Vasemmistoliitto

Wikipediasta
Malline- tai tiedostomuutokset tässä versiossa odottavat arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 10. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vasemmistoliitto
Vänsterförbundet

Perustettu 1990
Puheenjohtaja Minja Koskela[1]
Puoluesihteeri Anna Mäkipää[2]
Varapuheenjohtajat
Ideologia
Poliittinen kirjo vasemmisto[7]
laitavasemmisto/
radikaali vasemmisto[8]
Toimisto Lintulahdenkatu 10, 3. krs.
00500 Helsinki
Äänenkannattaja Kansan Uutiset
Jäsenmäärä noin 13 000 (2023)[9]
Värit      punainen[10]
     vaaleanpunainen
Kansanedustajia
11 / 200
(2023)
Europarlamentaarikkoja
3 / 15
(2024)
Kunnanvaltuustot
508 / 8 859
(2021)
Aluevaltuustot
100 / 1 379
(2022)
Kansainväliset jäsenyydet – GUE/NGL
– NGLA
– VSG
– NELF
Naisjärjestö Vasemmistonaiset
Nuorisojärjestö Vasemmistonuoret
Varhaisnuorisojärjestö Pinskut
Opiskelijajärjestö Vasemmisto-opiskelijat
Kotisivu vasemmisto.fi

Vasemmistoliitto (ruots. Vänsterförbundet, lyhenne Vas.) on suomalainen vasemmistolainen puolue. Se sai vuoden 2023 eduskuntavaaleissa 11 kansanedustajaa ja on siten Suomen kuudenneksi suurin puolue. Puolueen puheenjohtajana toimii Minja Koskela.

Tavoiteohjelmassaan[11] vasemmistoliitto pyrkii parantamaan yhteiskunnan hyvinvointia, ympäristön ja talouden kestävyyttä, ihmisten välistä tasa-arvoa, vapautta ja mahdollisuutta työhön ja toimeentuloon. Vasemmistoliiton talouspoliittisena suuntauksena on elvytyksen eli julkisten investointien kannattaminen.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta ja perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen Kansan Demokraattinen Liitto, Suomen Kommunistinen Puolue

Puolue luotiin vuonna 1990 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja Suomen Kommunistisen Puolueen pohjalle. Saman vuoden lopulla myös Demokraattisen Vaihtoehdon kansanedustajat liittyivät puolueeseen.

Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingin Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3 500 kannattajaa.[13]

Uuden puolueen takana olivat Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) sekä naisjärjestö Suomen Naisten Demokraattinen Liitto.[14] Mukaan tulivat myös (SKP:n toiminnasta 1980-luvun puolivälissä suljetut) Demokraattisen Vaihtoehdon kannattajat.

Idea uudesta puolueesta syntyi 1980-luvun lopussa, kun kansandemokraatit alkoivat pohtia, miten voisivat päästä eroon SKP/SKDL-kaksoisorganisaatiosta ja SKP:n sisäisistä riidoista. Vuoden 1988 presidentinvaaleja varten perustettu Liike 88 oli keskeinen välivaihe ajatuksen edistymisessä.[15] Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Yksi vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista, kun SKP:n vähemmistöläiset otettiin mukaan.[16] Uudelleen perustetun SKP:n jäsenet poistuivat vasemmistoliitosta 1990-luvun puolivälissä.

Claes Anderssonin kausi (1990–1998)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto osallistui sekä Paavo Lipposen ensimmäiseen (1995–1999) että toiseen (1999–2003) hallitukseen pitäen hallussaan kahta ministerinsalkkua. Puoluekokouksessa 1995 vain 17 viidestäsadasta edustajasta äänesti hallitukseen osallistumista vastaan.[13]

Kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä, Mikko Kuoppa ja Veijo Puhjo erotettiin eduskuntaryhmästä heti kauden alussa 1995 näiden äänestettyä hallitusta vastaan. Nämä perustivat sitten oman eduskuntaryhmänsä, Vasemmistoryhmän (Va-r). Ennen seuraavia eduskuntavaaleja kapinalliset kuitenkin hyväksyttiin takaisin ja asetettiin ehdokkaiksi.[17]

Kulttuuriministerinä toiminut Andersson joutui väistymään hallituksesta syyskuussa Suvi-Anne Siimeksen tultua valituksi puoluejohtajaksi.[18][19]

Siimeksen kausi (1998–2006)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen vasemmistoliitto ei päässyt hallitukseen, vaikka haluja olisikin ollut,[20] sillä Anneli Jäätteenmäen hallituksesta tehtiin edeltäjiä kapeapohjaisempi punamultahallitus.

Maaliskuussa 2006 vasemmistoliittoa vuodesta 1998 johtanut Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa tehtävästään. Erimielisyyksiin puolueensa kanssa ajautunut puheenjohtaja osoitti erotessaan syyttävän sormensa vasemmistoliiton ”entisiin taistolaisiin”, jotka hänen mielestään jarruttivat välttämättömiä uudistuksia.[21]

Siimes oli kritisoinut tovereitaan julkisuudessa usein jo aiemmin, mutta kulminaatiopisteeksi muodostui puolueen eduskuntaryhmän ottama kanta kriisinhallintalain käsittelyssä. Ryhmän enemmistö vaati, että EU:n taistelujoukkojen käyttöön tulisi olla suomalaisten osalta Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutus.[22]

Suvi-Anne Siimes antoi virallisen eroilmoituksensa puoluehallituksen kokoukselle 2. maaliskuuta 2006. Eron myöntänyt hallitus päätti esittää huhtikuussa kokoontuvalle puoluevaltuustolle ylimääräistä puoluekokousta toukokuuksi.[23]

Viialaisen yhdistämishanke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri (1990–1995) ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen perusti 2005 Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää kahden suuren vasemmistopuolueen yhtymistä. Viialainen oli esittänyt vastaavaa usein aikaisemminkin. Ennen yhdistyksen perustamista kiersi vasemmistopiireissä aihetta käsitellyt Viialaisen ja Timo Roppolan kirjoittama muistio.[16] Keskustellessaan muistiosta puoluehallitus katsoi, ettei yhdistämiselle ollut asiallisia perusteita tai kannatusta.[24] Viialainen erosi vasemmistoliitosta viimein keväällä 2006 katsottuaan ”maltillisten voimien joutuneen puolueessa tappiolle”.[25]

Korhosen kausi (2006–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 13. toukokuuta 2006 Tampereella pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa kansanedustaja ja entinen kuntaministeri Martti Korhonen. Äänestyksessä toiseksi sijoittui 29-vuotias helsinkiläinen eduskunta-avustaja Paavo Arhinmäki. Toisella kierroksella Korhonen sai 273 ja Arhinmäki 150 ääntä. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat lisäksi Markus Mustajärvi (69 ääntä), Katja Syvärinen (55 ääntä) ja Erkki Virtanen (21 ääntä).[26]

Varsinaisessa puoluekokouksessa kesällä 2007 Helsingin kulttuuritalolla Korhonen valittiin jatkokaudelle yksimielisesti ilman vastaehdokasta. Sen sijaan varapuheenjohtajista äänestettiin: ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen kansanedustaja Paavo Arhinmäki ja toiseksi varapuheenjohtajaksi riihimäkeläinen lähihoitaja ja kaupunginvaltuutettu Aino-Kaisa Pekonen. Puoluesihteeriksi valittiin Sirpa Puhakka ja puoluevaltuuston puheenjohtajaksi Katja Syvärinen.

