Vesijärvi (Päijät-Häme)
| Vesijärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Hollola, Lahti, Asikkala |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Vesijärven valuma-alue (14.24) |
| Laskujoki |
Vääksynjoki (Vääksyn kanava) Päijänteeseen [1] |
| Järvinumero | 14.241.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 81,4 m [1] |
| Pituus | 23,2 km [1] |
| Leveys | 17,8 km [1] |
| Rantaviiva | 227,309 km [2] |
| Pinta-ala | 107,514 km² [2] |
| Tilavuus | 0,65437469729 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 6,08641 m [2] |
| Suurin syvyys | 40 m [2] |
| Valuma-alue | 515 km² [3] |
| Keskivirtaama | 3,9 m³/s (MQ) [3] |
| Saaria | 125 [2] |
 Vesijärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vesijärvi [1][2] on Päijät-Hämeessä Hollolassa, Lahdessa ja Asikkalassa Lahden keskustaajaman ja Vääksyn välissä sijaitseva järvi. Se on pinta-alaltaan Suomen 43. suurin järvi.[1][2][4]
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erotukseksi muista Vesijärvistä tätä kutsutaan usein Lahden tai Hollolan Vesijärveksi, joista jälkimmäinen oli aiemmin käytössä ennen Lahden kasvua merkittäväksi paikkakunnaksi. Järven nimi on myös ollut muodossa ”Hollolan järvi” lähde?.[4]
Suomessa on kymmenkunta Vesijärveä, ja on katsottu, että niiden nimi ei tule järvessä olevasta vedestä, vaan että taustalla on muinainen sana *viksi tai *veksi. Sen arvellaan tarkoittaneen kahta vesistöä yhdistävää jokea. Vesijärven laskujoen eli nykyisen Vääksyn kanavan nimi olisi siten peräisin tästä samasta sanasta. Joen nimestä sana on siirtynyt järven nimeksi ja muuntunut Vesijärveksi, kun alkuperäisen sanan merkitys on hämärtynyt.[5]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pinta-ala on 10 751 hehtaaria eli 108 neliökilometriä, se on 23,2 kilometriä pitkä ja 17,8 kilometriä leveä. Sen vesialueet voidaan jakaa neljään järvenosaan. Niistä suurin on Kajaanselkä, joka sijaitsee luoteisosassa. Sen etelärantojen lähellä on lukuisia saaria, joista suurimmat ovat Varjansaari, Hännyssaari, Pitkä-Ruokonen, Vehkosaari ja Kuivaharju. Järvenselän lounaispäässä sijaitsevassa Kailanpohjassa sijaitsee Vohla niminen saari. Kajaanselän eteläpuolella aukeaa Vehkosaaren takaa Laitialanselkä, joka on kuin haaroittuva lahti. Länteen haarautuu Lahdenpohja ja kaakkoon Kirkonselkä. Kajaanselän kaakkoispuolelta työntyy kaakkoon 7,5 kilometriä pitkä salmi, jota kutsutaan Komonseläksi. Se alkaa Kajaanselän saarista ja loppuu puoli kilometriä leveään Siikasalmeen. Loput järvestä on Enonselkää, jonka pääosan muodostaa yhdeksän kilometriä pitkä järvenosa ja Isosaaren taakse koilliseen päin työntyvä kuusi kilometriä pitkä Paimelanlahti. Lahdessa on pieni Kelkonpohja ja Isosaaren takana Vähäselkä. Enonselän länsipuolella sijaitsee Laasonpohja ja järvenselän keskellä Enonsaari.[1][2][6][7]
Järvi on Kajaanselän pohjoisrannassa patoutunut Vääksyn kautta kulkevan toisen Salpausselän taakse ja Enonselän etelärannassa ensimmäisen Salpausselkään. Lailalanselkä jää moreeniharjanteista muodostuvan alueen pohjoispuolelle. Nämä maaston rakenteet ovat syntyneet viime jääkauden loppuvaiheessa noin 10 600–9 500 eaa. kylmän ilmastovaiheen aikana. Maa-ainesten muotoutuessa mäiksi, levisi jäätikön sulamisvesien mukana ympäristöön hiesua ja savea, jota on hyödynnetty peltomaata raivatessa.[6][7][8][9]
Siinä on 125 saarta, joiden pinta-ala on 414,4 hehtaaria eli noin 3,7 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Saarista Isosaari on yli 120 hehtaarin (ha) kokoinen, muut 20 saarta, kuten esimerkiksi Vehkosaari (77 ha), Enonsaari (48 ha) ja Varjansaari (38 ha), ovat yli hehtaarin suuruisia, muista saarista 93 on yli aarin ja loput 11 ovat alle aarin kokoisia saaria. Myllysaarta on hyödynnetty sataman muodostamisessa.[2][4]
