Petteri Orpo

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Niina Kanniainen-Orpo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Petteri Orpo
Virallinen muotokuva vuodelta 2023.
Virallinen muotokuva vuodelta 2023.
Suomen pääministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–
Presidentti Sauli Niinistö
Alexander Stubb
Pääministerin sijainen Riikka Purra
Edeltäjä Sanna Marin
Eduskunnan puhemies
12.4.2023–20.6.2023
Edeltäjä Matti Vanhanen
Seuraaja Jussi Halla-aho
Suomen valtiovarainministeri
Sipilän hallitus
22.6.2016–6.6.2019
Edeltäjä Alexander Stubb
Seuraaja Mika Lintilä
Suomen pääministerin sijainen
Sipilän hallitus
28.6.2017–6.6.2019
Edeltäjä Timo Soini
Seuraaja Mika Lintilä
Suomen sisäministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–22.6.2016
Edeltäjä Päivi Räsänen
Seuraaja Paula Risikko
Suomen maa- ja metsätalousministeri
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Jari Koskinen
Seuraaja Kimmo Tiilikainen
Kokoomuksen puheenjohtaja
11.6.2016–
Edeltäjä Alexander Stubb
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt3. marraskuuta 1969 (ikä 55)
Köyliö
Asuinpaikka Turku
Puoliso Niina Kanniainen-Orpo (vih. 2003)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2002)
Tutkinnot Turun yliopisto
Uskonto Suomen evankelis-luterilainen kirkko[1]
Sotilaspalvelus
Puolustushaara Suomen maavoimat
Sotilasarvo Kapteeni
Joukkoyksikkö Parolan panssariprikaati
Aiheesta muualla
Kotisivu

Antti Petteri Orpo (s. 3. marraskuuta 1969 Köyliö)[2] on suomalainen poliitikko ja Suomen pääministeri vuodesta 2023. Orpo on ollut Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja vuodesta 2016.[3]

Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007. Huhtikuusta kesäkuuhun 2023 hän toimi väliaikaisena eduskunnan puhemiehenä. Aiemmin Orpo oli Stubbin hallituksen maa- ja metsätalousministeri 2014–2015 sekä Sipilän hallituksen sisäministeri 2015–2016 ja valtiovarainministeri 2016–2019. Vuosina 2012–2014 Orpo toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orpo valmistui ylioppilaaksi Säkylän seudun lukiosta vuonna 1989. Hän aloitti opinnot Turun yliopistossa vuonna 1990, ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi 12 vuotta kestäneiden opintojensa jälkeen vuonna 2002.[4][5] Hänen pääaineensa oli taloustiede ja pro gradu -tutkielmansa hän teki aiheesta ”Kuntien palvelutuotannon perusteet ja sen uudelleen järjestäminen.”[6][7]

Opiskeluaikanaan Orpo toimi Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) pääsihteerinä vuosina 1994–1996 sekä Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n pääsihteerinä vuosina 1997–1998. Tämän jälkeen hän työskenteli Varsinais-Suomen Kokoomuksen toiminnanjohtajana vuoteen 2001 ja sisäasiainministeri Ville Itälän erityisavustajana 2002–2003. Ennen valintaansa kansanedustajaksi Orpo työskenteli Turun Aikuiskoulutuskeskuksen yrityspalvelujohtajana vuosina 2005–2007.[2]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallispoliitikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallispolitiikassa Orpo on toiminut Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1996–2000 ja uudelleen vuodesta 2005. Vuosina 1999–2002 ja 2005–2007 hän oli myös Turun kaupunginhallituksen jäsen, mutta erosi tehtävästä aloittaessaan kansanedustajana. Orpo oli vuosina 2012–2014 Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtaja. Orpo on ollut myös Varsinais-Suomen kokoomuksen puheenjohtaja vuosina 2005–2012.[2]

Kansanedustajana 2007–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orpo vuoden 2012 presidentinvaalien alla Turun Café Niinistössä.

