Luettelo Suomen hallitsijoista ja valtionpäämiehistä
Luettelo Suomen hallitsijoista sisältää Suomen valtionpäämiehinä toimineet henkilöt.
Ruotsin vallan aika (1150–1809)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin vallan Suomessa on perinteisesti laskettu alkavan vuoden 1155 tienoilla tehdystä ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen, mutta tutkimus on nykyään yksimielinen tätä retkeä kuvaavan pyhimyslegendan epäluotettavuudesta. Silti on mahdollista että Ruotsi onnistui saamaan näihin aikoihin jonkinlaisen jalansijan Suomesta.
Ensimmäinen Ruotsin kuningas jolla on historialliselta paikkansapitävyydeltään kyseenalaisen Pyhän Eerikin legendan ulkopuolisen lähteen mukaan ollut valtaa Länsi-Suomessa oli Eerik XI. Hänen hallituskaudellaan Suomeen on mahdollisesti vuosina 1249–1250 tehty toinen ristiretki, vaikkakaan ainoassa sotaretkestä kertovassa lähteessä, 1320-luvulla kirjoitetussa Eerikinkronikassa, ei puhuta ruotsalaisista vaan svealaisista, gööteistä ja uplantilaisista. Historialliset lähteet kertovat Pentti Birgerinpojan toimineen Varsinais-Suomen alueen herttuana ainakin vuodesta 1284 alkaen, mikä on ensimmäinen kirjallinen maininta varsinaisesta Ruotsin hallinnosta Suomen alueella[1].
Karjalaiset tekivät sotaretken Ruotsiin vuonna 1257, jonka seurauksena kuningas Valdemarin pyynnöstä Paavi Aleksanteri IV antoi ristiretkijulistuksen karjalaisia vastaan[2]. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1275, Karjalan ja Lapin pakanat piinasivat vielä Ruotsin valtakunnan kristittyjä[3]. Lopulta ruotsalaiset tekivät vuonna 1293 karjalaisia vastaan niin sanotun kolmannen ristiretken jonka seurauksena kolme Karjalan kihlakuntaa liitettiin Ruotsiin[4]. Alueen väkivaltaisuudet päättyivät vasta 1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä solmittuun Pähkinäsaaren rauhaan.
Keskiajan osalta on kuitenkin muistettava, että hallitsijan valta valtakunnan eri puolilla oli varsin rajattua. Käytännössä linnaläänit saattoivat olla hyvinkin itsenäisiä. Tämä korostuu yhtä hyvin varhaisimman kauden kuin unionikaudenkin (1389–1521) osalta. Suomen osalta historiankirjoitus on korostanut varsinkin Viipurin linnanpäälliköiden ja joidenkin Turun piispojen itsenäistä asemaa. 15. helmikuuta 1362 suomalaiset saivat ensimmäistä kertaa osallistua Ruotsin kuninkaan vaaliin, kun Norjan kuninkaana jo ollut Haakon II Maununpoika valittiin isänsä hallitsijakumppaniksi myös Ruotsin valtaistuimelle.[5]
Sverkerin ja Eerikin suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oletus Sverkerin ja Eerikin sukujen vallasta Suomessa ennen Eerik XI:tä perustuu pääasiassa historialliselta paikkansapitävyydeltään kyseenalaiseen Pyhän Eerikin legendaan. Eerik XI:n viimeisenä hallitusvuotena tapahtui todennäköisesti (mutta ei kiistattomasti) toinen ristiretki. Tämän vuoksi seuraavassa taulukossa tiedot kuninkaista ennen Eerik XI:n jälkimmäistä hallintokautta nimet ovat kaarisulkeissa.
Sverkerin ja Eerikin suvut taistelivat Ruotsin kruunusta yli vuosisadan ajan, lopulta valtaan nousi jaarli Birgerin poika Valdemar. Knuut II Pitkään asti eri kuninkaiden valtakausien ajoituksissa on pientä epävarmuutta.
