Sunnuntai
Sunnuntai (lyhenne su tai sunn.[1]) on lauantain ja maanantain väliin sijoittuva viikonpäivä. Sunnuntai on kristittyjen pyhäpäivä. Länsimaissa, nykyisin laajalti muuallakin, sunnuntai on perinteellinen viikoittainen lepopäivä ja samalla lakisääteinen vapaapäivä.
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana sunnuntai on tullut suomen kieleen lainasanana joko muinaisilta skandinaaveilta (sunnodagher, sunnudagr) tai suoraan saksalaisilta (sunnundag). Muinaisalasaksaan sana otettiin käännöslainana latinasta (dies solis 'auringon päivä').[2]
Sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sunnuntai on nykyään eurooppalaisen SFS-EN 28601 -standardin mukaan seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä. Ennen vuotta 1973 sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä. Tällöin kyseinen muutos toteutettiin Kansainvälisen standardoimisjärjestön (ISO) suosituksesta.
Roomalaisessa ja juutalaisessa kalenterissa sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä.
Alkuperä ja nousu pyhäpäiväksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sunnuntain alkuperä on osittain hämärän peitossa, ja asiasta on erilaisia näkemyksiä.[3]
Sunnuntai syntyi hellenistisessä Lähi-idässä sen jälkeen, kun kreikkalaiset olivat jakaneet viikon seitsemään päivään. Jokainen viikonpäivä edusti yhtä taivaankappaletta, ja sunnuntai sai nimensä Auringolta. Kreikkalaiset sijoittivat sunnuntain viikon toiseksi päiväksi eivätkä antaneet sille mitään erikoisasemaa viikonpäivien joukossa.[4]
Kreikkalaisten ohella myös muinaiset juutalaiset käyttivät seitsenpäiväistä viikkoa. He pyhittivät sapatin, joka tosin oli lauantai eikä sunnuntai. Juutalaisten vaikutuksesta roomalaisetkin alkoivat ensimmäisen vuosisadan aikana pyhittää yhden päivän viikosta lepopäiväksi. He kuitenkin sijoittivat sapatin viikon viimeiseksi päiväksi, jolloin sunnuntaista tuli ensimmäistä kertaa viikon ensimmäinen päivä.[5]
Sunnuntaista tuli Roomassa viikon tärkein päivä yhtäältä roomalaisten auringonjumalan palvojien ja toisaalta Roomassa suosioon nousseen kristinuskon vaikutuksesta. Sunnuntain nostamisen kristittyjen pyhäpäiväksi tarkasta ajankohdasta, tapahtumapaikasta tai tekijöistä ei ole kuitenkaan päästy selvyyteen, sillä vanhat lähteet eivät anna siitä tarpeeksi tietoa. Yhden teorian mukaan sunnuntain nostivat sapatista erilliseksi pyhäpäiväksi Jeesuksen apostolit Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Toisen teorian mukaan apostolit siirsivät uudistetun ja parannellun sapatin sunnuntaille neljännen käskyn pohjalta. Heille pyhäpäivä juhlisti nyt Jeesuksen ylösnousemusta eikä maailman luomista. Kolmannen teorian mukaan sunnuntaista pyhäpäivän teki kristillinen kirkko, koska päivä liittyi Jeesuksen ylösnousemukseen ja koska se oli sopivasti joidenkin varhaiskristittyjen yhä juhlistaman sapatin jälkeen ja samana päivänä kuin monien pakanoiden palvontapäivä. Joka tapauksessa sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä, oli tullut kristittyjen pyhäpäivä viimeistään vuoteen 150 mennessä.[6]
Vanhaa testamenttia korostavat protestantit suosivat sunnuntain pyhäpäiväteorioista ensimmäistä, katoliset, seitsemännen päivän adventistit ja Mooseksen lain hylkäävät protestantit kolmatta, ja muut protestantit keskimmäistä. Kalvinistien käsitys on sekoitus keskimmäistä ja kolmatta teoriaa.[7]
Rooman valtakunnassa laajalti harjoitetussa mitralaisuudessa sunnuntain merkitystä korostettiin enemmän kuin pakanallisissa kulteissa yleensä. Hälventääkseen yhteyksiä mitralaisuuden ja muiden pakanauskontojen ”auringonpäivään” Rooman kristityt kutsuivat sunnuntaita aluksi ”Herran päiväksi”. Tämä nimitys on periytynyt latinasta Euroopan nykyisinkiin romaanisiin kieliin.[8] 300-luvulta alkaen tavalliset kristitytkin alkoivat kuitenkin kutsua sunnuntaita myös auringonpäiväksi, sillä Jeesus nähtiin valon tuojana ja oikeuden aurinkona. Viittaus Aurinkoon tulikin sunnuntain nimeksi Pohjois-Euroopan kielissä, kun kristinusko levisi pohjoiseen ensimmäisen vuosituhannen loppuvuosisatoina.[9]
Toisen vuosisadan alun kristityt pitivät sunnuntaina kaksi jumalanpalvelusta, ensimmäisen aamulla ennen töitä ja toisen illalla töiden jälkeen. Kokoontumiset pidettiin yksityiskodeissa, ja niiden sisältö vaihteli huomattavasti. Muodoltaan ja sisällöltään sunnuntaijumalanpalvelukset muistuttivat juutalaisten sapattipalveluksia saarnoineen ja yhteislauluineen, mutta niissä vahvistettiin uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen iloisen yhdessäolon kautta, ja ehtoollisesta tehtiin päivän kohokohta.[10]
Varhaiset kristityt jatkoivat Rooman ja Aleksandrian kaupunkien ulkopuolella aina 300-luvulle saakka juutalaisen sapatin viettämistä ”Herran päivän” rinnalla. Vähitellen sunnuntain merkitys kasvoi ja sapatin merkitys väheni, kunnes kristityt lakkasivat viettämästä sapattia kokonaan.[11]
Sunnuntai nousi lopullisesti nykyiseen asemaansa neljännen ja kuudennen vuosisadan välillä. Keisari Konstantinus I julisti vuonna 321 sunnuntain virallisesti ainoaksi pyhäpäiväksi, mikä sopi sekä kristityille että pakanoille. Sunnuntain merkitys pyhäpäivänä levisi laajalle, kun kristinuskosta tuli ensin Rooman valtakunnan ja sitten melkein koko Euroopan valtauskonto.[12]
300-luvulta lähtien sunnuntaista alkoi tulla kristityille koko ajan enemmän ja enemmän myös lepopäivä. Rouenin kirkolliskokouksessa vuonna 650 sunnuntai säädettiin 24 tunnin mittaiseksi pakolliseksi lepo- ja jumalanpalveluspäiväksi.[13]
Nykyisin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsimaissa sunnuntai on perinteellinen viikoittainen lepopäivä ja samalla lakisääteinen vapaapäivä ja nykyisin laajalti muuallakin. Joillakin työpaikoilla on kuitenkin tehtävä työtä myös silloin, mutta työaikalain mukaan on pyhätyöstä maksettava korotettu palkka, ja lisäksi on vastaava vapaapäivä järjestettävä jonakin muuna viikonpäivänä.
Suomessa monet kaupat ja kaikki virastot ovat kiinni sunnuntaisin. Vuosina 2009–2015 kaupat saivat olla avoinna sunnuntaisin klo 12–18, kuitenkin isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana klo 12–21. Pienet alle 400 neliön kaupat saivat olla vapaasti avoinna sunnuntaisin juhlapyhiä lukuun ottamatta. Vuoden 2016 alusta kauppojen aukiolo vapautettiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harline, Craig: Sunday: A History of the First Day From Babylonia to the Super Bowl. Yale University Press, 2007. ISBN 978-0-300-16703-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.4.2013.
- ↑ Klaas Ruppel: Sunnuntai Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.3.2022.
- ↑ Harline 2007, s. 1.
- ↑ Harline 2007, s. 2–3.
- ↑ Harline 2007, s. 3–6.
- ↑ Harline 2007, s. 6–9.
- ↑ Harline 2007, s. 8.
- ↑ Harline 2007, s. 9–10.
- ↑ Harline 2007, s. 24.
- ↑ Harline 2007, s. 13–16.
- ↑ Harline 2007, s. 11–12, 18.
- ↑ Harline 2007, s. 17–18.
- ↑ Harline 2007, s. 19–22.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sunnuntai Wikimedia Commonsissa
