Ruoholahdenkanava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ruoholahdenkanava. Kuvan keskellä kanavan ylittää Laivapojansilta.

Ruoholahdenkanava on Helsingin kantakaupungin länsiosassa sijaitseva, vuonna 1995 valmistunut kanava,[1] joka johtaa Hietalahdesta Ruoholahti-merenlahteen ja erottaa Jätkäsaaren mantereesta. Kanava kulkee länsi–itä-suunnassa ja erottaa toisistaan Ruoholahden ja Jätkäsaaren osa-alueet.

Kanavan paikalla sijaitsi vielä 1900-luvun alussa huomattavasti leveämpi luonnontilainen salmi. Sen eteläpuolella sijainneet saaret, Jätkäsaari, Hietasaari ja Saukko, olivat suurelta osin huvilakäytössä. Kun Länsisatamaa alettiin 1910-luvulla rakentaa, saaret yhdistettiin ja niitä laajennettiin täyttämällä osa ympäröivästä vesialueesta. Samalla salmen itäpään poikki rakennettiin leveä pengermäinen yhdistetty katu- ja rautatiesilta, jonka alle jäi vain kapea aukko yhdistämään sen eri puolilla olleet vesialueet. Myöhemmin, 1960-luvulla täytettiin myös osa sillan länsipuolisesta vesialueesta niin, että paikalla ei enää ollut salmea. Alueella sijaitsi muun muassa puutavaraliikkeitä.

Ruoholahtea alettiin 1990-luvun alussa rakentaa asuntoalueeksi, johon liittyi myös Jätkäsaaren pohjoisin osa. Samalla entisen salmen paikalle kaivettiin kanava, jota molemmilta puolilta reunustavat kevyen liikenteen reitit. Kanavan yli rakennettiin Selkämerenkadun katusilta sekä neljä jalankulkusiltaa. Arkkitehti Juhani Pallasmaa haki kanavaan vaikutteita Venetsiasta. Suurimpana haasteena Pallasmaa piti korkeustasoja ja sitä, miten jalankulkijat pääsisivät kulkemaan siltojen alitse koko kanavan pituudelta.[1] Kanava palkittiin Vuoden ympäristörakenteena 1995.[2]

Kanavassa on 22 venepaikkaa huviveneille.[3]

  1. a b Liukkonen, Jouko: Naapurina Ruoholahti, s. 18–21. Helsinki: Tietoluotsi, 2002. ISBN 9529905904
  2. Pyykkönen, Anna Leena: Ruoholahden kanava ja rantarakenteet palkittiin (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 10.10.1995. Viitattu 17.4.2023.
  3. Ruoholahden venesatama (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin kaupunki. Viitattu 21.11.2019.