Luikonlahti
Luikonlahti on kylä Kaavin kunnassa Pohjois-Savossa. Asukkaita Luikonlahden kyläkeskustassa on reilut 300 (vuonna 2005). Kylän asukasluku on lähemmäs 500, jos mukaan lasketaan lähialueet viiden kilometrin säteellä.[1]
Luikonlahti valittiin Pohjois-Savossa maakunnan Vuoden kyläksi vuonna 1989.[2]
Rikkaveden rannalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luikonlahden kylä sijaitsee 13 kilometriä Kaavin kirkonkylältä etelään. Kylän keskus on muodostunut Luikonniemen tyveen Vuoksen vesistöön kuuluvan Rikkaveden pohjoisrannalle.
Luikonlahtea rajaavat pohjoisessa Saarijärvi ja sieltä Kaavinjärveen laskeva Melttusvirta. Kylän läntinen reuna on Kaavinkoskella. Etelässä kylä rajautuu Luikonlahden ja Rikkalahden välissä olevaan kapeaan ja pitkään Luikonniemeen.
Kylä oli jo 1700-luvulla hyvien kulkuyhteyksien varrella: se sijaitsi Kuopiosta Liperin kautta Pietariin vievän postitien varrella.[3]
Luikonlahdesta on matkaa Tuusniemen kirkonkylälle 18 km, Outokumpuun 35 km, Polvijärvelle 44 km ja Juukaan 52 km. Kuopioon on matkaa 70 km ja Joensuuhun 78 km.
Kylän nimen taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luikonlahti on mainittu vanhoissa asiakirjoissa nimellä Luikonlax (1686).
Kylän arvellaan saaneen nimensä noin kymmenen kilometrin mittaisesta kapeasta lahdesta, jonka pohjoispäässä se sijaitsee. Luikonlahti on muodoltaan ”kapea luikku”. Lahtea pitkin on pitkään ”luikuteltu”, jotta on päästy perille. Erään kertomuksen mukaan aikoinaan joku mies oli soutanut lahden päästä päähän, ja perille päästyään hän oli väsyneenä todennut, että ”olipa siinä lahtea koko luikonen”.[4]
Toisen teorian mukaan Luikonlahti on saanut nimensä vanhasta joutsenta tarkoittavasta sanasta luikko: kapea Luikonlahti lienee ollut joutsenten suosima paikka.[3]
Asutushistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rikkavesi on ollut kivikaudella silloisten asukkaiden pyyntialuetta.[5] Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty muun muassa Luikonniemen ja Rauvantaipaleen tienoilta.[6]
Keskiajalla alueelle siirtyi saamelaisia poroineen. Saamelaiset asuttivat seutua vielä uuden ajan alussakin. Saamelaisten tiedetään asustelleen Kaavinjärven rannalla vielä niinkin myöhään kuin Täyssinän rauhan (1595) jälkeen.[5]
Luikonlahti kuului Täyssinän rauhan jälkeen Karjalaan. Alueella ei ollut vielä tuolloin pysyvää asutusta. Alueen tiedetään olleen liperiläisten nautinta-aluetta. Keskellä Luikonlahden kylää sijaitsee Papelonkangas, minkä nimi viittaa karjalaisuuteen. Arvellaan myös, että paikannimet Papinniemi, Kuminlahti, Kuminlampi ja Kuminvaara ovat karjalaisperäisiä nimiä samoin kuin itse kylänkin nimi.[5]
Stolbovan rauhassa (1617) Käkisalmen lääni siirtyi Ruotsin vallan alle. Valtakunnan itäraja siirtyi Pohjois-Karjalassa nykyiselle itärajalle. Tuolloin lännestä alkoi muuttovirta kohti itää. Vuonna 1631 Luikonlahdessa lienee ollut kolme taloa. Lisäksi kylällä oli yksi tilaton (populi). On mahdollista, että Luikonlahti on nykyisen Kaavin kunnan alueen vanhin kylä. Kirkonkylän läheisyydessä Kalaniemessä tiedetään olleen samoihin aikoihin yhden talon lisäksi yhden tilattoman asuinpaikka.[5]
Vuonna 1637 Luikonlahdessa tiedetään olleen neljä taloa, vuonna 1640 viisi taloa ja vuonna 1651 kymmenen taloa. Isonvihan aikana (1700−1721) kylässä oli 11 taloa. Heti isonvihan jälkeen talojen lukumäärä kasvoi viidellä. Suomen sodan syttyessä (1808) Luikonlahdessa tiedetään olleen 22 taloa ja niissä yhteensä 326 asukasta. Isojaon päätyttyä (1833) kylässä oli kaikkiaan 23 taloa.[5]
Kylämaisema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luikonlahden keskeisiä maamerkkejä ovat alakoulu, huoltoasema ja baari sekä kesäteatteri. Kylällä on myös ortodoksinen Luikonlahden tsasouna. Luikonlahden rannalla on kylälaituri sekä lomakylä. Myös rautatieasema ja kaivos kuuluvat Luikonlahden kyläkuvaan. Maakunnallisesti arvokkaaksi rakennuskohteeksi luetteloitu Luikonlahden vanha koulu tuhoutui tulipalossa huhtikuussa 2016.[7][8]
Kulttuuriympäristökohteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaavin kunnan kulttuuriympäristökohteiden joukkoon on listattu Luikonlahden vanha koulu, Melttusvirran taistelupaikka sekä Koskenniemellä sijaitsevat Kärkkäälän metsälaitumet. Luikonlahden läheisyydessä, Luikonniemen ja Rauvantaipaleen tienoilla, on muutamia kivikautisia asuinpaikkoja, jotka kuuluvat myös alueen kulttuuriympäristökohteisiin.
