Vellamo

Gallen-Kallelan Aino-tarun kolmannessa kuvassa Aino kuuntelee Vellamon neitojen kutsua.

Vellamo Päijät-Hämeen vaakunassa.

Vellamo on hyvä ja arvostettu veden emäntä, veden eukko tai veen emonen kalevalaisessa runoudessa. Vellamoa on kuvattu muun muassa ruokorintaiseksi, ja hänen vaatteenaan kerrotaan olleen meren vaahtoa. Vellamo asui veden alla Ahtolassa, ja hänen puolisokseen nimetään usein Ahto tai Ahti.

Ilmeisesti Vellamo kuului kalansaaliin toivossa palvottuihin vedenhenkiin. Muita tehtäviä olivat luultavasti aaltojen nostaminen tai purjehdussäähän vaikuttaminen.

Vellamoa on ilmeisesti pidetty kauniina, ja häneen on ehkä suhtauduttu samoin kuin metsän emäntään. Myöhemmin häneen on liitetty ainakin jossain määrin merenneidon tai seireenin piirteitä.

Hinsalan neitseennokka-nimisen niemen päässä kerrotaan olevan Vellamon kivisen nenän.

Sanan Vellamo arvellaan tulevan veden liikehdintään liittyvästä velloa-sanasta.

Vellamo on myös Päijät-Hämeen maakunnan vaakunassa yhdessä käen kanssa.

Vellamolla sanotaan olevan sininen lakki, kaislainen paita ja vaahtoinen vaippa.

Vellamo on myös suomalaisen naisen etunimi ja veden emännän mukaan nimetyn Merikeskus Vellamo -rakennuksen nimi.

Lähteet

• Suomen sanojen alkuperä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000.