Ristinpäivä
Ristinpäivä on yhteisnimitys kahdelle vanhalle kristilliselle juhlapäivälle, joita vietetään tai on vietetty pyhäinjäännöksenä säilytetyn, alkuperäiseksi väitetyn Kristuksen ristin myöhempien vaiheiden muistoksi. Ristin löytämisen juhlaa (lat. inventio crucis)[1] vietettiin katolisessa kirkossa ennen vuotta 1969[2] 3. toukokuuta.[3] Ristin ylentämisen juhlaa (lat. exaltio crucis[4], ortodokseilla Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen)[5] vietetään vielä nykyäänkin sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 14. syyskuuta.[3]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Legendan mukaan Pyhä Helena, keisari Konstantinuksen äiti, löysi Jerusalemista ristin muotoisen puun, jonka hän uskoi olevan alkuperäinen Kristuksen risti. Tämän jälkeen paikalle rakennettiin Pyhän haudan kirkko, joka vihittiin käyttöön vasta useita vuosia Pyhän Helenan kuoleman jälkeen, 13. syyskuuta 335, minkä jälkeen seuraava päivä julistettiin juhlapäiväksi.[6]
Helenan löytämää ristiä säilytettiin Pyhän haudan kirkossa vuoteen 614 saakka, jolloin Bysantin–sassanidien sodassa persialaiset ryöstivät sen. Bysantin keisari Herakleios onnistui kuitenkin vuonna 628 hankkimaan sen takaisin, minkä jälkeen hän juhlallisesti pystytti sen jälleen paikoilleen Jerusalemissa.[3]
Suomalainen kansanperinne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kumpaakaan ristinpäivää ei ole ainakaan uskonpuhdistuksen jälkeen vietetty pyhäpäivänä. Kuitenkin molemmat olivat almanakassa pitkään merkityt ristinpäivän (tai ristinpäiwän) nimellä, 14. syyskuuta vuoteen 1864[7][4] ja 3. toukokuuta vuoteen 1928 saakka.[8] Nämä päivät eivät tuolloin olleet kenenkään nimipäiviä. Molemmat tunnetaan suomalaisessa perinteessä myös kansanomaisina merkkipäivinä, joista on käytetty myös nimityksiä kevätristi (3. toukokuuta) ja syysristi (14. syyskuuta).[9]
Suomalaisessa kansanperinteessä varsinkin kevätristi on ollut huomattava merkkipäivä, joka etenkin Savossa ja Karjalassa on tunnettu erityisesti karjan laitumellelaskemispäivänä[10] sekä kalastajien merkkipäivänä.[11] Koska lehmät entisaikaan eivät yleensä tuottaneet maitoa talvella, on tunnettu myös sanonta, jonka mukaan maitoa oli saatavissa vain kevät- ja syysristin välisenä aikana.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vilkuna, Kustaa: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 127. Helsinki: Otava, 1969.
- ↑ Farmer, David Hugh: The Oxford Dictionary of Saints, s. 33-34. Oxford: Oxford University Press, 1980. ISBN 0-19-869120-3
- ↑ a b c Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 33-34. Helsinki: Kirjapaja, 2000. ISBN 951-625-682-1
- ↑ a b Vilkuna, Suuri nimipäiväkalenteri, s. 247
- ↑ http://ortodoksi.net/index.php/Suuret_juhlat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kunniallisen ja eläväksitekevän Ristin ylentäminen (Ortodoksi.net) Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 17.1.2013.
- ↑ Skannattu kopio vuoden 1864 almanakan syyskuun sivusta (Arkistoitu – Internet Archive), vrt. http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/186509.gif (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Skannattu kopio vuoden 1928 almanakan toukokuun sivusta (Arkistoitu – Internet Archive), vrt. http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/192905.gif (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto : vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 119 ja 121. Helsinki: Otava, 1992.
- ↑ a b Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, s. 119
- ↑ Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, s. 121
