Joulu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Joulupäivä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosittaista juhlaa. Joulu-sanan muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Joulu
Koristeltu joulukuusi Tanskassa vuonna 2004.
Koristeltu joulukuusi Tanskassa vuonna 2004.
Valtio kansainvälinen
Tyyppi kristillinen, kulttuurinen
Merkitys Jeesuksen syntymäjuhla
Vietetään
Järjestämistiheys vuosittain
Juhlapäivän tapahtumia
Liittyy

Joulu on vuosittainen joulukuun lopussa olevan talvipäivänseisauksen tienoille sijoittuva juhla.[1] Kristityt ovat viettäneet joulua Jeesuksen syntymän muistoksi joulukuun 25. päivänä 300-luvulta alkaen.[2][3][4] Sana joulu on peräisin pakanallisen keskitalven juhlan germaanisesta nimestä yule.[5]

Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla, Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäisjuhla yule sekä Suomessa vanhaan vuodenvaihteeseen sijoittuva syysjuhla kekri.[6] Jeesuksen syntymän ajankohdasta ei ole tietoa, mutta kristillinen kirkko on sijoittanut joulun talvipäivänseisauksen kohdalle. Kristillinen joulu syrjäytti sekä saturnalian että 25. joulukuuta olleen voittamattoman auringon päivän.[7]

Joulupukin hahmo, joululahjat, joulumusiikki, joulukoristeet, jouluruoat ja ihmisten yhdessäolo ovat keskeinen osa joulua useissa joulua viettävissä kulttuureissa. Suomalaisia ja suomalaisten omaksumia jouluperinteitä ovat lisäksi esimerkiksi joulutontut, joulukuusi, joulusauna ja haudoilla käynti.[8][9] Joulukirkko on jouluna järjestettävä jumalanpalvelus.

Suomalaisten joulunvietto painottuu varsinaisen joulupäivän sijasta jouluaattoon, joka on useimmilla työpaikoilla vapaapäivä.[4][10][11] Suomessa joulupäivä ja toinen joulupäivä eli tapaninpäivä ovat virallisia vapaapäiviä, samoin joulunajan päättävä loppiainen 6. tammikuuta.[12]

Nimen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.[13] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule-nimestä.[5] Suomen kielen sana joulu on rautakautinen lainasana muinaisskandinaavisista kielistä noin 500–650-luvuilta[14] ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen jul ja viron jõulud. Muinaispohjoismainen sana joululle oli jól, mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä suomen kieleen tullut sana juhla.[15][16]

Englannin kielessä tavallisin joulua tarkoittava sana on Christmas, joka tulee muinaisenglannin sanoista Cristes Maesse eli ”Kristuksen messu”. Sanaa käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1038.[17] Sen harvinaisempana synonyymina on kuitenkin yhä käytössä myös sana yule, joka on samaa alkuperää kuin suomen joulu.[18] Sillä tarkoitettiin alun perin esikristillistä juhlaa, jonka ajankohta vaihteli kuunkierron vuoksi joulukuun lopusta tammikuun alkuun. Sana esiintyy vielä joissakin jouluun liittyvissä perinteissä, kuten yule log (suom. jouluhalko) tai yule goat (suom. olkipukki). Saksaksi joulu on Weihnachten, mikä tarkoittaa pyhiä öitä[18].

Katolinen kirkko käyttää joulusta latinalaista nimitystä Dies Natalis Domini, joka tarkoittaa Herran syntymäpäivää. Siitä ovat peräisin italian sana Natale, portugalin Natal ja espanjan Navidad. Myös ranskan joulua tarkoittava sana Noël on mahdollisesti samaa alkuperää, joskin sen on myös arveltu johtuvan ”hyvää uutista” tarkoittavasta sanasta novel.[18]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadonkorjuujuhlat ja keskitalven juhlat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serbialainen jouluateria.

