Iiro Viinanen
| Iiro Viinanen | |
|---|---|
.JPG) Iiro Viinanen Paasitornissa Poliittisen historian klubilla vuonna 2015. |
|
| Suomen valtiovarainministeri | |
| Edeltäjä | Matti Louekoski |
| Seuraaja | Sauli Niinistö |
| Kansanedustaja | |
|
26.3.1983–29.2.1996
|
|
| Ryhmä/puolue | Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. syyskuuta 1944 Kuopio |
| Puoliso | Pirjo Anneli Johansson |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomus |
| Koulutus | diplomi-insinööri (1974) |
Iiro Tahvo Juhani Viinanen (s. 27. syyskuuta 1944 Kuopio)[1] on suomalainen poliitikko, kansanedustaja ja liike-elämän vaikuttaja. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1983–1996 ja valtiovarainministeri 1990-luvun alun laman aikana vuosina 1991–1996.
Vuonna 1996 Viinanen siirtyi vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtajaksi. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 2000 ja jäi eläkkeelle vuonna 2001.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viinanen valmistui insinööriksi Tampereen teknillisestä opistosta vuonna 1967 ja diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1974. Ennen poliittista uraansa Viinanen työskenteli yksityisyrittäjänä.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnallispolitiikassa Viinanen toimi Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1977–1995 ja sen varapuheenjohtajana vuosina 1985–1995. Vuosina 1989–1991 hän oli Hämeen maakuntaliiton puheenjohtaja. Viinanen nousi eduskuntaan vuoden 1983 vaalien jälkeen ja hänet valittiin uudelleen vuosina 1987, 1991 ja 1995. Eduskunnassa Viinanen toimi vuosina 1983–1986 suuressa valiokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa, vuosina 1987–1989 valtiovarainvaliokunnassa ja vuonna 1991 ulkoasiainvaliokunnassa. Vuonna 1990 hän toimi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.[1]
Viinanen toimi valtiovarainministerinä vuosina 1991–1996, ensin vuoteen 1995 Ahon hallituksessa ja tämän jälkeen vajaan vuoden ajan Lipposen I hallituksessa.[1] Viinasen ministerikauteen osui itsenäisen Suomen historian pahin lama. Esko Ahon hallituksen valtiovarainministerinä Viinanen johti voimakkaita valtion menoleikkauksia. Viinasen mukaan leikkauksia tarvittiin, jotta ulkomailta saataisiin ylipäätään jatkossa lainaa. Hänen toimensa herättivät voimakkaita tunteita, ja toiset pitivät häntä hyvinvointivaltion romuttajana ja toiset taas valtiontalouden pelastajana.[2] Viinanen oli valtiovarainministerinä yksi Suomen tärkeimmistä EY-neuvottelijoista. Hän siirtyi eduskunnasta ja hallituksesta Pohjolan pääjohtajaksi kesken vaalikauden helmikuussa 1996. Hänen tilalleen valtiovarainministeriksi nousi kokoomuksen puheenjohtaja, oikeusministeri Sauli Niinistö. Eduskuntaan Viinasen tilalle nousi Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä Jari Koskinen.
Yrityselämän vaikuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1996 Viinanen valittiin vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtajaksi. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 2000 asti, jolloin Viinanen ja varatoimitusjohtaja Pirkko Alitalo pyysivät eroa Suomi-yhtiön päätettyä myydä pääosan omistamistaan Pohjola-osakkeista.[3]
Viinanen on ollut muun muassa Nokia Oyj:n hallituksen jäsen (1996–2001) ja varapuheenjohtaja (1996–2000) sekä KONE Oyj:n (1997–2009), UPM-Kymmenen (1996–2000) ja YIT:n (1996–2000) hallitusten sekä Instrumentariumin (1998–1999), Orionin (1997–2000) ja Finnairin hallintoneuvostojen (1996–2002) jäsen.[4]
Yhteiskunnallinen vaikuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viinanen palkittiin vuoden 2010 Hämeen ELY-keskuksen ympäristöpalkinnolla ”esimerkillisestä toiminnastaan ympäristön hyväksi”.[5] Hän on toiminut erityisesti Lahden Vesijärven puolesta ja on ollut vuodesta 2008 Vesijärvisäätiön valtuuskunnan puheenjohtaja. Lisäksi hän on herättänyt keskustelua turvetuotannon vesistövaikutuksista.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lahdessa nykyään asuva Viinanen on ollut vuodesta 1967 lähtien naimisissa merkonomi Pirjo Johanssonin kanssa. Heillä on kaksi lasta.[1]
Viinasen vanhemmat olivat diplomi-insinööri Pauli Viinanen (1916–1971) ja sairaanhoitaja Eila Hilli Jokela (1918–1979).[1] Iiro Viinanen on yritysjohtaja Jukka Viinasen isoveli.[4]
Iiro Viinanen sairastaa Parkinsonin tautia, joka diagnosoitiin hänellä vuonna 2000[6], jonka jälkeen hän ollut mukana myös Parkinson-liiton toiminnassa.[4]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viinanen, Iiro & Seppänen, Esko: Vasen oikea, oikea vasen. Keskustelukirjeitä. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-588-4
- Viinanen, Iiro & Heiskanen, Kalle (toim.): Vaaran vuodet 1991–1995: muistelmia ja päiväkirjamerkintöjä. Helsinki: Paasilinna, 2014. ISBN 978-952-299-032-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Iiro Viinanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Rytsä, Paavo & Himberg, Petra: Iiro Viinanen – lama-ajan rautanyrkki Elävä arkisto. 6.6.2007. Yle. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Haapakoski, Kati: Kriisinjälkeen 11.8.2001. Taloussanomat. Viitattu 27.12.2010.
- ↑ a b c Vesikansa, Jyrki: Viinanen, Iiro (1944–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Hämeen ympäristöpalkinto Iiro Viinaselle Yle Uutiset. 23.5.2011. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288338000542.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Okker, Jaakko (toim.): Iiro Viinasen tulo- ja menoarvio. Porvoo: WSOY, 1993. ISBN 978-951-0-18992-4
- Salokorpi, Hannu & Viitaila, Antero (toim.): ”Laakista vainaa”. Iiron kanuunasta 1991–1994. Helsinki: Constator, 1994. ISBN 978-951-9-70862-1
- Uimonen, Risto: Iiro Viinanen. Henkilökuva. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-4-92344-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iiro Viinanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Ylen Elävä Arkisto: Iiro Viinanen – lama-ajan rautanyrkki.
- Jyrki Vesikansa: Viinanen, Iiro (1944–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Matti Louekoski |
Suomen valtiovarainministeri 1991–1996 |
Seuraaja: Sauli Niinistö |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