Eduskuntaan Orpo valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa, joissa hän sai Varsinais-Suomen vaalipiirissä 6 069 ääntä.[8] Hän oli vaalikaudella kokoomuksen eduskuntaryhmän kolmas varapuheenjohtaja.[2] Orpo oli historian ensimmäinen vastavalittu kansanedustaja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajistossa.lähde? Lisäksi hän toimi talousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsenenä.[2]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Orpo valittiin toiselle kaudelle 11 018 äänellä.[9] Kesäkuusta 2011 hän toimi Kokoomuksen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana, jonka lisäksi hän toimi ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ja talousvaliokunnan varajäsenenä.[2]

Marraskuussa 2012 Orpo valittiin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi elinkeinoministeriksi siirtyneen Jan Vapaavuoren tilalle.[10]

Maa- ja metsätalousministerinä 2014–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2014 Orpo siirtyi maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen tilalle uuteen Stubbin hallitukseen, kun Alexander Stubb oli valittu kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi ja Suomen pääministeriksi.[11]

Sisäministerinä 2015–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtiovarainministeri Orpo EU:n valtiovarainministerien epävirallisessa kokouksessa Brysselissä syyskuussa 2016.

Vuoden 2015 vaaleissa Orpo sai 10 652 ääntä ja valittiin kolmannelle kaudelleen eduskuntaan Varsinais-Suomen vaalipiirin toiseksi suurimmalla äänimäärällä.[12] Vaalien jälkeen hallituksen muodostivat keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Orpo valittiin hallituksen sisäministeriksi.[13]

Syksyllä 2015 sisäministeriön toimialalla nousi keskeiseksi Euroopan pakolaiskriisin hoitaminen. Orpo peräänkuulutti asiassa Euroopan laajuisia toimia.[14] Orpo ilmoitti ensin, että rajoja ei voi laittaa kiinni, mutta sanoi myöhemmin, että Suomi voisi harkita rajojen sulkemista, mikäli Euroopan tasoista ratkaisua kriisiin ei synny.[15][16]

Vaalien jälkeen kokoomusta ja Petteri Orpoa arvosteltiin koulutuslupauksen pettämisestä. Ennen eduskuntavaaleja Orpo ja kokoomus olivat luvanneet, että koulutuksesta ei leikata. Sipilän hallitus kuitenkin päätti leikata koulutuksesta satoja miljoonia euroa.[17][18]

Valtiovarainministerinä 2016–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orpo EPP-puolueen konferenssissa Helsingin Messukeskuksessa marraskuussa 2018.

Orpo ilmoitti 4. toukokuuta 2016 lähtevänsä mukaan kokoomuksen puheenjohtajakisaan kesäkuun 2016 puoluekokouksessa.[19] Alexander Stubbin kokoomuksen johtoon valinneessa puoluekokouksessa vuonna 2014 hän ei asettunut ehdolle vedoten perhesyihin. Tuolloin hän kuvaili ratkaisua elämänsä suurimmaksi päätökseksi.[20] Orpo voitti Stubbin Lappeenrannan puoluekokouksessa 11. kesäkuuta 2016 toisella kierroksella äänin 441,4–361.[21]

Orpo nousi Sipilän hallituksen valtiovarainministeriksi 22. kesäkuuta 2016.

Kesäkuussa 2017 Orpo ja pääministeri Juha Sipilä totesivat, ettei heidän puolueillansa ole edellytyksiä jatkaa hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa, joiden johtoon oltiin valittu Jussi Halla-aho.[22] Hallitus oli kaatua, mutta 20 perussuomalaisten kansanedustajaa perustivat Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, jonka tuella hallitus jatkoi samalla kokoonpanolla ja hallitusohjelmalla.[23]

Valtiovarainministerinä toimineen Orpon mukaan syntyvyyden lasku Suomessa tulee nostamaan veroastetta, nostamaan eläkeikää ja nostamaan terveydenhuollon ja lasten päivähoidon maksuja, jotka olivat vuonna 2018 valtion verorahoin halventamia.[24]

