Jan Vapaavuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jan Vapaavuori
Jan Vapaavuori
Jan Vapaavuori
Helsingin 1. pormestari
7.6.2017–2.8.2021
Edeltäjä Jussi Pajunen (kaupunginjohtaja)
Seuraaja Juhana Vartiainen
Suomen elinkeinoministeri
Kataisen hallitus
16.11.2012–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Jyri Häkämies
Seuraaja Olli Rehn
Suomen asuntoministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007–22.6.2010
Kiviniemen hallitus
22.6.2010–22.6.2011
Edeltäjä Anneli Taina
Seuraaja Krista Kiuru
Kansanedustaja
19.3.2003–22.4.2015
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt3. huhtikuuta 1965 (ikä 59)
Helsinki
Puoliso Outi Vapaavuori (2005–)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus oikeustieteen kandidaatti (1989)
Aiheesta muualla
vapaavuori.net

Jan Pellervo Vapaavuori (s. 3. huhtikuuta 1965 Helsinki) on suomalainen poliitikko, joka toimi Helsingin pormestarina vuosina 2017–2021. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja vuosina 2003–2015 ja Kataisen ja Stubbin hallituksen elinkeinoministeri vuosina 2012–2015. Vuosina 2007–2011 Vapaavuori toimi asuntoministerinä Vanhasen ja Kiviniemen hallituksissa sekä ministerinä ulkoasiainministeriössä (virkanimeltään pohjoismainen yhteistyöministeri).[1]

Syyskuusta 2015 kevääseen 2017 Vapaavuori toimi Euroopan investointipankin varapääjohtajana.[2]

Vapaavuori oli Kokoomuksen ehdokas Helsingin pormestariksi vuoden 2017 kuntavaaleissa. Hän sai historian suurimman äänimäärän, 29 745 henkilökohtaista ääntä.[3]

Vapaavuori valittiin vuonna 2020 Timo Ritakallion seuraajaksi Suomen Olympiakomitean puheenjohtajaksi.[4]

Koulutus ja varhainen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaavuori valmistui ylioppilaaksi Pohjois-Helsingin lukiosta vuonna 1984.[5] Hänen yleisarvosanansa oli laudatur.[6] Vuonna 1989 Vapaavuori valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Hän on opiskellut myös kansantalouden ja laskentatoimen perusopintoja Svenska handelshögskolanissa ja suorittanut oikeustieteen jatko-opintoja Helsingissä, Uppsalassa ja Haagissa.[5]

Vuosina 1987–1991 Vapaavuori oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajiston jäsen ja vuosina 1990–1995 Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksen vastaava puheenjohtaja.[5]

Valmistumisensa jälkeen Vapaavuori toimi vuosina 1990–1991 vertailevan oikeustieteen vs. assistenttina Helsingin yliopistossa ja vuosina 1991–1992 Kansainvälisen talousoikeuden instituutin tutkijana.[5]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaavuori aloitti poliittisen uransa vuonna 1992 Ben Zyskowiczin rekrytoitua hänet kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteeriksi.[7] Hän toimi kolmen eri ministerin erityisavustajana kolmessa hallituksessa. Vuosina 1993–1995 hän avusti ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaista, vuonna 1995 oikeusministeri Sauli Niinistöä ja vuosina 1999–2001 ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasia. Vapaavuori jätti tehtävät Niinistön avustajana nuoruuden rikostuomioidensa tultua esiin mediassa[7] ja toimi vuodet 1995–1999 kokoomuksen kansainvälisten asioiden sihteerinä. Maaliskuussa 2001 hän siirtyi kesken vaalikauden urheilumarkkinointiyhtiö Track & Field Finland Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2003, jolloin tuli toisella yrittämällä valituksi eduskuntaan.[1][8]

Kunnallispolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaavuori valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 1996 kunnallisvaaleissa. Hän oli vuosina 1997–2000 liikuntalautakunnan puheenjohtaja, 2001–2005 kaupunginhallituksen jäsen ja 2005–2007 kaupunginhallituksen puheenjohtaja asuntoministeriksi valintaansa saakka. Vuodet 2003–2005 hän oli myös kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja.[5]

Vapaavuori oli vuoden 2017 kuntavaaleissa koko maan suurin ääniharava [3]

Kansanedustaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Vapaavuori oli ehdolla eduskuntaan vuoden 1995 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä, muttei tullut valituksi. Vuoden 2003 vaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi 4 657 äänellä. Helmikuussa 2006 hänestä tuli kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja.

Vapaavuori valittiin uudelleen vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2007 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan hän oli vuonna 2007 valituista kansanedustajista mielipiteiltään oikeistolaisin.[9] Hän on arvoliberaali ja on kertonut kannattavansa esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia.[10]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Vapaavuori sai Helsingin vaalipiirissä neljänneksi eniten ääniä (11 203).[11] Hänet valittiin kesäkuussa 2011 Pekka Ravin seuraajaksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[12] Vapaavuori toimi myös valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana vuosina 2011–2012.

Asuntoministerinä 2007–2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevään 2007 vaalien jälkeen Vapaavuoresta tuli Vanhasen toisen hallituksen asuntoministeri. Hän jatkoi tehtävässä myös Kiviniemen hallituksessa vuoteen 2011.[1]

Asuntoministerinä Vapaavuori vastusti muun muassa Vihtiin suunniteltua Ideaparkia ja pyrki pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen.[10] Hänen kaudellaan laadittiin muun muassa asunnottomuuden vähentämisohjelma[13] ja pyrittiin lisäämään asuntojen tuotantoa.[14] Helsingissä Vapaavuori kannatti uusien kerrostaloasuntojen 75 keskiarvoneliömetrin rakennusmääräyksestä luopumista, koska se johtaa asuntojen liian vähäiseen rakentamiseen ja hintojen nousuun, mikä puolestaan koskee erityisesti pienissä asunnoissa asuvia vuokra-asujia.[15]

Rakennusalaa Vapaavuori kannusti sopimaan energiatehokkaille taloille yksiselitteiset ja helposti ymmärrettävät termit, jotka auttaisivat myös tavallista rakentajaa valintojen teossa.[16]

Elinkeinoministerinä 2012–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2012 Vapaavuoresta tuli Kataisen hallituksen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen siirryttyä Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi.[17][18] Elinkeinoministerinä Vapaavuori vastusti yritystukien poistamista ja tukenut teollisuusyrityksiä energia-asioissa.[10]

Huhtikuussa 2014 Vapaavuori ilmoitti tavoittelevansa kokoomuksen puheenjohtajan ja samalla käytännössä pääministerin paikkaa kesän puoluekokouksessa Jyrki Kataisen luopuessa tehtävästä.[19] MTV Uutisten kokoomuksen piirihallituksen jäsenille teettämän kyselyn mukaan Vapaavuoren kannatus seuraavaksi puheenjohtajaksi oli korkeinta 25 prosentin osuudella.[20] Kokoomuksen eduskuntaryhmästä Vapaavuoren puheenjohtajuutta kannatti ainakin kymmenen kansanedustajaa, muiden muassa Ben Zyskowicz, Sari Sarkomaa ja Sampsa Kataja.[21][22] Vapaavuori kuitenkin putosi kisasta puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella häviten Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.[23]

Vapaavuoren ollessa elinkeinoministeri käsiteltävinä ovat olleet muun muassa STX:n Turun telakka[24], Fennovoiman ja TVO:n ydinvoimaloiden periaatepäätökset[25] sekä Talvivaaran kaivoksen ongelmat ja konkurssi[26].

Ministerin toimien jälkeen Helsingin pormestariksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2015 Vapaavuori nimitettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin hallitukseen.[27] Vapaavuori on työskennellyt syyskuusta 2015 kesäkuuhun 2017 Euroopan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa.[2]

17. maaliskuuta 2016 julkaistiin Vapaavuoren kirjoittama kirja Puoliholtiton Suomi (Otava).[28] Kyseessä ei ole varsinainen muistelmateos[29], vaan se tarjoaa "näkemyksen Suomen luisumisesta talouden kärkikaartista keskikastiin".[2]

Kesäkuusta 2017 lähtien Vapaavuori on toiminut Helsingin ensimmäisenä pormestarina. Vapaavuori marssi Helsinki Pride -kulkueessa kesäkuussa 2018 ja halusi esimerkillään viestittää ihmisille yhdenvertaisuusasioiden tärkeydestä.[30]

Marraskuussa 2020 Vapaavuori kertoi, ettei asetu ehdolle kevään 2021 kuntavaaleissa, eikä näin ollen hakenut jatkokautta Helsingin pormestarina.[31]

Olympiakomitean puheenjohtajana ja yksityisellä sektorilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaavuori valittiin marraskuussa 2020 seuraavaksi neljäksi vuodeksi Suomen Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi. Hän voitti johtamisen konsultti Susanna Rahkamon toisella kierroksella äänestyksessä Olympiakomitean syyskokouksessa Vantaalla äänin 79–54. Muut ehdokkaat olivat kansanedustajat Ilkka Kanerva ja Sari Multala. Ensimmäisellä kierroksella Vapaavuori sai 47 ääntä, Rahkamo 46, Kanerva 30, ja Multala 10. Vapaavuori seuraa tehtävässä Timo Ritakalliota, joka hoiti pestiä neljän vuoden ajan.[32] Vapaavuori ei jatka pestiään 2024.[33]

Vuosina 2021–2023 Vapaavuori toimi tanskalaisen kiinteistösijoittaja Nrepin osa-aikaisena kaupunkikehityksen neuvonantajana.[34][35] Marraskuussa 2023 Vapaavuori aloitti Garden Helsinki -kiinteistöhankkeen taustayhtiön Projekti GH:n hallituksen jäsenenä.[36] Hän on toiminut neuvonantajana myös muissa kiinteistökehityshankkeissa.[35]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1995 Helsingin vaalipiiri 1 116 Ei valittu [37]
2003 4 657 Valittiin [38]
2007 9 091 [38]
2011 11 203 [11]
   
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1992 Helsingin kaupunki ? Ei valittu [39]
1996 1 107 Valittiin [38]
2000 1 281 [38]
2004 2 519 [38]
2008 7 642 [38]
2012 7 894 [38]
2017 29 745 [3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaavuori syntyi keskiluokkaiseen kaksikieliseen perheeseen.[10] Hänen isänsä on varatuomari Panu Vapaavuori ja äiti ruotsalainen kotitalousopettaja Gun Vapaavuori (o.s. Carlson). Hänellä on nuorempi veli, joka on myös juristi. Perhe asui ensin Helsingin Tehtaankadulla, myöhemmin Konalassa ja lopulta Puistolassa.[39] Vapaavuoren isänisä oli päätoimittaja Niilo Vapaavuori.[40]

Vapaavuori on ollut vuodesta 2005 naimisissa eläinlääketieteen tohtori Outi Vapaavuoren kanssa.[1]

Varusmiespalveluksen Vapaavuori suoritti Rannikkojääkärikoulussa 1984–1985. Sotilasarvoltaan hän on kapteeni (2008).[5]

Vapaavuori harrastaa monenlaista liikuntaa; hän on juossut useita maratoneja. [41] Nuorempana Vapaavuori harrasti karatea. [42]

Rikostuomiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaavuori tuomittiin 17-vuotiaana pahoinpitelystä kuukaudeksi ja 15 päiväksi ehdolliseen vankeuteen vuonna 1982. Vuonna 1984 Vapaavuori tuomittiin sakkoihin osallisuudesta varkauteen. Vuonna 2001 hänet tuomittiin rattijuopumuksesta 11 430 markan sakkoihin ja ajokieltoon.[7][43]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Jan Vapaavuori Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ a b c Otava julkaisee Jan Vapaavuoren uuden kirjan - Otava Otava. Viitattu 17.3.2016.
  3. ↑ a b c Jan Vapaavuoren historiallinen äänipotti kasvoi kahdellasadalla Verkkouutiset. 13.4.2017. Viitattu 13.4.2017.
  4. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11659768
  5. ↑ a b c d e f CV Vapaavuori.net. Viitattu 30.7.2015.
  6. ↑ Auremaa, Tomi: Tässä ovat ministerien yo-todistukset: Arvaa, kenellä on 6 laudaturia Iltasanomat.fi. 27.5.2013. Viitattu 30.7.2015.
  7. ↑ a b c Larros, Heini: Jan Vapaavuori – Rötösherra City-lehti. 18.8.2006. Viitattu 30.7.2015.
  8. ↑ Henkilökuva: Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (Arkistoitu sivu) Valtioneuvosto. Viitattu 30.7.2015.
  9. ↑ Yllättävä tutkimustulos: Juha Mieto Päivi Lipposta vasemmistolaisempi Iltalehti.fi. 30.1.2009. Viitattu 5.4.2014.
  10. ↑ a b c d Miettinen, Anssi: Minkä sortin porvari on Jan Vapaavuori? HS.fi. 21.4.2014. Viitattu 30.7.2015.
  11. ↑ a b Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 27.4.2014.
  12. ↑ Jan Vapaavuori valittiin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Iltasanomat.fi. 21.6.2011. Viitattu 6.11.2014.
  13. ↑ Asuntoministeri Jan Vapaavuori Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman raportin luovutustilaisuudessa 16.1.2008. Valtioneuvosto. Viitattu 30.7.2015.
  14. ↑ Vapaavuori vetoaa kaupunkeihin asunnottomuuden kitkemiseksi Yle Uutiset. 29.5.2008. Viitattu 21.4.2014.
  15. ↑ Savolainen, Jaana: Asuntoministeri Vapaavuori moittii Helsingin asuntomääräyksiä (Arkistoitu sivu) HS.fi. 14.12.2007. Viitattu 15.3.2015.
  16. ↑ Asuntoministeri Jan Vapaavuori: Rakennusalan sovittava yhdenmukaiset määritelmät energiatehokkaille taloille 24.9.2008. Ympäristöministeriö. Viitattu 30.7.2015.
  17. ↑ Blencowe, Annette: Jan Vapaavuoresta uusi elinkeinoministeri Yle Uutiset. 9.11.2012. Viitattu 9.11.2012.
  18. ↑ Vapaavuoren ministerinimitykselle sinetti MTV3.fi. 16.11.2012. Viitattu 16.11.2012.
  19. ↑ Kallionpää, Katri: Vapaavuori ilmoittautui kokoomuksen puheenjohtajakisaan HS.fi. 21.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  20. ↑ Takala, Hanna: Onko tässä Suomen seuraava pääministeri? mtv.fi. 17.4.2014. Viitattu 21.4.2014.
  21. ↑ Ben Zyskowicz lähti tukemaan Vapaavuorta kokoomuksen johtokisassa HS.fi. 4.5.2014. Viitattu 5.5.2014.
  22. ↑ Korpelainen, Lore: Sampsa Kataja tukee Vapaavuorta kokoomuksen johtoon Yle Uutiset. 2.5.2014. Viitattu 5.5.2014.
  23. ↑ Stubbista kokoomuksen uusi puheenjohtaja ja Suomen seuraava pääministeri HS.fi. 14.6.2014. Viitattu 15.3.2015.
