Kevätpäiväntasaus

Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.^[1] Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.

Auringon suuntaa tähtitaivaalla kevättasauksen hetkellä kutsutaan kevättasauspisteeksi. Se on vuodesta toiseen lähes vakio, joskin muuttuu hitaasti akselin prekession vuoksi.

Ajankohta

Peräkkäisten kevätpäiväntasausten väliä kutsutaan trooppiseksi vuodeksi. Sen pituus on jokseenkin vakio, noin 365,24 vuorokautta. Koska kalenterivuodessa on kuitenkin kokonainen määrä päiviä, pohjoisen pallonpuoliskon kevätpäiväntasauksen ajankohta kalenterissa vaihtelee nykyisin 19. maaliskuuta ja 21. maaliskuuta välillä.^[1] Tavallisena vuonna kevätpäiväntasaus on 5 tuntia ja 49 minuuttia myöhemmin ja karkausvuonna 18 tuntia 11 minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. Karkausvuosien tasapainottavan vaikutuksen vuoksi tasaus pääsee kalenterissa siirtymään tätä enemmän vasta tuhansien vuosien aikavälillä.

Päivän pituus

Nimi päiväntasaus viittaa siihen, että kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia. Aurinko näyttää silloin nousevan suoraan idästä ja laskevan suoraan länteen, paitsi navoilla, joilla aurinko näkyy aivan horisontissa. Keskipäivällä aurinko paistaa päiväntasaajalla kohtisuoraan eli zeniitistä, sillä auringon keskipiste siirtyy taivaanekvaattorin eteläpuolelta pohjoispuolelle.

Käytännössä yö ja päivä eivät ole täsmälleen yhtä pitkät, mihin on kaksi syytä. Ensinnäkin päivä määritellään almanakoissa yleensä auringon yläreunan, ei keskipisteen mukaan; yläreuna nousee jo ennen keskipistettä ja laskee keskipisteen jälkeen. Toiseksi ilmakehä taittaa valoa maata kohti, mikä edelleen pidentää päivää maanpinnalta katsottuna. Näin ollen valoisa aika päiväntasaajalla on 7 minuuttia pidempi, jolloin yön ja päivän eroksi tulee 14 minuuttia. Ero kasvaa napoja kohti, koska aurinko ei siellä nouse ja laske suorassa kulmassa horisonttiin nähden vaan loivemmin, jolloin nousu ja lasku kestävät pidempään.^[2]

Kevättasauksena päivän piteneminen pohjoisella pallonpuoliskolla on nopeimmillaan. Siitä piteneminen alkaa hidastua kohti kesäpäivänseisausta, jolloin piteneminen kääntyy lyhenemiseksi.

Juhlapäivä

Iranissa kevätpäiväntasaus merkitsee virallista uutta vuotta (Noruz). Sitä on juhlittu yli 3 000 vuoden ajan ja se on vuoden tärkein juhlapäivä. Persialaisen uuden vuoden juuret ulottuvat muinaiseen uskontoon zarathustralaisuuteen.

Jotkut viettävät ympäristönsuojelun teemapäivää Maan päivää kevätpäiväntasauksena.^[3]

Suomen Lähetysseura on vuodesta 1992 viettänyt Tasaus-päivää kevät- ja syyspäiväntasauspäivänä. Tasaus-päivänä muistutetaan globaalin hyvinvoinnin jakautumisesta epätasaisesti.^[4]