Heikosti menneiden Eurovaalien jälkeen puheenjohtaja Martti Korhonen ilmoitti 10. kesäkuuta 2009 eroavansa välittömästi puolueen puheenjohtajan paikalta. Vetovastuun otti ensimmäinen varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki.[27]

Arhinmäen kausi (2009–2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi puheenjohtaja valittiin 27. kesäkuuta järjestetyssä puoluevaltuuston ylimääräisessä kokouksessa, jossa Arhinmäki voitti Merja Kyllösen äänin 34–20.[28]

Eduskuntavaalin 2011 jälkeen Vasemmistoliitto liittyi Kataisen hallitukseen, jossa se sai kaksi ministerinpaikkaa. Puheenjohtaja Arhinmäestä tuli kulttuuriministeri. Vasemmistoliiton listoilta valitut kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät Kataisen hallitukselle epäluottamusta, ja heidät erotettiin eduskuntaryhmästä. He muodostivat tällöin Vasenryhmän, mutta eivät ole pyrkineet uuden puolueen perustamiseen.[29] Kevään 2014 kehysriihen ratkaisut johtivat siihen, että puolue ei katsonut voivansa jatkaa hallituksessa.[30] Arhinmäki perusteli eroamista sillä, että hallitus heikentää pienituloisimpien asemaa samalla kun korottaa veroja vähemmän kuin tekee leikkauksia.[31]

Juha Sipilän hallituskaudella eduskuntavaalien 2015 jälkeen puolue toimi oppositiossa, ja vastusti erityisesti pienituloisiin kohdistuvia leikkauksia ja hallituksen yksityisten toimijoiden roolia kasvattavaa sote- ja maakuntauudistusta, joka lopulta myös kaatui hallitus mukanaan joitakin viikkoja ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja.

Li Anderssonin kausi (2016–2024)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalikauden aikana kesällä 2016 Li Andersson valittiin neuvoa-antavan jäsenäänestyksen perusteella puolueen puheenjohtajaksi[32], ja uusi puheenjohtaja onnistui luotsaamaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan puolueen kasvattamaan kannatustaan edellisiin vaaleihin nähden sekä vuoden 2017 kuntavaaleissa että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[33][34]

Eduskuntavaaleissa 2019 vasemmistoliiton kärkiteemoina olivat eriarvoistumisen pysäyttäminen, oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen torjunta ja uusi työ. Puolue tarjosi vaaliohjelmassaan myös keinoja vanhustenhoidon kriisiytyneen tilanteen ratkaisemiseksi: vasemmistoliitto parantaisi palvelutalojen ja kotihoidon hoitajamitoitusta sekä perustaisi vanhusasiainvaltuutetun viran varmistamaan ikäihmisten palveluiden toteutumista.[35]

Puolue aloitti 6. kesäkuuta 2019 Rinteen hallituksessa neljän muun puolueen, sosialidemokraattien, keskustan, vihreiden ja RKP:n kanssa.[36] Hallitukseen osallistumisesta järjestettiin neuvoa-antava jäsenäänestys, jossa 97 % äänestäneistä puolueen jäsenistä kannatti puolueen johdon tapaan hallitukseen osallistumista. Neuvoteltu hallitusohjelma oli julkaistu kokonaisuudessaan ennen äänestystä. Jäsenäänestystä ja hallituksen aloittamista edeltäneissä hallitusneuvotteluissa kaikkien puolueen asettamien kynnyskysymysten nähtiin täyttyneen uuden hallituksen panostaessa esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan leikkausten sijaan.[37] Puolue sai hallituksesta opetusministerin sekä sosiaali- ja terveysministerin salkut, joista ensimmäiseksi valittiin puolueen puheenjohtaja Li Andersson ja jälkimmäinen jaettiin kahdeksi kahden vuoden kaudeksi niin, että Aino-Kaisa Pekonen toimii soteministerinä kaksi ensimmäistä vuotta ja Hanna Sarkkinen kaksi jälkimmäistä vuotta.[38]

Puolueen ministerit säilyivät samoina, hallituspohjan ja hallitusohjelman tapaan, pääministeri Antti Rinteen vaihtuessa Sanna Mariniin ja hallituksen Marinin hallitukseksi.

Puolueen puheenjohtaja ja opetusministeri Li Anderssonin jäädessä lapsen saamisen johdosta äitiysvapaalle joulukuussa 2020 hänen tilalleen sijaiseksi kesään 2021 asti nousi puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Jussi Saramo. Haastattelussa sijaisuuden alkaessa Saramo korosti olevansa poliittisiltä näkemyksiltään Anderssonin kanssa samoilla linjoilla todeten: ”Ei meillä poliittisia näkemyseroja ole.”[39]

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto menetti viisi kansanedustajan paikkaa. Puolueen mieskansanedustajien määrä putosi seitsemästä kahteen.[40] Åbo Akademin tutkimuksen mukaan lähes kolmannes aiemmin vasemmistoliittoa ja vihreitä kannattaneista antoi äänensä taktisesti SDP:lle. Taustalla olivat ennen kaikkea SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin puheet siitä, että vaaleissa äänestetään hallituspohjasta. Kiihkeimmissä puheenvuoroissa SDP:ta syytettiin vasemmistoliiton ja vihreiden äänien varastamisesta.[41] Vasemmistoliitto menetti kannatustaan selvästi perinteisesti vahvoilla tukialueillaan Kainuussa ja Lapissa. Lapin vaalipiirissa vasemmistoliiton kannatus laski 4,2 prosenttiyksikköä, eikä puolue saanut eduskunnan jättäneen Markus Mustajärven tilalle Lapista enää uutta kansanedustajaa.[40]

Lokakuussa 2024 vasemmistoliiton puheenjohtajaksi valittiin Minja Koskela.[42]

Nimi ja tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vasemmistoliiton tunnus vuodelta 1996
    Vasemmistoliiton tunnus vuodelta 1996
  • Vasemmistoliiton entinen tunnus
    Vasemmistoliiton entinen tunnus
  • Vasemmistoliiton tunnus 2010–2018 [43]
    Vasemmistoliiton tunnus 2010–2018 [43]
  • Vasemmistoliiton tunnus 2018–
    Vasemmistoliiton tunnus 2018–

Rakenne ja organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen toimielimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva puoluekokous, jonka tehtävänä on valita puolueelle puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Kokouksissa hyväksytään puolueen ohjelmat ja asiakirjat.

Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää kaksi kertaa vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto ja kuukausittain kokoontuva puoluehallitus.

Jäsendemokratia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Li Andersson valittiin jäsenäänestyksen perusteella puolueen puheenjohtajaksi.[32] Syksyllä 2018 puolue linjasi puheenjohtaja Li Anderssonin aloitteesta, että eduskuntavaalien 2019 jälkeisestä mahdollisesta hallitukseen osallistumisesta järjestetään neuvoa-antava jäsenäänestys.[44]

Eduskuntaryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä

Vasemmistoliittoa eduskunnassa edustaa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii vasemmistoliiton kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 16 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jussi Saramo.[45]

Piirijärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen järjestörakenne koostuu paikallis-, piiri- ja keskustasosta. Vasemmistoliitolla on 13 piirijärjestöä.[46]

Lähiyhteisöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton naisjärjestö on Vasemmistonaiset.[47] Nuorisotyötä tekee puolueesta riippumaton, itsenäinen Vasemmistonuoret ja varhaisnuorisotyötä Suomen Demokratian Pioneerien Liitto.