Oppositiojohtajana 2019–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2019 Orpo sai Varsinais-Suomen vaalipiirissä 10 792 ääntä ja tuli valituksi neljännelle eduskuntakaudelleen.[25] Vaalit voittaneen SDP:n hallitustunnustelija Antti Rinne keskusteli hallitusyhteistyöstä pisimpään kokoomuksen kanssa, mutta päätyi kutsumaan hallitusneuvotteluihin keskustan, vihreät, vasemmistoliiton ja RKP:n. Kokoomuksen kynnyskysymyksinä olivat 75 prosentin työllisyystavoite, julkisen talouden tasapainotus 2023 mennessä sekä se, ettei kokonaisveroastetta tai työn verotusta nosteta.[26]

Syyskuussa 2020 Porin puoluekokouksessa Orpo valittiin ilman vastaehdokkaita jatkamaan Kokoomuksen puheenjohtajana vuoden 2022 puoluekokoukseen saakka.[27]

Kalajoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2022 Orpo valittiin edelleen yksimielisesti jatkamaan Kokoomuksen puheenjohtajana.[28]

Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana 2022

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun keväällä 2022 eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva kuoli, kokoomuksen eduskuntaryhmä esitti Orpoa hänen seuraajakseen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ilmoitti, että puolue halusi, että sen puheenjohtaja on keskeisesti mukana Suomen Nato-prosessissa ja että Orpo toimii valiokunnan johdossa nimenomaan Nato-jäsenyyskäsittelyn ajan. Puolueen puheenjohtajan toimimista myös valiokunnan puheenjohtajana pidettiin poikkeuksellisena.[29] Orpo valittiin valiokunnan jäseneksi 22. huhtikuuta 2022 ja valiokunta valitsi hänet puheenjohtajakseen 26. huhtikuuta.[30][31] Orpo kertoi tavoiteaikataulukseen, että Nato-prosessi olisi hoidettu kesään mennessä, jonka jälkeen tehtävään valittaisiin toinen kokoomuksen kansanedustaja.[29] 9. syyskuuta 2022 Orpo väistyi valiokunnan puheenjohtajan paikalta ja hänen seuraajanaan aloitti Antti Häkkänen.[32]

Pääministerinä 2023–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääministeri Orpo ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz Berliinissä heinäkuussa 2023.

Orvon eduskuntavaalien 2023 äänimäärä 17 347 oli koko maan yhdeksänneksi korkein.[33]

Kokoomuksen voitettua eduskuntavaalit 2023 Orpo valittiin 14. huhtikuuta 2023 hallitustunnustelijaksi ja hän kutsui 27. huhtikuuta perussuomalaiset, ruotsalaisen kansanpuolueen ja kristillisdemokraatit hallitusneuvotteluihin. Hallitusneuvottelut alkoivat 2. toukokuuta ja kestivät 79 päivää aina 15. kesäkuuta saakka.[34]

Hallitusneuvotteluissa syntynyt hallitusohjelma oli nimeltään Vahva ja välittävä Suomi ja sitä kuvattiin yhdeksi Suomen historian oikeistolaisimmista hallitusohjelmista.[35][36] Hallitusohjelma sisältää muun muassa rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoille työllisyyden parantamiseksi, julkisen talouden sopeutusohjelman ja 500 miljoonan euron kevennykset ansiotuloverotukseen. Lisäksi hallitusohjelmassa on useita maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä.[35][37]

Eduskunta äänesti Orpon pääministeriksi ja Orpon hallitus aloitti työnsä 20. kesäkuuta 2023.[38][39]

Pääministeri Orpo ja Viron pääministeri Kaja Kallas Kesärannassa syyskuussa 2023.

