Suomen kanavat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tukinuittoa Joensuun kanavan läpi vuonna 2009.
Lempäälän kanavan sulkukammiota tyhjennetään raolleen avatun sektorirakenteisen alaportin kautta.
Varistaipaleen kanava.

Suomen kanavat sijaitsevat ennen kaikkea sisävesillä. Suomen merialueen kanavat on valtaosin tehty pienveneilyä varten. Vesiliikenteen kannalta merkittävä syy kanavointiin on ollut uittotoiminta. Vedenjohtamiseen kanavia on rakennettu etenkin järvenlaskua ja vesivoimahankkeita varten.

Pohjalanjärven laskemiseksi ja kuivattamiseksi Rautajoen painannetta syvennettiin kanavoinnilla.

Suomen vesitieyhdistys perustettiin vuonna 1981 edistämään vesiteiden kehittämistä ja kanavien rakentamista.[1]

Kanavien rakentamishistoriaa Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset yritykset kanavien rakentamiseksi Suomessa tehtiin jo 1500- ja 1600-luvuilla. Kesken jääneet niin sanotut Pontuksen kaivannot jäivät muistoksi rohkeista yrityksistä avata vesitie Saimaalta Suomenlahdelle. 1700-luvun alussa oli jo vireillä suurisuuntaisia kanavointisuunnitelmia, mutta niiden toteuttaminen ei tuon ajan voimavaroilla ollut mahdollista. 1700-luvun puolivälistä lähtien Ruotsin valtiovalta ryhtyi Suomessakin toimittamaan joen- ja koskenperkauksia. Toimintaa johti aluksi Augustin Ehrensvärd ja vuodesta 1799 Suomen Koskenperkausjohtokunta. Kanavointityöt aloitettiin 1700-luvun loppupuolella Kokemäenjoen vesistössä, mutta ne jäivät kesken.

Vuosisadan lopulla venäläisten hallinnoimalla alueella Saimaalla tehtiin neljä sotakanavaa Saimaan laivastoa varten. Venäjän vallattua koko Suomen vuonna 1809 jatkettiin koskenperkausta ja tehtiin pieniä venekanavia. Sulkukanavien rakentamisen aloittivat yksityiset teollisuusmiehet, jotka rakensivat ruukkien tuloväylille yksityisiä sulkuja helpottamaan malminkuljetusta.

Ensimmäiset kanavien liikennetilastot ovat jo 1840-luvulta. Kaupallinen vesiliikenne oli vähäistä Saimaan kanavan rakentamiseen asti. Uusi kanava toi Viipurin ja Pietarin markkinat käden ulottuville ja avasi tien myös muihin maanosiin.

Koko Itä-Suomessa alkoi nyt voimakas laivanrakennuksen, konepaja- ja sahateollisuuden nousukausi. Yksityiset maanomistajatkin rakensivat omasta puutavarastaan tervahöyryjä, joiden avulla he pääsivät osalliseksi rahtiliikenteen mukanaan tuomasta varallisuudesta. Tavaraa kuljetettiin myös lotjilla sekä proomuilla. Laivanvarustajilla oli omia matkustajahöyryaluksia, jotka tarjosivat aivan uudenlaista matkustusmukavuutta niin tavalliselle kansalle kuin nopeasti kasvavalle matkailijajoukollekin. Sisämaan kaupungeille rakennettiin satamia ja Viipurista kehittyi Suomen vilkkain puutavaran vientisatama.

Vesiliikenteen kasvu oli painottunut voimakkaasti Itä-Suomeen, sillä Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueet jäivät ilman meriyhteyttä. Höyryalusten ilmestyminen merkitsi kuitenkin myös täällä tärkeää parannusta alueen liikenneoloihin. Päijänteellä ja Tampereen seudulla rakennettiin aluksia ja liikenne oli vilkasta varsinkin Vääksyn kanavalla Asikkalassa.

Suomen ensimmäinen sulku, Mustion sulku, rakennettiin vuonna 1745 Karjaalla. 80 vuotta myöhemmin toinen sulku rakennettiin Pohjan kunnan Antskogiin.[2]

Ensimmäinen yleiselle liikenteelle tarkoitettu sulkukanava valmistui vuonna 1840 Leppävirran Konnukseen. Kun Varkauteen valmistui vuonna 1845 kaksikammioinen Taipaleen kanava, Lappeenrannan ja Kuopion välille avautui vesireitti. Reitti ulotettiin 1850-luvulla Iisalmeen ja 1870-luvulla Pieliselle.