Monet kansat ovat viettäneet vuotuista juhlaa talvipäivänseisauksen aikoihin.[19] Vanhana aikana vuoden kulkua rytmittivät valon vaihtelu sekä maatalouden kylvö- ja sadonkorjuuajat. Pimein keskitalvi oli tyypillisesti juhlan aikaa. Ennen nykyaikaisia kalentereita vuoden vaihtuminen saatettiin laskea sadon korjaamisesta. Suomessa vanhaan vuodenvaihteeseen sijoittuva syysjuhla oli kekri.[9][20] Itäisessä Suomessa kekri oli vuoden pääjuhla vielä 1900-luvun alussa. Joulu syrjäytti kekrin viimeistään yleisen oppivelvollisuuden astuttua voimaan 1920-luvulla, koska joulua vietettiin kouluissa mutta kekriä ei.[21]

Muinaisten germaanien talvijuhla tunnetaan nykyisin sen englanninkielisellä nimityksellä yule. Kristinuskon leviämisen myötä yule ja kristillinen juhla sulautuivat yhteen.[22][23]

Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä.[1] Moni suomalainen jouluperinne kuten juhlarauha, lahjojen antaminen ja köyhille jakaminen ovat samoja kuin antiikin Rooman saturnalia-juhlassa. Kun alun perin keskikesään sijoittunut maanviljelyksen ja ajan jumalan kunniaksi vietetty juhla siirrettiin vuoden loppuun 17.–23. joulukuuta ja yhdistettiin talvipäivänseisauksen juhlaan, yhdeksän päivän mittainen juhlakausi huipentui 25. joulukuuta vietettävään auringonjumalan (Sol Invictus) uudelleensyntymäjuhlaan.[24]

Jeesuksen syntymäjuhla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jeesuksen syntymäpäivä
Bramantino, Paimenten kunnioitus, noin 1500–1510.

Nykyisin kolmasosa maailman väestöstä viettää joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.[25] Jeesuksen syntymän viettäminen 25. joulukuuta ei kuitenkaan perustu Raamattuun, vaan Rooman keisari Konstantinuksen aikana 300-luvulla aloitettuun käytäntöön.[26][24][27] Raamatussa Jeesuksen syntymästä kerrotaan Matteuksen[28] ja Luukkaan evankeliumeissa[29], mutta kummassakaan ei sanota, mihin aikaan vuodesta se tapahtui.[30]

Tiettävästi ensimmäisenä Jeesuksen syntymän ajoitti joulukuun 25. päivään Hippolytos Roomalainen 200-luvulla. Hän oletti, että enkelin ilmestys Marialle oli tapahtunut kevätpäiväntasauksena, joka tuolloin oli 25. maaliskuuta, ja että Jeesus olisi syntynyt yhdeksän kuukautta myöhemmin.[31] Samalla vuosisadalla hänen syntymäjuhlaansa alkoivat sanottuna päivänä viettää muun muassa Pohjois-Afrikan donatolaiset.[32]

Yksinkertaisin selitys Jeesuksen syntymän ajoitukselle on, että 25. joulukuuta on roomalaisen juliaanisen kalenterin talvipäivänseisauksen alkuperäinen ajankohta.[33] On myös esitetty, että juhlapäivä olisi sijoitettu kyseiseen ajankohtaan sen vuoksi, että samana päivänä oli ennestään vietetty Voittamattoman auringon eli Sol Invictuksen päivää.[1] Toisen teorian mukaan asia olisi kuitenkin ollut päinvastoin: kristityt olisivat viettäneet sanottuna päivänä Jeesuksen syntymäjuhlaa jo ennen kuin keisari Aurelianus, mahdollisesti vastavetona kristityille, määräsi saman päivän Voittamattoman auringon päiväksi.[32]

Jeesuksen syntymäjuhla sijoitettiin erilaisiin ajankohtiin eri puolilla valtakuntaa – jotkut viettivät sitä keväällä ja toiset syksyllä.[34] Paavi Julius I:n sanotaan vakiinnuttaneen joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi vuonna 345.[35] Varhaisin tunnettu maininta joulun vietosta 25. joulukuuta on vuonna 354 laaditussa roomalaisessa kalenterissa. Jo aikaisemmin kristityt olivat viettäneet 6. tammikuuta epifania-juhlaa eli nykyistä loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä, minkä oli uskottu tapahtuneen hänen 30. syntymäpäivänään.[36] Merkittävä kristillinen juhla joulusta tuli 800-luvulla.[37]