Järven tilavuus on 654,37 miljoonaa kuutiometriä eli 0,65437 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 6,1 metriä ja suurin syvyys on 40 metriä. Järvenselkiä yhdistävä Komonselkä yltää paikoin vain noin 10 metrin syvyyteen, mutta kummassakin päässä salmet ovat matalia. Eteläosassa on Enonsaaren ympäristössä Rautakankareelle ulottuva syvänne, joka painuu yli 20 metrin syvyyteen ja jossa on paikoin lähes 40 metriä syvää. Laitialanselällä on pääosin matalaa, mutta sen keskellä sijaitsee kaksi syvännettä, missä on noin 15 metriä syvää. Tasapohjainen Kirkkoselkä ei yllä kolmea metriä syvemmälle. Kajaanselällä sitä vastoin on Kuivaharjulta alkava ja pohjoiseen ulottuva syvänne, jossa on vähintään 20 metriä syvää. Tässä syvänteessä sijaitsee Maijasaaren ja Maijakivien välissä järven syvin kohta sekä muita yli 30-metrisiä kohtia. Toisaalla on hyvin matalaakin, sillä järvenpohja on täällä paikoin vaihtelevaa.[1][2][10][11][12][13][14]
Järven rantaviivan pituus on 227,3 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 58,5 kilometriä. Suuri osa järven rantoja ovat peltomaata tai asuinalueita. Loput rannasta muodostuu metsämaasta tai kosteikoista. Metsämaiden laatu vaihtelee sen mukaan, ovatko ne pääteharjujen alueella vai alankoalueilla. Järven ympäristön asukasmäärä on noin 150 000, mutta se on painottunut kaakkoon Lahden keskustaajamaan, Vääksyyn, ja itärannoilla Kukkilaan ja Kalliolaan. Muualla asutus on haja-asutusta, jota on tiheämmillään Hollolan kirkonseudulla. Järven rantakiinteistöjä on yli 1 300, joista suurin osa on vapaa-ajan asuntoja. Niille tulee tiet Lahdesta, josta alkaa etelärantaa seuraava yhdystie 2956, itärantaa nouseva seututie 140, valtatie 24 ja yhdystiet 14119 ja 14121. Valtatie 24 kulkee Vääksyn läpi ja siitä haarautuu lounaaseen seututie 317, josta Viitailassa haarautuu rantojen läheisyyteen kulkeva yhdystie 3173. Valtatie 12 pohjoispuolella kulkee lähempänä rantoja yhdystie 3161, joka liittyy siellä yhdystiehen 2956. Enonsaaren kautta kulkee Lahden ja Hollolan välinen kuntaraja ja Vehkosaaren ja Varjansaaren kautta kulkee Asikkalan ja Hollolan välinen kuntaraja.[1][2][4][6][7]
Luontoarvoja ja järven ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonsuojelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesijärvi on tunnettu jätevesipäästöjen aiheuttamasta rehevöitymisestään. Vesijärven mataloituneet ja rehevöityneet lahdet ovat vesikasvillisuudelle ja linnustolle suotuisia elinympäristöjä. Niiden luonnonsuojelu on järjestetty Natura 2000- hankkeella, jossa ne muodostavat Kutajärven alueen (1 051 hehtaaria, FI0306006) Hollolassa ja Asikkalassa. Kutajärven vesialue muodostaa oma suojelualueensa, mutta Vesijärvellä on suojeltu vielä viisi erillistä vesialuetta. Ne ovat Lahdenpohja, Teräväisten lahti, Kailanpohja yhdessä Vohlan puoleisella salmella, Kirkonselkä sekä Laasonpohja.[15]
Näiden lisäksi voidaan mainita Lahden puolelle ulottuva Kilpiäistenpohja Enonselällä, jossa on suojeltu lahtea ja rantametsiä. Täällä on suojeltu myös eräitä muitakin rantoja ja Enonsaaren sisäosia. Laitialanselällä sijaitsee Lehmon niemessä oleva pieni suojelualue.[16][17][18]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesijärveen laskettiin teollisuuden vesiä jo Lahden tultua kaupungiksi 1905. Lisäteollistuminen ja etenkin kaupungin jätevesien suora laskeminen aiheutti sen, että järvi oli erittäin rehevöitynyt 1960- ja 1970-luvuilla. 1975 perustettiin Kariniemen jätevedenpuhdistamo, mikä poisti 70 prosenttia Vesijärveen kohdistuneesta jätevesikuormituksesta. Huhtikuussa 1976 jätevesien laskeminen Vesijärveen lopetettiin kokonaan.
