Eerik XI Eerikinpoika

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Eerik Eerikinpoika)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Pari vanhempaa lähdettä on, mutta muuten lähteetöntä tekstiä

Eerik XI Eerikinpoika
Eerik Eerikinpojan sinetti
Ruotsin kuningas
Valtakausi 1222 — 29. marraskuuta 1229
(holhoojahallituksen jäsenenä 1222–1229 Knuut Pitkä)
Kruunajaiset 31. heinäkuuta 1224
Edeltäjä Juhana Sverkerinpoika
Seuraaja Knuut Pitkä
Valtakausi 1234 – 2. helmikuuta 1250
Edeltäjä Knuut Pitkä
Seuraaja Valdemar Birgerinpoika
Syntynyt 1216
Kuollut 2. helmikuuta 1250
Puoliso Katarina Sunentytär
Suku Eerik
Isä Eerik X Knuutinpoika
Äiti Rikissa Tanskalainen
Uskonto roomalaiskatolinen

Eerik XI Eerikinpoika (Sammalkieli ja Nilkuttaja, ruots. Erik den läspe och halte; 1216 – 2. helmikuuta 1250) oli Ruotsin kuningas vuosina 1222–1229 ja 1234–1250.[1]

Hieman rammasta Eerik Sammalkielestä tehtiin kuningas noin 6-vuotiaana vuonna 1222, kun Juhana Sverkerinpoika kuoli, eikä ketään muuta kuninkaanpoikaa ollut hengissä. (Ruotsin tapaoikeus asetti kuninkaina olleiden pojat etusijalle kuninkaanvaalissa - vasta jos kuninkaanpoikia ei ole yhtään jäljellä, valinnan perinteisesti katsottiin voivan mennä sitä kaukaisemmalle sukulaiselle.) Hän oli vielä alaikäinen, ja neuvosto hallitsi hänen sijastaan. Erinäisten kapinallisten joukko voitti Olustran taistelussa vuonna 1229 Eerikin joukot jolloin voittajat syrjäyttivät 12-vuotiaan Eerikin ja kukistivat tämän hallituksen. Eerik pakeni Tanskaan. Eerikin valtaneuvoston jäsenenä ja kenties johtajana toiminut sukulaismies, jo täysi-ikäinen Knuut Pitkä valittiin uudeksi kuninkaaksi Eerikin sijaan. Luotettavat lähteet eivät kerro, oliko Knuut näitä kapinallisia vaiko oli hänen valintansa kompromissin tulosta.

Liikanimensä ”Sammalkieli” (oik. ”Sammalkieli ja ontuja”/nilkuttaja) Eerik on saanut jälkikäteen. Eerikinkronikan mukaan hänen puheensa sammalsi, ja sen lisäksi hän ontui.[1][2]

Knuutin kuoltua vuonna 1234, vaikka Knuutin vanhin poika Holmger yritettiin asettaa isänsä seuraajaksi kuninkaana, kuitenkin nyt 17-vuotiaasta Eerikistä tuli taas kuningas. Tämän tärkeänä taustana oli jaarlisuvun pääosan asettuminen Eerikin taakse, mikä sinetöitiin noin vuonna 1234 solmitulla avioliitolla: Eerikin sisaren Ingeborgin naittamisella jaarlisuvun nuorelle Birger Maununpojalle (joka sittemmin teki Nevajoelle ja Hämeeseen sotaretkiä). Hallitsijan järjestysluku: Eerik ilmoitti eräässä julistuksessa itse olevansa kolmas tämänniminen Ruotsin kuningas. Kolmas Eerik hän oli omassa dynastiassansa, mutta jo ennen tätä dynastiaa Ruotsilla oli ollut muutamakin Eerik-niminen kuningas, ei tosin kymmentä.

Todellinen valta oli tosin (Holmgerin sukulaismiehen) jaarli Ulf fasen käsissä, jonka oli jaarliksi nimittänyt jo Knuut Pitkä. Holmger Knuutinpojan tukijat nousivat täyteen kapinaan 1247 ja jaarli Ulf ryhtyi suosimaan heitä. Pian Ulf kuoli (1247). Tässä kapinatilanteessa Eerikin lanko Birger, josta tehtiin uusi valtakunnanjaarli, johti Eerikin hallituksen puolelta toimintaa ja kapinan kukistamista (Holmger teloitettiin 1248 ja Skoklosterin luostarissa hänestä ryhdyttiin propagoimaan marttyyripyhimystä). Todellinen valta Ruotsissa olikin siitä lähtien Eerikin langon Birger-jaarlin käsissä.

Eerik kuoli ilman perillistä (eli lapsettomana) vuonna 1250, ja hänen seuraajansa oli hänen sisarensa Ingeborg Eerikintyttären ja Birger-jaarlin vanhin poika Valdemar.[1] Eerik kuvataan heikoksi, mutta viisaaksi hallitsijaksi, joka tunsi omat puutteensa ja hallitsi Birgerin kautta.lähde?

Eerik Eerikinpojan hallituskaudella tehtiin Hämeeseen Birgerin (joka tällöin ei vielä ollut jaarli) johtama ristiretki, joka vahvisti Ruotsin valta-aseman Suomessa: Hämeeseen pystytettiin Ruotsin vallan linnoitettu tukikohta, ensimmäinen Hämeen linna, ja siitä eteenpäin, jo aiemmin Ruotsin vaikutusyhteyteen käytännössä päätynyt Varsinais-Suomi ja Satakunta, ei enää voinut päästä helposti alamaisuudesta irti.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sture Bolin: Erik Eriksson Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 28.8.2017. (ruotsiksi)
  2. ↑ Jussi Tuovinen: Suomalaisten sodat, rauhat ja rajat (Vahvistus suomenkieliselle nimitykselle) Helsingin työväenopisto. Arkistoitu 28.8.2017. Viitattu 28.8.2017.
  3. ↑ Pentti Virrankoski: Eerik Eerikinpoika Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.8.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Juhana Sverkerinpoika 		Ruotsin kuningas
1222–1229 		Seuraaja:
Knuut Pitkä
Edeltäjä:
Knuut Pitkä 		Ruotsin kuningas
1234–1250 		Seuraaja:
Valdemar Birgerinpoika
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eerik_XI_Eerikinpoika&oldid=22135666”