Protestanttisen reformaation jälkeen puritaanien kaltaiset ryhmät vastustivat joulun viettoa. 1600-luvulla joulun vietto oli ajoittain kiellettyä Englannissa ja Bostonin siirtokunnassa Pohjois-Amerikassa.[1] Britanniassa Charles Dickensin vuonna 1843 julkaistu Joulukertomus elvytti ihmisten kiinnostuksen juhlaan.[1] Joululaulujen laulamisesta tuli Britannissa suosittua 1800-luvulla.[37] Yhdysvalloissa joulusta tuli liittovaltion juhlapäivä vuonna 1870. Joulun kaupallistuminen on herättänyt huolta nykyaikaisen joulun synnystä 1800-luvun puolivälissä lähtien. Vuoden 2019 kyselyssä yhdeksän yhdysvaltalaista kymmenestä kertoi viettävänsä joulua, mutta vain 35 prosenttia näki joulun vahvasti uskonnollisena juhlana.[38]

Gregoriaaninen kalenteri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jouluseimi on etenkin Keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista.

1500-luvulla paavi Gregorius XIII määräsi otettavaksi parannetun, gregoriaanisen kalenterin hyppäämällä lokakuun 15. päivästä 1582 lokakuun 25. päivään.[39] Uudistus tuli ensin käyttöön vain katolisessa kirkossa, mutta myöhemmin se on otettu käyttöön muuallakin.[40] Monissa ortodoksisissa kirkoissa juhlapäivien ajankohta määräytyy yhä juliaanisen kalenterin mukaan, vaikka ne toimivatkin maissa, joissa gregoriaaninen kalenteri on muutoin käytössä. Ero on nykyään 13 päivää. Tästä syystä esimerkiksi Venäjällä joulu on 7. tammikuuta, jolloin juliaanisen kalenterin mukaan on 25. joulukuuta. Suomen ortodoksinen kirkko viettää kuitenkin joulua samaan aikaan kuin läntiset kirkkokunnat. Egyptin koptilainen kirkko käyttää omaa koptilaista kalenteria ja viettää joulua sen mukaisesti koiak-kuun 29. päivänä, joka vastaa joulukuun 25. päivää juliaanisen ja nykyisin tammikuun 7. päivää gregoriaanisen kalenterin mukaan.[41] Ukraina siirtyi vuonna 2023 virallisesti viettämään joulua läntiseen tapaan 25. joulukuuta.[42]

Pyhäpäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukatu Tanskassa.

Jouluviikko on se viikko, johon joulu ajoittuu.[43] Varsinainen joulupäivä eli ensimmäinen joulupäivä on 25. joulukuuta. Sitä seuraa 26. joulukuuta tapaninpäivä (toinen joulupäivä), pyhän Stefanoksen muistopäivä. Nämä molemmat ovat useimmissa Euroopan maissa virallisia pyhäpäiviä. Joulupäivää edeltävä jouluaatto, 24. joulukuuta, ei virallisesti ole pyhäpäivä, mutta se ja varsinkin sen ilta on käytännössä muodostunut jouluajan tärkeimmäksi juhlapäiväksi, ja nykyisin myös se on useimmilla työpaikoilla palkallinen vapaapäivä.[11]

Ennen vuotta 1774 vietettiin Suomessa pyhäpäivinä myös kolmatta joulupäivää eli apostoli Johanneksen päivää 27. joulukuuta sekä neljättä joulupäivää eli viattomien lasten päivää 28. joulukuuta.[44] Kuningas Kustaa III kuitenkin vähensi ne kahteen, koska aatelisten ja porvarien mielestä pitkät pyhät laiskistivat palkollisia liikaa[45]. Kolmatta ja neljättä joulupäivää on nimitetty myös pikkupyhiksi tai arkipyhiksi.[46] Suomen evankelis-luterilainen kirkko otti apostoli Johanneksen päivän takaisin juhlapyhäksi vuodesta 2000 alkaen. Sitä vietetään, kun se osuu sunnuntaille – näin oli ensi kertaa vuonna 2009. Päivän nimi oli aikaisemmin ”Johannes Evankelistan päivä”.[47]

Laajemmassa mielessä jouluajan on yleensä katsottu jatkuvan loppiaiseen saakka. Suomalaisessa kansanperinteessä jouluajan on usein katsottu alkavan Tuomaan päivästä 21. joulukuuta ja jatkuvan Nuutin päivään saakka 13. tammikuuta. Tätä heijastavat monet lorut, kuten ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”.[19]

Joulumusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Joulumusiikki ja Joululaulu

Joulun aikaan esitetään tai kuunnellaan joululauluja. Vuoden 2024 kyselyssä 42 prosenttia suomalaisista lauloi joululauluja. Miehistä joululauluja lauloi noin kolmannes, naisista puolet. Lauluja laulettiin etenkin lapsiperheissä.[48] Muuta joulumusiikkia ovat esimerkiksi monet taidemusiikin teokset kuten Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio ja Pjotr Tšaikovskin baletti Pähkinänsärkijä.[49] Tilastokeskuksen vuoden 2017 kyselyssä 18 prosenttia vastaajista kävi joulukonserteissa.[50] Jouluaiheinen populaarimusiikki nousi suosituksi joulumusiikin muodoksi 1930-luvulta alkaen.[51]

Joulun perinteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulupukki mainoksessa vuodelta 1928.

Yleisiä joulukoristeita ovat esimerkiksi Suomessa kuusenoksat, joulukuusi, joulukranssit, omenat, kynttilät, joulun pöytäliinat, joulukukat, ulkosoihdut ja jäälyhdyt. Nykyisin joulun väri on punainen. Myös vihreä, kulta, valkoinen ja hopea yhdistetään jouluun.[23] Perinteisiä suomalaisia ja ruotsalaisia joulukoristeita ovat himmeli ja olkipukki.[52][53] Oljesta tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta.[1]

Joululahjat tulivat joulun viettoon 1800-luvulla, kun porvaristo nousi ja vaurastui.[9] Joululahjojen antamista alettiin harrastaa Suomessa 1800-luvun alussa varakkaissa perheissä.[1]

1800-luvulla syntyi valkopartainen Joulupukki.[38] Muun muassa Alankomaissa lapsille jaettiin lahjoja Pyhän Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Alankomaalaiset siirtolaiset toivat perinteen Yhdysvaltoihin, jossa kansantarinoiden pohjalta muodostui Joulupukki (engl. Santa Claus). Amerikkalaiset kirjailijat ja kuvittajat tekivät tunnetuksi satuhahmon, joka tuo lahjoja porojen vetämällä lentävällä reellä.[38] Joulupukin nuttu vakiintui punaiseksi 1900-luvun alkupuolella mainoskuvien myötä.[1] Suomalainen Joulupukki asuu Joulumuorin ja joulutonttujen kanssa Korvatunturilla.[54] Suomeen tontut tulivat 1800-luvulla Tanskasta ja Ruotsista. Aiemmin suomalaiseen kansanuskoon kuului haltijatonttuja.[55]

Joulukuusiperinne alkoi mahdollisesti 1500-luvun Saksassa. Joulukuusi tuli Pohjoismaihin 1700-luvulla. Suomessa joulukuuset alkoivat yleistyä 1800-luvulla.[56] Ensimmäinen painettu joulukortti ilmestyi vuonna 1843.[1] Ensimmäinen painettu lasten joulukalenteri julkaistiin Saksassa 1900-luvun alussa. Suomeen joulukalenterit tulivat toisen maailmansodan jälkeen.[1]

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun. Suomen Lucia-kulkueeseen Helsingissä liittyy hyväntekeväisyyskeräys.[57][58][59]

Krampuksenyö Alppien alueella kuuluu esikristillisiin jouluperinteisiin. Päivää vietetään etenkin Baijerissa ja Itävallassa Nikolauksen päivän aattona 5. joulukuuta. Tuolloin vuohimaisten Krampus-hahmojen kulkueet pelottelevat huonosti käyttäytyneitä lapsia.[60]

Juhlinta Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Joulu Suomessa
Ruotsalaisen kuvittajan John Bauerin Joulupukki-teoksessa vuodelta 1912 tonttu ratsastaa lahjasäkkeineen joulupukin selässä.
Tampereen Vanha kirkko jouluasussa.

Suomalaisen joulun ulkoisiin ihanteisiin liittyvät omatekoiset joulukoristeet, runsaat jouluruuat ja joulusauna.[1] 80 prosenttia suomalaisista saunoo jouluaattona.[61] Vuoden 2019 tutkimuksessa 70 prosenttia suomalaisista ajatteli, että parasta joulussa oli yhdessäolo ja jouluruoka. Toiseksi parhaana asiana pidettiin joululomaa ja kolmannella sijalla olivat joulusauna sekä Kauneimmat joululaulut, jotka saivat noin neljänkymmen prosentin kannatuksen.[62] Suomalaisten joulunvietto painottuu jouluaattoon.[10]

Suomessa jouluun on liitetty paljon piirteitä kekristä, joka on nykyisin vakiintunut marraskuun alkuun. Esimerkiksi vainajien muistaminen, saunominen ja ylenpalttinen syöminen kuuluivat kekrin perinteisiin.[21] Pohjoismainen joulupukkiperinne on nuutti- ja kekripukkiperinteiden jatkumoa. Kyseessä oli ihminen, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi.[21] Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.[63] Pikkulintujen ruokkiminen jouluna liittyy alun perin talonpoikaiskulttuurin viljelytaikuuteen.[1][64]

Joulukuun aikana monet yhteisöt ja yritykset järjestävät aikuisille pikkujouluja, joissa on ruuan ja juomien lisäksi vapaamuotoista ohjelmaa.[65] Koulut pitävät yleensä syyslukukauden päätteeksi kuusijuhlan tai joulujuhlan.[66]

Aaattona ennen lahjojen jakoa käydään usein hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille. Tapa alkoi Suomessa 1900-luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen sankarihaudoilla ja pian muillakin.[1][67] Vuoden 2024 kyselyn mukaan 69 prosenttia suomalaisista käy jouluna haudoilla.[48]

Kristillistä sanomaa arvostavissa perheissä voidaan lukea ennen ateriaa jouluevankeliumi. Tapa yleistyi 1800-luvun lopulla herätysliikkeiden vaikutuksesta.[1] Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa veisataan Martti Lutherin virsi ”Enkeli taivaan”.[68] Vuonna 2024 jouluevankeliumin luki 15 prosenttia suomalaisista. Miehistä joulukirkossa kävi kyselyn mukaan 24 prosenttia ja naisista 27 prosenttia.[48]

Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon.[64] Suomalaiseen joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa erilaiset laatikot, yleensä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot sekä erilaiset kalaruoat. Jouluaattona syödään yleensä puuroa. Jouluna syödään myös joulutorttuja ja piparkakkuja.[1][69]

Vuoden 2021 kyselyssä suomalaisten suosikki jouluelokuvista oli animaatio Lumiukko.[70]

Joulun ja uudenvuoden aikana sattuu palovahinkoja kaksi kertaa tavallista enemmän, suurin osa ruoanlaiton tai kynttilöiden vuoksi.[50]

Suomalainen työ -järjestön vuonna 2023 teettämässä kyselyssä joka kolmas suomalainen kertoi muuttaneensa joulunviettotapojaan vastuullisempaan suuntaan muun muassa suosimalla aineettomia lahjoja sekä joulupöydän kasvisruokaa ja kotimaisia ruokia.[50] Luontoa säästääkseen jotkut jättävät joulukuusen hankkimatta.[71][72]

