Nerkoonjärvi
| Nerkoonjärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Kihniö |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Myllyjoki [1] |
| Järvinumero | 35.538.1.010 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 142,7 m [2] |
| Rantaviiva | 63,025 + 2,515 km [3] |
| Pinta-ala | 15,1625 + 0,10461 km² [3] |
| Tilavuus | 0,0558 km³ [3] |
| Keskisyvyys | 3,66 m [3] |
| Suurin syvyys | 16 m [3] |
| Keskivirtaama | 1,3 m³/s (MQ) [4] |
 Nerkoonjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nerkoonjärvi [3][2] on Pirkanmaalla Kihniössä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Parkanonjärven alueeseen. Nerkoonjärvi on osa Nerkoonjärven valuma-aluetta. Se on Kihniön suurin ja Suomen 205. suurin järvi.[3][2][5] Järven vedenpintaa säännöstellään.[4] Viranomaiset kohtelevat Kylmälahtea omana erillisenä järvenä [1], mutta tässä se luetaan Sammallahden sivulahdeksi (Huom! Tietolaatikko oikealla).
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pituus on 8,4 kilometriä, leveys 4,6 kilometriä ja sen pinta-ala on 15,3 km². Se sijaitsee neljä kilometriä Kihniön kirkolta etelään. Nerkoojärven valuma-alueen pinta-aja on 162 km² ja siihen laskee useampi järvi tai lampi. Valuma-alueen järvisyys on 12%.[4] Idästä siihen laskee 600 metriä pitkä Niskosjoki, joka on Niskoslammen, Launoslammen ja Aittoluoman valuma-alueen yhteinen laskujoki. Järveen laskee etelästä Haukkalampi ja Jänisjärvi omia laskuojia myöten. Tämä lähelle laskee Heinämaanlammen, Vähä Korpijärven, Iso Korpijärven, Jouttijärven, Vähä Jouttijärven, Aureen Korpijärven, Pikku Luppolammen ja Petäjälammen vedet Mäntysenluomaa pitkin. Eteläpäähän laskeva Hirvijoki on Hirvijärven, Vähä Hirvijärven, Iso Luppolammen ja Kirjaslammen laskujoki. Pohjoisesta laskee vielä pieni Pikku Palolampi Nerkoonjärven Pohjanlahteen. Kylmälahden luusuasta lähtee neljä kilometriä pitkä Nerkoonjärven oma laskujoki Myllyjoki, joka laskee Tarsianjärven ja Syväjärven kautta Kankarinjärveen.[3][2][1]
Järven yleisilme on pitkien niemien ja pitkien lahtien järvi. Siitä on helposti osoitettavissa seitsemän järven selkää rikkovaa niemeä. Nämä ovat Kärkiniemi, Paloniemi, Helaanniemi, Kivelänniemi, Huutoniemi, Korpi- ja Jataniemi sekä Soininperällä Ruuhiniemi. Myös saaret rikkovat selän yhtenäisyyttä, vaikka saaria onkin vähän. Lounaispäässä ovat Kotasaari, Pikkusaari ja Tirrat, keskellä ovat Palosaari, Pienet Selkäsaaret, Iso Selkäsaari ja Selkäkari, sekä koillispäässä ovat vielä Kivelänkarit, Vehkasaari, Rinkulakari, Välikari ja Kovasensaari. Suojaisia lahtia muodostuu Viinamäenlahdesta, Rasinlahdesta, Haukilahdesta, Pohjanlahdesta, Myllyselän ja Sammallahdesta, sekä lounaispäässä vielä Siltalahdesta.[2]
Järven keskisyvyys on 3,7 metriä ja monet lahdenpohjukat ovat alle metrin syvyisiä. Palosaaren itäpuolelta löytyy kuuden metrin syvänne, Pohjanladesta ja Helaanniemen edustalta yli 10 metrin syvänteet. Selällä on itäpäässä laaja yli kuuden metrin syvänvedenalue. Sammallahti on alle kaksi metriä syvä, mutta yllättäen puoli metriä syvän salmen erottamassa Kylmälahdessa on noin kuusi metriä syvää. Järven syvin kohta sijaitsee Helaanniemen edustalla, missä on 16 metriä syvää.[3][2]
Rantaviiva on 67 kilometriä pitkä, mihin sisältyy myös saarien rantaviivat. Rannalle ulottuvia peltoja on suhteellisen vähän. Niitä on Kärkikulmalla, Rasinkylällä ja Niskoksessa. Maatiloja on muutamia, mutta vapaa-ajan asuntoja runsaasti. Useimmat asuntojen tontit on lohkaistu vesijättömaasta, jota syntyi järvenlaskun yhteydessä 1940-luvulla. Kihniön keskustasta lähteviä valtatietä 23 ja yhdystietä 3350 sekä niiltä haarautuvia yhdysteitä 13359 ja 13361 pitkin voi helposti kiertää koko järven melko läheltä rantaa.[3][2]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenpinnankorkeus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Säännöstelyn lupaehdoissa määrätään järven vedenpinnan korkeudeksi 142,60 metriä merenpinnan yläpuolella (N60+mpy). Käytännössä pinnankorkeus on ollut vaihdellut tätä arvoa alempana välillä 142,50–142,55 mpy. Etenkin kesäkuukausina vedenpinta alenee keskiarvosta huomattavasti (NW = 142,25 mpy) madaltaen rantoja, jolloin kasvillisuusrajat siirtyvät syvemmälle. Samalla myös veden laatu heikentyy. Haittojen vuoksi on 1980-luvulta saakka tehty useita aloitteita vedenpinnan nostamiseksi.[4]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vesi on hapahkoa, runsashumuksista ja väriltään ruskeaa. Happamuusaste (pH) on 6,5. Humusta saapuu järveen Hirvijoen, Mäntysenluoman, Majaluoman, Launosluoman ja Aitoluoman kautta. Kesäkuukaisina veden fosforipitoisuus nousee 22 μg/l (mikrogrammaa litrassa) ja typpipitoisuus 590 μg/l. Nämä ravinnemäärät yhdessä veden lämpötilakerrostuneisuuden kanssa aiheuttaa syvänteissä happikatoa syksyn alussa ja talven lopulla. Veden käyttökelpoisuuslauokitus on kuitenkin hyvä.[4]
