Lauri Ingman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lauri Ingman
Suomen pääministeri
Ingmanin II hallitus
31.5.1924–31.3.1925
Edeltäjä A. K. Cajander (II)[1]
Seuraaja Antti Tulenheimo (I)[1]
Ingmanin I hallitus
27.11.1918–17.4.1919
Edeltäjä J. K. Paasikivi (I)
Seuraaja Kaarlo Castrén (I)
Eduskunnan puhemies
13.11.1918–28.11.1918
Edeltäjä Ernst Nevanlinna
Seuraaja Paavo Virkkunen
27.9.1918–4.11.1918
Edeltäjä Johannes Lundson
Seuraaja Ernst Nevanlinna
Suomen opetusministeri
Mantereen hallitus
22.12.1928–16.8.1929
Edeltäjä Antti Kukkonen
Seuraaja Emil Setälä
Kallion II hallitus
31.12.1925–13.12.1926
Edeltäjä Emil Setälä
Seuraaja Emil Setälä
Ingmanin II hallitus
31.5.1924–31.3.1925
Edeltäjä Yrjö Loimaranta
Seuraaja Emil Setälä
Suomen kirkollis- ja opetusministeri
Erichin hallitus
15.3.1920–9.4.1921
Edeltäjä Mikael Soininen
Seuraaja Niilo Liakka
Turun ja Suomen arkkipiispa
1930–1934
Edeltäjä Gustaf Johansson
Seuraaja Erkki Kaila
Kansanedustaja
22.5.1907–31.3.1919
5.9.1922–31.7.1929
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1868
Teuva
Kuollut25. lokakuuta 1934 (66 vuotta)
Turku
Puoliso Anna Elisabeth Rancken (1893–1895)
Mathilda Halme (1900–)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomuspuolue

Lars (Lauri) Johannes Ingman (30. kesäkuuta 1868 Teuva – 25. lokakuuta 1934 Turku) oli suomalainen Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori, arkkipiispa ja kokoomusta edustanut poliitikko, joka toimi kahdesti Suomen pääministerinä.[2]

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Ingman oli Teuvan kirkkoherra Wilhelm Ingmanin (1820–1875) yhdestoista lapsi tämän toisesta avioliitosta Emma Ottilia Schalinin (1831–1901) kanssa. Nuortenkirjailija Alfred Emil Ingman oli Lauri Ingmanin vanhempi veli. Isä Wilhelm kuoli Lauri Ingmanin ollessa vasta 7-vuotias. Perheen kotikieli oli ruotsi.[3] Ingman kävi Vaasan ruotsalaisen lyseon, josta hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1886. Kaikkien veljiensä tapaan myös Lauri Ingman aloitti papin opinnot. Hän suoritti pappistutkinnon vuonna 1890 ja jatkoi opintojaan valmistuen filosofian kandidaatiksi vuonna 1892. Pappisvihkimyksen Ingman sai seuraavana vuonna 1893.[4][2]

Ingman toimi useita vuosia uskonnonopettajana ja oli erityisen kiinnostunut pedagogiikasta. Hän jatkoi opintojaan suorittaen vuonna 1894 kasvatusopin tutkinnon. Myöhemmin Ingman luki itsensä teologian kandidaatiksi vuonna 1898 ja suoritti lisensiaatin tutkinnon vuonna 1900 väitöskirjallaan "Pääpiirteet Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta". Teologian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1907.[4][2]

Ingman työskenteli Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professorin assistenttina 1901–1916 ja lopulta hänet nimitettiin yliopiston käytännöllisen teologian professorin virkaan vuonna 1916. Ingman luopui professorin tehtävästä tultuaan valituksi Turun arkkipiispaksi vuonna 1930.[2]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Ingman oli mukana jo säätyvaltiopäivillä pappissäädyn edustajana vuonna 1905 ja eduskuntauudistuksen jälkeen kansanedustajana vuosina 1907–1919 sekä 1922–1929.

Ingmanin ensimmäinen hallitus muodostettiin marraskuun lopussa vuonna 1918. Hallituksessa olivat edustettuina sekä monarkistit että tasavaltalaiset, mutta Maalaisliitto jäi hallituksesta pois.[4] Hallitus antoi eduskunnalle esityksen tasavaltalaisesta valtiomuodosta, joka hyväksyttiin ja lopulta vahvistettiin 17. heinäkuuta 1919.[3] Hallitus ajoi pääministeri Ingmanin johdolla ympärysvaltojen valta-aseman huomioivaa ulkopolitiikkaa ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Toisen kerran Ingman toimi pääministerinä toukokuusta 1924 maaliskuuhun 1925 asti. Hän hoiti toisessa hallituksessaan myös opetusministerin tehtäviä. Presidentti K. J. Ståhlbergin kauden pääministereistä Ingman oli hänelle kenties kaikkein mieluisin. Ingman koetti turhaan saada kokoomusta tukemaan Ståhlbergin valintaa toiselle kaudelle. Lauri Kristian Relanderin valinta presidentiksi vuoden 1925 vaaleissa vähensi Ingmanin vaikutusvaltaa ja hallitus kaatuikin pian tämän jälkeen. Ingman itse ei arvostanut presidentti Relanderin poliittisia kykyjä.[4]

Ingman toimi myös Erichin hallituksen kirkollis- ja opetusministerinä sekä opetusministerinä Kallion toisessa hallituksessa ja Mantereen hallituksessa.[2][5]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Ingman meni naimisiin vuonna 1893 Anna Elisabeth Ranckenin kanssa. Heille syntyi tytär Sylvi (1894-1920). Ingman jäi kuitenkin leskeksi jo vuonna 1895. Toisen avioliittonsa Ingman solmi vuonna 1900 opettaja Mathilda Halmeen kanssa. Liitosta syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa: Elsa Johanna (s. 1902), Aune Magdalena (s. 1903), Hertta Elisabet (s. 1905), Martti Johannes (s. 1907) ja Lauri Olavi (s. 1909).[2][4]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uppsalan yliopisto myönsi Ingmanille teologian kunniatohtorin arvon vuonna 1932.[2]

Ingmanin mukaan on nimetty hänen syntymäkuntansa Lauri Ingman -sali Teuvan Kulttuuritalo Orrelassa, jossa pidetään muun muassa kunnanvaltuuston kokouksia ja näyttelyitä.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pääpiirteet Jesuksen opetuslapsikasvatuksesta. Tekijä, 1900.
  • Johanneksen evankeliumi. Suomentanut ja selittänyt Lauri Ingman. Kansanvalistus-seura, 1902.
  • Kärsimisen probleemi vanhassa testamentissa. Akateeminen kirjakauppa, 1903.
  • Gustaf Rancken vanhemman uudistuspyrinnöt katekismusopetuksen alalla. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1904.
  • Koti- ja pyhäkoulu. Suomen evank.-luth. pyhäkouluyhdistys, 1904.
  • Markuksen evankeliumi. Suomentanut ja selittänyt Lauri Ingman. Otava, 1904.
  • Johdatus Raamatun Historian opettamiseen pyhäkouluissa. 1, Uusi Testamentti. Suomen evank.-luth. pyhäkouluyhdistys, 1905.
  • Raamatun historia kansakouluja varten. Otava, 1906.
  • Kirkon erottaminen valtiosta. Suomalaisen puolueen naisvaliokunta, 1906.
  • Konfirmatsiooni eli ripillelaskeminen : kansantajuisesti esitti Lauri Ingman. Kustannus-o.y. Kansa, 1907.
  • Raamatun historia oppikouluja varten. Otava, 1907.
  • Mitä nykyaika vaatii pyhäkouluopettajalta. Suomen ev. lut. pyhäkouluyhdistys, 1907.
  • Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen v. 1870. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1911.
  • Opas Raamatun historian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa : selityksiä ja opetusnäytteitä. I, Vanha testamentti. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
  • Opas Raamatun historian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa : selityksiä ja opetusnäytteitä. II, Uusi testamentti. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1914
  • Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä. Otava, 1923.
  • Poliittisia suuntaviivoja. Otava, 1928
  • Arkkipiispa Lauri Ingmanin esitys pappeinkokoukselle Turussa 25 päivänä lokakuuta 1932 seurakuntien ja seurakunnanhoidon vaiheista sekä merkillisimmistä ilmiöistä kristillisen kirkon ja jumaluusopillisen tieteen alalla v. 1927–1931. Kustantaja tuntematon, 1932.
  • Isiemme kirkko. Otava, 1932.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen hallitukset Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 25.5.2010.
  2. ↑ a b c d e f g Lauri Ingman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. ↑ a b Niemelä, Kalervo: Lauri Ingman: Kirkonmies, professori, valtiomies (PDF) teuva.fi. Teuvan kunta. Arkistoitu 19.6.2016. Viitattu 13.9.2014.
  4. ↑ a b c d e Vares, Vesa: Ingman, Lauri Kokoomusbiografia. 21.1.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 12.9.2014.
  5. ↑ Lauri Ingman Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vares, Vesa (1993): Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. ISBN 951-8915768.
  • Vares, Vesa (1996): Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. ISBN 951-0210013
  • Välimäki, Hannu: Lauri Ingman kirkkopoliitikkona. ISBN 951-9021-97-3.
  • Välimäki, Hannu: Lauri Ingman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. ISBN 952-5031-12-8.


Edeltäjä:
Gustaf Johansson 		Turun arkkipiispa
1930–1934 		Seuraaja:
Erkki Kaila
Edeltäjä:
Johannes Lundson
Ernst Nevanlinna 		Eduskunnan puhemies
1918
1918 		Seuraaja:
Ernst Nevanlinna
Paavo Virkkunen
Edeltäjä:
Suomen senaatin puheenjohtaja:
Juho Kusti Paasikivi

Aimo Kaarlo Cajander 		Suomen pääministeri


1918−1919

1924−1925 		Seuraaja:


Kaarlo Castrén

Antti Tulenheimo
Edeltäjä:
Mikael Soininen
Yrjö Loimaranta
E. N. Setälä
Antti Kukkonen 		Suomen opetusministeri
1920−1921 (Kirkollis- ja opetusministeri)
1924−1925
1926
1928−1929 		Seuraaja:
Niilo Liakka
E. N. Setälä
Julius Ailio
Antti Kukkonen
Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet
Suomalaisen puolueen kansanedustajat
Kansallisen kokoomuspuolueen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauri_Ingman&oldid=22616994”