Kirveskanava

Kirveskanava on Posiolla sijaitseva puutavaran uittoa helpottamaan vuosina 1895–1896 rakennettu väylä joka yhdistää Livojärven Kostonjoen vesistöön kuuluvaan Kaukuanjärveen Äimälammen ja Kirveslammen kautta. Kanavan rakennuttivat oululaiset kauppahuoneet Snellman, Bergbom ja Candelin, jotka olivat perustaneet Iijoelle Kolmiyhtiön nimellä tunnetun yhtymän hoitamaan puutavaran uittoa Pohjanlahden rannalla sijaitseville sahoille.

Kirveskanava oli osa uittoreittiä, jonka avulla vedenjakajan takana olleet Kitkan vesistön alueelta hankitut puut saatiin siirrettyä Iijoen vesistöön. Tukit nostettiin ensin Kitkajärvestä Akanlahden siirtolaitoksen avulla Livojärveen ja sen jälkeen ne voitiin uittaa joko Livojokea alas tai sitten Kirveskanavan kautta Kostonjoen vesistöön. Livojoki oli luonnollinen uittoväylä mutta sen ongelmina olivat veden vähyys ja koskisuus. Kostonjoen vesistössä oli riittävästi vettä uittoa varten mutta se oli noin 35 kilometriä pitempi ja lisäksi järviosuuksilla tukit jouduttiin kuljettamaan lauttoina. Molempia vaihtoehtoja käyttäen tukkien uittoon mereen saakka meni kuitenkin aikaa kolme vuotta koska ne jouduttiin jättämään talvehtimaan kahteen otteeseen. Tämä sitoi pääomia, lisäsi tukkien hävikkiä ja nosti kuljetus- ja varastointikuluja.

Kirveskanavan väylän pituus oli 4 870 metriä, josta varsinaista kanavaosuutta oli kolmessa osassa yhteensä 1 160 metriä. Kanavaosuuksien leveys oli Kirveslammelle saakka 16–20 metriä ja siitä eteenpäin noin 10 metriä. Kanavaosuuksille rakennettiin neljä patoa ja lisäksi Kirvesojan ja Äimäjoen uomia oikaistiin. Kanavan vierellä kulki veneiden kuljettamista helpottava vetotie ja kanavan varrella oli myös neljä työntekijöiden asumuksiksi tarkoitettua saunaa.

Turkulainen puutavarayhtiö K. E. Blomberg Oy rakensi Akanlahteen 1909–1910 uuden tukinsiirtoradan ("Kuusamon rautatie") Kolmiyhtiön uittokanavan rinnalle mutta yhtiön toiminta Iijoen alueella päättyi konkurssiin keväällä 1911. Metsähallitus osti Akanlahden siirtoradan konkurssipesältä toukokuussa 1912 ja kuukautta myöhemmin metsähallitus osti myös Kolmiyhtiön uittokanavan ja Kirveskanavan. Huonoon kuntoon päässyttä Kirveskanavaa korjattiin oston jälkeen. Metsähallituksen tarkoituksena oli siirtyä käyttämään Livojoen väylää ja luopua Kirveskanavan käytöstä mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen esti Livojoen kunnostustyöt ja Kirveskanavan käyttö jatkui 1920-luvun lopulle saakka. Livojoen väylä saatiin kunnostettua 1930-luvulla, jolloin sitä alettiin käyttää uitossa.

Lähteet

• Jaakko Blomberg : Kitkan vesiltä Pohjanlahden sahoille – Akanlahden tukinsiirtolaitokset 1893–1929. Suomen historian pro gradu-tutkielma, Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto 2011, Kirveskanavasta s. 73-77
• KirjastoVirma: Iijoen uitto (Arkistoitu – Internet Archive)