Augustin Ehrensvärd

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Augustin Ehrensvärd
Henkilötiedot
Syntynyt25. syyskuuta 1710
Västerås
Kuollut4. lokakuuta 1772 (62 vuotta)
Mietoinen
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Ruotsi
Palvelusvuodet 1726–1772
Taistelut ja sodat Hattujen sota, Pommerin sota
Sotilasarvo Sotamarsalkka
Joukko-osasto Viaporin linnoituksen komendantti 1747–1765 ja 1769–1772, Ruotsin joukkojen ylipäällikkö Pommerin sodassa 1761–1762

Augustin Ehrensvärd (25. syyskuuta 1710 Västerås – 4. lokakuuta 1772 Mietoinen) oli ruotsalainen kreivi ja sotamarsalkka, joka tunnetaan Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoituksen suunnittelijana ja rakennustöiden johtajana.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ehrensvärdin piirustus Näkymä Viaporiin.
Augustin Ehrensvärdin hauta Suomenlinnassa. Taustalla vanha komendantintalo, nykyinen Ehrensvärd-museo.

Ehrensvärd syntyi Fullerön kartanossa Västmanlandissa. Hänen isänsä oli eversti Jacob Johan Ehrensvärd (1666–1731), joka oli luonut menestyksekkään uran tykistössä, mikä vaikutti pojan uravalintoihin. Hänen äitinsä oli kotoisin Suomesta ja hän jaksoikin myöhemmässä vaiheessa ajaa väsymättä Suomen asiaa valtiopäivillä.[1] Augustinista tuli sotilas 16-vuotiaana. Nuori Ehrensvärd oli kiinnostunut myös mekaniikasta ja menestyi hyvin matematiikan opinnoissaan. Vuonna 1736 hän matkusti valtion apurahalla Euroopassa tutustumassa eri maiden tykistöihin, linnoituksiin ja asetuotantoihin. Opiskelun aikana kesällä 1737 La Fèren tykistökoulussa hän tutustui alan johtaviin teoreetikkoihin kuuluneeseen Bernard Forest de Bélidoriin.

Hattujen sodassa Venäjän keisarikuntaa vastaan 1741 Ehrensvärd palveli tykistössä. Huonosti valmisteltu sota johti pikkuvihaan (1741–1743) ja lopulta Turun rauhaan. Tappio kiihdytti keskustelua Suomen puolustuksesta. Vakiintui käsitys, että valtakunnan itäosan puolustamisen tulee perustua laivastoon ja linnoituksiin. Vuonna 1747 erityinen linnoituskomissio, jäsenenään Ehrensvärd, esitti linnoitusten rakentamista Degerbyhyn (nykyisin Loviisan kaupunki), Helsinkiin, Svartholmaan ja Hangon edustalla sijaitsevalle Gustavsvärnille.[2] Kuningas Fredrik I hyväksyi suunnitelman osittain ja nimitti Ehrensvärdin töiden johtajaksi. Työt kohtasivat alusta alkaen monenlaisia vaikeuksia. Ehrensvärdiä arvosteltiin usein ankarasti. Kuningas Aadolf Fredrik tarkasti linnoituksia 1752 kohta valtaistuimelle noustuaan. Kuningaskin esitti ankaraa kritiikkiä, mutta Ehrensvärd sai jatkaa tehtävässään. Ehrensvärd onnistui ajamaan läpi toisenkin suunnitelmansa, saaristolaivaston perustamisen. Sen tarkoituksena oli tukea maavoimien toimintaa Suomessa. Saaristolaivaston suunnittelijaksi Ehrensvärd sai Fredrik af Chapmanin.

Ehrensvärd oli huolestunut sotilaiden lasten suuresta kuolleisuudesta ja perusti Kulosaaren kartanon yhteyteen Suomen ensimmäisen lastenkodin sotilaiden lapsille 1750-luvun alussa. Se sai nimen Tykistörykmentin lastenkoti.[3] Vuonna 1757 syttyi Pommerin sota, johon Ehrensvärd osallistui. Hänet nimitettiin lopulta armeijan ylipäälliköksi. Vuonna 1760 hän haavoittui vakavasti Pommerissa musketinkuulasta. Vamman vuoksi hänen oli anottava puoli vuotta virkavapautta.[4]

Sodan jälkeen Ehrensvärd kohotettiin vapaaherralliseen säätyyn. Myssypuolueen noustua valtaan 1765 Ehrensvärd erotettiin, koska hän oli osallistunut useille valtiopäiville ja lukeutui hattuihin. Poliittinen suunnanmuutos vuosien 1765-1766 valtiopäivillä oli koitunut myös Tykistörykmentin lastenkodin kohtaloksi, kun valtaan nousseet myssyt olivat arvostelleet Ehrensvärdiä valtion varojen väärinkäytöstä. Lastenkoti lakkautettiin muutaman vuoden kuluessa ja varat siirrettiin Tukholmaan.[3] Hattujen palattua valtaan 1769 Ehrensvärd kutsuttiin takaisin Viaporiin. Hän kuitenkin sairasteli paljon ja kuoli lokakuussa 1772 Saaren kartanossa hiljattain kreiviksi ja sotamarsalkaksi ylennettynä.

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuninkaanportin kivitaulu.

Yksi Suomen tunnetuimmista lauseista on Ehrensvärdin käsialaa, ja se on hakattu Kuninkaanportin viereen laitettuun kivitauluun:

»Eftervard, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp. (Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun).»

Ehrensvärd on haudattu Viaporin Isolle linnanpihalle. Haudalla on kuningas Kustaa III:n ja Ehrensvärdin kummipojan suunnittelema ja Johan Tobias Sergelin veistämä hautamuistomerkki. Muistomerkin pronssi valettiin Ruotsinsalmen II:ssa meritaistelussa 1790 vallattujen venäläisten laivojen tykeistä.lähde? Saman aukion laidalla on vanha komendantin talo, jossa nykyisin on Ehrensvärd-museo.

Augustin Ehrensvärdin mukaan ovat saaneet nimensä Helsingin Eirassa sijaitseva Ehrensvärdintie ja Herttoniemessä sijaitseva Linnanrakentajantie, joka kulkee Ehrensvärdin aikoinaan omistaman Herttoniemen kartanon ohi. Suomen ulkoasiainministeriöllä on Merikasarmin G-talossa Ehrensvärd-niminen tila.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomalaiset linnoitukset, s.36. Saarijärvi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6
  2. ↑ Johanna Pakola: Gustavsvärn Hangon linnoitus- ja majakkasaari, s. 13. Suomen Majakkaseura, 2018. ISBN 978-952-94-1087-3
  3. ↑ a b Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan perustamiseen 1713-1865, s. 353-355. Vantaan kaupunki, 1991. ISBN 951-8959-12-9
  4. ↑ Suomalaiset linnoitukset, s.35. Saarijärvi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6
  5. ↑ Suomen Latvian -suurlähettiläs (Riika) Maria Serenius tavattavissa. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 24.5.2012.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Augustin_Ehrensvärd&oldid=22773465”