Vesijärven elvyttämiseen tähtäävä Vesijärviprojekti I alkoi vuonna 1987. Järven sinileväkukinnot päättyivät 1990, mutta alkoivat myöhemmin uudelleen. Vesijärven puhdistamiseksi aloitettiin uusi projekti, Vesijärviprojekti II 2002–2006.[19]
Järven suojelu on muodostanut kansalaistoimintaakin. Vesijärveä varten on perustettu Vesijärven Ystävät ry[20]. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö on perustettu elvytysprojektien työn jatkajaksi.
Kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisesti Vesijärveä on pidetty kalaisana järveä. Sen tunnetuin kala on Paimelanlahden lahna. Suurin Suomessa pyydetty lahna (11,5 kg) kalastettiin sieltä 1912. Järvestä saatiin myös hyviä muikku- ja ankeriassaaliita. 1700-luvulla yleinen kuha hävisi kahdessa vuosisadassa miltei täysin, mutta sitä istutettiin Vesijärviprojekti I:n yhteydessä runsaasti, kuten myös pienemmissä määrin järvilohta, järvitaimenta ja toutainta.[21]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Vesijärven valuma-alueella (14.24), jonka Vesijärven lähialueeseen (14.241) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 81,4 metriä mpy. Järvi on valuma-alueensa pääjärvi, joka sijaitsee kahden Salpausselän välisellä pinta-alaltaan pienellä alueella. Siksi se on myös Kymijoen vesistöalueen latva-alueita. Itse järvi peittää valuma-alueestaan 21 %, minkä takia sen vesi vaihtuu hitaasti eli laskennallisesti arvioiden 5,4 vuoden aikana kokonaan (veden viipymä).[1][3][4]
Vesijärven valuma-alueeseen kuuluu kahdeksan pientä valuma-aluetta, joista osalla on järviä. Vähäselkään laskevan pitkän Haritunjoen valuma-alueeseen (14.243) kuuluvat Mustalammi, Valkeajärvi ja Nahila. Enonselän Laasonpohjaan laskeva Kotojärven valuma-alueella (14.244) sijaitsee Kutajärvi ja Hollolan taajama-alueelle jäävät Iso Tiilijärvi, Keski-Tiilijärvi ja Vähä Tiilijärvi. Näiden länsipuolella on Kiikunoja ja sen valuma-alueeseen (14.245) kuuluu Kiikunlähde. Laitialanselän etelärantaa laskee Hammonjoki, jonka valuma-alueeseen (14.246) sisältyvät Koveroistenjärvi, Kotajärvi ja Ketarlammi. Lahdenpohjaan laskee Matjärvi, jonka valuma-alue on Matjärven valuma-alue (14.247), ja Kajaanselän Laitiaistenpohjaan laskee Häränsilmänoja, jonka valuma-alueen (14.248) ainoa järvi on Pukalajärvi. Loput valuma-alueen järvistä sisällytetään Vesijärven lähialueeseen (14.241). Niihin kuuluvat Lahden kaupunkialueeseen kuuluvat Likolammi, Merrasjärvi ja Joutjärvi sekä Pikku Vesijärvi. Merrasjärven lähellä heti Hollolan puolella sijaitsee Soltinjärvi. Laitialanselän Lahdenpohjaan laskee Järvistenjärvi ja lähialueen laskuojaton järvi on Hartola.[1][4]
Järven luonnollinen laskujoki on Vääksynjoki, joka ylittää Vääksyssä Aurinkovuoren ja Anianharjun välisen matalamman kohdan kannaksesta, joka erottaa järven Päijänteestä. Joki on 1,4 kilometriä pitkä ja siinä on kartan mukaan pohjapato. Joelle tulee tällä matkalla pudotusta keskivedenkorkeuden mukaan laskettuna 3,1 metriä. Joen uoman rinnalle on rakennettu Vääksyn kanava, jolla on joen kanssa hieman yhteistä uomaa.