Sarajas

Sarajas (myös Sarajah) on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä sana, joka tarkoittaa kaukaista, myyttistä vesialuetta; milloin Pohjolan seudun merta, milloin Tuonelan jokea. Sanasta on ehkä kehittynyt myös Pohjolan toisintonimi Sariola. Sarajas on myös sukunimi.

Sarajas-sanan arvellaan olevan lainaa jonkin arjalaiskielen merta tarkoittavasta sanasta. Sanan vastineet ovat uralilaisissa kielissä alkaneet tarkoittaa jotain tiettyä arjalaiskielisten tuntemaa merta (kuten Mustaamerta tai jotain sen osaa). Koska nämä meret ovat olleet myöhempinä aikoina kaukana uralilaisten kielten puhujista, sanan tarkka maantieteellinen merkitys on lakannut (ja kadonnut), ja se on siirtynyt tarkoittamaan puolimyyttistä tai myyttistä eteläistä paikkaa, jossa muuttolinnut talvehtivat; siis jotain Lintukodon kaltaista. Sana on kulkenut itämerensuomalaisille, mm. karjalaisille. Karjalassa sana on käsitetty kaukaisen pohjoisen mereksi, tai jopa Tuonelan joeksi. Valoisasta ja lämpimästä vedestä on tullut synkkä, musta ja kylmä, mutta sen etäisyys, tuntemattomuus ja läheisyys kosmisiin rakenteisiin on säilynyt.

Samantapaisia sanoja

Sarajas-sanaa muistuttavat jotkin muut sanat, osa myös merkityksensä puolesta. Sanat eivät kuitenkaan liene samaa alkuperää kuin Sarajas-sana, tosin tällaistakin sukulaisuutta on ehdottanut harrastajatutkija Timo Heikkilä.

• Sarastaa. Aamuauringon ensi säteet sarastavat osittain maan takaa. Myyttisessä ajattelussa Aurinko sarastaessaan nousee litteän maan takaa tai alta, siis hyvin kaukaa, mutta läheltä Lintukotoa. Sana "sarastaa" lienee kuitenkin sukua omaperäisille sanoille särkeä ja sädehtiä. Täten se olisi myös sukua sanoille sarka ja sakara.
• Sarana. "Taivaan saranat" sijoittuvat joko Pohjolaan tai Lintukotoon. Pohjolasta kerrottiin, että siellä "paistavat pahat saranat". Sarana lienee kuitenkin balttilainen laina, tai omaperäinen sana, jolloin sen alkumerkitys olisi ollut asumuksen kattoparru tai tukipylväs.
• Saraja liittyy rakennuksiin; eri yhteyksissä se muun muassa tarkoittaa latoa, vajaa tai ylisiä, myös kattoparrua. Sana lienee kuitenkin peräisin venäjän palatsia tarkoittavasta sanasta. Tämä turkkilaisperäinen sana on lainautunut suomen kieleen myös toista kautta ja toisessa merkityksessä: seralji.
• Saraavesi, jonka nimitys on historiallisesti ollut myös Sarajavesi, on järvi Laukaassa. Saraaveden rannalla on Saraakallio, josta on löydetty merkittäviä kalliomaalauksia. Kalliot, joita on muinoin maalattu, lienevät olleet myyttisesti tai uskonnollisesti merkittäviä. Saraaveden ja -kallion nimitysten alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Timo Heikkilä on ehdottanut, että Saraakallion ja -veden nimi voisi olla sukua sanoille "sarajas" ja "sarastaa".
• Sara. Ante Aikion mukaan joidenkin saamelaiskielisten järvennimien osa "sara" on voinut tarkoittaa 'ylintä järveä' siinä kadonneessa muinaiskielessä, josta nämä nimet on saamelaiskieliin lainattu.

Lähteet

• Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä R-Ö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.
• Suomen Kansan Vanhat Runot
• Timo Heikkilä: Aurinkolaiva. Lemminkäisen myytti ja Ritvalan kultti. 2004.