Orpo teki ensimmäisen valtiovierailunsa 25. kesäkuuta Islantiin, jossa järjestettiin Pohjoismaiden pääministerien kesäkokous. Kokouksen vieraana oli myös Kanadan pääministeri Justin Trudeau.[40]

Elokuussa 2023 Orpo pyysi kokoomuksen puoluehallituksen valtuutuksella professori Alexander Stubbia puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaliin.[41] Stubb suostui[42] ja hänet nimettiin lokakuussa 2023 kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa.[43] Hän voitti vaalin ensimmäisen kierroksen tammikuussa 2024 27,2 prosentin ääniosuudella[44] ja päihitti helmikuussa 2024 toisella kierroksella Pekka Haaviston 51,6 prosentin ääniosuudella tullen valituksi tasavallan presidentiksi.[45] Presidentinvaalit olivat Orpolle puoluejohtajana neljännet peräkkäiset voitetut vaalit; kokoomus on ollut ykkönen ennen presidentinvaaleja myös kuntavaaleissa 2021, aluevaaleissa 2022 ja eduskuntavaaleissa 2023.[46][47][48]

Kesäkuun 2024 puoluekokouksessa Tampereella Orpo valittiin yksimielisesti kaksivuotiskaudeksi jatkamaan Kokoomuksen puheenjohtajana.[49]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orpo perheen Pessi- ja Taavi-koirien kanssa syyskuussa 2023.

Orpo avioitui toisen kerran vuonna 2003. Hänen vaimonsa on entinen lentoemäntä, oikeustieteen maisteri ja syyttäjä[50] Niina Kanniainen-Orpo.[2] Heillä on kaksi lasta (s. 2004 ja s. 2006).[7][51][52] Lisäksi perheeseen kuuluvat Pessi- ja Taavi-koirat.[53][54] Orpo asuu perheineen Turun Katariinanlaaksossa.[55][56]

Keväällä 2021 Orpo sai 1 270 euron sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hän ajoi ylinopeutta Säkylässä. Alueella oli 80 km/h nopeusrajoitus, mutta Orpo ajoi 101 km/h.[57] Saman vuoden kesäkuussa, pian kuntavaalien jälkeen, Orpo jäi puolentoista kuukauden sairauslomalle sydäninfarktin vuoksi.[58]

Orpo on toivonut sukunimeään taivutettavan genetiivimuodossa Orpon sukunsa pitkän käytännön mukaisesti. Kotimaisten kielten keskuksen suositus on Orvon.[59][60]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1996 Turku 562 valittiin [61]
2004 648 [62]
2008 1 566 [63]
2012 2 277 [64]
2017 2 749 [65]
2021 2 148 [66]
   
Aluevaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2022 Varsinais-Suomi 3 296 valittiin [67]
   