Vasemmistoliiton sivistysjärjestö on Kansan Sivistystyön Liitto.[47] Vasemmistoliiton samoin kuin sen edeltäjien päätearkistona toimii Kansan Arkisto, joka on kaikille avoin yksityinen keskusarkisto.

Muita vasemmistoliiton oheisjärjestöjä ovat Yrjö Sirolan Säätiö, Kansantalojen Liitto, Eläkeläiset ja Kansan Radioliitto. Lisäksi puoluetta lähellä ovat Vasemmisto-opiskelijat, Kulttuurityön Keskus, Hebe-säätiö, Nuorisolomat ja Lasten Toiminnan Tukisäätiö.[47]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen pää-äänenkannattaja on kerran viikossa paperilla ja päivittäin verkossa ilmestyvä Kansan Uutiset (KU). Vuonna 1957 ilmestymisensä aloittaneesta lehdestä tehtiin puolueen äänenkannattaja elokuussa 2000,[48] mutta käytännössä lehti oli vastaavassa roolissa myös 1990-luvun. Vasemmistoliittoa lähellä olevia aluelehtiä ovat Porissa ilmestyvä Satakunnan Työ ja oululainen Kansan Tahto. Ruotsinkielistä vasemmistoa palvelee Ny Tid.

Pirkanmaan vasemmisto julkaisee verkkolehteä Vasen Kaista, jota tehdään täysin vapaaehtoisvoimin.[49]

Vasemmistoliitto julkaisi aiemmin verkkolehteä Verstas (2004–2009) ja puolueen eduskuntaryhmä tiedotuslehteä Vau![50].

Kansainväliset jäsenyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto liittyi Euroopan vasemmistopuolueeseen vuonna 2009. Euroopan parlamentissa puolue kuuluu Euroopan yhtyneen vasemmiston/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) ryhmään. Pohjoismaiden neuvostossa vasemmistoliitto toimii Vasemmistososialistisessa vihreässä ryhmässä (VSG).

1. helmikuuta 2004 vasemmistoliitto oli perustamassa Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liittoa (NGLA) Reykjavíkissa yhdessä Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan veljespuolueiden kanssa.[13]

Vasemmistoliitto kuuluu vuonna 1991 perustettuun Uuteen eurooppalaiseen vasemmistofoorumiin (NELF), jonka kahdesti vuodessa järjestettäviä kokouksia on pidetty myös Suomessa.

Rahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto on vastaanottanut puoluerahoitusta yksityishenkilöiltä, järjestöiltä, säätiöiltä ja yrityksiltä. Tuen antajia ovat olleet mm. Ammattiliitto Pro, Avantisäätiö, JHL:n Punarinnat ja Vasemmistoryhmä, Kuljetustyön tuki ry, Metallityöväen Liitto, Osuuskunta Tradeka, Palvelualojen ammattiliitto Pam, Paperin Vasemmistoliittoryhmä, Pohjolan Yhteisö ry, Pohjolan yhtiöt, Punajuuri ry, Puutyöväenliitto, Rakennusliitto, Rautatieläisten Liitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, Teollisuusalojen ammattiliitto sekä Vuokatin Demokraattinen yhdistys ry.[51]

Poliittiset linjaukset ja tavoitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Politiikan esittely perustuu pääasiassa puolueen omaan mainosmateriaaliin ja toisen käden lähteet ovat varsin vähäisiä. Tietosanakirjan osioksi turhan kantaaottava ja yksityiskohtainen ilman kokonaiskuvan esittelyä ja tarvittavaa kriittisyyttä.
Kuntakohtaiset tulokset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.
Vasemmistoliiton kannatus eduskuntavaaleissa 2019 vaalipiireittäin.

Kuntavaaliohjelma 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton 2. helmikuuta 2021 julkaistu kuntavaaliohjelma koostui viidestä kärjestä.[52]

Ensimmäinen koulutukseen ja sivistykseen keskittynyt "Pienten puolella!" -kärki keskittyi neljän asian takaamiseen kunnissa koulutukseen ja sivistykseen panostamalla: varhaiskasvatusta kaikille, kohtuulliset ryhmäkoot terveissä kouluissa, tasa-arvoinen koulutie jokaiselle ja yhdenvertainen toinen aste.

Toinen osio, "Reilu siirtymä!", nosti kunnat keskiöön ilmastonmuutoksen ratkaisijoina. Puolueen mielestä liikkumisesta tulisi tehdä vaivatonta ja ilmastoystävällistä, rakentamisessa ja korjaamisessa tulisi hyödyntää energiaviisaita ratkaisuja, kaavoituksen tulisi olla ilmastoviisasta ja kohtuuhintaisia asuntoja takaavaa, kuntien tulisi siirtyä pois kivihiilen ja turpeen käytöstä vuoteen 2025 mennessä sekä kunnioittaa luontoa.

Kolmas, terveyteen ja hyvinvointiin keskittynyt "Tukea, hoitoa ja hoivaa kaikille, ei harvoille!" -osio, toteaa oikeuden terveyteen ja hyvinvointiin kuuluvan jokaiselle. Tämän osion mukaan mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja tulisi pienentää, lääkärille pääsy taata korkeintaan viikossa maksutta, ihmisten terapiaan pääsyn mahdollisuus taata, ikäihmiselle tarjota hyvää hoivaa kotona ja palvelutaloissa, kohdistaa lisää resursseja päihteisiin liittyviä ongelmia ratkoviin palveluihin, tukea omaishoitajia, vahvistaa vammaisten palveluita ja itsemääräämisoikeutta sekä parantaa kuntien esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Kotipalveluita, lastensuojelua, nuorisotyötä kehittämällä ja tukemalla voidaan puolueen mukaan ennaltaehkäistä ongelmia. Hyvinvointipalveluiden tuottamisessa ulkoistamisia pitäisi välttää ja palvelut tuottaa julkisesti demokraattisen päätäntävallan alaisuudessa.

Neljäs, "Kestävää elinvoimaa!" -osuus, kritisoi lomautuksia lyhytnäköisinä, todellisuudessa kustannuksia aiheuttavina säästöinä ja korostaa työhyvinvoinnin ja työpaikkaosallisuuden tärkeyttä, sekä edellyttää kunnan hankinnoissa hinnan lisäksi huomioitavan ympäristökysymykset, yhteiskuntavastuun ja työehdot. Kunnan on oltava reilu kaikille, hyödyntää osallistavaa budjetointia, olla tarkka kuntouttavan työtoiminnan oikeudenmukaisuudessa ja edistää kestävää elinvoimaisuuden kasvua.