Turvetuotannosta valuvien vesien humus kulkeutuu laskeutuksesta huolimatta laskuojiin ja sitä kautta järveen. Nerkoonjärvessä on havaittu sedimentaation lisääntymistä niin, että ruoppauksiin on katsottu olevan tarvetta. Ruoppausta tullaan tekemään Viinamäenlahdessa, johon laskee Niskosjoki.[4]
Kalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nerkoonjärvi on kalaisuudeltaan tyydyttävä järvi, jonka kuhaistutukset ovat herättäneet vapaa-ajankalastajien huomiota. Järvestä on kalastettu kuhaa ja muikkua myyntiin asti. Monena vuonna tehdyissä istutuksissa on järveen laskettu myös järvitaimenta, kirjolohta ja siikaa. Muita järven kalalajeja ovat vuoden 2015 kalastotutkimuksen mukaan hauki, ahven, kiiski, särki, lahna, sulkava, made ja kuore.[4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myllyjoen aikaisempi nimi oli "Nerkoonjoki".[6][7] Vanhasta 1800-luvun Parkanon ja Kihniön pitäjänkartasta voi poimia lähihistoriaan liittyviä havaintoja. Länsirantojen taloja olivat tuolloin Vaivionlahti, Lahdentausta, Kärkelä, Viikeri ja Kirvesniemi. Etelärannalla sijaitsi Soisenlahti ja Korpiniemi. Järven itäpäässä sijaitsivat Hietanen, Jokela ja Viinamäki ja pohjoisessa oli lisäksi Kovanen.[8][9]
Vuonna 1902 Malakias Soini ja hänen yhteistyökumppaninsa hakivat lupaa saada laskea Nerkoonjärven vedenpintaa. Asiassa ei kuitenkaan edetty, ennen kuin vuonna 1928, kun Nerkoonjärven veden laskemisyhtiö haki järvenlaskulle lupaa. Nyt lupa saatiin samana vuonna.[6][7] Järven vedenpintaa laskettiin 1930–1940-lukujen vaihteessa. Järven luvanmukainen vedenpinnankorkeus 142,60 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy) perustuu vuoden 1937 suunnitelmaan ja vuoden 1938 Vesistötoimikunnan antamaan päätökseen. Vedenpinnan korkeutta laskettiin silloin noin 70–80 senttimetriä. Rantaviiva on siirtynyt alavilla paikoilla 40–50 metriä ja tämä on havaittavissa esimerkiksi joidenkin vapaa-ajan rakennusten tonttien sijoittelussa.[4][10]
Järvenlaskun seurauksia voi havaita vanhoista pitäjänkartoista. Eräät saaret maatuivat rantaan kiinni. Näitä olivat lounaispäässä Lahdenperällä Mertasaari, Paloniemessä Kortseslahden niemi, Rasinkylällä Haikonsaari ja Helaanniemellä Helaansaari. Olemassa olleet saaret kasvoivat hieman. Näin kävi Isolle Selkäsaarelle, Palosaarelle, joka yhdistyi viereisen luodon kanssa ja Kotasaari, joka pinta-ala moninkertaistui. Sen eteläpuolella oleva Pikkusaari on järvenlaskun synnyttämä.[8][9][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kylmälahti, Kihniö (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e f g Nerkoonjärvi, Kihniö (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e f g h Länsi-Suomen Ympäristölupavirasto: Lupapäätös 26.9.2008 (pdf) (Nerkoonjärven kunnostaminen ja töiden aloittaminen ennen päätöksenlainvoimaiseksi tulemista), Kihniö
- ↑ JärviWiki: Nerkoonjärvi, viitattu 4.1.2016
- ↑ a b Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Paimio - Parkano (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ a b Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Kemiö - Kiikka (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ a b Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Kihniö (Arkistoitu – Internet Archive) (2214 01 Ia.* -/- -)
- ↑ a b Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano (Arkistoitu – Internet Archive) (2212 10 Ia.* -/- -)
- ↑ Martikainen, Niina: Ainakin haukea nousee joka järvestä (Arkistoitu – Internet Archive), Ylä-Satakunta-lehti, 26.06.2015
- ↑ Arkistolaitos: Pitäjänkartta - Parkano[vanhentunut linkki] (2214 01+04 Ia.* -/- -)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
- Martikainen, Niina: Ylä-Satakunta - näytelehti (Arkistoitu – Internet Archive), 25.6.2015
- Vesmann: Nerkoonjärvi, 2002
- Lounais-Suomen Aluehallintovirasto: Päätös (Arkistoitu – Internet Archive), Niskoslammen, Nerkoonjärven Viinamäenlahden ja Launoslammen kunnostaminen turvetuotannosta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi, 10.9.2010