Margareeta I

Margareeta I
Tanskan kuningatar
Valtakausi	10. elokuuta 1387 – 28. lokakuuta 1412
Edeltäjä	Olavi Haakoninpoika
Seuraaja	Eerik Pommerilainen
Norjan kuningatar
Valtakausi	2. helmikuuta 1388 – 28. lokakuuta 1412
Edeltäjä	Olavi Haakoninpoika
Seuraaja	Eerik Pommerilainen
Ruotsin kuningatar
Valtakausi	24. helmikuuta 1389 – 28. lokakuuta 1412
Edeltäjä	Albrekt Mecklenburgilainen
Seuraaja	Eerik Pommerilainen
Syntynyt	1353 Søborgin linna, Sjælland, Tanska
Kuollut	28. lokakuuta 1412 (58–59 vuotta) Flensburg, Schleswig, Tanska
Puoliso	Haakon VI Maununpoika
Lapset	Olavi
Suku	Estridsen
Isä	Valdemar IV Atterdag
Äiti	Helvig
Uskonto	katolisuus

Margareeta I (1353 – 28. lokakuuta 1412) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin.

Elämäkerta

Margareeta oli Tanskan kuningas Valdemar Atterdagin tytär, joka meni vuonna 1365 naimisiin Norjan kuningas Haakonin kanssa. Tämä oli Ruotsin karkotetun kuninkaan Maunu Eerikinpojan poika ja Bjälbo-sukua, jolle Ruotsin kruunu käsitysten mukaan kuului. Näin Margareeta saattoi yrittää hankkia perilliselleen kaikkien Pohjoismaiden kruunut. Hänellä ja Haakonilla oli yksi lapsi, 1370 syntynyt poika Olavi. Olavi valittiin 1376 Tanskan kuninkaaksi edellisen kuninkaan, Olavin äidinisän Valdemar Atterdagin, kuoleman jälkeen. Norjan kruunun Olavi sai isänsä Haakonin kuoltua 1380.

Tilanne Ruotsissa oli hankalampi, sillä myös Albrektin suku vaati kruunua. Kesken neuvottelujen 1387 kuningas Olavi kuoli. Margareeta tunnustettiin Tanskan ja Norjan valtiaaksi. Hän adoptoi Pommern-Stolpin 7-vuotiaan prinssin, sisarenlapsenlapsensa josta myöhemmin tuli Eerik Pommerilainen, koska tämä pystyi sukujuuriensa perusteella kilpailemaan Albrektin suvun kanssa Ruotsin kruunusta.

Margareetan joukot voittivat Albrektin Falköpingin taistelussa vuonna 1389, ja Albrekt vangittiin poikansa kanssa. Samana vuonna Ruotsin valtaneuvosto tunnusti Margareetan Ruotsin hallitsijaksi ja lupasi valita Eerikin myöhemmin kuninkaaksi. Tukholma oli kuitenkin edelleen Albrektin suvun hallussa ja muutama hansakaupunki tuki heitä. Niinpä pitkällisten neuvotteluiden jälkeen Albrekt ja tämän poika vapautettiin, ja Tukholma jätettiin Hansan hallintaan, kunnes Albrektin vapauttamisesta maksettavat lunnaat olisi maksettu.

Eerik oli perinyt Norjan kruunun 1389 ja Tanskan kuninkaaksi hänet valittiin 1396, ja lopulta Ruotsin kuninkaaksi myöhemmin samana vuonna. Pohjoismaat olivat nyt personaaliunionissa, mutta Margareeta halusi paremman vakuuden unionin säilymisestä. Niinpä Eerik kruunattiin Kalmarissa 1397 kaikkien Pohjoismaiden kuninkaaksi, ja samalla laadittiin Kalmarin unionin kiistelty perustamisasiakirja, unionikirje. Sen mukaan kaikkien Pohjoismaiden papisto, ritarit ja talonpojat olivat edustajiensa välityksellä sopineet unionin säilyttämisestä ikuisesti. Eerikin kuoltua unionikuninkaaksi piti tulla hänen poikansa, mutta jos hänellä ei ollut poikaa, kuningas oli määrä valita yhteispohjoismaisilla vapailla vaaleilla.

Kuningatar Margareeta hallitsi käytännössä vielä pitkään Eerikin vallassaoloaikana tavoitteenaan vahva kuninkaanvalta ja yhtenäinen unioni.

Lähteet

• Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot: Piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. painos). ISBN 951-851-005-9
• Enemark, Poul: Kalmarin unionista Tukholman verilöylyyn: Pohjoismainen unioniaika 1397–1521. Helsinki: SKS, 1986. ISBN 951-717-365-2

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margareeta I Wikimedia Commonsissa

• Seppo Suvanto: Margareeta (1353–1412) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.1997 (päivitetty 10.3.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.