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2007 Varsinais-Suomi 6 069 valittiin [68]
2011 11 018 [69]
2015 10 652 [70]
2019 10 792 [25]
2023 17 432 [71]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Turku: Petteri Orpo (Kansallinen Kokoomus) Vaalikone 2017. 2017. Yle Uutiset. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 20.11.2023.
  2. ↑ a b c d e f g Petteri Orpo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ Terhi Toivonen, Annette Blencowe: Orpo nousi kokoomuksen puheenjohtajaksi 11.6.2016. Yle uutiset. Viitattu 11.6.2016.
  4. ↑ Raeste, Juha-Pekka: Puheenjohtajakisaan lähtenyt Petteri Orpo: ”Kokoomus ei tiedä, mikä on sen suunta” Helsingin Sanomat. 21.5.2016. Arkistoitu 21.5.2016. Viitattu 21.5.2016.
  5. ↑ Orpo, Antti Petteri Porvarillisen työn arkisto. 19.8.2009. Viitattu 15.9.2015.
  6. ↑ https://utuvolter.fi/discovery/fulldisplay?&context=L&vid=358FIN_UTUR:VU1&search_scope=MyInst_and_CI&tab=Everything&docid=alma998917685405971 utuvolter.fi. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b Petteri Orpo: Henkilökuva orpo.fi. Arkistoitu 24.2.2016. Viitattu 25.6.2014.
  8. ↑ Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 14.7.2012.
  9. ↑ Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 14.7.2012.
  10. ↑ Pohjanpalo, Olli: Petteri Orpo yksimielisesti kokoomusryhmän johtoon HS.fi. 14.11.2012. Arkistoitu 22.10.2015. Viitattu 15.9.2015.
  11. ↑ Hanhivaara, Jussi: Orpolle maa- ja metsätalousministerin salkku tuli yllätyksenä Yle Uutiset. 23.6.2014. Viitattu 25.6.2014.
  12. ↑ Varsinais-Suomi – ehdokkaat Eduskuntavaalit 2015 tulospalvelu. Yle. Viitattu 15.9.2015.
  13. ↑ Liimatainen, Karoliina: Tässä on Suomen hallitus: HS:n henkilökuvat ministereistä ja hallituksen tuore yhteiskuva hs.fi. 27.5.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.5.2016. Viitattu 15.9.2015.
  14. ↑ Ahtokivi, Ilkka: Sisäministeri: Turvapaikkatilanne vaatii yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja Verkkouutiset. 14.9.2015. Viitattu 15.9.2015.
  15. ↑ Pettersson, Maria: Nyt ministeri Orpo väläyttääkin rajojen sulkemista – mitä se tarkoittaisi? hs.fi. 21.9.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.10.2015. Viitattu 12.11.2015.
  16. ↑ Claramunt, Alberto: ”Suomi ei voi laittaa rajojaan kiinni” Verkkouutiset. 18.8.2015. Viitattu 12.11.2015.
  17. ↑ Salminen, Solmu: Näytimme Petteri Orpolle kuuluisan kuvan petetystä koulutuslupauksesta – kokoomuspomon ilme jähmettyi Iltalehti. 18.5.2018. Viitattu 23.3.2019.
  18. ↑ Toivonen, Hannu: Hallitus leikkasi koulutuksesta yli 690 miljoonaa Kaleva. 17.3.2019. Viitattu 12.1.2019.
  19. ↑ Nyt se on varmaa: Orpo haastaa Stubbin Iltalehti. 4.5.2016. Viitattu 4.5.2016.
  20. ↑ Orpo ei pyri kokoomuksen johtoon Turun Sanomat
  21. ↑ Blencowe, Annette & Virkkunen, Jussi: Orposta uusi kokoomuksen puheenjohtaja yle.fi. 11.6.2016. Yle Uutiset. Viitattu 11.6.2016.
  22. ↑ IS-STT: Sipilä ja Orpo: Ei edellytyksiä jatkaa perussuomalaisten kanssa hallituksessa Ilta-Sanomat. 12.6.2017. Viitattu 5.3.2024.
  23. ↑ Sipilä ei jätä hallituksen eronpyyntöä: "Tapaamista ei tarvita" Yle Uutiset. 13.6.2017. Viitattu 5.3.2024.
  24. ↑ Record-low birth rate threatens Finland's welfare system: Finance... reuters.com. 29 November 2018.
  25. ↑ a b Eduskuntavaalit 2019: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 23.09.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  26. ↑ Jenni Tamminen: Kai Mykkänen paljastaa 3 reunaehtoa, jotka ajoivat kokoomuksen ulos hallitusneuvotteluista – ”Tietenkin harmittaa ja tuntuu tyhjältä” Talouselämä. 8.5.2019. Viitattu 5.3.2024.