Viides ja viimeinen kuntavaaliohjelman osuus, "Kaikkien kunta!", näkee kunnallisen hyvinvoinnin edistäjänä taiteen, liikunnan ja sivistyksen. Kirjastojen resurssit on taattava sekä lasten ja nuorten lukutaitokasvatusta tuettava. Kunnan on tarjottava kohtuuhintaisia tiloja ja palveluita taiteen ja kulttuurin vapaan kentän toimijoille, taidelaitoisten resurssit taattava ja kohtuullisen lippuhinnoittelun keinoin helpotettava saavutettavuutta sekä tukea ja avustaa kulttuuritoimijoita. Rakennushankkeiden budjeteista tulee "prosenttiperiaatteen" mukaisesti käyttää yksi prosentti taiteeseen laadukkaan ympäristön ja taiteen saavutettavuuden takaamiseksi. Nuorille tulee puolueen mukaan tarjota maksuttomia liikuntavuoroja sekä taata kaikenikäisten kuntalaisten mahdollisuus liikkua ja kokea kulttuuria. Kaupunkitilaa tulee kehittää ei-kaupalliseen suuntaan ihmisten ehdoilla: tulee lisätä julkisten paikkojen taidetta ja omaehtoisen toiminnan mahdollistavia tiloja. Vapaaseen sivistystyöhön sekä kaikenikäisten digi- ja kielitaitojen kehittämismahdollisuuksiin tulee satsata.[52]

Reilun siirtymän ohjelma 2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto julkaisi 1. kesäkuuta 2020 "reilun siirtymän ohjelman" – eräänlaisen vastineen Green New Dealille. Ohjelman päämäärä on tuoda esiin puolueen askelmerkit siirtymässä kohti ilmastoystävällistä hyvinvointivaltiota. Se sisältää tavoitteita ja konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joita puolue ajaa politiikassa. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson tiivistää sisältöä ohjelman esipuheessa:

»Reilu siirtymä tarkoittaa, että ilmastonmuutosta hillitään samalla, kun rakennetaan aiempaa parempaa arkea ja vahvistetaan hyvinvointivaltiota. Reilu siirtymä edellyttää ratkaisuja, joissa päästöjen vähentäminen ei kaadu pienituloisten maksettavaksi. Reilu siirtymä huomioi, että ratkaisut ovat erilaisia maaseudulla ja kaupungeissa. Reilu siirtymä luo uutta työtä ja kestävämpää elämää kaikille, ei harvoille – pääasia on, että ratkaisut rakentavat parempaa huomista aivan jokaiselle asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. Oikeudenmukaisuus ja ihmisten erilaisten tarpeiden huomioiminen – se on reilun siirtymän keskiössä.[53]»

Eduskuntavaaliohjelma 2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaaleissa 2019 vasemmistoliiton kärkiteemoina olivat eriarvoistumisen pysäyttäminen, oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen torjunta ja uusi työ.[35] Vasemmistoliitto toivoi, että seuraava hallitus peruisi aktiivimallin, palauttaisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden eikä leikkaisi pienituloisimpien sosiaaliturvaa.[54]

Eriarvoistumisen pysäyttäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton mukaan kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistetaan 2019 alkavalla vaalikaudella, lähtökohdaksi täytyisi ottaa että jokaiselle taataan vähimmäistasona mahdollisuus päästä lääkäriin viikossa maksutta.[35]

Vasemmistoliitto halusi ohjelmassaan hillitä vuokrien nousua kasvukeskuksissa.[35]

Puolue tarjosi vaaliohjelmassaan myös keinoja vanhustenhoidon kriisiytyneen tilanteen ratkaisemiseksi: vasemmistoliitto parantaisi palvelutalojen ja kotihoidon hoitajamitoitusta sekä perustaisi vanhusasiainvaltuutetun viran varmistamaan ikäihmisten palveluiden toteutumista.[35]

Oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen torjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonmuutoksen torjunnasta ei vasemmistoliiton mukaan tule tehdä Suomea eriarvoistavaa kysymystä, vaan kaikki on otettava mukaan ilmastotalkoisiin. Puolueen puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan monella suomalaisella on pelko, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehtävät toimet kasvattavat eriarvoisuutta. Vasemmistoliiton tavoitteena on ratkaista ilmastokriisi niin, että lopputuloksena on aiempaa tasa-arvoisempi ja paremmin voiva yhteiskunta.[35]

Vaaliohjelmassaan Vasemmistoliitto nosti yhdeksi ratkaisuksi ilmastonmuutoksen investoinnit raiteisiin ja muuhun päästöttömään liikenteeseen. Anderssonin mukaan kaikilla suomalaisilla ei ole varaa hankkia sähköautoa ja varallisuus ei saa muodostua esteeksi ilmastotalkoisiin osallistumiselle, vaan kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua ilmastonmuutoksen hillintään.[35]

Uusi työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto loisi Suomeen uutta työtä nostamalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta tukemalla itsensätyöllistäjiä ja pienyrittäjiä sekä parantamalla jokaisen suomalaisen mahdollisuutta päivittää osaamistaan työuransa aikana. Puolue parantaisi koulutuksen tasa-arvoa myös maksuttomalla toisen asteen koulutuksella ja 18 ikävuoteen asti jatkuvalla oppivelvollisuudella.[35]

Perusturva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto peruisi perusturvaan viime vuosina tehdyt leikkaukset ja yhdistäisi sitten eri etuudet yhdeksi perusturvaksi, jonka taso korotettaisiin 800 euroon kuukaudessa. Puolue muuttaisi perusturvan lopulta kaikille vastikkeettomaksi perustuloksi, mutta ei vielä alkavalla vaalikaudella.[55]

Tavoitteiden rahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen vaatimat korotukset sosiaalietuuksiin maksaisivat Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin laskelmien mukaan noin miljardi euroa vuodessa.

Vasemmistoliitto kiristäisi ansio- ja pääomatuloverotuksen progressiota sekä ottaisi käyttöön varallisuusveron. Suurituloisten tuloverotuksen lisäksi Vasemmistoliitto kiristäisi muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta sekä perintö- ja lahjaveroa, ottaisi käyttöön kaivos- ja lentoverot, poistaisi yrittäjävähennyksen ja leikkaisi ympäristölle haitallisia tukia puolella miljardilla eurolla.[55]

Puolue on julkaissut 2019 "Tästä rahat!" -asiakirjan, jossa käydään yksityiskohtaisesti puolueen keinot rahoittaa ajamansa muutokset.[56]

Tavoiteohjelma 2016–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavoiteohjelmassaan vasemmistoliitto pyrkii parantamaan yhteiskunnan hyvinvointia, ympäristön ja talouden kestävyyttä, ihmisten välistä tasa-arvoa, vapautta ja mahdollisuutta työhön ja toimeentuloon. Vasemmistoliiton talouspoliittisena suuntauksena on elvytys, eli julkisten investointien tukeminen.[12]

Kuntavaaliohjelma 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue lähti vuoden 2017 kuntavaaleihin tunnuslauseella Turvallinen tulevaisuus tehdään nyt. Vaaleissa ja niitä seuraavalla valtuustokaudella tavoitteina vasemmistoliitolla ovat maailman paras koulu ja maksuton varhaiskasvatus kaikille, kohtuuhintainen asuminen ja hyvä ympäristö, ja hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille.

Vasemmistoliitto vaatii esimerkiksi kohtuullisia ryhmäkokoja, huolenpitoa henkilökunnan ja oppilaiden jaksamisesta, laatua rakentamiseen, taidetta ja viheralueita katukuvaan, kuntien energiaviisautta, joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistämistä, lyhyempiä jonoja palveluihin, tasaisemmin jakautuvaa hyvinvointia, turvallista ja arvokasta ikääntymistä riittävällä hoitajamitoituksella, ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja perhetyöhön kunnon resurssien varaamista, ihmisten kuuntelemista heitä koskevissa asioissa, terveyskeskusmaksujen poistamista, palveluiden tuottamista julkisesti yhteisesti ja demokraattisesti valittujen aluepäättäjien valtaa.[57]

Periaateohjelma 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 kesäkuussa hyväksytty periaateohjelma määrittelee vasemmistoliiton perusarvoiksi tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen sekä sijoittaa puolueen "kolmanteen vasemmistoon".

