Sukkamieli
Sukkamieli oli varhaisen kalevalaisen runouden kerääjän Kristfrid Gananderin mukaan suomalainen rakkauden jumalatar tai haltijatar. Eino Leino on tehnyt sukkamielestä runon, jossa tämä on ihastuttava neito, joka tulee metsässä vastaan. Sukkamielestä kansanperinteessä ei kuitenkaan ole muita tietoja kuin yksi Lencqvistin ja Gananderin julkaisema nelisäkeinen runo. Suomen kansan vanhat runot -teoksen mukaan Ganander ei tohtinut siteerata aitoja seksuaalisesti suorapuheisia lemmennostatusrunoja kuin muutaman säkeen verran, ja runo Sukkamielestä onkin oppitekoista pseudomytologiaa.
Kalevalan vuoden 1888 englanninnoksen esipuheessa lainataan M. A. Castrénia, jonka mukaan Sukkamieli on saanut nimensä siitä, että sukat olivat pehmeitä ja helliä asioita samaan tapaan kuin rakkauteen liittyvät tunteet. Esipuhe jatkaa, että tämä käsitys rakkaudesta ja siten myös Sukkamieli on moderni, ja muinaiset ihmiset kokivat rakkauden enemmänkin vaaralliseksi lumoukseksi, joka hallitsi ihmisiä tai vei heiltä järjen. Esipuheen mukaan muinaisempi suomalainen rakkauden jumala oli Lempo, joka yhdistettiin pahuuteen.