  27. ↑ Robert Sundman: Petteri Orpo kukitettiin jatkamaan kokoomuksen johdossa yle.fi uutiset 5.9.2020
  28. ↑ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/turkulainen-petteri-orpo-jatkaa-kokoomuksen-johdossa-ja-haluaa-paaministeriksi-puoluekokous-kunnioitti-edesmenneita-ilkka-suomista-ja-ilkka-kanervaa/8449524
  29. ↑ a b Terhi Toivonen & Näveri, Anna: Puolustusvaliokunnan johtoon nouseva Orpo: Puolueen puheenjohtajan oltava Nato-käsittelyssä keskeisesti mukana – Turtiainen pois valiokunnasta 21.4.2022. Yleisradio. Viitattu 25.4.2022.
  30. ↑ Petteri Orpo valittiin eduskunnan puolustusvaliokuntaan 22.4.2022. Satakunnan Kansa. Viitattu 25.4.2022.
  31. ↑ Petteri Orposta puolustusvaliokunnan puheenjohtaja 26.4.2022. Turku: Aamuset. Viitattu 26.4.2022.
  32. ↑ Antti Häkkänen valittiin puolustusvaliokunnan puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 9.9.2022. Viitattu 6.2.2024.
  33. ↑ Petteri Orpo - Eduskuntavaalit 2023 vaalit.yle.fi. Viitattu 5.4.2023.
  34. ↑ STT: Orpon hallitus aloittaa tiistaina toimintansa – Näin päivä etenee Suomenmaa.fi. 19.6.2023. Viitattu 6.2.2024.
  35. ↑ a b HS-analyysi | Suomen historian oikeistolaisin hallitusohjelma on cocktail, jossa maistuvat vahvasti kokoomuksen linjaukset Helsingin Sanomat. 16.6.2023. Viitattu 11.3.2024.
  36. ↑ Lukijoilta | Vahva ja välittävä oikeistohallitus ei pelkää leikata kaikista heikoimmilta ts.fi. 18.7.2023. Viitattu 11.3.2024.
  37. ↑ Hallitusneuvottelijat 2023: Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023 julkaisut.valtioneuvosto.fi. 20.6.2023. Viitattu 11.3.2024.
  38. ↑ Suomelle uusi hallitus tiistaina 20. kesäkuuta Valtioneuvosto. 19.6.2023. Viitattu 6.2.2024.
  39. ↑ Eduskunta valitsi Petteri Orpon pääministeriksi Eduskunta. 20.6.2023. Viitattu 6.2.2024.
  40. ↑ Orpo ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen pääministerinä – Tänne hän matkustaa www.iltalehti.fi. Viitattu 6.2.2024.
  41. ↑ Kokoomus | Orpo pyytää Stubbia kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, jäsenäänestystä ei järjestetä Helsingin Sanomat. 14.8.2023. Viitattu 10.3.2024.
  42. ↑ Presidentinvaalit | Stubb lähtee ehdolle: Kertoi olevansa enemmän huolissaan Suomen sisäisestä tilanteesta kuin ulkoisista uhista Helsingin Sanomat. 16.8.2023. Viitattu 10.3.2024.
  43. ↑ Presidentinvaalit | Kokoomus kukitti Stubbin virallisesti presidenttiehdokkaaksi – tämä sanoo tehneensä neljä virhettä Venäjän suhteen Helsingin Sanomat. 28.10.2023. Viitattu 10.3.2024.
  44. ↑ Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 10.3.2024.
  45. ↑ Koko maa, ehdokaskohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 10.3.2024.
  46. ↑ Koko maa, tulokset puolueittain tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 10.3.2024.
  47. ↑ Koko maa, tulokset puolueittain tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 10.3.2024.
  48. ↑ Koko maa, ehdokasasettajakohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 10.3.2024.
  49. ↑ https://yle.fi/a/74-20091027
  50. ↑ Sara Valavaara: ”Rauhallinen, maltillinen ja vielä kauniskin” – Tämä tiedetään Petteri Orpon vaimosta, jota vaalivoittaja ylisti puheessaan Iltalehti. 3.4.2023. Viitattu 3.11.2023.
  51. ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Petteri Orpo paljastaa yllättävän tiedon menneisyydestään – toista kertaa naimisissa! Iltalehti. 15.3.2019. Viitattu 12.1.2020.
  52. ↑ Sanna Kajander-Ruuth: Petteri Orpo kertoo, missä asiassa vaimo päihittää hänet mennen tullen – eteisessä toistuu usein sama rituaali Ilta-Sanomat. 6.1.2024. Viitattu 23.1.2024.
  53. ↑ IL-erikoishaastattelu: Kokoomus päästi ministerit keväällä helpolla, sanoo Petteri Orpo – syksyllä suunta muuttuu: ”Hallitus on sekaisin” www.iltalehti.fi. Viitattu 11.3.2024.