Monarkki | Vallassa | Syntynyt | Puoliso(t) | Kuollut | Lisätietoja | |
---|---|---|---|---|---|---|
(Sverker I Vanhempi) | noin 1130 – 25. joulukuuta 1156 (noin 26 vuotta 178 päivää) | Ulfhild Haakonintytär Rikissa Puolalainen |
25. joulukuuta 1156 (murhattu) | Kuului itägöötalaiseen ylimyssukuun. | ||
(Eerik IX Pyhä) | noin 1156 – 18. toukokuuta 1160 (noin 3 vuotta 322 päivää) | noin 1120 | Kristiina Björnintytär | 18. toukokuuta 1160 (noin 40 vuotta) (murhattu) | Kuului länsigöötalaiseen ylimyssukuun. | |
(Maunu II Henrikinpoika) | noin 1160–1161 (noin 365 päivää) | noin 1130 | Birgitta Haraldintytär | noin 1161 (noin 31 vuotta) (sotakuolema) | Tanskalainen prinssi, joka nousi valtaan murhattuaan Eerik IX Pyhän. | |
(Kaarle VII Sverkerinpoika) | noin 1161 – 12. huhtikuuta 1167 (noin 5 vuotta 285 päivää) | 1130-luvulla | Kristiina Stigintytär Hvide | 12. huhtikuuta 1167 (28–37 vuotta) (murhattu) | Sverker I Vanhemman poika | |
(Burislev) | noin 1167–1169 (noin 2 vuotta) (kanssahallitsijana Kol, vastahallitsijana Knuut I Eerikinpoika) |
noin 1169 | Kaarle VII Sverkerinpojan veljenpoika | |||
(Kol) | noin 1167–1173 (noin 6 vuotta) (kanssahallitsijana Burislev noin 1167–1169, vastahallitsijana Knuut I Eerikinpoika) |
noin 1173 | Kaarle VII Sverkerinpojan veljenpoika | |||
(Knuut I Eerikinpoika) | noin 1167–1195 (noin 27 vuotta 364 päivää) (vastahallitsijana Burislev noin 1167–1169, vastahallitsijana Kol noin 1167–1173) |
1140-luvulla | Cecilia Juhanantytär | noin 1195 (46–55 vuotta) | Eerik IX Pyhän poika | |
(Sverker II Kaarlenpoika Nuorempi) | noin 1195 – 31. tammikuuta 1208 (noin 12 vuotta 214 päivää), syöstiin vallasta | noin 1164 | Benedicta Ebbentytär Ingegärd Birgerintytär |
17. tai 18. heinäkuuta 1210 (noin 46 vuotta) (sotakuolema) | Kaarle VII Sverkerinpojan poika | |
(Eerik X Knuutinpoika) | 31. tammikuuta 1208 – 10. huhtikuuta 1216 (8 vuotta 70 päivää) | noin 1175 | Rikissa Tanskalainen | 10. huhtikuuta 1216 (noin 41 vuotta) | Knuut I Eerikinpojan poika | |
(Juhana I Sverkerinpoika) | noin 1216 – 10. maaliskuuta 1222 (noin 5 vuotta 252 päivää) | 1201 | 10. maaliskuuta 1222 (noin 21 vuotta) | Sverker II Kaarlenpoika Nuoremman poika | ||
(Eerik XI Eerikinpoika) | noin 1222 – 29. marraskuuta 1229 (noin 7 vuotta 151 päivää), syöstiin vallasta (holhoojahallituksen johtajana Knuut Holmgerinpoika 1222–1229) |
1216 | Katariina Sunentytär | 2. helmikuuta 1250 (noin 34 vuotta) | Eerik X Knuutinpojan poika | |
(Knuut II Pitkä) | 29. marraskuuta 1229 – 1234 (noin 4 vuotta 214 päivää) | Helena Pietarintytär Strange | 1234 | Kaappasi holhoojahallituksen johtajana vallan alaikäiseltä Eerik XI Eerikinpojalta. | ||
Eerik XI Eerikinpoika | 1234 – 2. helmikuuta 1250 (noin 15 vuotta 216 päivää) | 1216 | Katariina Sunentytär | 2. helmikuuta 1250 (noin 34 vuotta) | Palasi valtaan Knuut II Pitkän kuoleman jälkeen. |
Bjälbo-suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bjälbo-sukua kutsutaan myös Folkunga-suvuksi. Hallituskaudet ovat osittain päällekkäisiä, koska suvun jäsenet toimivat ajoittain toistensa hallitsijakumppaneina. Alaikäisten kuninkaiden hallituskaudella hallitsemisesta vastasi käytännössä holhoojahallitus. Bjälbo-sukuun kuulumaton Matias Kettilmundinpoika johti Ruotsia valtakunnan päämiehenä (rikshövitsman) vuosien 1318 - 1319 välillä.[6]
Mecklenburgin suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monarkki[6] | Vallassa[6] | Syntynyt | Puoliso(t) | Kuollut | Lisätietoja | |