Vuoden 2007 periaateohjelma jatkaa vuoden 1998 puoluekokouksen punavihreää ja yleisvasemmistolaista ohjelmaa. Tätä ennen puolueella ei ollut virallista periaateohjelmaa. Puolueen periaateohjelman mukaan kolmea perusarvoa voi edistää ainoastaan demokratiassa, jota on vahvistettava.

Kolmatta vasemmistoa vasemmistoliiton periaateohjelma kuvaa seuraavasti: ”Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu ja ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston aatemaailmassa.”[58]

Vasemmistoliiton äänimäärä vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2019.

Periaateohjelmassa puolue haluaa haastaa globaalin kapitalismin esittämällä sille solidaarisen ja kestävän vaihtoehdon. Tämä edellyttää oikeudenmukaista maailmantaloutta ja demokratian lisäämistä. Puolue on huolissaan myös eriarvoisuuden lisääntymisestä Suomessa. Kehittääkseen hyvinvointivaltiota ja sopimusyhteiskuntaa puolue ilmoittaa haluavansa rajoittaa kapitalismin ylivaltaa. Ohjelman mukaan pätkä-, osa-aika- ja vuokratöillä keinottelulle ja työelämän ehtojen huonontamiselle tarvitaan vahva vastavoima ammattiyhdistysliikkeestä.

Vasemmistoliitto haluaa edistää myös ihmisten välistä tasa-arvoa ja tasavertaisuutta perheessä, työelämässä ja yleensä yhteiskunnassa niin, että oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet eivät riipu sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Vasemmistoliitto toivottaa periaateohjelmassa maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Puolue korostaa oikeutta työhön ja toimeentuloon kaikille.

Periaateohjelman mukaan vasemmistoliitolle ei riitä pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo, vaan se tavoittelee arkipäivässä toteutuvaa tasa-arvoa. Uskontoihin puolue suhtautuu neutraalisti, ketään ei saa puolueen mukaan syrjiä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

Yrittäjyyskannat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki otti vuonna 2011 kantaa myös pienyrittäjien aseman parantamiseksi. Vanhan ajatusmallin mukainen työväestön edun ajaminen ei ole enää ainoa tavoite, johon vasemmistoliitto pyrkii. Puolue vaati nykyistä vahvempaa lainsäädäntöä, jotta omalla työllään elävät yrittäjät voisivat toimia tasavertaisina suhteessa suurten pääomien hallitsemiin yrityksiin.[59]

Arhinmäki esitti myös kansainvälisiä sopimuksia, jotka estävät hyvinvointivaltioiden rahoituspohjaa kalvavat veroparatiisit, joita suuryritykset ja suuri pääoma käyttävät hänen mukaansa siekailematta hyväkseen. Lisäksi Arhinmäen mukaan tarvitaan käytännön parannuksia yrittäjien jokapäiväiseen arkeen. Keskeisimpänä hän piti yrittäjien sosiaaliturvan parantamista muun muassa työttömyysturvan piirin pääsyä helpottamalla. [60]

Turkistarhauskanta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto kannattaa turkistarhauksen lopettamista Suomessa.[61]

Euroopan unioni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto on kampanjoinut sosiaalisen Euroopan puolesta tarkoittaen tällä sitä, että Euroopan unionin integraatiossa olisi huomioitava myös sosiaaliset kysymykset eikä yhdentymistä pitäisi tehdä vain talouden ehdoilla.

Eurovaaliohjelmassa 2014 Vasemmistoliitolla oli viisi kärkiteemaa Euroopan unionin muuttamiseksi: demokratian ja läpinäkyvyyden lisääminen, talouspolitiikan oikeudenmukaistaminen, hyvä työ ja sosiaaliturva, ihmisoikeuksien ja rauhan turvaaminen sekä unionin roolin asettaminen ympäristönsuojelussa maailman eturintamaan.[62]

Eurovaaleissa 2019 vasemmistoliitto ajaa hiilineutraalia EU:ta vuoteen 2040 mennessä, ja keinona tähän Green New Deal -tyyppistä ratkaisua jonka puolue nimeää ekologiseksi jälleenrakennukseksi. Puolueen mielestä Euroopan keskuspankin rahoitusmarkkinoiden elvytyksen sijaan tulisi elvyttää taloutta ekologisten investointien kautta, ja näin luoda myös työpaikkoja.[63]

Energiapolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton tavoitteena on hiilineutraali Suomi 2030-luvun alussa. Puolue kannattaa uusiutuviin energiamuotoihin siirtymistä ja energiatehokkuuden lisäämistä. Kivihiilen käytöstä on puolueen mukaan luovuttava 2025, turpeen käytöstä 2030-luvun alkupuolella, polttoöljyn energiakäytöstä 2030-luvulla ja maakaasusta viimeistään 2040-luvun alussa.[64]

Ydinvoimasta puolue linjaa lokakuussa 2018 julkaistussa ilmasto-ohjelmassaan seuraavasti: "Ydinvoima on ongelmallinen energiantuotantomuoto turvallisuuden, ydinpolttoaineen hankinnan ja jätteen sekä geopolitiikan kannalta. Uusi ydinvoima on myös kallista. Ongelmistaan huolimatta ydinvoima on kuitenkin kasvihuonekaasujen osalta päästötön energiantuotantomuoto, joten sitä voidaan pitää hyväksyttävänä osana energiantuotantopalettia ainakin vielä lähivuosikymmeninä. Kuitenkin tulevaisuudessa älykkäät sähköverkot ja hajautettu sähköntuotanto vähentävät tasaisen perusvoiman tarvetta. Suomessa ei ole tarvetta jo päätettyjen lisäksi uusille ydinvoimaloille."[64]

Asuntojen lämmöntuotannossa puolue näkee maalämmön keskeisenä ratkaisuna. Vasemmistoliiton mukaan yksityishenkilöiden energiaremontteihin tarvitaan tukea, joka kohdentuu pienituloisille ja niille alueille, jossa investoinnin hintaa ei välttämättä saa asuntomarkkinoiden taantumisen vuoksi takaisin. Puolueen mukaan "sinänsä energiatehokkuutta parantavat investoinnit maksavat itsensä takaisin, mutta pienituloisia helpottaisivat esimerkiksi palvelut, jossa investoinnin esimerkiksi öljykattilasta lämpöpumppuun siirtymisestä voisi maksaa takaisin kuukausimaksulla".[64]

Kannattajakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen nelikenttä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen nelikentän vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella vasemmistoliiton kannattajat olivat selkeästi arvoliberaaleja. Kannattajista arvoliberaaleiksi tunnistautui 55 prosenttia vuonna 2015 tehdyssä Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa.[65] Suhteessa muihin puolueisiin, vasemmistoliiton kannattajat ovat selkeimmin vasemmalla. Puolueiden kannattajat olivat vuonna 2008 ideologisesti kauimpana kokoomuksesta.[66]

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton kannattajista ja jäsenistä yhtä suuri osa on korkeasti koulutettuja. Vuoden 2017 tutkimuksen mukaan vasemmistoliiton kannattajista reilu neljännes oli eläkeläisiä ja viidennes opiskelijoita. Työttömien äänestäjien osuus oli noin seitsemän prosenttia.[67][68]

Vasemmistoliitto on ollut poliisien keskuudessa erityisen epäsuosittu puolue, joilta se keräsi 0,8 prosentin kannatuksen vuonna 2016.[69] Anna Kontulan vuonna 2004 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan entiset taistolaiset äänestivät usein vasemmistoliittoa (32 % vastaajista). Ainoastaan vihreät oli entisten taistolaisten keskuudessa suositumpi valinta kuin Vasemmistoliitto.[70]

Jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäsenmäärä
Vuosi Jäseniä Lähde
1995 16000 [71]
1998 14000 [72]
2004 11000 [71]
2008 9600 [71]
2011 9100 [71]
2013 10800 [71]
2016 10173 [71]
2017 11000 [73]
2018 11400 [71]
2023 13000 [74]
2024 13800 [75]

Vasemmistoliitossa oli vuonna 2023 noin 13 000 jäsentä.[9] Vuonna 2017 jäseniä oli noin 11 000, joista yli puolet oli liittynyt puolueeseen vuoden 2011 jälkeen, ja jäsenmäärä on kasvanut viime vuosina.[76] 1998 puolue ilmoitti jäsenmääräkseen 14 000.[13] Alhaisimmillaan puolueen jäsenyys oli 2011 (9 100 jäsentä), josta jäsenmäärä on kasvanut vuoteen 2018 tultaessa 11 400 jäseneen.[71] Vasemmistoliiton jäsenet muodostavat yhdessä vihreiden ja sosialidemokraattien jäsenten kanssa selkeän ryhmittymän eli ns. ”punavihreän kuplan”.[68]

Vasemmistoliiton jäsenistö on muiden puolueiden tavoin suhteellisen vanha. Vuonna 2017 vasemmistoliiton jäsenten keski-ikä oli 55,9 vuotta ja lähes puolet puolueen jäsenistä on eläkkeellä. Vasemmistoliiton jäsenistä enemmistö on eläkeläisiä. Työssäkäyvien osuus puolueen jäsenistöstä on noin 40 prosenttia. Reilulla 35 prosentilla vasemmistoliiton jäsenistä on korkeakoulututkinto. Vasemmistoliitolla oli tutkimuksen mukaan toiseksi eniten työttömiä jäseniä perussuomalaisten jälkeen. Opiskelijoiden osuus vasemmistoliiton jäsenistä oli kuusi prosenttia. Kannattajiin nähden vasemmistoliiton jäsenet ovat noin 10 vuotta vanhempia. Vasemmistoliiton jäsenistön kotitalouksien mediaanitulot olivat 2 700 euroa kuukaudessa, mikä on selkeästi alhaisin kaikista puolueista.[67]

Vasemmistoliiton sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen. Kolmannes puolueen jäsenistä asui vuonna 2017 Uudellamaalla. Jäsenten osuus Helsingin-Uudenmaan alueella on suhteellisesti huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Vasemmistoliiton jäsenistä 39 prosenttia on jossain työuran vaiheessa toiminut palkansaajajärjestöjen luottamustehtävissä. Kokemus työnantajajärjestöistä on vastaavasti kolme prosenttia. Tutkimuksen mukaan vasemmistoliitto näytti olevan osittain sidoksissa perinteisiin työmarkkinajärjestöihin sekä ylioppilas- ja opiskelijaverkostoihin.[68]

Eduskuntavaaleissa 2019 puolueen kaksi eniten, eli yli 10 000 ääntä saanutta ehdokasta olivat 30- ja 31-vuotiaita. Yli 5 000 ääntä saaneista ehdokkaista kolme oli 30–39-vuotiaita, viisi 40–49-vuotiaita ja yksi 50–59-vuotias.[34]

Kannattajien mielipiteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksessa vasemmistoliiton kannattajat erosivat suomalaisten enemmistöstä siten, että he eivät allekirjoittaneet väitettä, että ihminen olisi oman onnensa seppä. Heidän mielestään yhteiskunta ja olosuhteet ratkaisevat omaa tahtoa enemmän.[77] Puolustusministeriön vuoden 2012 tutkimuksen mukaan suuri osa vasemmistoliiton kannattajista suhtautui kielteisesti Nato-jäsenyyteen. 85 prosenttia kannattajista puolsi sotilaallista liittoutumattomuutta. 23 prosenttia kannatti puolustusmäärärahojen pienentämistä.[78]

61 prosenttia vasemmistoliiton kannattajista haluaisi ruotsin kielestä vapaavalintaisen kouluaineen.[79]

Vasemmistoliiton äänestäjistä 83 prosenttia koki vuonna 2017 läheisimmiksi puolueiksi Vihreän liiton ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen. Vasemmistoliitossa ja vihreissä uskonnolliset yhteiskunnat ja seurakunnat koetaan läheisiksi huomattavasti muita puolueita harvemmin.[68]

Merkittäviä poliitikkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapuheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. varapuheenjohtaja

2. varapuheenjohtaja

3. varapuheenjohtaja

Puoluesihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Europarlamentaarikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset kansanedustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo kansanedustajista

Vaalihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
1991
19 / 200
 274 639 10,08 %
1995
22 / 200
 310 340 11,16 %
1999
20 / 200
 291 675 10,88 %
2003
19 / 200
 277 152 9,93 %
2007
17 / 200
 244 296 8,82 %
2011
14 / 200
 239 039 8,13 %
2015
12 / 200
 211 615 7,13 %
2019
16 / 200
 251 254 8,20 %
2023
11 / 200
 218 430 7,06 %
Kuntavaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
1992
1 319 / 12 571
 310 757 11,67 %
1996
1 128 / 12 482
 246 597 10,37 %
2000
1 027 / 12 278
 219 671 9,88 %
2004
987 / 11 966
 228 358 9,56 %
2008
833 / 10 412
 223 673 8,77 %
2012
640 / 9 674
 199 615 8,01 %
2017
658 / 8 999
 226 626 8,8 %
2021
508 / 8 859
 194 385 7,9 %
Aluevaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
2022
100 / 1 379
 148 722 8,0 %
Europarlamenttivaalit
Vuosi Mepit Äänet
1996
2 / 16
 236 490 10,51 %
1999
1 / 16
 112 757 9,08 %
2004
1 / 14
 151 291 9,13 %
2009
0 / 13
 98 690 5,93 %
2014
1 / 13
 161 074 9,32 %
2019
1 / 13
 125 749 6,89 %
2024
3 / 15
 316 758 17,3 %
Presidentinvaalit
Vuosi Ehdokas Äänet
1994 Claes Andersson 122 820 3,84 %
2012 Paavo Arhinmäki 167 663 5,48 %
2018 Merja Kyllönen 89 977 3,0 %
2024 Li Andersson 158 579 4,9 %

Vasemmistoliitto osallistuu omilla listoillaan eduskunta-, europarlamentti- ja kuntavaaleihin. Presidentinvaalissa puolue on viimeksi asettanut oman ehdokkaansa vuonna 2024, mitä ennen edeltäneet omat ehdokkaat olivat vuosilta 2018, 2012 ja 1994. Vasemmistoliitto osallistuu myös ammattiliittojen ja osuuskuntien vaaleihin.

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton kannatus oli eduskuntavaaleissa 2019 vahvinta Lapissa, Oulun vaalipiirissä, Varsinais-Suomessa, Helsingissä ja Satakunnassa. Puolueella on kansanedustajia kaikissa vaalipiireissä Kaakkois-Suomea, Vaasaa ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta.[34]

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitolla on valtuutettuja yli kahdessa sadassa Suomen kunnanvaltuustossa. Vasemmistoliitto on suurin puolue Kemin (34,6 % äänistä 2008) ja Karkkilan (32,8 %) kaupungeissa. Vuoden 2008 vaaleissa vasemmistoliiton kannatus ylitti 30 prosenttia kuudessa ja 20 prosenttia 21:ssä kunnassa.[33]

Europarlamenttivaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitto sai edustajia europarlamenttiin vuosien 1996, 1999 ja 2004 vaaleissa, mutta vuonna 2009 puolue jäi niukasti ilman paikkaa. Vuosina 1996–2009 vasemmistoliittoa parlamentissa edustanut ja suuria äänimääriä kerännyt Esko Seppänen ei ollut enää ehdolla.

Vaaleissa 2014 puolue palasi parlamenttiin, kun Merja Kyllönen valittiin mepiksi. Seuraavissa, vuoden 2019 EU-vaaleissa noin kuukautta aiemmin eduskunnasta pudonnut Silvia Modig valittiin puolueen europarlamenttiedustajaksi. Vuoden 2024 EU-vaaleissa puolueen väistyvä puheenjohtaja Li Andersson sai Suomen eurovaalihistorian korkeimman henkilökohtaisen kannatuksen 247 604 äänellä ja puolue sai 17,3 % kannatuksella kolme meppiä nykyisestä viidestätoista, Anderssonin lisäksi Kyllönen ja Jussi Saramo.

Presidentinvaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1994 presidentinvaalissa vasemmistoliitto asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa Claes Anderssonin. Hän sai 3,8 prosenttia äänistä ja sijoittui kuudenneksi yhdentoista ehdokkaan joukossa. Vuosina 2000 ja 2006 vasemmistoliitto tuki vaalit voittanutta SDP:n Tarja Halosta. Vaalien 2000 tukea koskeneessa puoluehallituksen päätöksessä ehdokasta ei mainittu nimeltä. Kuusi vuotta myöhemmin vasemmistoliitto ilmoitti tukevansa Halosen uudenlleenvalintaa.[80] Vuonna 2012 ehdokkaana oli puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, joka sijoittui 5,5 prosentin ääniosuudella kuudenneksi kahdeksan ehdokkaan joukossa. Vuonna 2018 vasemmistoliiton ehdokkaana oli rauha-teemalla kampanjoinut Merja Kyllönen.

Maakuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun maakuntavaaleissa 2004 ja 2008 vasemmistoliitto oli toiseksi suurin puolue keskustan jälkeen. Puolue sai maakuntavaltuustoon 9 edustajaa (21,4 % äänistä) vuonna 2004[81] ja 12 (18,9 %) vuonna 2008[82].

