Pyhä Stefanos

Pyhä Stefanos Carlo Crivellin maalauksessa vuodelta 1476. Kolme kiveä kuvaa hänen kuoliaaksikivitystään. Kuvassa myös marttyyrin palmunlehti.

Pyhä Stefanos (koinee: Στέφανος Stephanos) eli Pyhä Tapani, tunnettu myös nimellä Protomarttyyri (koinee: Πρωτομάρτυρας Protomartyras) oli Apostolien teoissa mainittu kristillisen alkuseurakunnan jäsen, jonka uskotaan kuolleen Jerusalemissa vuosien 33–37 välillä, joista vuotta 34 on pidetty todennäköisimpänä. Stefanoksen kivitystä pidetään kristinuskon ensimmäisenä marttyyrikuolemana, mistä johtuen tätä on myös kutsuttu protomarttyyriksi. Nimi Stefanos tarkoittaa laakeriseppelettä tai kruunua kreikan kielessä. Vanhassa kirkkoraamatussa vuodelta 1938 Stefanos tunnetaan Stefanuksena.

Kuvaus

Apostolien tekojen mukaan Stefanos oli kristinuskon alkuaikana Jerusalemissa yksi seitsemästä miehestä, luultavasti kreikanjuutalaisesta, jotka oli valittu avustamaan kristittyjen yhteisöjen leskiä (asema tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä diakoni). Stefanos oli myös tunnettu evankeliointikyvystään ja hän julisti Jeesuksen opetuksia Jerusalemin asukkaille, myös kreikkalaisten synagogien jäsenille. Tällöin Stefanosta syytettiin jumalanpilkasta ja puhumisesta temppeliä ja lakia vastaan. Tähän hän vastasi pitämällä pitkän puheen, jossa hän kertasi Vanhan testamentin historian pääkohdan kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, että profeetat olivat aikoinaan joutuneet suoranaisen vainon kohteeksi ja että samoin oli nyt tapahtunut Jeesukselle. Stefanos oli esiintynyt myös rohkeana Mooseksen kulttimenojen vastustajana. Tämän jälkeen raivostunut väkijoukko kivitti hänet kuoliaaksi. Kivityksen oli tällöin myös hyväksymässä Saul Tarsolainen, joka myöhemmin kääntyi itsekin kristityksi ja tuli tunnetuksi apostoli Paavalina. Kivityksen ajan Stefanoksen kerrotaan rukoilleen polvillaan kivittäjiensä puolesta.

Maalaustaiteessa

Ikoni- ja kirkkotaiteessa Stefanos kuvataan usein kolmen kiven ja marttyyrin palmukasvin kanssa. Itäisessä ortodoksisuudessa hänet kuvataan nuorena parrattomana miehenä, jolla on tonsuuri, diakonin asu ja usein kantaen pienikokoista kirkkorakennusta ja suitsukeastiaa.

Muistaminen

Stefanoksen muistoa alettiin kristittyjen keskuudessa viettää 300-luvulla. Stefanosta kunnioitetaan pyhimyksenä tai pyhänä miehenä useimmissa kristillisissä kirkkokunnissa. Hänen muistopäiväänsä vietetään läntisissä kirkkokunnissa 26. joulukuuta, tapaninpäivänä, ortodoksisessa kirkossa 27. joulukuuta. Myös 3. elokuuta on hänen perinteinen muistopäivänsä, jolloin juhlitaan hänen ruumiinsa löytymistä Länsi-Rooman keisari Honoriuksen aikana.

Kansanrunous

Pyhä Stefanos tunnetaan myös suomalaisessa kansanrunoudessa. Kantelettareen kuuluvassa Neitsyt Maarian virressä, johon sisältyvän kohtauksen itsenäinen legendarunovastine on nimeltään Tapanin virsi, kerrotaan tallirenki Tahvanuksesta, joka kaitsee jouluyönä ”ruman Ruotuksen” (Herodes) hevosta ja näkee sitä juottaessaan Betlehemin tähden heijastuvan veden kalvosta. Runo on alkujaan peräisin Englannista, josta se on kulkeutunut Suomeen Tanskan ja Ruotsin kautta. Hevosaihelman puolestaan arvellaan liittyvän germaanisten kansojen keskitalvella tapaninpäivän aikoihin viettämään vanhaan pakanalliseen hevosjuhlaan, joka kristinuskon tultua verhottiin kristillisiin myytteihin ja pyhästä Stefanoksesta tehtiin hevosten suojelija. Erään Tapanin virren toisinnon on arveltu olevan peräisin Vienan kuuluisalta Arhippa Perttuselta.

Katso myös

• Apostolien teot, 7. luku

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä Stefanos Wikimedia Commonsissa