---|---|---|---|---|---|---|
Albrekt Mecklenburgilainen | 15. helmikuuta 1364 – 24. helmikuuta 1389 (25 vuotta 9 päivää), syöstiin vallasta | 1338 | Rikardis Schweriniläinen | 31. maaliskuuta 1412 (noin 74 vuotta) | Maunu IV Eerikinpojan sisarenpoika |
Kalmarin unioni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalmarin unioni oli Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtioliitto vuosina 1389–1521. Mailla oli usein yhteinen kuningas, mutta suuren osan ajasta Ruotsi kieltäytyi tunnustamasta itsevaltaisia tanskalaisia kuninkaita ja valitsi johtoonsa valtakunnan päämiehen (rikshövitsman), valtionhoitajan (riksföreståndare) tai kansallisen kuninkaan.[6]
Vaasa-suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Vaasa (suku)
Pfalzilainen suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pfalzilainen suku
Hessenin suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hessen (suku)
Monarkki [6] | Vallassa[6] | Syntynyt | Puoliso(t) | Kuollut | Lisätietoja | |
---|---|---|---|---|---|---|
Fredrik I | 4. huhtikuuta 1720 – 5. huhtikuuta 1751 (31 vuotta) | 23. huhtikuuta 1676 Kasselissa, Saksassa |
Luise Dorothea 1700–1705 Ulrika Eleonora 1713–1741 |
25. maaliskuuta 1751 (74 vuotta) Tukholmassa |
Ulrika Eleonoran puoliso |
Holstein-Gottorpin suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Holstein-Gottorp (suku)
Venäjän vallan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha Suomi (1721–1812)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjälle vuosina 1721 ja 1743. Vanhan Suomen alue eli virallisesti Viipurin, sittemmin Suomen kuvernementti yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Alueen hallitsijoina olivat Venäjän keisarit ja keisarinnat.
Romanov-suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koko Suomen alue kuului Venäjään 1809–1917. Tällöin rajoitettua itsehallintoa nauttivaa Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsivat Venäjän keisarit.[7]
Romanov-suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän pääministeri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuun vallankumouksessa kukistuneen keisarivallan jälkeen, ennen Suomen itsenäistymistä Suomenkin muodollisesti korkein johtaja oli Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministeri.
Pääministeri | Vallassa | Syntynyt | Puoliso(t) | Kuollut | Puoluetausta | |
---|---|---|---|---|---|---|
Georgi Lvov | 15. maaliskuuta 1917 – 21. heinäkuuta 1917 (128 päivää) | 2. marraskuuta 1861 Dresdenissä, Saksassa |
Julija Aleksejevna Bobrinskaja | 7. marraskuuta 1925 (64 vuotta) Pariisissa, Ranskassa |
Perustuslaillisdemokraattinen puolue | |
Aleksandr Kerenski | 21. heinäkuuta 1917 – 7. marraskuuta 1917 (109 päivää) | 2. toukokuuta 1881 Simbirskissa |
Olga Lvovna Baranovskaja Lydia Ellen (Nelle) Tritton |
11. kesäkuuta 1970 (89 vuotta) New York Cityssä, Yhdysvalloissa |
Sosialistivallankumouksellinen puolue |
Interregnum
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bolševikkien 7. marraskuuta 1917 suorittaman lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän muodollisesti korkeimpana johtajana toimi kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja yhden päivän ajan, jonka jälkeen muodollisesti korkein asema siirtyi toimintansa aloittaneen yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajalle.[8] Suomen viranomaiset eivät tässä vaiheessa tunnustaneet Venäjän neuvostohallintoa eivätkä reagoineet sen päätöksiin.