Useat hyväntekeväisyysjärjestöt avustavat vähävaraisia keräyksillä joulun aikaan.[50] 2010-luvulla 42 prosenttia suomalaisista osallistui jouluna hyväntekeväisyyteen.[73]

Juhlakausi loppuu loppiaisena 6. tammikuuta, joka on vapaapäivä. Joulukoristeet laitetaan pois yleensä loppiaisena, mutta jotkut pitävät koristeita nuutinpäivään 13. tammikuuta asti.[74]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 188–193.
  2. ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X
  3. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  4. ↑ a b Mikä joulu? Milloin? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  5. ↑ a b Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 285. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
  6. ↑ Vento, Urpo: Joulu, vuoden suurin juhla. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja. Suomalaiset merkkipäivät, s. 196. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
  7. ↑ Joulu Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 15.12.2024.
  8. ↑ Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, s. 19. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3963-3
  9. ↑ a b c Heikkinen, Seppo & Löyttyniemi, Raili: Nykyään joulun juhlinta tiivistyy muutamaan päivään – toisin oli ennen Yle.fi. 19.12.2012.
  10. ↑ a b Mäkipere, Tuovi: Näiden syiden vuoksi Suomessa juhlitaan joulua jo aattona Maaseudun Tulevaisuus. 24.12.2021. Viitattu 16.12.2024.
  11. ↑ a b Almanakka vuodeksi 2010 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 4 (luettelo Suomalaisen kalenterin juhlapäivät) ja 28 (joulukuun aukeama, 24.12. merkitty arkipäiväksi). Ajasto, Helsingin yliopisto, 2009. ISSN 1239-1654
  12. ↑ Forsman, Carita Marion: Nykyajan joulussa yhdistyvät eri kansanperinteet ja kulttuurivaikutteet munoulu.fi. 20.12.2021. Viitattu 16.12.2024.
  13. ↑ Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 183.
  14. ↑ Heikkilä, Mikko: Ukkovarpaat pääsiäisen päivään päin? – pro et contra. Muinaistutkija, 1/2020. Suomen arkeologinen seura.
  15. ↑ Piehl, Aino: Jollei toivoteta joulua, mitä toivotetaan? (Kirjoitus julkaistu Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla 21.12.2012) Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 4.1.2018. Viitattu 25.6.2016.
  16. ↑ Kjær, Esben Mønster: Viikingit viettivät joulua alkoholin merkeissä historianet.fi. 23.11.2015. Bonnier Publications Oy. Viitattu 20.12.2016.
  17. ↑ Martindale, C. C.: Christmas Catholic Encyclopedia. 1908. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 25.6.2016. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Lempiäinen 2008.
  19. ↑ a b Artikkeli joulu teoksessa Iso tietosanakirja. 5, Ihminen–Kansallisfilosofia. Helsinki: Otava, 1933.
  20. ↑ Sommar, Heidi: Joulun pimeä menneisyys Yle.fi. 23.12.2016, päivitetty 7.2.2020. Viitattu 14.12.2024.
  21. ↑ a b c Kataja, Marika: Kekristä alkoi kissaviikko Yle uutiset. 31.10.2021.
  22. ↑ Yule – Sapatit Varjojen kirja. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 24.12.2010.
  23. ↑ a b Yule (talvipäivänseisaus) Thuleian tupa. Viitattu 24.12.2010.
  24. ↑ a b Pesonen, Hannu: Hyvää saturnaliaa! Monet joulutapamme periytyvät antiikin Roomasta, jossa vietettiin riehakasta juhlaa – pitopöydässä tirisi possupaisti ja lopuksi jaettiin lahjoja Helsingin Sanomat. 23.12.2021. Viitattu 23.12.2021.
  25. ↑ Global Christianity – A Report on the Size and Distribution of the World’s Christian Population 19.12.2011. Pew Research Center. Viitattu 1.12.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Koistinen, Jouko: Joulun oikea ajankohta? Patmos.fi. 18.12.2022.