Kokemäenjoen vesistössä valmistui Muroleen kanava vuonna 1854.

Valtavan suuri hanke oli Saimaan kanavan rakentaminen, joka saatettiin päätökseen vuonna 1856. Saimaan kanavassa oli 15 sulkua, joissa oli yhteensä 28 sulkukammiota. Saimaan kanavan rakentamisen takia Konnuksen ja Taipaleen kanavat jouduttiin rakentamaan uudelleen, koska ensimmäiset kanavat olivat Saimaan kanavaa ahtaammiksi mitoitettu. Saimaan kanava oli taloudellisesti hyvin kannattava ja elvytti Itä-Suomen taloutta. Siitä muodostui huomattava turistinähtävyys. Nykyinen vuokrasopimus päättyy 2013.

Kanavarakentamisen huippukausi osui 1800-luvun jälkipuoliskolle. Hämeessä Kokemäenjoen reitin ja Päijänteen kanavat rakennettiin aikavälillä 1854–1904. Töiden painopiste oli kuitenkin Itä-Suomessa, jossa Pielisjoen kanavointi toteutui 1876, Iisvesi–Pielavesi-reitti avattiin 1895, Kiuruveden reitti 1905, Heinäveden reitin kanavat valmistuivat 1906 ja Juojärven kanavointi 1915.

Kokemäenjoen vesistön eteläosiin rakennettiin kaksikammioinen Valkeakosken kanava vuonna 1869 ja yksikammioinen Lempäälän kanava vuonna 1873. Esteeksi jäi Tampereen kannas, johon ei koskaan rakennettu kanavaa.

Kymijoen vesistössä valmistuivat Vääksyn kanava 1871 ja Kalkkisten kanava 1878. Vesistön latvat kanavoitiin vuoteen 1927 mennessä, mutta Keiteleen ja Päijänteen välinen viisisulkuinen kanava valmistui vasta vuonna 1994.

Vuoksen vesistössä kanavoitiin Heinäveden reitti vuosina 1895–1905 rakentamalla neljä sulkukanavaa ja perkaamalla kapeikkoja. Vuonna 1915 valmistui yhteys Juojärvelle, kun nelikammioinen Varistaipaleen kanava ja kaksikammioinen Taivallahden kanava valmistuivat.

1920-luvun lopulla ruvettiin Saimaan kanavaa uusimaan leventämällä kanavaa ja korvaamalla kytkysulut uusilla suursuluilla. Työ jäi kesken sodan syttyessä ja kanava tuhoutui sodassa. Nykyinen Saimaan kanava valmistui vuonna 1968.

Sotien jälkeen muutettiin useita kanavia nippu-uittoon paremmin soveltuviksi. Kanavia oikaistiin ja sulkujen kokoa kasvatettiin. Työt saatiin valmiiksi samoihin aikoihin uiton loppumisen kanssa. Nykyisin uittoa on enää Vuoksen vesistössä.

Suuri osa kanavista on uusittu useaan kertaan tarpeiden muuttuessa ja aluskokojen kasvaessa; Konnuksen ja Ahkionlahden kanavat peräti kolmesti. Vanhin käytössä oleva sulkukanava on vuonna 1895 valmistunut Karvion kanava ja uusin vuonna 2020 valmistunut Kimolan kanava.

Alusliikennekanavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kanavat ovat muiden maiden kanaviin nähden varsin lyhyitä ja niiden tarkoituksena onkin yhdistää suuria vesistöjä toisiinsa.

Väylävirasto ylläpitää Vuoksen vesistön Itämereen yhdistävää Saimaan kanavaa, jossa on kahdeksan sulkua, sekä 31 sulkukanavaa, jotka yhdistävät järvialtaita, poikkeuksena Kimolan kanava jonka ylläpito kuuluu Kouvolan kaupungille[3]. Näistä Vuoksen vesistössä on 16 sulkukanavaa, Kymijoen vesistössä 12 ja Kokemäenjoen vesistössä neljä. Suurin osa kanavista on automatisoitu itsepalvelukäytölle.[4] Julkisilla väylillä on sulkukanavien lisäksi kuutisenkymmentä avokanavaa. Yhteensä kanavaväylästöä Suomen sisävesillä on 7 900 kilometriä.[2]

