Vihavuosi
Vihavuosi on kylä Hauholla, joka kuuluu nykyään Hämeenlinnan kaupunkiin. Vakinaisia asukkaita on noin 30, joista 10 asuu vanhassa kylätaajamassa. Kesäisin asukasmäärä nousee 300:aan loma-asujien ansiosta.[1]
Vihavuoden kosken itärannalla on entinen punatiilinen teollisuusrakennus, jossa on korkea savupiippu. Se toimii nykyään kahvilana, jossa on Internet-yhteys. Rakennuksen lähellä kosken lähistöllä on naurulokkeja, harmaalokkeja ja sorsia. Joesta perhokalastetaan taimenta. Alueella on myös kalastukselta rauhoitettuja vesistön osia.
Luopioistentien ja Vihavuoden tien risteyksen lounaispuolella on Suomen väestökeskipiste, johon keskimäärin jokaisella suomalaisella on ollut 191 kilometrin matka. Paikka on merkitty kivellä ja se näkyy hyvin Vihavuoden tielle. Lammin-Luopioisten tien varressa on lisäksi tien itäpuolella vuoden 1918 toverihaudan opaste, johon ei ole viitoitusta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vihavuoden koski on tiettävästi mainittu ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1433 myllykoskena. Epäillään kuitenkin, että jo ennen roomalaiskatolisen kirkon aikaa olisi koskessa ollut mylly. Vihavuoden myllyn loistoaikoina kylässä asui 200–300 ihmistä ja vielä 1960-luvulla noin kaksisataa ihmistä.[1]
Vuonna 1918 Heikki ja Väinö Maula ostivat puolet Vihavuoden Perttulan säteritilasta, minkä jälkeen vuonna 1923 kylään valmistui Maulan veljesten saha, josta tuli vientisaha. Se myytiin konkurssihuutokaupassa Vienti Export Ltd:lle, jolla oli liikesuhteita mm. Englantiin. Kylässä oli kolme kauppaa: Ilmosen kauppa, Etelä-Hämeen Osuuskauppa ja Niemen kauppa. Kylässä toimi lisäksi myös näytelmiä järjestävä nuorisoseura. Vuonna 1973 perustettiin urheiluseura Itu ja samana vuonna Yhtyneet Paperitehtaat tuli sahan omistajaksi. Puuta vietiin mm. Britanniaan, Lähi-itään ja Länsi-Saksaan. Saha lakkautettiin vuonna 1985. Toinen saha, Kettulan saha, suljettiin vuonna 1994.[1]
Rekolan mylly oli Rekolan suvun omistuksessa neljäntoista sukupolven ajan, vuosina 1638–1938. Myllyn otti vuonna 1961 hoitaakseen Hauho-Seura, joka kunnosti alueen, johon kuuluvat lisäksi 1600-luvun myllypirtti, asuintalo 1800-luvulta ja aitta vuodelta 1849 sekä sauna.[1] Alueella toimii Vihavuoden myllymuseo, joka on auki yleisölle kesäisin.
Vihavuoden 115 hengen kirkkovene Vellamo on lahjoitettu Suomen kansallismuseolle ja se on nähtävänä Seurasaaressa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aikkola
- Ajoranta
- Alvettula
- Apoo
- Eteläinen
- Hahkiala
- Hakkala
- Hankala
- Hauhontausta
- Heinäkangas
- Hyvikkälä
- Hyömäki
- Ilmoila
- Joki
- Juntula
- Kalaila
- Keso
- Kirkonkylä
- Kokkala
- Kokkila
- Kukkola
- Kyttälä
- Lautsia
- Lehdesmäki
- Lehtelä
- Matkantaka
- Miehoila
- Mustila
- Okerla
- Pappila
- Porras
- Porsoo
- Rukkoila
- Saha
- Sappee
- Sotjala
- Torvoila
- Tuittula
- Tuulimylly
- Uusikylä
- Vihavuosi
- Villantila
- Vitsiälä
- Vuolijoki