Itsenäinen Suomi (1917–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuun vallankumouksen yhteydessä eduskunnan puhemiehistö totesi, että Suomi oli joutunut hallitsijattomaan tilaan. Tämän seurauksena eduskunta päätti valita kolmijäsenisen valtionhoitajakunnan mutta se jäi valitsematta poliittisen tilanteen vuoksi. Kompromissiksi 15.11.1917 päätettiin, että korkeinta valtaa käyttää eduskunta.[9] Suomi julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 6. joulukuuta 1917.[10] Valtionpäämiestä ei tässä yhteydessä nimetty, joten ylintä täytäntöönpanovaltaa käytti senaati, jonka puheenjohtaja oli Pehr Evind Svinhufvud.
Sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918 eduskunta valitsi valtionpäämiehen tehtäviä hoitamaan valtionhoitajan. Hallitusmuototaistelussa kuningaskuntaa ja samalla suuntautumista Saksaan kannattaneet kuningasmieliset kansanedustajat valitsivat syksyllä 1918 saksalaisen Hessenin prinssi Friedrich Karlin aiotuksi kuninkaaksi. Tämä kuitenkin luopui hänelle suunnitellusta asemasta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan ja kuninkuuden ulkopoliittisten edellytysten kadottua. Tämän jälkeen vaihtui valtionhoitaja ja uusi toimenhaltija lopullisesti hyväksyi tasavaltaisen hallitusmuodon eli perustuslain 17. heinäkuuta 1919, jonka jälkeen valtionpäämiehinä ovat toimineet vaalilla valitut tasavallan presidentit.[11]
Valtionhoitaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtionhoitaja | Vallassa | Syntynyt | Puoliso(t) | Kuollut | Puoluetausta | |
---|---|---|---|---|---|---|
Pehr Evind Svinhufvud | 27. toukokuuta 1918 – 12. joulukuuta 1918 (199 päivää) | 15. joulukuuta 1861 Sääksmäellä |
Ellen Timgren 1889–1944 | 29. helmikuuta 1944 (82 vuotta) Luumäellä |
Nuorsuomalainen Puolue | |
Carl Gustaf Emil Mannerheim | 12. joulukuuta 1918 – 25. heinäkuuta 1919 (225 päivää) | 4. kesäkuuta 1867 Askaisissa |
Anastasia Arapova 1892–1919 | 27. tammikuuta 1951 (83 vuotta) Lausannessa, Sveitsissä |
Sitoutumaton |
Suomen tasavallan presidentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen hallitsijat päätoimittaja Päiviö Tommila, Porvoo, Weilin+Göös 2001 ISBN: 951-35-6633-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 98. Historian Aitta, 1989.
- ↑ Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82–83. Historian aitta, 1989.
- ↑ Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 89–90. Historian aitta, 1989.
- ↑ suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 99. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013.
- ↑ Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 20–108. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Kings and Queens of Sweden A thousand year succession The Monarchs of Sweden. Swedish Royal Court. Arkistoitu 15.9.2015. Viitattu 13.04.2013.
- ↑ Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 200–244. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1
- ↑ Высшие органы государственной власти РСФСР Справочник по истории Коммунистической партии и Советского Союза 1898–1991
- ↑ Eduskunta Suomi 80, Tampereen yliopisto
- ↑ Suomen itsenäisyysjulistus
- ↑ Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 252 ja 342. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1