 5 454
2000
  
 5 328
2005
  
 5 297
2010
  
 5 147
2015
  
 4 860
2020
  
 4 618
Lähde: Tilastokeskus.[17]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Luumäellä oli 4 747 asukasta, joista 2 911 asui taajamissa, 1 800 haja-asutusalueilla ja 36:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Luumäen taajama-aste on 61,8 %.[18] Luumäen taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[19]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Taavetti 2 126
2 Luumäen asemanseutu (Jurvala) 785

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luumäellä toimii evankelis-luterilainen Luumäen seurakunta.[20]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Luumäellä toimii Luumäen helluntaiseurakunta Saalem.[21]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Luumäen alueella toimii Haminan ortodoksinen seurakunta.[22]

Luumäki kuuluu roomalaiskatolisen Pyhän Ursulan seurakunnan alueeseen. Kyseinen seurakunta on osa katolisen kirkon Helsingin hiippakuntaa.

Perinteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luumäellä on omat käsityö- ja ruokaperinteensä. Luumäen lapaset ovat mustavalkoiset ja niiden vartta koristaa mustavalkoinen vinoneliöruudutus. Luumäen kuvatäkkejä eli värillisillä langoilla päälle kirjailtuja peittoja on toistakymmentä erilaista mallia, ja niistä kuuluisin lienee Pätärin kuvatäkki, joka on Pätärin suvun malli. Luumäen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran 1954.

Ruokaperinteeseen kuuluu kovaohranen, happamaton ohraleipä, joka on erityinen pyhäruoka ja muinoin myös kirkkoeväs. Perinteiseen lauantai-illan ateriaan kuului ohrainen hapanrieska, uunipiimä (kotitekoinen rahka) maidon kera, karjalanpaisti tai -lohko, uuniperunat sekä munavoi eli uunissa paistettu munakas. Luumäkeläinen piirakka oli perinteisimmillään suuren lautasen kokoinen, ohraiseen (hapan)rieskataikinaan tehty vatruska, jonka päällisenä tavallisesti oli potatvoita eli perunasosetta tai puuroa tai marjoja.[23]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaa halkoo itä-länsisuunnassa valtatie 6, joka kunnan alueella kulkee pääosin Salpausselän harjua pitkin ja jonka pohjoispuolelle jää Kivijärvi. Valtatien eteläpuolta kulkee rautatie. Luumäen rautatieasema on risteysasema, jossa Riihimäki–Pietari-rata ja pääosin 1960-luvulla rakennettu nykyinen Karjalan rata erkanevat toisistaan. Luumäelle myös päättyy valtatie 26 Haminasta.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 perustettu Luumäen elävän musiikin yhdistys Luumu ry järjestää kevyen musiikin konsertteja ja muusikoille harjoitusmahdollisuuksia. Luumäellä pidetään vuosittain heinäkuussa jazz-tapahtuma Vallijamit. Ensimmäiset Vallijamit järjestettiin vuonna 2002. Entinen Valtion Virastotalo remontoitiin uudeksi kirjastoksi vuoden 2013 aikana. Luumäen kunnankirjasto liittyi kesällä 2018 osaksi Heili-kirjastokimppaa.[24]

Luumäen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kovaohranen eli ohrarieska, uunimunavoi ja puolukkaröpsö.[25]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luumäkeläisiä urheiluseuroja ovat Luumäen Pojat Ry (LuPo), jonka lajeihin kuuluvat jalkapallo, jääkiekko, hiihto, yleisurheilu, pesäpallo ja lentopallo. Suunnistuksella on oma erikoisseuransa, Luumäen Rasti. Luumäellä on myös salibandyjoukkue, LuFT-StU.

Nykyisin Yhdysvalloissa Orange County SC -joukkuetta edustava keskikenttäpelaaja Mikko Kuningas on kotoisin Luumäeltä.[26]

Esimerkiksi Luumäkeläiset Jesse Ruotsi ja Roope Elimäki ovat pelanneet Jääkiekon SM-liigassa.

Yritystoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 6:n ja Haminantien risteyksessä sijaitsee kasvava alue puualan yrityksille. Luumäen suurimpien työllistäjien joukkoon voidaan lukea kunnan itsensä ohella muiden muassa Luumäen pellettitehdas Deletec Oy, Ansarin kasvihuoneet, Lujabetoni Oy, Etelä-Karjalan Osuuskauppa ja Evonik[27]. Lisäksi Luumäki on maakaasuverkoston vaikutusalueella. Kunnan alueella on joillakin suoalueilla myös turvetuotantoa.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anjala, Antikkala, Askola, Ellola (Ellonen), Haimila, Heikkilä, Heimala, Hermunen, Hietamies, Himottula (Taina), Hirvikallio, Huomola, Huopainen, Husula, Hyyrylä, Iihola, Inkilä, Junttola, Jurvala, Juurikkala (Juurikas), Kaitjärvi, Kannuskoski, Kelvelä, Keskinen, Kiurula, Kiviniemi, Kokkola, Kolppola, Kontula, Koskela, Kähölä, Laapas, Lakkala (Lakka), Laukkala (Laukas), Lensula, Luotola, Marttila (Taavetti), Mentula, Metsola, Multiala, Munne (Munteenkylä), Niemi, Nokkala, Nuppola, Nurmiainen, Näppi, Okkola, Orkola, Parola, Pitkäpää, Pukkila (Pukki), Pätärilä, Rantala, Saareks, Saarits, Saksala, Salmi, Sarkalahti, Sarvilahti, Siiropää, Sirkjärvi, Suoanttila, Suoknuuti, Suonpohja, Sydänmaanlakka, Taina, Tapavainola, Taukaniemi, Toikkala, Uro, Vainonen, Venäläinen, Viuhkola

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomalainen, Marja-Liisa: Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria, s. 19, 27, 43, 50. (Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4) Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978. ISBN 951-9428-02-X

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Luumäki Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  7. ↑ Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet, Helsinki, Otava ISBN 951-1-10837-9
  8. ↑ Risto Alaheikka Luumäen kunnanjohtajaksi Kuntalehti. 12.4.2021. Viitattu 27.11.2021.
  9. ↑ Luumäen historiaa Luumäen kunta. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 28.7.2007.
  10. ↑ Suomen seurakunnat (Luumäki) Suomen sukututkimusseura. Viitattu 28.7.2007.
  11. ↑ Museovirasto - Rakennetut kulttuuriympäristöt - Luumäen kirkko
  12. ↑ Taavetin linnoitus Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristot RKY. 22.12.2009. Viitattu 12.8.2024.
  13. ↑ Etelä-Karjalan museo: Keisarillisia matkoja Kaakkois-Suomessa: Taavetti .lappeenranta.fi. Viitattu 12.8.2024.
  14. ↑ Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Luumäen miesten lähtö talvisotaan, Lauri Säkäjärvi, s.14, Omakustanne: H. Ilves, 2000, ISBN 952-91-2193-8
  15. ↑ Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Ensimmäinen pommitus, Väinö Kuutvuori, s. 10, Omakustanne: H. Ilves, 2000, ISBN 952-91-2193-8
  16. ↑ Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Luumäkeläisten tappiot, Eero Hermunen, s. 23, Omakustanne: H. Ilves, 2000, ISBN 952-91-2193-8
  17. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 9.1.2018.
  18. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  19. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  20. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  21. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  22. ↑ Haminan ortodoksinen seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive) Ort.fi
  23. ↑ "Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria", Marja-Liisa Suomalainen, Viitattu kappaleeseen Leivät, rieskat ja piirakat, s.15-22, Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4| Julkaisija = Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978, ISBN 951-9428-02-X
  24. ↑ Heiliin liittyminen sulkee kirjastot kesäkuun alussa Luumäen Lehti. Viitattu 6.7.2018.
  25. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 108. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  26. ↑ Ville Liimatta: FC Lahden Mikko Kuningas siirtyy Yhdysvaltoihin SuomiFutis. 19.12.2020. Viitattu 27.11.2021.
  27. ↑ J.M. Huber myy piidioksidiosastonsa saksalaisyhtiölle 600 miljoonalla eurolla, mukana Haminan ja Taavetin yksiköt esaimaa.fi. 15.12.2016. Kaakon Viestintä. Viitattu 9.5.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luumäki&oldid=22569020”