[1][4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven syntyvaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesijärven esihistoria liittyy läheisesti Päijänteen vaiheisiin. Viime jääkauden jälkeisen Itämeren Ancylus-vaiheen aikana Vesijärven ja Päijänteen järvialtaat sekä niiden ympäristöt olivat veden peitossa ja yhteydessä Itämereen. Maankohoaminen nosti maankuorta ylemmäksi ja nykyisin korkealle kohoavat mäet alkoivat ensin nousta vedenpinnan yläpuolelle. Lopulta nykyisten vesialueiden rannat muodostivat pitkän lahden, joka aukesi nykyisen Pohjanlahden suuntaan, ja jossa Vesijärven seutu muodosti lahdenpohjukan. Päijänteen lahdensuu mataloitui ja aivan Ancylus-vaiheen lopussa noin 6500 eaa. järvi kuroutui irti Itämerestä. Sen laskujoki sijaitsi aluksi järven pohjoispäässä. Viereinen suurjärvi Saimaa laski mereen hetken aikaa Päijänteen kautta, mutta vedenpintojen noustua järvien väliin syntyi Pielaveden seudulle leveä salmi noin 5100 eaa. Tätä järvien parisatavuotista vaihetta kutsutaan Sisä-Suomen suurjärveksi. Koko ajan jatkunut epätasaisen maankohoamisen aiheuttama maankuoren kallistuminen kallisti myös Päijänteen ja Saimaan järvialtaita kohti etelää. Silloin myös vesiyhteys Saimaaseen katkesi ja päätti järvien yhteisen vaiheen. Päijänne jatkoi laskuaan Itämereen pohjoispäässä, mutta järvialtaan kallistuminen siirsi vettä sen eteläpäähän, missä vedenpinta vuosien ajan kohosi yhä korkeammalle. Lopulta vesi ylitti Heinolassa sijaitsevan Heinolan harjun vedenjakajan noin 4900 eaa. ja Kymijoki sai alkunsa. On arvioitu, että Päijänteen vedenpinta laski lyhyessä ajassa kahdeksan metriä. Vesijärvi kuroutui tässä vaiheessa erilleen Päijänteestä ja sen uusi lasku-uoma alkoi kuluttaa Vääksyssä sijaitsevaa harjua. Kun eroosio loppui kestävälle pohjalle, Vesijärven vedenpinta jäi kuusi metriä Päijänteen vedenpintaa korkeammalle. Tämä vedenkorkeus säilyi Vesijärvellä 1600-luvun loppuun, jolloin toteutettiin Vesijärvellä ensimmäinen järvenlasku.[8][9][22][23][24]
Järvenlaskut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesijärven alkuperäisen Vääksynjoen uoman kulkua muutettiin 1600-luvun lopussa, kun Hollolan rovasti G.F. Berner (rovastina 1688–1677), käynnisti järvenlaskuhankkeen. Järvenlaskun seurauksena kevättulvat hellittivät ja syntyneelle vesijättömaalle voitiin raivata lisää viljelysmaata. Vääksynjokea syvennettiin perkaamalla Hollolan rovastin Jaakko Krookin kaudella 1750–1768. Joen pohja virtasi paikoin kallion päällä, jota räjäytettiin vuonna 1770. Seuraavan kerran joen pohjaa syvennettiin vuosien 1814–1816 aikana hankkeessa, jota veti Messilän kartanon isäntä K.J. Polov.[23][25]
Varmaa tietoa Vesijärven ja Päijänteen silloisista vedenpinnoista ei ole käytettävissä. Kun Valtion joenperkaustoimikunta toteutti Vääksynjoen perkauksen vuosina 1821–1827 ja 1829–1831, oli järvien välinen korkeusero alussa noin kuusi metriä ja jälkeen päin noin 2,4 metriä alempi. Tässä yhteydessä syntyi valtava määrä vesijättömaata. Kutajärvi oli kuroutunut omaksi järveksi jo aiemmissa pinnanlaskuissa (Kuninkaan kartasto 1776–1805). Järvenlaskun ajatuksena oli lisätä viljelymaata ja niittyjä. Myös Vääksyn kanavan rakentaminen vuosina 1868–1871 alensi järven vedenpintaa hieman. On arvioitu, että Vesijärven vedenpinta aleni 1600-luvulta alkaen 3,0–3,5 metriä.[23][25]