Saimaan kanavassa kulkee vuosittain noin 2,4 miljoonaa tonnia tavaraa, joskin kuljetusten määrä on laskenut nopeasti. Muiden kotimaisten kanavien yhteenlaskettu kuljetusmäärä on 1,2 miljoonaa tonnia. Nykyisin rahdinkuljetus on siirtynyt kanavista muualle ja kanavien suurin käyttötarkoitus on matkailussa, mutta Saimaan syväväylä on edelleen rahtialuksille tarkoitettu. Alusmäärällä mitaten vilkkain kanava on Vääksyn kanava, josta kulkee vuosittain yli 5 000 alusta. Matkustajamääriltään suurimmat kanavat ovat Vuoksen ja Kokemäenjoen vesistöissä. 2000-luvulla myös matkustajaliikenne on kääntynyt kanavilla laskuun.[2]

Liikenteen ohjaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa Suomen kanavista on nykyisin itsepalvelukäyttöisiä. Niissä sulutus tilataan ala- ja yläkanavassa olevien käyttökytkimien (köysien) avulla. Osa kanavista, lähinnä kauppamerenkulun käyttämät, on miehitettyjä. Näillä kanavilla sijaitsee usein kaukokäyttökeskus josta voidaan operoida ja valvoa muita kanavia ja siltoja, myös itsepalvelukanavia. Näitä kanavia ovat mm. Saimaan kanavan Mälkiän sulku[5], Varistaipaleen kanava[6], Joensuun kanava[7], Taipaleen kanava[8], Paatelan kanava[9], Vääksyn kanava[10] ja Muroleen kanava[11].

Liikenteen ohjaus kanavilla tapahtuu liikennevalojen avulla ja tarvittaessa henkilökunnan antamin ohjein.

Kanavaliikenteen säädökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole käytössä kanavia koskevia erityissäädöksiä, vaan niillä liikuttaessa noudatetaan samoja sääntöjä kuin muillakin vesiteillä. Saimaan kanavalla on omat sääntönsä.

Kanavia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alusliikenteen kanavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesikulkuneuvoliikenteen molempiin suuntiin mahdollistavia kanavia

Vuoksen vesistöalueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymijoen vesistöalueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemäenjoen vesistöalueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perämeren rannoilla ja saarissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaristomeren rannoilla ja saarissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkämeren rannoilla ja saarissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Idgrundin kanava, Kristiinankaupungissa Idgrundin saaren poikki kulkeva Västra Ändäniin vievän vesiväylän osa.[55][56]
  • Puuvallin kanava, Raumalla Kataviston ja Nurmeksen (myös Nurmesluoto) välissä. Kaivettu aikoinaan uittoreittiä varten.
  • Rokinnokka, Raumalla Rokinnokka-niemen ja Ristkarin välinen matala ruovikkoinen salmi kaivettu kanavaksi. Lyhyt kanava venereitillä.
  • Säikäsuntti, Raumalla Säikänniemen ja Hevoskartan välillä ruopattu ja levennetty kapea salmi.
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlahden rannoilla ja saarissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pikkalanjoen venesulku Vikträsk -järvelle kulun estävän padon ohi Siuntiossa[57]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkisilla tai yleisillä kulkuväylillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virallisesti merkittyjen väylien ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uittoa varten rakennettuja kanavia ja virtausreittejä, jotka eivät palvele alusliikennettä:

Järvenlaskukanavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenlaskemista varten kaivettuja kanavia, joilla on luotu järvelle uusi virtaava lasku-uoma.

Vuoksen vesistöalueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymijoen vesistöalueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokemäenjoen vesistöalueella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualla Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenottokanavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttö- ja talousvesien, teollisuuden prosessivesien sekä muiden vesihuoltojärjestelmien vedenottoon tehtyjä avokanavia.

Vesivoimakanavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakanavia sekä muita myllyjen ja vesivoimaloiden veden johtamiseen tehtyjä kanavia.

Maisemakanavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itseisarvoisesti kanavaympäristön luomiseksi ja paikan tilakokemuksen kehittämiseksi rakennettuja kanavia, jotka eivät tarjoa kulkuyhteyksiä

Käytöstä poistuneita kanavia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilyneitä kanavalinjoja, joilla veden ja vesiliikenteen välittäminen on loppunut

