Sinipunahallitus

Osa artikkelisarjaa
Puoluepolitiikka
Poliittinen kirjo Oikeisto Äärioikeisto Radikaali oikeisto Keskusta-oikeisto Keskusta Keskusta-oikeisto Radikaali keskusta Keskusta-vasemmisto Vasemmisto Keskusta-vasemmisto Äärivasemmisto
Puolueohjelma Demokratia Globalismi Internationalismi Islamismi Kommunismi Konservatismi Kristillisdemokratia Libertarismi Liberalismi Populismi Progressivismi Sosiaalidemokratia Sosialismi Synkretismi Tasavaltalaisuus Vihreä politiikka Ympäristön suojelu
Puolueorganisaatio Aluepuolue Blokkipuolue Kaaderipuolue Kartellipuolue Kansanpuolue Työväenpuolue Yrittäjäpuolue Yleispuolue
Puoluejohtaja Puoluejohtaja Puoluesihteeri
Puoluejärjestelmä Yksipuolue Kaksipuolue Monipuolue
Koalitio Hallitus Oppositio Allianssi Hung-parlamentti Vähemmistöhallitus Enemmistöhallitus Porvarihallitus Sinipunahallitus Suuri koalitio Koalitiohallitus Punamultahallitus Kansanrintama Sateenkaarihallitus

Sinipunahallitus on Suomen hallitus, jossa päähallituskumppanit ovat Kansallinen Kokoomus ja Suomen Sosialidemokraattinen Puolue.

Käsite syntyi vasta 1980-luvun lopulla. Sitä aikaisemmin kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyö oli sisä- ja myöhemmin myös ulkopoliittisista syistä harvinaista eikä milloinkaan toteutunut ilman maalaisliittolaisten osallistumista.

Keskieurooppalaisessa kielenkäytössä sinipunaa vastaa punamusta, jossa sosiaalidemokraatit edustavat punaista sosialismia ja kristillisdemokraatit mustaa konservatismia. Sanaa on toisinaan käytetty Suomessakin.

Ensimmäinen sinipunahallitus

Holkerin hallitus vuosina 1987–1991 oli Suomen historian ensimmäinen sinipunahallitus. Se muodostettiin presidentti Mauno Koiviston nimitettyä Harri Holkerin hallitustunnustelijaksi.

Kokoomus meni SDP:n kanssa hallitukseen jättäen lopulta huomiotta puheenjohtajansa Ilkka Suomisen, RKP:n puheenjohtaja Christoffer Taxellin sekä Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrysen ennen vaaleja allekirjoittaman kassakaappisopimuksen, jonka mukaan porvaripuolueet eivät käy hallitusneuvotteluja toisistaan riippumatta. Sopimuksen tarkoituksena oli muodostaa porvarihallitus, jolloin SDP olisi jäänyt oppositioon ja hallitus olisi ryhtynyt ajamaan teollisuutta suosivaa rakennepolitiikkaa. Tämä toteutui lopulta vasta 1991–1995, kun SDP vaalitappion vuoksi jättäytyi vapaaehtoisesti oppositioon ja perustettiin lyhytikäiseksi arveltu Esko Ahon hallitus.

Myöhemmät sinipunahallitukset

Holkerin hallituksen lisäksi sinipunahallituksia ovat olleet Lipposen I hallitus, Lipposen II hallitus, Kataisen hallitus ja Stubbin hallitus.

Sinipunahallituksen ja sateenkaarihallituksen käsitteitten välinen raja on kuitenkin jäänyt häilyväksi. On huomattava, että jo ensimmäisessäkin sinipunahallituksessa oli edustettuina myös muita värejä: RKP (5 paikkaa) ja SMP (3 paikkaa vuoden 1990 elokuuhun asti). Jos ”aidon” sinipunahallituksen määritelmänä pidetään, että hallituksen rungon muodostavat kokoomus ja SDP (pääministeripuolueena kumpi tahansa) ja mukana voi olla mitä tahansa muita puolueita paitsi keskusta tai vasemmistoliitto, jakautuvat edellä mainitut hallitukset seuraavasti:

• ”aito” sinipunahallitus: Holkerin hallitus, Stubbin hallitus
• sateenkaarihallitus: Lipposen I ja II hallitus, Kataisen hallitus

Sinipunahallitukset muualla

Benelux-maat

Alankomaissa ja Belgiassa käytetään sinipunahallitusta muistuttavaa termiä violetti koalitio puhuttaessa sosiaalidemokraattien (punainen) ja oikeistoliberaalien (sininen) yhteishallituksesta kristillisdemokraattien (vihreä) jäädessä oppositioon. Alankomaissa pääministeri Wim Kokin johtamat Työväenpuolueen ja Vapauden ja demokratian kansanpuolueen varaan muodostetut hallitukset tulivat vuosituhannen loppupuolella suosituiksi ja tunnetuiksi hyvin arvoliberaalista politiikastaan.

Kaksipuoluejärjestelmien sinipunahallitusta muistuttavat laajapohjaiset hallitukset

Suomen monipuoluejärjestelmässä sinipunahallitusta on 1980-luvun lopulta lähtien pidetty niin ulko- kuin talouspoliittisestikin mahdollisena hallitusratkaisuna. Enemmistöparlamentarismin omaksuneissa Länsi-Euroopan maissa se on poikkeus, jota pidetään ongelmallisena siksi, että vasemmiston ja oikeiston välinen kaksipuoluejärjestelmään kuuluva kilpailu ei toteudu ja äänestäjät menettävät valinnanmahdollisuuksiaan suurten puolueitten sopiessa asioista keskenään vaalituloksista riippumatta.

Toisin kuin monipuoluejärjestelmässä, kaksipuoluejärjestelmässä sinipunahallituksen (tai punamustahallituksen) muodostaminen merkitsee yleensä sitä, että yksikään suuri puolue ei jää oppositioon. Kaksipuoluejärjestelmän sinipunahallitus vertautuukin monin tavoin ennemmin Suomen laajapohjaisiin koalitiohallituksiin (Rangellin hallitus 1941–1943, Fagerholmin III hallitus 1958–1959 ym.) kuin Suomen sinipunahallituksiin. Esimerkiksi Holkerin hallituksella oli vastapainonaan 69 kansanedustajan oppositio. (Jopa Fagerholmin edellä mainitun laajapohjaisen koalitiohallituksen kaudella oli oppositiossa 53 kansanedustajaa. Ainoastaan II maailmansodan aikana on Suomessa todella pyritty välttämään merkittävien eduskuntapuolueitten jättämistä hallitusyhteistyön ulkopuolelle.)

Israel

Brittiläisen enemmistöparlamentarismin omaksuneessa Israelissa pidetään sosialistisen Mapain ja oikeistopuolue Likudin hallituskoalitiota poikkeuksellisena.

Itävalta

Suomen sinipunaa vastaava punamusta on toisen maailmansodan jälkeen usein ollut luonnollinen poliittinen valinta Itävallassa, missä konsensuksen, valtionyhtiöpolitiikan ja vuorottelevien virkanimitysten (vrt. Suomen nk. virkainjakojärjestelmä) avulla pyrittiin rakentamaan poliittisesti vakaa pohja, jolta ponnistaa.

Saksa

Saksassa toimi vuodesta 2005 vuoteen 2009 Merkelin I hallitus, jonka muodostivat yhdessä kristillisdemokraattinen CDU, sen sisarpuolue CSU sekä sosiaalidemokraattinen SPD. Tämänkaltaista kokoomushallitusta, jollaista Suomessa on alettu 1980-luvun lopulta lähtien pitää SDP:n ja Kokoomuksen rungolle perustuvana luonnollisena vaihtoehtona, oli Saksan liittotasavallassa edellisen kerran kokeiltu kristillisdemokraatti Kurt Georg Kiesingerin johdolla vuosina 1966–1969.

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutui toisen maailmansodan aikana yhteishallitus, jossa olivat pääministeri Winston Churchillin konservatiivien kanssa Työväenpuolueen edustajat, muun muassa Clement Attlee. Toisen maailmansodan jälkeen ei Yhdistyneessä kuningaskunnassa ole kokeiltu vastaavaa, koska sen ei katsota periaatteessa sopivan kaksipuoluejärjestelmän enemmistöparlamentarismiin.

Aseveliakseli

Suomessa länsimielisestä SDP:n, Kokoomuksen ja Kansanpuolueen yhteistyöstä, josta keskustalaiset ja kansandemokraatit tai kommunistit ovat syrjässä, on käytetty myös nimeä aseveliakseli. Se juontaa juurensa talvisodan jälkeen perustettuun Suomen aseveljien liittoon sekä niihin sosiaalidemokraatteihin, jotka vierastivat kansanrintamayhteistyötä kansandemokraattien joukossa vaikuttavien kommunistien ja Maalaisliiton pitkälle menevän YYA-henkisyyden vuoksi.

Aseveliakselin vaikutus oli kuitenkin merkittävää lähinnä kunnallispolitiikassa ja Honka-liiton muodostamisen yhteydessä. Kun Suomen ensimmäinen sinipunahallitus syntyi vuonna 1987, olivat johtavat poliitikot jo 1930-luvulla syntyneitä eivätkä siis olleet osallistuneet sotatoimiin jatkosodan tai varsinkaan talvisodan aikana.

Luettelo Suomen sinipunahallituksista (laajimman määritelmän mukaan)

• 30.4.1987–26.4.1991: Holkerin hallitus
• 13.4.1995–15.4.1999: Lipposen I hallitus
• 15.4.1999–17.4.2003: Lipposen II hallitus
• 22.6.2011–24.6.2014: Kataisen hallitus
• 24.6.2014–29.5.2015: Stubbin hallitus

Katso myös

• Punamultahallitus
• Porvarihallitus