Asutus 1850-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on kuvattu järven tilanne vuoden 1831 jälkeen, mutta ennen Vääksyn kanavan rakentamisen aloittamista vuonna 1868. Karttaan on merkitty Vääksynjokeen kolme vesimyllyä ja jokea ylittää silta ”Wiekisö bron”. ”Wiekisössä” on myös kolme ”taloa” ilman peltomaata ja näiden itäpuolella harjulla sijaitsee Anianpelto, jossa on kuusi verotettavaa maataloa. Anianpellolta myötäpäivään sijaitsee järven rannalla seurravia taloja tai kyliä: Komonselällä ”Waania by” (2 maatilaa) ja ”Sarva”, Enonselän Paimelanlahdella ”Jaakkola” ja ”Antila” sekä ”Noitala by” (3), ”Paimela by” (6), ”Appula”, ”Pynyselä”, ”Tommola” ja ”Kalliola by” (8), Enonselän Isosaaren takana ”Kukkila by” (2), eteläpäässä ”Mukkula”, ”Lahtis by” (19) ja ”Jalkaranta by” (4), Enonselän länsirannassa ”Tyrismaa by” (2), ”Hertsala by” (2), ”Upila” ja ”Siikaniemi by” (2), Kirkonselällä ”Kutajoki by” (3), ”Pyhaniemi by” (2) ja Hollolan pappila, Laitialanselällä ”Parinpelto by” (2) ja ”Laitiala gård”, Kajaanselän länsirannalla ”Kaidankartano gård” ja ”Ojala”.[26][27]
Lahden kaupungin vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Lahden historia
Lahden kaupungin kasvu Hollolan kylästä Lahden kauppalaksi 1878 ja Hollolan kunnasta itsenäiseksi Lahden kaupungiksi 16. marraskuuta 1905 perustui Vesijärven asemalta alkavaan Lahti–Riihimäki-rataan, joka yhdisti Päijänteen vesikuljetusreitin Helsinkiin vievään rautatieyhteyteen. Ratayhteys avattiin 1870. Asetus Lahden kaupungiksi muuttamisesta Hollolan kunnan Lahden kauppalasta oli annettu jo 1. marraskuuta 1905, mutta Venäjällä olevista levottomuuksista saattoi johtua, että se saatiin tiedoksi vasta 16. marraskuuta 1905. Kaupungin itsenäistymisen aikoihin kaupungin asutusluku oli kasvanut yli 2 500. Nykyään Lahdessa asuu noin 120 000, mutta pääosa heistä muualla kuin järven välittömässä vaikutuspiirissä.[3]
Vesijärven rannalla sijaitsi myös Niemen rautatieasema, joka oli kapearaiteisen Loviisan–Vesijärven rautatien pohjoinen pääteasema. Asema rakennettiin 1900-luvun alussa Loviisa-Vesijärvi -radan rakentamisen yhteydessä, joka avattiin yleiselle liikenteelle helmikuussa 1904. Vuoden 1918 keväällä sisällissodassa asema vauroitui niin pahoin, että sitä ei enää käytetty matkustajaliikenteessä, mutta rautatien rahtikuljetukset vesijärven rannalla sijaitsevilta teollisuuslaitoksilta jatkuivat radan lakkauttamiseen asti vuoteen 1960.[3]
Lahden Vesijärven satama on muuttunut teollisuutta palvelevasta satamasta virkistyskäyttöä palvelevaksi Ankkurinlahden alueeksi, jossa on Sibeliustalo ja ravintolalaivoja sekä Mukkulaan rajoittuva uusi kerrostalolähiö. Huvivenelaitureita on Lahdessa Vesijärven sataman lisäksi muun muassa Messilän kartanon rannassa.[10][11][28][29][30][31][32]
Onnettomuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2016-09-09 M/s Kympin uppoaminen [33][34] M/s Kymppi oli tuotu Vesijärvelle keväällä 2016.[35]. Alus korjattiin matkustajaliikenteeseen uppoamisensa jälkeen ja se liikennöi Enonsaaren ja Lahden väliä kesällä 2017.
