Aleksandra Fjodorovna (Alix)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo saksalaisesta prinsessasta. Artikkeli sarjakuvasta, katso Alix (sarjakuva).
Aleksandra Fjodorovna
Venäjän keisarinna
Valtakausi 26. marraskuuta 1894 – 15. maaliskuuta 1917
Kruunajaiset 26. toukokuuta 1896
Syntynyt Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix
6. kesäkuuta 1872
Darmstadt, Hessen, Saksan keisarikunta
Kuollut 17. heinäkuuta 1918 (46 vuotta)
Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä
Hautapaikka Pietari-Paavalin katedraali, Pietari[1]
Puoliso Nikolai II (vih. 1894)
Lapset
Koko nimi Alix Viktoria Helene Luise Beatrix von Hessen und bei Rhein
Suku Hessen
Isä Ludvig IV
Äiti Alice
Uskonto ortodoksisuus, aiemmin luterilaisuus
Nimikirjoitus

Aleksandra Fjodorovna (Alix Viktoria Helene Luise Beatrix; 6. kesäkuuta 1872 Darmstadt – 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg) oli Hessen-Darmstadtin prinsessa ja Venäjän viimeinen keisarinna Nikolai II:n puolisona.[2]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alix syntyi Darmstadtissa 6. kesäkuuta 1872. Hänen isänsä oli Hessen-Darmstadtin suurherttua Ludvig IV ja äitinsä Britannian prinsessa Alice, kuningatar Viktorian ja Prinssi Albertin tytär. Alix on saksalainen muoto Alice-äidin nimestä.

Ludvig IV:n ja Alicen tyttäret Irene, Viktoria, Elisabeth ja Alix vuonna 1885.

Alixin äiti kuoli tytön ollessa vain kuuden vanha, ja Alix kasvoi kuningatar Viktorian hovissa.[3]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romanovien perhekuva vuodelta 1913.

Alix kihlautui Venäjän perintöruhtinaan Nikolai Aleksandrovitšin kanssa huhtikuussa 1894. Keisari Aleksanteri III:n terveys heikentyi saman vuoden aikana. Hän menehtyi 1. marraskuuta ja 25-vuotias Nikolai nousi Venäjän valtaistuimelle hallitsijanimellä Nikolai II. Alix kääntyi seuraavana päivänä luterilaisuudesta ortodoksisuuteen ja sai nimekseen Aleksandra Fjodorovna.[4] Pari vihittiin 26. marraskuuta 1894 Talvipalatsissa ja kruunattiin 1896 Moskovan Kremlissä.[5][6]

He saivat viisi lasta:[7]

Aleksandra Fjodorovna oli perinyt isoäidiltään kuningatar Viktorialta perinnöllisen verenvuototaudin (hemofilia) geenin, joka kuitenkin ilmenee vain puolella miesjälkeläisistä. Tautia sairasti kruununperijä Aleksei.[8][9][10]

Vallankumous ja vankeus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun vallankumouksen aikana 1917 Aleksandra Fjodorovna oli Tsarskoje Selossa. Keisarin vallastaluopumisen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus otti tehtäväkseen keisariperheen suojelun. Ensin heitä pidettiin vankeina kotonaan Tsarskoje Selossa, mutta myöhemmin vartiojoukkojen siirryttyä vallankumouksellisten puolelle heidät päätettiin siirtää turvaan Siperiaan Tobolskiin.

Tobolskissa he saivat aluksi elää suhteellisen normaalia elämää, mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua ja bolsevikkien tultua valtaan syksyllä 1917 otteet kovenivat. Ensin keisari, hänen puolisonsa ja heidän tyttärensä Maria siirrettiin Ipatjevin taloon Jekaterinburgiin Uralille. Aleksei oli verenvuotokohtauksen jälkeen huonossa kunnossa, ja hänen kolme sisartaan ja osa palveluskunnasta jäivät edelleen hoitamaan häntä Tobolskiin. Aleksein toivuttua myös heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Siellä keisariperhe oli vankien asemassa. Heidän huoneidensa ikkunat oli maalattu umpeen eivätkä he päässeet kirkkoon tai saaneet vastaanottaa vierailijoita.

Vähitellen vartijat kuitenkin muuttuivat vankejaan kohtaan myötämielisemmiksi, jolloin bolševikkihallinto päätti lähettää tilalle uudet, pahamaineiseen Tšekaan kuuluvat vartijat.

Murha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Romanovin perheen murha

Aleksandra Fjodorovna murhattiin yhdessä perheensä kanssa aamuyöllä 17. heinäkuuta 1918 Ipatjevin talon kellarissa. On väitetty että tappokäsky olisi lähetetty Moskovasta Jekaterinburgiin. Tästä ei kuitenkin ole todisteita, sillä sähkettä ei ole arkistoista löytynyt. Historioitsija Edvard Radzinskillä on ollut pääsy salaisimpiinkin arkistoihin, mutta hän ei ole löytänyt sähkettä. Valtaosa teloittajista oli bulgarialaisia ja unkarilaisia sotavankeja, joita käytettiin tällaisiin venäläisille itselleen vastenmielisiin tehtäviin, mutta heidän johtajansa kapteeni Jakov Jurovski ja komissaari Pjotr Jermakov olivat venäläisiä.[11]lähde tarkemmin?