Luikonlahden vanha koulu
Luikonlahden vanha koulu (Onnela) tuhoutui tulipalossa huhtikuussa 2016.[7] Palonsyyntutkinnassa palo varmistui tuhopoltoksi.[9]
Vanhan koulun oli rakentanut Juankosken Säyneisestä kotoisin ollut Heikki Kettunen. Rakennus oli yksikerroksinen. Siinä oli kaksi luokkaa, opettajanhuone sekä kahden huoneen asunto opettajalle sekä keittiö.
Hirsinen koulurakennus oli alkujaan punainen. Vuonna 1926 koulu vuorattiin pysty- ja vaakalaudoituksella ja se sai keltaisen maalipinnan. Vuonna 1939 Luikonlahden koulu maalattiin vihertäväksi ja vuonna 1964 siniharmaaksi. Myöhemmin Luikonlahden vanhalla koululla oli julkisivuissa laudoituksen uusrenessanssille tyypillinen vaalea pääsävy kehystettynä tummemmalla maalatuin vuorilistoin.[6]
Melttusvirran taistelupaikka
Muutama kilometri Luikonlahdesta Kaaville päin sijaitsee Melttusvirta, jossa on Suomen sodan (1808−1809) aikainen taistelupaikka. Paikalle on pystytetty taistelujen muistomerkki ja opastaulu.[6]
Palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luikonlahden keskustassa toimii huoltoasema, jossa on polttoainemyynnin lisäksi saatavilla autokorjaamopalveluita. Huoltoasemalla on myös asiamiesposti ja baari.
Kylällä on myös muita palvelualan yrityksiä, kuten taksi, parturi-kampaamo ja lomakylä.[10]
Kaavin kunta lakkautti Luikonlahden koulun syksyllä 2016.
Muita yrityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luikonlahdessa toimii Bolidenin rikastamo, jossa käsitellään Kylylahden kaivoksen malmia. Lisäksi kylällä on toiminut muun muassa puu- ja tilaelementtejä valmistava Elemenco Oy.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pohjois-Savon maakuntakaava, Suunnittelumuistiot, Pohjois-Savon maakuntakaavan kyläverkko (pdf) luonnos 29.4.2008. Pohjois-Savon liitto. Arkistoitu 6.1.2015. Viitattu 10.11.2012.
- ↑ Pohjois-Savon vuoden kylät Pohjois-Savon Kylät ry. Arkistoitu 17.2.2013. Viitattu 16.2.2013.
- ↑ a b Luikonlahden koulu päivitetty 31.7.2012. Kaavin kunta. Arkistoitu 31.3.2013. Viitattu 17.11.2012.
- ↑ Suomalainen paikannimikirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146) Helsinki: Karttakeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0
- ↑ a b c d e Leskelä, Hilkka: Luikonlahti ennen ja nyt, s. 7−11. Juankoski: Luikonlahden kylätoimikunta ja perinnepiiri, 1994. ISBN 952-90-5143-3
- ↑ a b c Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys, osa 2. (Pohjois-Savon liiton julkaisu A:66) Kuopio: Pohjois-Savon liitto, 2011. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ a b Tenhunen Asta: Luikonlahden vanha koulurakennus vaurioitui palossa Savon Sanomat. 25.4.2016. Viitattu 29.4.2016.
- ↑ Ympäristövaikutusten arviointiselostus, osa 4 - Ymparisto ymparisto.fi. Viitattu 29.4.2016.
- ↑ Kaasinen, Anna: Luikonlahden koulupalo oli tuhopoltto. Koillis-Savo, 9.6.2016, s. 1.
- ↑ a b Kaavin kunnan yritykset päivitetty 31.7.2012. Kaavin kunta. Viitattu 10.11.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luikonlahden koulu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luikonlahden tsasouna
- Luikonlahden lomakylä[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leskelä, Hilkka: Kaskenviertäjien ja kivenraivaajien Kaavi. Jyväskylä: H Leskelä, 1998. ISBN 952-910-451-0
- Leskelä, Hilkka: Luikonlahti ennen ja nyt. Juankoski: Luikonlahden kylätoimikunta ja perinnepiiri, 1994. ISBN 952-90-5143-3
- Leskelä, Sulo: Opin sauna: Luikonlahden koulu 1902 - 92. Luikonlahden perinnepiiri ja Luikonlahden kylätoimikunta, 1992. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Mustonen, Eino: Elettiinpä ennenkin. Joensuu: Luikonlahden perinnepiiri, 1991. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste