Virmasvesi (Karttula)
| Virmasvesi (järvenosa: Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki) |
|
|---|---|
 Virmasvesi Karttulassa. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Kuopio, Suonenjoki, Tervo |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Iisveden−Virmasveden alue (14.722) |
| Tulouomat |
Savikoski Ala-Muuraisesta, Kuttakosken kanava Kuttajärvestä, Petäjäjoki Pitkä-Petäisestä |
| Lasku-uomat |
Linnonsalmi Rasvankiin, Lietesalmi Iisveteen |
| Taajamat | Karttulan kirkonkylä |
| Järvinumero | 14.722.1.001 |
| Mittaustietoja (järvenosa) | |
| Pinnankorkeus | 97,9 m [1] |
| Pituus | 13,4 km [1] |
| Leveys | 9,8 km [1] |
| Pinta-ala | 62 km² [2][3][4][a] |
| Tilavuus | 0,43 km³ [4] |
| Keskisyvyys | 6,9 m [4] |
| Keskivirtaama | yli 6,7 m³/s [5][b] |
| Saaria | noin 180 [c] |
| Mammonen, Kujarinsaari, Kääriönsaari, Savonsaari, Tulisaari | |
 Virmasvesi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Virmasvesi on Pohjois-Savossa Kuopion Karttulassa, Suonenjoella ja Tervossa sijaitsevan Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin järvenosa. Ainoa järven rannassa sijaitseva taajama on Kuopion kaupunginosa Karttula.[6][1]
Vaikka paikalliset asukkaat käyttävät nimitystä Virmasvesi, se ei ole itsenäinen järvi. Vesistöviranomaiset liittävät siihen myös Iisveden ja Rasvangin, sillä niitä yhdistävät toisiinsa salmet ja järvenosien vedenpinnan korkeudet ovat likimain samat. Sen sijaan lähellä sijaitsevaa Niinivettä ei lueta mukaan järveen, vaikka tämän vedenpinnan korkeus on Karttapaikan mukaan sama.[6][1]
Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin yleisiä asioita käsitellään omassa artikkelissa, ja tässä artikkelissa esitellään Virmasveden järvenosan asiat yksityiskohtaisemmin.
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virmasveden pituus on 13,4 kilometriä mitattuna kaakkoisesta Virmaanpäästä Linnonsalmen puoliväliin. Linnonsalmi jää Linnonsaaren ja mantereen väliin ja muodostaa suurimman veden poistumisuoman. Linnonsaaren länsipuolella sijaitsee Käpysaari ja saarien väliin jää kapea Siltasalmi. Saaret jakavat järven pohjoiseen Rasvankiin ja eteläiseen Virmasveteen. Etelässä Käpysaareen ulottuu järven mittainen Lieteniemi erottaa Virmasveden läntisestä Iisvedestä. Lieteniemen ja Käpysaaren väliin jää kapea ja matala Lietesalmi. Virmasvesi olisi pituudeltaan muutama sata metriä pitempi, jos Virmaanpäästä mitatattaisiin Lemperinlahden pohjukkaan, mutta tässä käytetään pituusmittauksessa samaa ilmansuuntaa kuin Iisveden ja Rasvangin pituusmittauksissa. Järvenosan leveys on Lieteniemen Tervalahdelta Myllyselän Savikoskenlahteen 9,8 kilometriä. Järvenosan pinta-alaksi on ilmoitetaan 62 neliökilometriä [2][3][4][a]. Virmasvesi on luonteeltaan kaksiosainen. Järvenosan lounainen puolisko on pinta-alaltaan suuri ja lähes saareton järvenselkä. Sen erottaa pienemmästä koillisosasta kuusi kilometriä pitkä Kuivaniemi, joka osoittaa kaakosta sitä kohti työntyvää 1,5-kilometristä Leväniemeä. Niemenkärkien välissä on matala ja saaristoinen salmi, jonka takana aukeaa Pieni-Virmas. Tämä pieni järvenosa on saarien ja niemien rikkomana sokkeloinen. Täällä sijaitsevat suurimmat saaret, Mammonen, Tulisaari ja Savonsaari, sekä kolmikilometrinen Kuttaniemi ja kaksikilometrinen Pörönniemi. Taaimmaiset lahdet ovat Karttulanlahti ja Myllyselkä. Virmasveden rannikko on suureksi osaksi alavaa metsämaastoa. Kuttaniemen kärki ja tyviosan Kohomäki ovat molemmat kuitenkin yli 50-metrisiä mäkiä. Rannikon metsäisen rantaviivan katkaisevat satunnaisesti pienet rantaan ulottuvat peltopalstat. Eniten peltomaata näkyy järvelle Karttulan lähialueilla.[1][7]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virmasvedessä on kartasta laskettuna noin 180 saarta [c]. Tähän lukuun ei sisälly Linnonsaari ja Käpysaari, jotka sijaitsevat järvenosien rajalla. Suuri osa saarista ovat pieniä luotoja, mutta joukossa on joitakin suuriakin saaria. Kuivaniemen ja Linnonsaaren rannikoilta löytyy Kotkansaari (9,4 ha), Kujarinsaari (18,7 ha), Hattusaaret (2 ha), Kääriönsaari (13,9 ha), Pitkäsaari (1,9 ha) ja Pirttisaari (3,4 ha). Lieteniemen rannikolla sijaitsevat Suonenjoen puolella Pajuluoto, Hämeensaari (1 ha), Latjasaari (2,3 ha), Ollinsaari, Käkisaari (3 ha) ja Kuikkasaaret, ja Kuopion puolella Nimetönsaari, Loukkusaari (1,1 ha), Kalmansaari ja Saunasaari. Virmaanpään lahdella ovat vain Honkasaari (6,3 ha) ja Rautionsaaret (3,7 ha). Näiden edustalla keskellä järvenselkää sijaitsevat kolme Huuhinsaarta (5,7 ha). Kuivaniemeä vastapäätä sijaitsee Leväniemi ja niemien välissä Pyysaari (2,7 ha), Heiskansaari (1,1 ha) ja Humalasaari. Niemet erottavat järvenselästä sokkeloisemman Pieni-Virmaksen. Siellä sijaitsee Humalasaaresta eteenpäin Saunasaari, Aittoluoto, Korppisaari (3,5 ha), kauempana rannasta Niinisaaret (3,1 ha), Säkkiniemen lähellä Säkkisaari, Nuottasaari ja Teppo. Kuttaniemen edustalla sijaitsevat suuret Savonsaari (28,8 ha) ja Tulisaari (23,2 ha), joita ympäröivät pienemmät Töyrisaari, Häkkisensaaret (2 ha), Närhinsaari ja Konosensaari (2,4 ha). Pörönniemen lounaispuolella on suuri Mammonen (47,8 ha), jota ympäröivät Vuohensaari (7 ha), Honkasaari, Kalliosaari, Hankosaaret (1,1 ha), Änkänkallio, Kiiskinsaari ja Helasaari (2,7 ha). Myllyselällä ovat lisäksi Pöntönpää ja Lehmisaari (1,3 ha), ja Kuttaniemen koillispuolelta vielä Mälkiä (1,3 ha), Vasikkasaari, Lystisaari, Jurvonsaari (1 ha) ja Ukonsaari. Vain Käpysaari ja Linnonsaari ovat vuoden ympäri kiinteästi asuttuja.[1][d]
Syvyyssuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virmasvesi on luodattu ainakin osittain. Sen keskisyvyydeksi on kuitenkin ilmoitettu 6,9 metriä ja vesitilavuudeksi 0,430 kuutiokilometriä eli 430 miljoonaa kuutiometriä. Tässä yhteydessä on ollut käytettävissä peruskarttoihin painetut syvyyskäyrät, joiden mukaan vain veneväylistä ja niiden lähiympäristöistä on luotaustietoja. Ne on luodattu 1980–1990-lukujen vaihteessa.[4] Virmasveden pohjoisosissa on luotaustietoja nähtävillä Linnonsalmesta alkaen järvenselän puolinväliin. Linnonsalmessa on matalahko syvännejakso, jossa on aluksi paikoitellen yli 10 metriä syvää. Se päättyy Kotkansaaren kohdalle, mutta uusi ja samalla paljon leveämpi syvännealue sijaitsee saaren kaakkoispuolella. Virmasveden länsirannikolla on järvenselän ulappalla hieman syvempää. Siellä voi paikoin olla yli 10 metriä syvää. Pieni-Virmaksen itärannikolla ovat rannikon Kuttaniemen vedet muuta osaa syvempiä, mutta sieltäkään ei löydy 20-metrisiä syvänteitä. Karttulanlahtikin on yleensä alle 3-metrinen, vaikka yhdessä kohtaa vettä on 9 metriä.[8] Kuttaniemen itäpuolella yli 6-metrinen syvänne ulottuu Vasikkaluodolle asti. Sen jälkeen loppuvat syvyyskäyrät.[9][10][11]
Vesiväylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenosan veneväylät on merkitty karttoihin neljällä eri syväyksellä, jotka ovat 1,8 m, 1,5 m, 1,2 m, ja 1,0 metriä. Rasvangista tulee 1,8-metrinen väylä siellä kulkevasta 2,4-metrisestä väylästä. Virmasveden pääväylä johtaa Karttulan venesatamaan lopulta 1,5-metrisenä. Siitä haarautuu Pieni-Virmaksessa Kuttakosken kanavan kautta Kuttajärveen johtava metrinen väylä ja jo aikaisemmin haarautui 1,2-metrinen väylä Tulisaaren laavun edustalle. Pääväylä haarautuu ennen kääntymistään Pieni-Virmakseen Lintuniemelle johtavaksi 1,8-metriseksi väyläksi. Näiden väylien lisäksi tulee Lietesalmesta metrinen pienveneväylä haarautumiskohtaan asti.[1]
Asutusta ja liikenneolot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenosan ainoa taajama-alue on Pieni-Virmaksen Karttula. Muualla on asutus haja-asutusta, joka on paikoitellen keskittynyt kyliin tai kulmakuntiin. Tällaisia ovat esimerkiksi Kuttakoski ja Savikoski Pieni-Virmaksessa, sekä Virmaanpää ja Virmaanranta järven eteläosissa. Vuonna 1988 esitettiin, että Virmasveden rannoilla olisi ollut 219 loma-asuntoa [4]. Virmasvesi sijaitsee kolmen kunnan alueella: luoteisosa kuuluu Tervoon, lounaisosa Suonenjoelle ja yli puolet itäpuolisesta järvenosasta kuuluu Kuopioon, joka on aiemmin kuulunut siihen liitettyyn Karttulaan. Virmasveden ympäri ei voi ajaa autolla, koska Linnonsalmen yli ei ole siltaa tai lauttayhteyttä. Karttulan ympäristössä on runsaasti rannikolle johtavia teitä. Kirkonkylän läpi kulkee seututie 551, josta haarautuu länteen Kuivaniemelle johtava kylätie. Etelässä seututieltä haarautuu järvenosan itärantoja seuraava seututie 548. Kuttakoskelta siitä haarautuu Kuttaniemelle johtava tie, mutta muuten seututie seuraa rannikkoa läheltä. Lieteniemelle johtava tie haarautuu vasta Mustolanmäellä, mutta rannikolle johtavat lukuisat metsäautotiet. Lieteniemen kärjestä vie tie sekä Käpysaareen että Linnonsaareen.[1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenlaatu ja luonnonsuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virmasveden vedenlaatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä. Vain pitkä ja kapea Karttulanlahti on luokiteltu tyydyttäväksi. Vesi on vähähumuksista ja varsin kirkasta.[12] Vuonna 1988 esitettiin Virmasvedestä seuraavaa. Vedenväri vaihtelee arvojen 25–40 mgPt/l välillä. Veden ravinnearvot lähentelevät karujen järvien tasoa. Sen syvänteissä on kuitenkin tavattu hapen vajausta etenkin kevättalvella, mikä ennakoi tulevaisuudessa vedenlaadun huononemista. Pieni-Virmaksella on maatalouden päästöjen vuoksi ja vedenpuhdistuslaitoksen purkuputken ympäristössä happitilanne selvästi heikompi kuin muualla järvenosassa. Siellä on järven tila lievästi rehevöitynyttä.[4]
Järvenosan rantaan ulottuvia luonnonsuojelualueita on vain kaksi. Linnonsaaren lounaispäässä sijaitsee 26 hehtaarin kokoinen suojelualue. Kyse on niin kutsutusta Käpyrannan metsästä, joka on Luonnonperintösäätiön lunastama ja suojelema metsäalue.[13] Virmasveden itärannasta työntyy järvelle Lintuniemi, joka on yksityismaille perustettu 10 hehtaarin suuruinen suojelualue [14]. Lintuniemelle johtaa veneväylä ja seututien 548 takana on Autuaanlammen kota.[1]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisveden lahdenpohjukassa sijaitsee vedenkorkeuden mittausasema, jonka vuosina 1910–2023 mittaamia pinnantasoja käytetään seuraavassa hyväksi. Virmasveden vedenpinnan korkeudeksi on karttoihin merkitty 97,9 metriä mpy. [1] Pinnankorkeus on kuitenkin vaihdellut Iisveden mittauspisteellä korkeudesta 97,07 metriä (HW, mitattu 17.4.1942) korkeuteen 98,46 metriä (NW, 10.6.1988). Keskimääräinen yläkorkeus (MHW) on ollut 98,01 metriä ja alakorkeus (MNW) 97,45 metriä mpy.[15]
Virmasveden virtaamia on hankala arvioida, sillä järvikompleksin läpivirtaus käy Rasvangista Iisveteen ja Virmasvesi jää tästä sivuun. Virmasveteen päätyvä vesimäärä pääsee purkautumaan päävirtaukseen Linnonsalmen ja Siltasalmen kautta Rasvankiin ja matalan Lietesalmen kautta Iisveteen. Rasvankiin tulee sen yläpuolisen Äyskosken keskivirtaamana (MQ) noin 17,1 kuutiometriä sekunnissa (m³/s [16]). Sitä täydentää Ahvenisesta Rasvankiin laskevan Haringan 0,6 m³/s keskivirtaama [5]. Kun alapuolisen Nokisenkosken, jonka kautta virtaa sekä Niinivedeltä että Iisvedeltä tuleva virtaus, keskivirtaama on 33 m³/s [16], saadaan erotukseksi noin 16 m³/s. Vain murto-osa tästä muodostuu Virmasveden valuma-alueella.[1][5]
Keskivirtaaman arviointia voidaan yrittää vertaamalla valuma-alueiden pinta-aloja ja keskivirtaamia toisiinsa. Nokisenkoskella on keskivirtaamaksi ilmoitettu 33 m³/s ja kosken valuma-alueen pinta-alaksi 4 205 neliökilometriä. Kun Virmasveden pinta-ala on noin 70 neliökilometriä ja siihen laskevien vesistöjen valuma-alueet ovat Tallusjärven valuma-alue lukuun ottamatta yhteensä noin 430 neliökilometriä. Tämän valuma-alueen kerryttämä keskivirtaama olisi noin 3,4 m³/s, ja kun siihen lisätään Tallusjärven valuma-alueen Savikoskesta tuleva 3,3 m³/s keskivirtaama [5], saadaan Virmasveden keskivirtaamaksi 6,7 m³/s. Tämä on ala-arvio, sillä laskuista puuttuu hankalasti määritettäviä Virmasveden lähialueita, jotka nostaisivat arvioita. Vaikka lähialueet ovat pieniä, on keskivirtaama varmasti yli 6,7 m³/s.[1]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Virmasveden alueella (14.72), jonka Iisveden–Virmasveden alueeseen (14.722) järvi kuuluu. Virmasvesi sijaitsee Iisveden ja Rasvangin vieressä kapeiden niemien erottamana, jossa on vain pienien ojien ja purojen valuma-alueita. Laajempia Virmasveteen laskevien jokien valuma-alueita esiintyy järvenosan koillis-, itä- ja kaakkoispuolella.[1][17][18][19]
Tervajoen valuma-alueen (14.729, 17 km²) laskujoki on Tervajoki, joka laskee Virmasveden länsirannikolle Tervalahteen. Sen valuma-alueella sijaitsevat Aluslampi (19 ha) ja Sotkunlampi (5 ha).[6][20]
Virmaspäähän laskee Petäjäjoen valuma-alueen (14.728, 126 km²) laskujoki Petäjäjoki, jonka valuma-alueella 40 järveä tai lampea. Niistä voidaan mainita Levänen (50 ha), joka sijaitsee Virmasveden rannikon tuntumassa, sitten Suhonjärvi (21 ha), Iso-Rasti (274 ha), Vehmasjärvi (47 ha) ja Pieni-Rasti (20 ha), jotka kuuluvat Suhonjoen sivujoen valuma-alueeseen, vielä Pitkä-Petäinen (90 ha), Pasko-Petäinen (42 ha) ja Heinänen (52 ha), jotka kuuluvat pääuoman valuma-alueeseen, ja lopuksi vielä Kangas-Petäinen (92 ha), Mustikainen (27 ha) ja Suojärvi (26 ha). Edellisen valuma-alueen pohjoispuolella, mutta samalla lähellä Virmasveden rannikkoa, sijaitsee kolme järveä: Punnonen (3 ha), Pieni Purtolampi (3 ha) ja Iso Purtolampi (8 ha).[6][20]
Pieni-Virmakseen laskee Kuttakosken kanava, joka on Kuttajärven rakentamalla parannettu lasku-uoma eli avokanava. Kuttajärven alueeseen (14.724, 225 km²) kuuluvat yläpuoliset valuma-alueet Keihäsjoen valuma-alue (14.725), Inganjoen valuma-alue (14.726) ja Kivijoen valuma-alue (14.727). Viimeisen valuma-alueen vuoksi tätä vesistöreittiä kutsutaan myös Kivijoen reitiksi [3]. Tämän alueen järvet esitellään mieluimmin Kuttajärven yhteydessä. Toinen laaja valuma-alue on Tallusjärven valuma-alue (14.77, 419 km²). Se on bifurkaatioreitti, joka laskee sekä Pieni-Virmakseen että Rasvankiin. Vuolain lasku-uoma on Ala-Muuraisesta alkava Savikoski, joka laskee Pieni-Virmaksen Myllyselkään. Tätä vesireittiä on kutsuttu Talluksen reitiksi [3].[21] Karttulan kirkonkylän ympäristössä ovat vielä esimerkiksi Pörönlampi, Lapinjärvi (35 ha) ja Sammakkolampi (8 ha).[6][20]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Virmasveden pinta-alalle on vanha tieto WSOY Factasta, mutta sille on tuoreempikin tieto vuodelta 2018. Siinä kerrotaan Rasvangin pinta-alaksi 32 km² ja Iisveden 70 km², joten Virmasveden pinta-alaksi saadaan vähentämällä järvikompleksin pinta-alasta kaksi muuta pois eli 62 km².
- ↑ Virmasveden keskivirtaama on laskettu yhdistämällä eri lähteissä olevia keskivirtaamia ja suhteuttamalla Virmasveden valuma-alueen pinta-ala Nokiskenkosken keskivirtaamaan ja sen valuma-alueiden pinta-aloihin. Arviointi on selostettu artikkelin kappaleessa Hydrologiaa.
- ↑ a b Saarien laskenta on suoritettu Karttapaikan verkkopalvelussa huomioimalla vain sinisellä rantaviivalla merkittyjä saaria. Järvenosien reuna-alueella sijaitsevia yhteisiä saaria ei ole huomioitu, mutta samalla lukumäärä on pyöristetty ylöspäin 10 saaren tarkkuuteen.
- ↑ Saarien pinta-alat on katsottu ruotsinkielisestä Wikipediasta saarien omista artikkelista, jossa niille on ilmoitettu pinta-alat ja alalle on lähde.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Virmasvesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ a b WSOY Facta – Virmasvesi (Karttula, Tervo)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Syrjänen, Jukka & Heinimaa, Petri & Sivonen, Olli & Valkeajärvi, Pentti: Rautalammin reitin yläosan taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma, s. 4. (Raportteja 17) Helsinki: Pohjois-Savon ELY-keskus, 2018. ISBN 978-952-314-679-2 ISSN 2242-2854 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d e f g Rautalammin reitti – Kansallisvesi, s. 17–20, 40–41, 66, 77, 81. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 108) Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992. ISBN 951-47-6365-3 ISSN 0786-9592 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d Koski-inventointi, s. 80–81. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Virmasvesi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 12 Karttula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3242 03 Syvänniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 11 Saikarinniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3242 02 Virmaanpää. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.6.2024)
- ↑ Pohjois-Savon ELY: Rautalammin reitti Pohjois-Savon ELY. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Käpyranta luonnonperintosaatio.fi. Hämeenlinna: Luonnonperintösäätiö. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Lintuniemi, suojelualueet Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Kymijoen vesistöalue - Iisvesi (vesi.fi, vesistöennusteet) ymparisto.fi. Helsinki: Suomen ympäristöhallinto. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ a b Virtaamatiedot: Pohjois-Savo (vuosilta 1981–2010), vesi.fi, Viitattu: 19.6.2024
- ↑ Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki (14.722.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ Iisveden–Virmasveden alue (14.722) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ Virmasveden alue (14.72) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Tallusjärven valuma-alue (14.77) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 24.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi