Betlehemin tähti

Jeesus-lapsi, itämaan tietäjät ja Betlehemin tähti. Giotto di Bondonen maalauksessa Betlehemin tähti on kuvattu komeettana, ja on luultavasti saanut inspiraationsa Halleyn komeetan ilmaantumisesta vuonna 1301.

Betlehemin tähti on ilmiö, joka mainitaan Matteuksen evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen syntymästä. Evankeliumin mukaan itämaan tietäjät päättelivät tähden ilmestymisestä, että ennustettu juutalaisten kuningas, Messias, oli syntynyt, ja se myös opasti heidät vastasyntyneen Jeesus-lapsen luokse. Raamatussa sanotaan: ”tähti... kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, se pysähtyi siihen.” Raamatun mukaan Jeesus syntyi kuningas Herodeksen aikana. Nykytietämyksen mukaan Herodes kuoli noin vuonna 1 eaa., ja Jeesuksen syntymäajankohdaksi on päätelty 3–2 eaa.

Käsityksiä

On esitetty useita selityksiä, joiden mukaan Betlehemin tähteä koskeva kertomus perustuisi johonkin tähtitieteelliseen ilmiöön, jolle aikakauden oppineet olisivat esittäneet jonkin astrologisen tulkinnan. Tämän mukaan itämaan tietäjät olisivat olleet astrologeja. Fundamentalistien mukaan kuitenkaan kyseessä ei ole voinut olla mikään luonnollinen asia. Ei mikään luonnollinen tähtitaivaan valoilmiö voi osoittaa jotain yksittäistä kohtaa niin, että sen perusteella voisi päätellä yksittäisen rakennuksen. Tähän vedoten jotkut esittävät, että kyseessä on ollut yliluonnollinen ilmiö.^lähde?

Tähtitieteelliset ilmiöt

Jotkut ovat ehdottaneet, että kyseessä olisi ollut kirkas pyrstötähti eli komeetta. Pyrstötähdistä ei kuitenkaan ole mainintoja aikalaishistorioitsioden kirjoituksissa, vaikka aikaisemmista ja myöhemmistä komeetoista on paljon mainintoja. Esimerkiksi Halleyn komeetta oli nähtävissä 12 eaa. kiinalaisten tehdessä siitä merkinnän.

On ehdotettu myös novaa ja supernovaa, mutta Raamatun mukaan tähti liikkui taivaalla, ja osoitti tietä Itämaan tietäjille. Novista ei myöskään ole merkintöjä missään muussa aikakauden kirjoituksissa.

Jupiter ja Saturnus konjunktioissa 7–6 eaa.

Eteläinen taivas Jerusalemissa 11.12. 7 eaa. klo 18.00 – 21.30 paikallista aikaa

Jo Johannes Kepler esitti Betlehemin tähdelle selitykseksi planeettojen kohtaamista eli konjunktiota. Voidaan laskea, että Jupiter ja Saturnus kohtasivat toisensa kolmesti Kalojen tähdistössä vuosina 7–6 eaa. Aikakauden astrologisten käsitysten mukaan tällaisella kolminkertaisella kohtaamisella olisi ollut erityisen suuri merkitys.^lähde?

Konjunktioita Leijonan tähdistössä Jupiterin, Venuksen ja Reguluksen kesken 3–2 eaa.

Suomalainen lääninrovasti Risto Heikkilä on ehdottanut selitykseksi Jupiterin ja Venuksen kohtaamista vuosien 3–2 eaa. aikana. Tuon ajan tähtitutkijat eivät ymmärtäneet taivaanmekaniikan toimintaa, ja tekivät niistä omia johtopäätöksiään. Tietokonemallinnusten mukaan kuitenkin Jupiter ja Venus olivat elokuussa 3 eaa. samalla suunnalla Leijonan tähdistössä. Seuraavana vuonna 17. kesäkuuta ne kohtasivat uudestaan niin lähellä toisiaan, että ne näyttivät yhdeltä kirkkaalta tähdeltä.

Vuonna 2008 myös australialainen tähtitieteilijä Dave Reneke mallinsi tietokoneella Israelin tähtitaivasta ja tuli tulokseen, että 17. kesäkuuta 2 eaa. taivaalla oli ollut Venus- ja Jupiter-planeettojen yhtenäinen valo, joka olisi hänen mukaansa voinut olla Betlehem-tähti.

Astrologiset tulkinnat tähtitieteellisistä ilmiöistä

Michael R. Molnarin mukaan astrologiaa ja tähtitiedettä ei eroteltu toisistaan Rooman aikoihin. Astrologia kytkeytyi tuolloin läheisesti uskontoon ja filosofiaan. Kuitenkin Molnarin mukaan monet modernit tutkijat eivät ole perehtyneet kreikkalaiseen astrologiaan, koska astrologia on pseudotiedettä. Astrologia ja tähtitiede alkoivat erottua toisistaan uuden maailmankuvan kehittyessä 1500-luvulta lähtien järjestelmällisten havaintojen ja matematiikan kehityksen myötä.

Raamatussa mainitut Itämaan viisaat saattoivat olla kotoisin Babyloniasta, nykyisen Irakin alueelta. Babyloniassa harrastettiin ajanlaskun alun tienoilla aktiivisesti tähtitaivaan tutkimusta. Tutkijat ovat vasta hiljattain alkaneet ajatella, että nämä olisivat olleet astrologeja.

Jupiter Oinaan tähdistössä 6 eaa.

Tähtitieteilijä Michael R. Molnar esittää kirjassaan The Star of Bethlehem: The Legacy of the Magi todisteita, jotta Jupiter olisi peittynyt Kuun taakse ja liikkunut näennäisen retrogradisesti Oinaan tähdistössä vuonna 6 eaa. Molnar sanoo kirjassaan Oinaan olevan merkittävä juutalainen symboli ja väittää, että Matteuksen evankeliumia käännettäessä olisi tapahtunut käännösvirhe: kääntäjä ei ole ymmärtänyt kreikankielisen alkutekstin astrologista sanastoa.

Tähtitieteilijä Mark Kidger väittää, että tapahtumat olisivat tapahtuneet taivaalla melko lähellä Aurinkoa ja että tapahtumia olisi ollut vaikea nähdä edes pienellä kaukoputkella. Kaukoputkea ei ollut kuitenkaan vielä keksitty tuohon aikaan.

Lähteet

• Betlehemin tähti Astronetti.com.
• Kari Kaila, Heikki Oja, Mauri Valtonen, Tapio Korhonen – Komeetat URSA 1983 ISBN 951-9269-22-3

Aiheesta muualla

• Astronetti: Betlehemin tähti.
• Ernest L. Martin: The Star of Bethlehem: The Star that Astonished the World. Associates for Scriptural Knowledge, 1996. ISBN 0-945657-87-0 Teoksen verkkoversio.
• Betlehemin tähti Raamatun tutkielma