Keskeneräisiä kanavahankkeita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaavoitettuja kanavia ja aluevarauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeytyneitä kanavarakennustöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leif Granholm: Kansliapäällikkö Harri Pursiaisen haastattelu – Saimaan kanavasta halutaan pitkä vuokrasopimus, Venäjän Aika s. 10–11, nro 1/2008
  1. Historiat Vesitieyhdistys. Viitattu 6.5.2014.
  2. a b c Suomen kanavat kanaler.arnholm.nu. Viitattu 14.6.2009.
  3. Visit Kouvola: Kimolan kanava visitkouvola.fi. Arkistoitu 12.11.2022. Viitattu 12.11.2022.
  4. Kanavat Liikennevirasto. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 6.5.2014.
  5. Väylävirasto: Saimaan kanava vayla.fi.
  6. Väylävirasto: Taivallahden kanava vayla.fi.
  7. Karjalainen: Pielisjoen sillat avataan Joensuun käyttökeskuksesta karjalainen.fi.
  8. Väylävirasto: Konnuksen kanava vayla.fi.
  9. Äänekoskelta valvotaan kaikkia Keiteleen kanavia - kohonneet kustannukset ja koronarajoitusten poisto näkyi kesän veneliikenteessä sisasuomenlehti.fi.
  10. Visit Lahti: Kimolan kanava visitlahti.fi. Arkistoitu 12.11.2022. Viitattu 12.11.2022.
  11. Visuveden kääntösillan vikaa korjataan edelleen epressi.com.
  12. Möhkön ruukin kanava Suomen kanavat. Viitattu 23.6.2014.
  13. Vehkataipaleen kanava Suomen kanavat. Viitattu 23.6.2014.
  14. Haijan kanava Karttapaikka. Viitattu 23.6.2014.
  15. Kallion kanava Karttapaikka. Viitattu 23.6.2014.
  16. Keilankanava Karttapaikka. Viitattu 29.5.2015.
  17. Karttapaikka, Kuivisaari kansalaisen.karttapaikka.fi. Viitattu 4.3.2016.
  18. Uusitalo, Ville: Vedenlaadun parantamismahdollisuudet virtausohjauksen avulla läntisen Pien-Saimaan tapauksessa. (Diplomityö. Sivu 77) Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Teknillinen tiedekunta, Ympäristötekniikan koulutusohjelma, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 06.05.2021).
  19. Summan kanava Suomen kanavat. Viitattu 23.6.2014.
  20. Virtasalmi Karttapaikka. Viitattu 24.6.2014.
  21. Virtasalmen kanavasta lisätietoa joroistenlehti.fi. Arkistoitu 23.2.2015. Viitattu 24.6.2014.
  22. Askolan kanavan silta, Geokätkö geocaching.com. Viitattu 20.1.2014.
  23. Askolan kanava Karttapaikka. Viitattu 20.1.2014.
  24. Annelin kanava Geokätkö. Viitattu 23.6.2014.
  25. Kalle Kosunen: Mitä ahtaampi sitä parempi s. 10,. e-pages.dk. 5.6.2013. Viitattu 23.6.2014.
  26. Kaivannonoja Karttapaikka. Viitattu 25.6.2014.
  27. Sikoinleuka Karttapaikka. Viitattu 24.6.2014.
  28. Sikoinleuka Muinaisjäännösrekisteri. Arkistoitu 28.9.2015. Viitattu 24.6.2014.
  29. Suetsin kanava Karttapaikka. Viitattu 23.6.2014.
  30. Ukonkannan kaivanto Karttapaikka. Viitattu 31.5.2015.
  31. Ukonkanta on kuivilla Patikka.net. Viitattu 31.5.2015.
  32. Karttapaikka, Kirkkoniemi kansalaisen.karttapaikka.fi. Viitattu 2.2.2016.
  33. Solismaa, Esa: Jäteveden puhdistusta täydentävät toimenpiteet Pohjois-Päijänteen vesiensuojelussa. (Tiedotus 150. Sivu 11) Helsinki: Vesihallitus, 1978. ISBN 951-46-3440-3 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.02.2016).
  34. Kaivannonkanava Karttapaikka. Viitattu 23.6.2014.
  35. Kivijärvenranta 7, Riihiniemi, Muurame http://www.kiinteistomaailma.fi. Viitattu 1.6.2015.
  36. Kivijärven kanava Karttapaikka. Viitattu 1.6.2019.
  37. Liperonvirta kansalaisen.karttapaikka.fi. Viitattu 22.6.2014.
  38. Liperit, Liperi ja Kitee s. 584. Virittäjä. Viitattu 22.6.2014.
  39. Rapakkosalmen kanavan ja sillan rakentaminen sekä vesialueen ruoppaus, Heinola. Itä-Suomen Ympäristölupaviraston päätös (30.5.2007). Viitattu 29.5.2015.
  40. Rapakkosalmen kanava Karttapaikka. Viitattu 29.5.2015.
  41. Lintuniemi akseli.tampere.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 22.2.2016.
  42. Lintuniemen kanava Karttapaikka. Viitattu 21.6.2015.
  43. Ranta-Tampellan kohteet tampere.fi. Tampereen kaupunki. Viitattu 22.9.2020.
  44. Evon kanava ja takana sen yli johtava silta. http://www.suomenmuseotonline.fi. Arkistoitu 25.8.2016. Viitattu 31.5.2015.
  45. Saarelan kanava Karttapaikka. Viitattu 31.5.2015.
  46. Furuholmsvägen Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  47. Gertrudsvägen Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  48. Aligrundet Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  49. Palma Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  50. Simonbyntie Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  51. Träskin kanavan läpi virtaa vettä muttei veneitä Houtskarissa Turun Sanomat. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 20.1.2014.
  52. Lyökintie Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  53. Lepäistentie Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  54. Nya Kaskövägen Karttapaikka. Viitattu 6.5.2014.
  55. Esityslista 26.6.2013. Kristiinankaupunki, Tekninen lautakunta. Viitattu 31.12.2013.
  56. Idgrundin kanava Karttapaikka. Viitattu 31.12.2013.
  57. Sjundbyån – Pikkalanjoki II melontareitit.com. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 28.7.2014.
  58. Helsingin karttapalvelu, Nihdinkanava kartta.hel.fi. Viitattu 16.6.2020.
  59. Foursquare, Sompasaaren kanava foursquare.com. Viitattu 2.11.2016.
  60. Suomen kanavat, Boholmin kanava kanaler.arnholm.nu. Viitattu 6.5.2014.
  61. Kontiosaaren kanavan ja sen ylittävän sillan rakentaminen Simpelejärven Meijerin-lahden virtausolojen parantamista varten, Parikkala Itä-Suomen Ympäristölupaviraston päätös (30.5.2008). Viitattu 31.5.2015.
  62. Kontiosaaren kanava Karttapaikka. Viitattu 31.5.2015.
  63. Kajaanin maalaiskunnan vaiheita reijoheikkinen.fi. Arkistoitu 19.3.2014. Viitattu 19.3.2014.
  64. Petäisen kanava Karttapaikka. Viitattu 19.3.2014.
  65. Äimäkanava Karttapaikka. Viitattu 27.9.2015.
  66. Salonkylän historiaa salmio.eu. Viitattu 2.10.2014.
  67. Luikonlahden uittokanava Karttapaikka. Viitattu 22.6.2014.
  68. Seitsemisen historia Viimeisin päivitys 21.4.2011. luontoon.fi. Arkistoitu 5.9.2012. Viitattu 4.3.2014.
  69. Lehdot, lähteiköt ja puronvarret somero.fi. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 22.6.2014.
  70. Kyrkösjärven syöttökanava Karttapaikka. Viitattu 23.6.2014.
  71. Tehdassaaren kanava Karttapaikka. Viitattu 21.6.2015.
  72. Luoto, Kirsi & Jussila, timo: Nokia Keskustan osayleiskaava-alueen teollisuusarkeologinen muinaisjäännösinventointi 2012 Nokia Keskustan osayleiskaava-alueen teollisuusarkeologinen muinaisjäännösinventointi 2012.. Viitattu 21.6.2015.[vanhentunut linkki]
  73. Täyttökanava Karttapaikka. Viitattu 23.6.2014.
  74. Mikko Kontti: Anttolan kanavavaraus saattaa poistua Länsi-Savo. lansi-savo.fi. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 20.1.2014.
  75. Pölyt pois Konginkankaan kanavan papereilta Keskisuomalainen. 28.7.2010. http://www.ksml.fi.+Arkistoitu 19.3.2014. Viitattu 12.3.2014.
  76. Anu Korhonen: Konnekoskelle suunnitellaan uutta kanavaa 19.4.2013. yle.fi. Viitattu 17.1.2014.
  77. Kukkianjärven kanava kannattava hanke Radio Keski-Suomi. yle.fi. Viitattu 17.1.2014.
  78. Pälkäne ei innostu Vihavuoden kanavasta Tampereen Radio. yle.fi. Viitattu 17.1.2014.
  79. Tarmo Hurskainen: Vihavuoden kanavahanke suomen kanavat. Viitattu 17.1.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sarkkinen, Paavo; Reponen, Timo & Koivupuro, Seppo: Suomen sisävesiväylät. Jyväskylä: Multikustannus, 2007.
  • Myllykylä, Turkka: Suomen kanavien historia. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-12067-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]