Sten Sture vanhempi
| Sten Sture vanhempi | |
|---|---|
.jpg) | |
| Ruotsin valtionhoitaja | |
| Valtakausi | 1. kesäkuuta 1470 – 6. lokakuuta 1497 |
| Edeltäjä | Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde |
| Seuraaja | Hannu I |
| Valtakausi | 12. marraskuuta 1501 – 14. joulukuuta 1503 |
| Edeltäjä | Hannu I |
| Seuraaja | Svante Niilonpoika |
| Syntynyt |
1440 Ruotsi |
| Kuollut |
14. joulukuuta 1503 Jönköping |
| Puoliso | Ingeborg Tott |
| Suku | Sture |
| Isä | Gustav Sture |
| Äiti | Birgitta Stensdotter |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
Sten Sture vanhempi (1440–1503) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 1470–1497 ja 1501–1503. Sten Sturen aikaa varjostivat kysymys pohjoismaisen unionin jatkuvuudesta ja voimistuvan Moskovan uhan alla olleen itärajan ongelma[1].
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ritari Sten Sture oli kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonden sisarenpoika, joka oli taistellut kuningas Kristiania vastaan ja noussut Kaarle Knuutinpojan asemiesten päälliköksi. Kuningas oli ennen vuonna 1470 tapahtunutta kuolemaansa nimittänyt Sturen valtakunnan tulevaksi päämieheksi ja poikansa holhoajaksi. Valtaneuvosto nimitti Sturen valtionhoitajaksi samana vuonna.[1]
Sture voitti Tanskan Kristianin Brunkebergin taistelussa vuonna 1471 Tukholman edustajalla, mistä syystä häntä on jälkikäteen pidetty Ruotsin vapaustaistelijana, ja hankki itselleen voimakkaan, keskitetyn vallan Ruotsissa.
Heinä-elokuussa 1472 Sten Sture teki matkan Suomeen ja sai suomalaisten kannatuksen. Hän perehtyi suomalaisten oloihin, piti oikaisukäräjiä ja järjesteli läntisen Suomen kaupallisia kysymyksiä.[1] Sten Sture valvoi Suomen hallintoa tiheään toistuneilla matkoillaan. Hän kävi Suomessa kaikkiaan 16 kertaa. Tärkeintä oli, että kruunu sai Suomen linnaläänien verotuloista osan oman keskushallintonsa tarpeisiin.[2]
Tanskan kanssa Kalmarin unionin jatkosta ei saatu sovittua, kun Tanskan kuningas Hannu I ei saapunutkaan allekirjoittamaan jo neuvoteltua Kalmarin resessiä. Vuonna 1493 Tanska solmi yllättävän liittosopimuksen pitkään Ruotsin kanssa vihollisuuksissa olleen Venäjän kanssa. Vuonna 1495 alkoi niin sanottu vanha viha eli sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Siihen liittyi Viipurin piiritys ja merkillinen Viipurin pamaus. Rauha solmittiin 1497, mutta se oli hatara. Tanskan kuningas Hannu julisti Ruotsille sodan lähes heti Venäjän kanssa solmitun rauhanteon jälkeen. Hannu pääsi sodassa niskanpäälle, ja Sture tunnusti hänen asemansa Ruotsin hallitsijana ja sai puolestaan itse kuninkaan hovimestarin aseman ja Suomen läänityksekseen. Sture ja hänen vaimo Ingeborg Tott omistivat Vesunnin kartanon Hattulassa.[3] Hannun suosio Ruotsissa laski, kun tiedot tämän tekemistä sopimuksista Venäjän kanssa tulivat ilmi, ja loppuvuodesta 1501 Hannu syrjäytettiin, ja Sture palasi valtionhoitajaksi elämänsä jäljellä oleviksi vuosiksi.
Sten Sture kuoli joulukuussa 1503.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Vahtola, Jouko: Keskiaika, s. 100. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0
- ↑ Vahtola s. 101.
- ↑ Vesunta; Vesunda; Vesunti; Vässunda Europeana Heraldica. Kansallisarkisto.
- ↑ Vahtola s. 108.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppo Suvanto: Sture, Sten vanhempi (noin 1437–1503) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde kuningas |
Ruotsin valtionhoitaja Ensimmäinen kausi 1470-1497 |
Seuraaja: Hannu I kuningas |
| Edeltäjä: Hannu I kuningas |
Ruotsin valtionhoitaja Toinen kausi 1501-1503 |
Seuraaja: Svante Niilonpoika |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
