Tulikettu
Tulikettu eli tulirepo tai tulikko on pohjoisen ja itäisen Suomen kansanperinteen myyttinen kettu, jonka häntä säihkyy tulta.[1]
Tulikettu elää tarinoiden mukaan kaukana metsien kätköissä tai pohjoisessa, ja vain harvan kerrotaan sitä nähneen. Tulikettu on päivisin musta, mutta yöllä se säihkyy tulta. Kun tuliketun nahkaa sivellään oikealla tavalla, se säihkyy outoa valoa.[2] Tuliketun nahkaa onkin käytetty tarinoiden mukaan öisin ruutikellarien valaisemiseen vaarallisen avotulen sijasta.[2][3] Tuliketun nahkaa on myös pidetty suunnattoman arvokkaana. Metsästäjät haaveilevat tuliketusta, sillä sen pyydystämisen on sanottu tekevän pyydystäjästään rikkaan koko loppuiäkseen.[2]
Tulikettu on antanut nimensä revontulille. Lapissa on kerrottu tuliketun synnyttävän revontulet hännällään, joka iskee ja sinkoilee kipinöitä koskettaessaan matalalla olevia puunoksia tai pensaita ketun juostessa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tulikettutarinoita Ilmatieteenlaitos
- ↑ a b c d Ojanen, Eero & Linnea, Sirkku: Suomen myyttiset eläimet, s. 44–46. Minerva, 2019. ISBN 978-952-312-799-9
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 17. osa, palsta 65