Keisarillisen perheen jäännökset, kahta lasta lukuun ottamatta, nostettiin haudasta vuonna 1991. Ensimmäisenä tunnistettiin juuri keisarinna, jonka leuassa olivat odotetusti jäljellä platinaiset hammaspaikat ja kaksi kokonaista platinahammasta. Kallosta tehty DNA-testi vahvisti asian, Aleksandra Fjodorovna oli kuningatar Viktorian jälkeläinen suoraan alenevassa äidin puoleisessa linjassa, kuten oli Britannian hallitsijan, Elisabet II:n puoliso, Edinburghin herttua prinssi Philip, jonka verinäytettä kokeessa käytettiin vertailuun.[12]

Ruumiit haudattiin juhlallisesti uudelleen Pietari-Paavalin katedraaliin Pietarin keskustassa vuonna 1998. Edustava joukko Euroopan kuninkaallisia osallistui hautajaisiin. Myös presidentti Boris Jeltsin osallistui hautajaisiin kommunistien paheksunnasta huolimatta. Aleksadran hautaamisen teki mahdolliseksi Jurovskin erehdys, sillä Jurovskin tarkoitus oli polttaa Aleksandra jäljettömiin. Jurovskin mukaan he polttivatkin vahingossa hovineidin.[13][14][15]

Karlovcin synodi kanonisoi murhatut keisarillisen perheen jäsenet vuonna 1981. Venäjän ortodoksinen kirkko toteutti oman kanonisointinsa vuonna 2000.[16][17]

Symboolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aleksandran henkilökohtainen vaakuna
    Aleksandran henkilökohtainen vaakuna
  • Aleksandran monogrammi
    Aleksandran monogrammi

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 10 important facts about the murder of Russia’s royal family Russia Beyond. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Venäjän Perintöruhtinas Suuriruhtinas Nikolai ja Hessenin prinsessa Alix. Suomen kuvalehti, 01.01.1894, nro 9, s. 5–6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  3. ↑ Rysslands blifvande Kejsarinna. Nya Pressen, 06.11.1894, nro 302, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  4. ↑ Ryske storfursten-tronföljarens förlofning. Björneborgs Tidning, 20.06.1893, nro 47, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
  5. ↑ The Marriage of Nicholas II and Alexandra Feodorovna, Empress of Russia, 26th November 1894 Royal Collection Trust. 1895. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Filming the Coronation of Emperor Nicholas II in 1896 tsarnicholas.org. 16.3.2021. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  7. ↑ The Children of Nicholas II and Alexandra Feodorovna Royal Collection Trust. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Case Closed: Famous Royals Suffered From Hemophilia Science. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Genetics and History The Electronic Scholarly Publishing Project. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Jegorov, Oleg: How the ‘royal disease’ destroyed the life of Russia’s last tsarevich Russia Beyond. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Robert K. Massie: Nikolai ja Aleksandra
  12. ↑ Maycock, Selina: How Prince Philip’s DNA once helped solve a Russian Murder Mystery Woman & Home. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Executioners Hide The Romanov Bodies awesomestories.com. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Radzinski, viimeinen tsaari, Nikolai II:n elämä ja kuolema s.479
  15. ↑ Slater, Wendy: The Many Deaths of Tsar Nicholas II-Relics, remains and the Romanovs. academia.edu. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Report of the Holy Synod Commission on the Canonization of Saints with Respect to the Martyrdom of the Royal Family The Romanov Royal Martyrs. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Nicholas II And Family Canonized For 'Passion' The New York Times. 15.8.2000. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  18. ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 (s. 157) 2017. 明治聖徳記念学会紀要. Viitattu 7.3.2023. (japani)
  19. ↑ Prussia (Germany): Luisen-orden. Königlich Preussische Ordensliste, 1896, s. 146. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  20. ↑ Real orden de Damas Nobles de la Reina Maria Luisa (s. 219) Guía Oficial de España. 1914. Viitattu 7.3.2023. (espanja)
  21. ↑ New York Public Library: An Almanack for the Year of Our Lord ... J. Whitaker, 1848. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2023). (englanniksi)
  22. ↑ Women with mustaches and men without beards: Gender and sexual anxieties of Iranian modernity (s. 78–85, 265) 2005. University of California Press. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandra Fjodorovna (Alix).
Venäjän lippu Edeltäjä:
Maria Fjodorovna 		Venäjän keisarikunnan hallitsijan puoliso
1894–1917 		Seuraaja:
-
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksandra_Fjodorovna_(Alix)&oldid=22612818”