- 2009 M/s Ilona, ravintolalaiva
- 2008 rautalaiva Hännyssaaren rannassa
- 2002 Jyväskylä -laivan uppoaminen
Maantiedettä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satamat ja kanava
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirkonlahden satama
- Messilän satama
- Niemen venesatama
- Vesijärven satama
- Teivaan venesatama
- Vääksyn kanava
Asuinalueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2016 pidettiin ensimmäinen Vesijärvi-viikko, johon liittyy viikon ajan Vesijärvi-aiheisia tapahtumia Hollolassa, Lahdessa ja Asikkalassa.[36]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tikkanen, Matti: Long-term changes in lake and river systems in Finland. Fennia - International Journal of Geography, 2002, 180. vsk, nro 1-2, s. 31-42. Helsinki: Geographical Society of Finland. ISSN 0015-0010 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
- Jussila, Timo: Suomen esihistorian kronologiataulukko versio 3.4 T.Jussila 2000-2004 (html) (koonti teoksesta "Saarnisto Matti, 1970: The late Weichselian and Flandrian History of the Saimaa Lake Complex. Comm. Phys.-Math. Vol 37.") mikroliitti.fi. 1970.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Vesijärvi, Hollola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ a b c d e Lahden Vesijärvi – Faktaa ja lukuja Vesku.net. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ a b c d e f g Vesijärvi (14.241.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ Ville Eloranta ja Lotta Jalava: Sana sanasta : suomen kielen jäljillä, s. 89. Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2676-7
- ↑ a b c Vesijärvi, Hollola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ a b c Vesijärvi, Hollola (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ a b Tikkanen, Matti: Long-term changes in lake and river systems in Finland, 2002, s. 32-34, viitattu 20.6.2019
- ↑ a b Jussila, Timo: Suomen esihistorian kronologiataulukko, (1970) 2004, viitattu 20.6.2019
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3112 01 Paimela. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3111 03 Lahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1978. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3112 02 Vääksy. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 25.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2134 11 Kurhila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1984. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 25.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2134 10 Kurhila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1984. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 25.6.2019)
- ↑ Kutajärven alue (FI0306006), Ympäristöhallinto, 10.3.2014, viitattu 19.6.2019
- ↑ Kilpiäistenpohja, Hollola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Lahden seudun luonto: Kilpiäistenpohja, Asikkalan & Hollolan kunnat & Lahden kaupunki, viitattu 20.6.2019
- ↑ Lehmo, Hollola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.6.2019.
- ↑ Ekosysteemin tilan sekä kunnostuksen vaikutusten tutkimus, seuranta ja arviointi Lahden Vesijärvellä (2002–2006) (project summary). Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitos. Viitattu 12.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Vesijärven ystävät r.y. Vesku.net. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ (hoitokalastuksesta) ymparisto.fi
- ↑ Jantunen, Tuija: Muinais Itämeri, julkaisusta: Jääkaudet, toimittaja Koivisto, Marjatta, s. 63-86. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ a b c Vesijärvi, Vesku.net - Vesijärvi verkossa, viitattu 20.6.2019
- ↑ Uwe Danzeglocke: Radiohiiliajoituksen kalibrointiohjelma CalPal Universität zu Köln: Radiocarbon Laboratory. Viitattu 20.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Meriluoto, Timo: Päijät-Häme, Kuninkaan kartasto 1776–1805, viitattu 20.6.2019
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050743.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 19.6.2019) suomi
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050965.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 19.6.2019) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3112 01 Paimela. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3112 01 Paimela. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3111 03 Lahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1963. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3111 03 Lahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3111 03 Lahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1992. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2019)
- ↑ https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2300688
- ↑ https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2300945
- ↑ https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/04/29/Lahteen-saatiin-uusi-matkustaja-alus
- ↑ http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2292799
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vesijärvi (Päijät-Häme) Wikimedia Commonsissa
.jpg){kind=link}
- Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.10.2022).
- Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön Vesijärvi-sivusto
- Arno Forsius: Vesijärven myrkylliset sinilevät vuonna 1928. (Arkistoitu – Internet Archive)