  54. ↑ Kokoomus | Petteri Orpon pohjeluu murtui, kun hän ulkoilutti perheen koiria Helsingin Sanomat. 26.1.2022. Viitattu 11.3.2024.
  55. ↑ Petteri Orpon vaalilehti 2023 by Petteri Orpo - Issuu issuu.com. 21.3.2023. Viitattu 11.3.2024. (englanniksi)
  56. ↑ Maria Kesti: Petteri Orpo rentoutuu Vaarniemessä, Annika Saarikko ei saanut halkoja lentokoneeseen ja Li Andersson ampui ohi Kaarina-lehti. 13.3.2023. Viitattu 11.3.2024.
  57. ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Petteri Orpo sai sakot – kärähti ylinopeudesta ystävänpäivänä 19.4.2021. Iltalehti. Viitattu 19.4.2021.
  58. ↑ Hakahuhta, Ari; Toivonen, Terhi: Sairauslomalta palannut Petteri Orpo muisteli sairaalaan lähtöään – Farmaseutin sanat pelastivat hengen: "sinulla on käynnissä sydänkohtaus" Yle.fi. 2.8.2021. Viitattu 5.8.2021.
  59. ↑ Suominen, Heli: Petteri Orpo kapinoi kielenhuoltoa vastaan hs.fi. 30.5.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.2.2014. Viitattu 25.6.2014.
  60. ↑ Sukunimien taivutus Kotimaisten kielten keskus. Verkkojulkaisut. Viitattu 18.5.2016.
  61. ↑ Kunnallisvaalit 1996, valitut ehdokkaat statfin.stat.fi. Viitattu 15.4.2023.
  62. ↑ Kunnallisvaalit 24.10.2004: Valitut ehdokkaat Turku 29.10.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  63. ↑ Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Turku 17.11.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  64. ↑ Kunnallisvaalit 2012: Turku, valitut 29.11.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  65. ↑ Kunnallisvaalit 2017: Turku, valitut 22.09.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  66. ↑ Kunnallisvaalit 2021: Turku, valitut 22.06.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  67. ↑ Aluevaalit 2022: Varsinais-Suomen hyvinvointialue 15.02.2022. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  68. ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  69. ↑ Eduskuntavaalit 2011: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 02.11.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  70. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 22.09.2020. Oikeusministeriö. Viitattu 15.4.2023.
  71. ↑ Eduskuntavaalit 2023: Varsinais-Suomen vaalipiiri, valitut 5.4.2023. OIkeusministeriö. Viitattu 14.4.2023.
  72. ↑ Ritarikunnan kunniamerkit kahdelle Turun kaupungin työntekijälle Turun kaupunki. 1.12.2016. Viitattu 10.1.2024.
  73. ↑ Toni Wirtanen on ministerisarjaa - katso ylennykset Etelä-Suomen Sanomat. 4.6.2016. Viitattu 10.1.2024.
  74. ↑ Jukka Jaloselle komea kunnianosoitus – ministeri Kurvinen myönsi liikunnan ja urheilun ansiomerkit Iltalehti. 26.2.2022. Viitattu 10.1.2024.
  75. ↑ Postanowienie Prezydenta Rzeczypospolitej Polskiej z dnia 30 marca 2015 r. o nadaniu orderów Kancelaria Sejmu RP. 2024. Viitattu 10.1.2024. (puola)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Sanna Marin 		Suomen pääministeri
2023− 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Matti Vanhanen 		Eduskunnan puhemies
2023 		Seuraaja:
Jussi Halla-aho
Edeltäjä:
Alexander Stubb 		Suomen valtiovarainministeri
2016–2019 		Seuraaja:
Mika Lintilä
Edeltäjä:
Alexander Stubb 		Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
2016– 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Päivi Räsänen 		Suomen sisäministeri
2015−2016 		Seuraaja:
Paula Risikko
Edeltäjä:
Jan Vapaavuori 		Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja
2012−2014 		Seuraaja:
Arto Satonen
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Varsinais-Suomen vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Petteri_Orpo&oldid=22851404”