Lasse Männistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasse Männistö
Henkilötiedot
Syntynyt16. maaliskuuta 1982 (ikä 42)
Mikkeli
Poliitikko
Puolue kokoomus
Asema kansanedustaja (2011–2015)
kaupunginvaltuutettu (2008–2017)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Puoliso Jenni Männistö (2012)
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Lasse Pekka Männistö (s. 16. maaliskuuta 1982 Mikkeli) on entinen suomalainen poliitikko. Hän oli kokoomuksen kansanedustaja vaalikaudella 2011–2015 ja siirtyi keväällä 2015 terveyspalveluja tuottavan Mehiläisen johtajaksi.[1]

Männistö toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna 2008−2017 sekä kaupunginhallituksen jäsenenä. Hän johti kokoomuksen valtuustoryhmää 2013–2017. Aiemmalla valtuustokaudella hän johti Helsingin kaupunkisuunnittelulautakuntaa.

Männistöä on kritisoitu eduskunnan arvovallan loukkaamisesta vuonna 2014 aikeissaan erota kesken kauden.[2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männistö on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Vuosina 2004–2007 Männistö toimi Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan edustajistossa. Vuonna 2005 hän toimi ylioppilaskunnan hallituksessa vastuualueenaan koulutuspolitiikka. Hän teki 3. lokakuuta 2007 salaiseksi julistetun ponsiesityksen Innovaatioyliopiston ylioppilaskunnan (sittemmin Aalto-yliopiston ylioppilaskunta) muodostamiseen liittyen.[3] Esityksen pohjalta käynnistettiin huomiota herättänyt rahansiirto-operaatio, jossa 45 miljoonaa euroa eli suurin osa Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan sijoitusomaisuudesta siirrettiin Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden säätiöön.[4][5][6]

Vuonna 2007 Männistö toimi Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n puheenjohtajana ja osallistui muun muassa vaikutustyöhön opintorahan korottamisen puolesta.[7][8] Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin Tuomas Telkkä. Vuonna 2008 Männistö oli Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden säätiön työvaliokunnan varapuheenjohtaja.

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männistö on ollut mukana sekä kuntapolitiikassa ja valtakunnan politiikassa. Hänet valittiin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa hän siirtyi kaupunkisuunnittelulautakuntaan.[9] Männistö nimitettiin 6. syyskuuta 2010 alkaen ministeri Jan Vapaavuoren erityisavustajaksi ympäristöministeriöön vastuualueinaan ministerin avustaminen asunto- ja rakennusasioissa sekä kaavoituksessa.[10] Ennen kuntavaaleja 2008 Männistö ilmoitti olevansa vahvasti Helsinki-Malmin lentoaseman säilyttämisen kannalla. Nykyisin Männistö kannattaa Helsinki-Malmin lentoaseman lopettamista ja alueen ottamista asuntokäyttöön.[11] Vuoden 2012 kuntavaaleissa Männistö valittiin toiselle valtuustokaudelle. Vaalien jälkeen Männistö nousi kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajaksi sekä kaupunginhallituksen jäseneksi.[1]

Männistö oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joissa hänet valittiin kansanedustajaksi 4866 äänellä. Hänen valintansa varmistui vasta tarkastuslaskennassa, jonka myötä Laura Räty jäi varasijalle vain 27 äänellä.[12][13][14] Eduskunnassa Männistö oli jäsen tarkastusvaliokunnassa (2011–2012), sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2011–2015) ja suuressa valiokunnassa (2012–2015).[15]

Syyskuussa 2011 Männistö alkoi vetää eduskunnassa puoluerajoja ylittävää työryhmää, joka ajoi avioliittolain muuttamista koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Työryhmä pyrki keräämään aloitteeseen yli sadan kansanedustajan nimet syksyn aikana.[16] Lakialoite jätettiin eduskunnalle helmikuussa 2012, jolloin sen oli allekirjoittanut 76 kansanedustajaa.[17] Koska lakialoitteella oli alle 100 allekirjoittajaa, eduskunnan lakivaliokunta ei ottanut sitä käsittelyyn.[18] Lakialoitteen pysähdyttyä lakivaliokuntaan Männistö on ollut aktiivisesti tukemassa Tahdon2013 -kansalaisaloitteen etenemistä. Sateenkaariyhteisöt ry nimittivät Männistön homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettilääksi 17.5.2013.[19]

Männistö on yksi eduskunnan Startup-verkoston perustajajäsenistä.[20] Kasvuedustajat nimellä kulkevaan ryhmään kuuluu edustaja jokaisesta puolueesta. He julkaisivat keväällä 2013 ohjelman kasvuyrittäjyyden mahdollisuuksien parantamiseksi. Kasvan siis elän –julkaisussa on ruodittu kattavasti suomalaisen yritysympäristön nykytilaa ja annettu lainsäädäntösuosituksia sen parantamiseksi.[21]

Elokuussa 2014 Männistö valittiin hoitamaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajan virkaa väliaikaisesti 31. toukokuuta 2015 saakka.[22] Hän päätti kuitenkin jatkaa kansanedustajana valintaprosessista nousseen kohun takia eikä ottanut sijaisuutta vastaan.[23] Männistö ilmoitti marraskuussa 2014, ettei aio asettua ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[24]

Toukokuussa 2015 Männistö aloitti Mehiläisen terveydenhuollon ulkoistusten johtajana.[1] Tammikuussa 2017 hän ilmoitti jättäytyvänsä politiikasta ja luopui samalla kokoomuksen valtuustoryhmän johtajuudesta.[25]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Männistöä kritisoitiin eduskunnan arvovallan loukkaamisesta hänen pyytäessä eroa kansanedustajan tehtävistä kesken kauden siirtyäkseen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi. Esimerkiksi valtio-opin professori Matti Wiberg kommentoi, että "kansanedustajien ei kuulu murentaa eduskunnan arvovaltaa pyrkimällä sieltä pois heppoisin perustein kesken vaalikauden". Männistö veti eroilmoituksensa päivää myöhemmin takaisin. Männistön tilalle kansanedustajaksi olisi noussut Laura Räty.[2][26]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisvaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männistön isä on Kevan entinen toimitusjohtaja Jukka Männistö, joka nimitettiin virkaansa vuonna 2014 Laura Rädyn ollessa Kevan hallituksen puheenjohtaja.[26][28]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Laitinen, Joonas: Helsingin kokoomusjohtajalle kaksoisrooli (Archive.org) Helsingin Sanomat. 23.4.2015. Arkistoitu 4.8.2015. Viitattu 26.4.2015.
  2. ↑ a b Teppo Koskinen: Professori: Kansanedustajat eivät saa murentaa eduskunnan arvovaltaa ESS.fi. 5.9.2014. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 28.10.2017.
  3. ↑ KYE 7/2007 Edustajiston kokouksen pöytäkirja (PDF) 3.10.2007. Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta. Viitattu 1.5.2011.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Operaatio rahansiirto. ([vanhentunut linkki] <Viitattu=1.5.2011) Aino, 2010, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Lyytinen, Jaakko: Kauppatieteilijöiden salainen rahaoperaatio kuohuttaa Aalto-yliopistoa (Archive.org) Helsingin Sanomat. 6.6.2010. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 1.5.2011.
  6. ↑ AYY: Kiista omaisuuslahjoituksista selvitettävä perinpohjaisesti (Archive.org) 15.12.2011. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.5.2012.
  7. ↑ Männistö, Lasse: Asiantuntijavieras: SYL:in puheenjohtaja Lasse Männistö 6.2.2007. Vihreät. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 1.5.2011.
  8. ↑ Valtaosa uusista kansanedustajista korottaisi opintorahaa 27.3.2007. Eduskunta. Viitattu 1.5.2011.
  9. ↑ Männistö kivunnut politiikassa pikavauhtia Helsingin Sanomat. 8.8.2014. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 6.9.2014.
  10. ↑ Lasse Männistö asuntoministeri Vapaavuoren erityisavustajaksi 10.8.2010. Ympäristöministeriö. Viitattu 1.5.2011.
  11. ↑ Lasse Männistö & Pilvi Torsti: Sopimukset on pidettävä, jotta asuntopula ratkeaa (Mielipidekirjoitus (Archive.org)) hs.fi. Arkistoitu 4.7.2015. Viitattu 6.7.2015.
  12. ↑ Rokka, Jussi & Siukonen, Timo: Tarkistuslaskentaan jäi parikymmentä täpärää tilannetta (Archive.org) Helsingin Sanomat. 18.4.2011. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 1.5.2011.
  13. ↑ Ovaskainen, Teppo: Vaalitulos varmistuu tänään – yksi yllätyskäänne Uusi Suomi. 20.4.2011. Viitattu 1.5.2011.[vanhentunut linkki]
  14. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 21.4.2011.
  15. ↑ Lasse Männistö Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  16. ↑ Rantanen, Miska: Avioliittolain muuttamista vauhditetaan hallituksen kärkinimillä Helsingin Sanomat. 28.9.2011. Arkistoitu 30.9.2011. Viitattu 29.09.2011.
  17. ↑ Avioliiton mies- ja naispareille sallisi 76 kansanedustajaa ([vanhentunut linkki] (Arkistossa)) Helsingin Sanomat. 8.2.2012. Viitattu 7.4.2012.
  18. ↑ Tasa-arvoinen avioliittolaki ei tule eduskuntakäsittelyyn (Archive.org) Helsingin Sanomat. 27.2.2013. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 27.2.2013.
  19. ↑ [1]
  20. ↑ TEK verkkolehti 20.10.2011, Eduskuntaan startup-tiimi (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Kansanedustsajat (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Juho Jokinen, Lasse Männistö valittiin Laura Rädyn sijaiseksi apulaiskaupungin­johtajaksi, Helsingin Sanomat 27.8.2014 (Archive.org)
  23. ↑ Marko Junkkari: Stubb: Halusin suojella Lasse Männistöä, (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 4.9.2014 (Archive.org)
  24. ↑ Kokoomuksen Männistö ei hae jatkokautta – pettyi vastuun vähäisyyteen Yle Uutiset. 23.11.2014. Viitattu 23.11.2014.
  25. ↑ Kokoomuksen Lasse Männistö jättää politiikan (Archive.org) Helsingin Sanomat. 4.1.2017. Arkistoitu 5.1.2017. Viitattu 19.1.2017.
  26. ↑ a b Timo Haapala: Kommentti: Piiri pieni pyörii ja tuolit vain vaihtuvat Ilta-Sanomat. 24.10.2017. Viitattu 28.10.2017.
  27. ↑ a b c Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  28. ↑ Pentti Manninen: Jukka Männistö Kevan johtoon Suomenmaa. 8.5.2014. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 2.11.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lasse_Männistö&oldid=22339950”