  24. ↑ Rautio, Paavo: Salainen operaatio STX – kuinka telakkateollisuus pelastettiin keinoja kaihtamatta HS.fi. 19.1.2015. Viitattu 15.3.2015.
  25. ↑ Metelinen, Sami: Vapaavuori esittää Fennovoiman hakemuksen hyväksymistä – TVO:lle ei lisäaikaa Verkkouutiset.fi. 15.9.2014. Viitattu 15.3.2015.
  26. ↑ Moisio, Teppo & Sajari, Petri: Vapaavuori: Valtio menettää Talvivaaran konkurssissa 200 miljoonaa euroa HS.fi. 6.11.2014. Viitattu 6.11.2014.
  27. ↑ Blencowe, Annette: Vapaavuori nimitettiin Suomen ehdokkaaksi Euroopan investointipankin hallitukseen Yle Uutiset. 12.2.2015. Viitattu 15.3.2015.
  28. ↑ Vapaavuoren kirja paljastaa: Viime hallituskausi jopa luultua riitaisampi Savon Sanomat. 17.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
  29. ↑ Stubbille hävinnyt Vapaavuori tykittää: "Johtaviinkin posteihin pääsee kipuamaan myös patologisia narsisteja" Yle Uutiset. Viitattu 17.3.2016.
  30. ↑ Pormestari Vapaavuori marssi Helsinki Pride -kulkueen kärjessä: ”Maailma ei ole vielä valmis” Iltalehti. 30.6.2018. Viitattu 4.7.2018.
  31. ↑ Junkkari, Marko: Pormestarin päätös HS.fi. 8.11.2020. Viitattu 21.11.2020.
  32. ↑ Jan Vapaavuori Suomen Olympiakomitean puheenjohtajaksi Suomen Olympiakomitea. 21.11.2020. Viitattu 11.5.2021.
  33. ↑ Marko Lempinen: Olympiakomitean kulissipeli kiihtyy – iso käänne Ilta-Sanomat. 3.10.2024. Viitattu 3.10.2024.
  34. ↑ KL: Jan Vapaavuori sai töitä kiinteistöbisneksestä www.iltalehti.fi. Viitattu 11.5.2021.
  35. ↑ a b Raeste, Juha-Pekka: HS-analyysi | Helsinki aikoo myydä Garden-hallin tontin 64 miljoonaa euroa aiempaa halvemmalla – miksi? Helsingin Sanomat. 26.5.2024. Viitattu 28.5.2024.
  36. ↑ Markus Ånäs: Garden Helsinki -hanke etenee – Jan Vapaavuori taustayhtiön hallitukseen Suomenkuvalehti.fi. 28.12.2023. Viitattu 26.1.2024. (englanti)
  37. ↑ Eduskuntavaalit 1995 (ks. Luettelo ehdokkaista) Tilastokeskus. Viitattu 21.4.2014.
  38. ↑ a b c d e f g Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  39. ↑ a b Tarina vapaavuori.net. Viitattu 27.4.2014.
  40. ↑ Ylitalo, Pauliina: Jan Vapaavuori näyttää vihreää valoa kaksoiskuntalaisuudelle helsinginuutiset.fi. 15.7.2020. Viitattu 3.9.2024.
  41. ↑ Helsinki City Run (Sija 177) helsinkicityrun.fi. Viitattu 28.6.2017.
  42. ↑ Mitä todella tapahtui? IS kävi läpi Vapaavuoren pahoinpitelytuomion Ilta-Sanomat. 28.4.2014. Viitattu 30.3.2021.
  43. ↑ Sirén, Juhani: Mistä on kansanedustajat tehty? City-lehti. 3.1.2003. Viitattu 5.4.2014.
  44. ↑ Pro Finlandian saavat muun muassa Hannu-Pekka Björkman ja Teemu Keskisarja – Katso tästä kaikki itsenäisyyspäivän kunniamerkkien saajat Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 10.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin vaakuna Edeltäjä:
Jussi Pajunen
(kaupunginjohtaja) 		Helsingin pormestari
7. kesäkuuta 2017 ‒ 2. elokuuta 2021 		Seuraaja:
Juhana Vartiainen
Edeltäjä:
Jyri Häkämies 		Elinkeinoministeri
2012–2015 		Seuraaja:
Olli Rehn
Edeltäjä:
Anneli Taina 		Asuntoministeri
2007–2011 		Seuraaja:
Krista Kiuru
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jan_Vapaavuori&oldid=22819212”