  27. ↑ Why Is Christmas in December? Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.12.2024. (englanniksi)
  28. ↑ Matt. 1:18–25
  29. ↑ Luuk. 2:1–18
  30. ↑ Hillerbrand, Hans J.: Christmas Encyclopaedia Britannica. Viitattu 14.12.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Mercer Dictionary of the Bible, s. 142. Macon, Georgia: Mercer University Press, 2001. ISBN 0-86554-373-9 (englanniksi)
  32. ↑ a b Niiranen, Miikka: Onko joulu sittenkin alun perin kristillinen juhla? Areiopagi. 19.12.2013. Viitattu 16.12.2014.
  33. ↑ Ridderstad, M.: Taivas määrää juhlapäivän paikan. Tähdet ja avaruus 4/2013, s. 38–43.
  34. ↑ Rantala, Jussi: Saturnalia, natalis invicti sekä joulun alkuperä Alusta!. 18.12.2012. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 14.12.2024.
  35. ↑ Why December 25th (Video) History.com. Viitattu 24.12.2017. (englanniksi)
  36. ↑ Whitrow 1999, s. 92–93.
  37. ↑ a b Anthony, Andrew: Christmas past, Christmas present: how secular Britain found new ways to celebrate the season The Guardian. 3.12.2022. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Blakemore, Erin: How Christmas has evolved over centuries National Geographic. 10.12.2021. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
  39. ↑ Whitrow 1999, s. 148–159.
  40. ↑ Feiring, Sami: Kalentereita kuun, auringon ja ihmismielen mukaan (archive.is) Ajastaika. 2004. Arkistoitu 18.8.2004. Viitattu 16.4.2010.
  41. ↑ The Coptic Calendar (PDF) Copticheritage.org. Arkistoitu 28.9.2006. Viitattu 16.4.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Puukka, Päivi: Ukrainalaiset viettävät tänä vuonna joulua samaan aikaan muun Euroopan kanssa Yle uutiset. 23.12.2023. Viitattu 24.12.2023.
  43. ↑ jouluviikko. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  44. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166–167. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5
  45. ↑ Harjumaa, Marika: Mikä ihmeen joulurauha? Ilta-Sanomat Plus, 2009, nro 23.12.2009.
  46. ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 345−350. 24. painos. Helsingissä: Otava, 2007 (1. laitos 1950). ISBN 951-1-12544-3
  47. ↑ Apostoli Johannes saa jälleen oman päivän. Teemme kalenterin, 2008, s. 2. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Artikkelin verkkoversio. (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive)
  48. ↑ a b c Nämä ovat suomalaisten suosituimmat jouluperinteet Suomen lähetysseura. Viitattu 13.12.2024.
  49. ↑ Muu joulumusiikki Joulu.info. Viitattu 16.12.202.
  50. ↑ a b c d Joulu tilastojen valossa 2024 Tilastokeskus. Viitattu 14.12.2024.
  51. ↑ Watson, Zach: A Brief history of Background Christmas Music Soundstripe. 19.12.2019. Viitattu 16.12.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Koristeellinen joulu on vielä nuori Yle uutiset. 22.12.2010, päivitetty 25.4.2012. Viitattu 25.10.2023.
  53. ↑ Joulun esine – olkipukki pori.fi. Joulukuu 2004. Satakunnan museo. Arkistoitu 17.12.2004. Viitattu 6.12.2009.
  54. ↑ Joulupukki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  55. ↑ Joulutonttu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  56. ↑ Oi kuusipuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  57. ↑ Lucia – legenda, pyhimys ja elävä perinne Lucia.fi. Folkhälsan. Viitattu 16.12.2024.
  58. ↑ Lucian päivän juhlintaa Helsingissä Helsingin kaupunki. Viitattu 16.12.2024.
  59. ↑ Raivio, Kari: Lucia – valon valtiatar Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 23/2005. Viitattu 16.12.2024.
  60. ↑ Freyborg, Hanna: Neljä pakanallista jouluperinnettä, jotka elävät yhä Euroopassa Helsingin Sanomat. 16.12.2024. Viitattu 16.12.2024.
  61. ↑ Joulusauna Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.12.2024.
  62. ↑ Tutkimus: suomalaisten mielestä parasta joulussa on yhdessäolo posti.fi. 3.12.2019. Viitattu 15.12.2014.
  63. ↑ Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2
  64. ↑ a b Lempiäinen 2008, s. 96.
  65. ↑ Kedonperä, Netta: Pikkujoulun lyhyt historia Yle uutiset. 31.10.2021.
  66. ↑ Nyyssönen, Tarja & Bonnor, Maria: Vanhemmat ovat oppineet vaatimaan uskonnottomia joulujuhlia Yle uutiset. 19.12.2018. Viitattu 16.12.2024.
  67. ↑ Rakas, tuttu ja tunnelmallinen suomalainen joulu – jouluperinteet (Internet Archive) Plaza. 14.11.2007. Arkistoitu 23.3.2007. Viitattu 6.12.2009.
  68. ↑ Rytsä, Paavo: Joulukirkko vuonna 1953 29.11.2006. Ylen Elävä arkisto. Viitattu 10.3.2017.
  69. ↑ Rantala, Jussi: Kuluttajaliiton vinkit ekologiseen jouluun kuluttajaliitto.fi. 11.12.2018. Viitattu 14.12.2024.
  70. ↑ Tuore tutkimus selvittää suomalaisten joulutottumuksia 21.12.2021. STT. Viitattu 15.12.2024.
  71. ↑ Hallivuori, Laura: Viherrä joulusi 27.11.2008. Vihreä lanka. Viitattu 14.12.2024.
  72. ↑ Vehkasalo, Jussi: Joulukuusiperinne pilaa ilmastoa Helsingin uutiset. 17.12.2019. Viitattu 15.12.2024.
  73. ↑ Hemanus, Kirsi: Vietä väljempi joulu! Yhä useampi suomalainen poikkeaa jouluperinteistä Yhteishyvä. Viitattu 15.12.2024.
  74. ↑ Sovijärvi, Sini: Supisuomalainen joulu on tehty odotuksesta, tarinoista ja tietysti lahjoista Yle.fi. 15.12.2014, päivitetty 4.5.2016. Viitattu 16.12.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hopsu-Neuvonen, Arja ym.: Martan joulukirja. Helsinki: Marttaliitto, 2004. ISBN 952-9663-51-X
  • Karjalainen, Sirpa: On jouluaatto. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23753-1
  • Lahtinen, Mysi: Joulu, sen historia, askareet ja herkut. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2884-9
  • Lehmusoksa, Ritva & Pietilä, Hanna: Joulu, joulu, armas aika. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4604-0
  • Linnilä, Kai & Utrio, Kaari: Suomalainen joulu. Somerniemi: Amanita, 2006. ISBN 952-5330-18-4
  • Nirkko, Juha & Vento, Urpo (toim.): Joulu joutui. Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-830-1
  • Savikko, Sari: Joulukirja. Somerniemi: Amanita, 2010. ISBN 952-5-33036-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Joulu Ylen Elävässä arkistossa.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosi

adventti | joulu | uusivuosi | loppiainen | kynttilänpäivä | laskiainen | Marian ilmestyspäivä | palmusunnuntai | kiirastorstai | pitkäperjantai | pääsiäinen | helatorstai
helluntai | Pyhän Kolminaisuuden päivä | juhannus | apostolien päivä | kirkastussunnuntai | mikkelinpäivä | reformaation päivä | pyhäinpäivä | tuomiosunnuntai

Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä | Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentäminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliin tuominen | Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä | Teofania (loppiainen) | Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys | Herran ratsastus Jerusalemiin | Herran Pääsiäinen, Kristuksen ylösnouseminen | Herran taivaaseen astuminen | Pyhän Kolminaisuuden päivä | Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen | Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joulu&oldid=22905198”