Arvi Ahmavaara
| Arvi Ahmavaara | |
|---|---|
 |
|
| Suomen oikeusministeri | |
|
Cajanderin III hallitus
18.3.1937–11.1.1938 |
|
| Edeltäjä | Urho Kekkonen |
| Seuraaja | Albin Ewald Rautavaara |
| Kansanedustaja | |
|
1.8.1929–20.10.1930
6.4.1945–28.3.1954 |
|
| Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Oulun läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1886 Ii |
| Kuollut | 25. lokakuuta 1957 (71 vuotta) Oulu |
| Ammatti | kihlakunnantuomari |
| Arvonimi | laamanni (1949) |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
Kaarlo Arvi Eliel Ahmavaara (vuoteen 1906 Aulin, 13. elokuuta 1886 Ii – 25. lokakuuta 1957 Oulu) oli suomalainen lakimies ja poliitikko. Ahmavaara toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1929–1930 ja 1945–1954 sekä oikeusministerinä vuosina 1937–1938. Kunnallispolitiikassa Ahmavaara vaikutti Oulussa kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana. Ahmavaara oli valitsijamiehenä presidentinvaaleissa 1950 ja 1956.[1][2]
Ahmavaara kirjoitti ylioppilaaksi 1906 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1910. Hän suoritti oikeustutkinnon 1912 ja ylemmän hallintotutkinnon 1913. Ahmavaaralla myönnettiin varatuomarin arvo vuonna 1915. Hän työskenteli asianajajana Rovaniemellä vuosina 1912–1917 ja Oulussa vuosina 1919–1934. Ahmavaara toimi tämän jälkeen Lapinmaan tuomiokunnan tuomarina Kittilässä 1934–1938, Piippolan tuomiokunnan tuomarina Haapajärvellä 1938–1942 ja Iin tuomiokunnan tuomarina Oulussa 1942–1956.[1]
Ensimmäisen kerran Ahmavaara oli kansanedustajana lyhyen aikaa vaalikaudella 1929–1930. Hänet valittiin seuraavan kerran eduskuntaan vuoden 1945 vaaleissa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Ahmavaara toimi vuosina 1945–1953. Ahmavaaran ainoaksi ministerintehtäväksi jäi toimiminen oikeusministerinä Cajanderin punamultahallituksessa 1937–1938. Vaikka Ahmavaaraa pidettiin ammattiministerinä, hän joutui ottamaan poliittisen roolin, sillä kokoomus oli puolueena tiukasti oppositiossa Cajanderin hallitusta vastaan.[3]
Ahmavaara toimi puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajana vaaran vuosina 1944–1948. Heti sodan jälkeen oikeistopuolueet varoivat esittämästä tiukkoja kantoja Neuvostoliittoa tai Suomen kommunisteja vastaan, mutta niin sanottujen Leinon vankien asiassa Ahmavaara aloitti alkuvuonna 1948 kampanjan kommunistista sisäministeri Yrjö Leinoa vastaan, joka saikin eduskunnan epäluottamuslauseen.[4]
Ahmavaaran isä oli kansanedustaja Pekka Ahmavaara.[1] Naimisiin hän meni vuonna 1912 postinhoitajana työskennelleen Jenni Päkkilän kanssa. Heillä oli neljä lasta, joista vanhempi poika Eero toimi mm. Rovaniemen kauppalanjohtajana ja nuorempi poika Yrjö tutkijana useilla tieteenaloilla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Arvi Ahmavaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Arvi Ahmavaara Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ a b Ahmavaara, Kaarlo Arvi Eliel Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 29.11.2014.
- ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 189, 328–330. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arvi Ahmavaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Arvi Ahmavaara Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: Urho Kekkonen |
Suomen oikeusministeri 1937−1938 |
Seuraaja: Albin Ewald Rautavaara |