Liittojen vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliitolla on suurin ryhmä Rakennusliiton (165 edustajaa / 77,6 % äänistä vuonna 2007)[83] ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton (66 % v. 1997)[84] edustajistoissa. Puolue on kerännyt yli 40 prosentin kannatusta myös muun muassa Metalliliitossa[85] ja Kemianliitossa.[86]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja on Minja Koskela Kansan Uutiset. 19.10.2024. Viitattu 19.10.2024.
  2. ↑ https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/21a06640-cb13-4fe8-b74b-91c583179b87
  3. ↑ a b c Va­sem­mis­to­lii­ton pu­heen­joh­tak­si va­lit­tiin Li An­ders­son, en­sim­mäi­sek­si va­ra­pu­heen­joh­ta­jak­si nousee Ve­ro­ni­ka Hon­ka­sa­lo Vasemmistoliitto. 11.6.2022. Viitattu 28.6.2022.
  4. ↑ Tamás Boros, Gábor Gyóri, Tibor Kadlót & Gergely Lak: Populism report Q3 / 2017 Foundation for European Progressive studies. Syyskuu 2017. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Luke March: Contemporary Far Left Parties in Europe (From Marxism to the Mainstream?) Friedrich Ebert Stiftung. Maaliskuu 2008. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Rauli Mickelsson: Suomen puolueet-historia, muutos ja nykypäivä (Vastapaino, 2007), s. 395
  7. ↑ a b Finland Europe Elects. Viitattu 4.1.2022.
  8. ↑
  9. ↑ a b Haimi, Toivo: Vasemmistoliitto kärsi keväällä historiallisen vaalitappion – Nyt puolueella on eniten jäseniä neljännesvuosisataan Kansan Uutiset. 2.12.2023. Viitattu 14.9.2024.
  10. ↑ Tiedote visuaalisen ilmeen muutoksesta vasemmisto.fi. Viitattu 10.11.2018.
  11. ↑ Vasemmiston tavoitteet 2020–2023 Vasemmistoliitto. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 25.6.2021.
  12. ↑ a b Vasemmistoliitto: Vasemmistoliiton tavoitteet 2016-2019 www.vasemmisto.fi. 2017. Arkistoitu 8.2.2017. Viitattu 16.4.2017. Suomi
  13. ↑ a b c d The Left-Wing Alliance, Vasemmistoliitto.fi 1998
  14. ↑ Vasemmistoliiton historiaa (Arkistoitu – Internet Archive), Vasemmistoliitto 2008
  15. ↑ Kai Hirvasnoro: Päivänkakkaramiehiä, ay-konservatiiveja ja änkyröitä. Fraktiot taistelevat 15-vuotiaassa Vasemmistoliitossa, Kansan Uutiset Viikkolehti 15.4.2005
  16. ↑ a b Hannu Miettunen: Suvi-Annen toivoton tehtävä, Turun Sanomat 5.3.2006
  17. ↑ Kapinalliset kelpasivat Vasemmistoliitolle, Yle 22.11.1998
  18. ↑ Kinnunen, Pekka & Gustafsson, Mia: Näin julkisuuden henkilöt muistelevat Claes Anderssonia: "Hän oli rohkea" Yle Uutiset. 24.7.2019. Viitattu 10.6.2024.
  19. ↑ Hakahunta, Ari & Harjumaa, Marika: Kirjailija ja poliitikko Claes Andersson on kuollut Yle Uutiset. 24.7.2019. Viitattu 10.6.2024.
  20. ↑ Siimes: Vasemmistoliitto hallitukseen (Arkistoitu – Internet Archive), Verkkouutiset 18.3.2003
  21. ↑ Siimes eroaa puolueensa johdosta, Yle 2.3.2006
  22. ↑ Kriisinhallintalaki eteni eduskunnassa, Yle 12.3.2006
  23. ↑ Vasemmistoliiton puoluehallitus: Uusi puheenjohtaja toukokuussa (Arkistoitu – Internet Archive), vasemmistoliiton tiedote 2.3.2006
  24. ↑ Turha yhdistämiskeskustelu lopetettava (Arkistoitu – Internet Archive), Vasemmistoliiton puoluehallituksen kannanotto 16.2.2005
  25. ↑ Viialainen jättää Vasemmistoliiton, Yle 14.5.2006
  26. ↑ Martti Korhonen Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi (Arkistoitu – Internet Archive), Vasemmistoliiton tiedote 13.5.2006
  27. ↑ Martti Korhonen eroaa vasemmistoliiton johdosta Yle Uutiset. 10.6.2009. Yleisradio. Viitattu 10.6.2009.
  28. ↑ Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja 27.6.2009. Yleisradio. Viitattu 29.6.2009.
  29. ↑ Yle Uutiset, viitattu 1.12.2011
  30. ↑ Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta yle.fi. 25.3.2014. Yle Uutiset. Viitattu 25.3.2014.
  31. ↑ Köyhimmiltä leikataan: "En pysty selittämään itselleni" KU Viikkolehti. 26.3.2014. Kansan Uutiset. Viitattu 26.3.2014.
  32. ↑ a b Leena Laakso: Jäsenäänestys: Li Anderssonista vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Kauppalehti. Viitattu 15.4.2019.
  33. ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2017, Tilastokeskus 2017
  34. ↑ a b c Yle – Tulospalvelu – Ehdokkaat – Eduskuntavaalit 2019 – Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.
  35. ↑ a b c d e f g h Li Andersson nostaa eriarvoisuuden vaaliteemaksi vasemmisto.fi.
  36. ↑ Ministerivalat vannottu – Rinteen hallitus aloitti kansanuutiset.fi. Viitattu 7.6.2019.
  37. ↑ Vasemmistoliiton jäseniltä äänivyöry hallitukseen osallistumiselle kansanuutiset.fi. Viitattu 7.6.2019.
  38. ↑ Pekonen ja Sarkkinen jakavat vasemmistoliiton toisen salkun kansanuutiset.fi. Viitattu 7.6.2019.
  39. ↑ HS-haastattelu | Ei pysyvää etäopetusta peruskouluun, linjaavat opetusministeriksi siirtyvä Jussi Saramo ja äitiyslomalle jäävä Li Andersson HS:n yhteishaastattelussa Helsingin Sanomat. 12.12.2020. Viitattu 2.2.2021.
  40. ↑ a b Kari, Onni: Analyysi: Punavihreiden katastrofi ei selity taktisella äänestämisellä 7.4.2023. Iltalehti.
  41. ↑ Tikkala; Hannu: Tutkimus vahvistaa epäilyt taktisesta äänestämisestä – iso osa vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajusta äänesti eduskuntavaaleissa SDP:ta Yle Uutiset.
  42. ↑ Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja on Minja Koskela KU. 19.10.2024. Viitattu 19.10.2024.
  43. ↑ Vasemmistoliitto uudisti visuaalisen ilmeensä – Vasemmisto Vasemmisto. 17.8.2018. Viitattu 17.8.2018.
  44. ↑ Vasemmistoliitto ottaa käyttöön jäsenäänestyksen hallitukseen osallistumisesta Vasemmistoliitto. 17.11.2018. Viitattu 15.4.2019.
  45. ↑ Vasemmistoliiton kansanedustajat vasemmisto.fi
  46. ↑ Piiri- ja kunnallisjärjestöt vasemmisto.fi. Viitattu 02.08.2020.
  47. ↑ a b c Wiberg, Matti: Politiikka Suomessa, s. 57. (Ensimmäinen painos) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26700-7
  48. ↑ Yrjö Rautio: Sitoutumattomaksi ja jälleen puoluelehdeksi. teoksessa Veli-Pekka Leppänen (toim.): Etusivu uusiks! Kansan Uutisten viisi vuosikymmentä (Kansan Uutiset 2007), s. 224–227.
  49. ↑ Vasemmistoliiton Pirkanmaan piirijärjestö: Vasen Kaista (Pirkanmaan vasemmiston verkkoleht) Tampere: Pirkanmaan vasemmisto. Viitattu 16.6.2016.
  50. ↑ Ryhmän tiedotelehti Vau! (Arkistoitu – Internet Archive)
  51. ↑ Puoluerahoitusilmoitukset: Saadut vähintään 1500 euron tuet organisaatioittain Vaalirahoitusvalvonta. Arkistoitu 1.12.2021. Viitattu 1.12.2021.
  52. ↑ a b Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelma 2021 Vasemmistoliitto. Viitattu 2.2.2021.
  53. ↑ Askeleet kohti ilmastoystävällistä hyvinvointivaltiota : Vasemmistoliiton reilun siirtymän ohjelma. 1.6.2020. Vasemmistoliitto. Arkistoitu 13.6.2020. Viitattu 13.6.2020.
  54. ↑ Vasemmistoliitto haluaa aktiivimallin purkamisen hallitusohjelmaan yle.fi. Viitattu 30.1.2019.
  55. ↑ a b Vasemmiston vaaliohjelmassa erilainen lääke työttömyyteen: Puolue pakottaisi kunnat hankkimaan pitkäaikaistyöttömille töitä hs.fi. Viitattu 31.1.2019.
  56. ↑ Tästä rahat! Vasemmistoliitto. 8.3.2019. Viitattu 15.4.2019.
  57. ↑ Vasemmistoliitto: Vasemmistoliitto kuntavaaleissa 2017 www.vasemmisto.fi. 2017. Viitattu 16.4.2017. Suomi
  58. ↑ Vasemmistoliiton periaateohjelma 16.6.2007. Vasemmistoliitto. Arkistoitu 21.9.2010. Viitattu 25.9.2009.
  59. ↑ Vasemmistoliitto: Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti 2017 www.vasemmisto.fi. 2017. Arkistoitu 17.4.2017. Viitattu 16.4.2017.
  60. ↑ Arhinmäki parantaisi pienyrittäjien asemaa Kansan Uutiset 17.8.2011
  61. ↑ Vasemmistoliitto: Rikkaus lisääntyy jakamalla. Tavoitteet vuosille 2010-2015 20.6.2010. Pohtiva. Viitattu 10.11.2013.
  62. ↑ Pohtiva – Kohti hyvinvointiunionia – Vasemmiston EU-vaaliohjelma 2014 www.fsd.uta.fi. Viitattu 15.4.2019.
  63. ↑ Vasemmisto puhuu ekologisesta jälleenrakennuksesta, mutta mistä siinä on kyse – Hanna Sarkkinen vastaa Kansan Uutiset. 7.4.2019. Viitattu 15.4.2019.
  64. ↑ a b c Vasemmistoliiton ilmasto-ohjelma: Ilmastonmuutos ratkaistaan yhdessä Vasemmistoliitto. 26.10.2018. Viitattu 15.4.2019.
  65. ↑ Puoleet vasemmisto–oikeisto ja arvoliberaali–arvokonservatiivi -janoilla KAKS.fi. 29.3.2015. Kunnallisalan Kehittämissäätiö. Arkistoitu 24.10.2017. Viitattu 5.1.2022.
  66. ↑ Kimmo Elo & Lauri Rapeli: Suomalaisten politiikkatietämys (Oikeusministeriön julkaisut 2008:6) Oikeusministeriö. 14.10.2008. Arkistoitu 20.12.2021. Viitattu 5.1.2022.
  67. ↑ a b Jussi Virkkunen: Tutkimus: Tällaisia puolueiden jäsenet ovat – keskusta ja SDP eläkeikäisten puolueita ja perussuomalaiset miesten Yle. 27.3.2017. Viitattu 5.1.2022.
  68. ↑ a b c d Ilkka Koirainen, Aki Koivula, Arttu Saarinen & Pekka Räsänen: Puolueiden rakenteet ja jäsenistön verkostot Kunnallisalan kehittämissäätiö. 2017. Viitattu 5.1.2022.
  69. ↑ Poliisien puoluekannat selvisivät suurkyselyssä – kaksi puoluetta virkavallan suosiossa Aamulehti. 6.3.2016. Arkistoitu 23.5.2018. Viitattu 5.1.2022.
  70. ↑ Kontula, Anna: Taistolaisuus puberteettikapinasta takinkääntöön. Historiallinen aikakauskirja, 2004, 102. vsk, nro 2, s. 233–243. Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 5.1.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
  71. ↑ a b c d e f g h Koivula, Aki: The choice is yours but it is politically tinged. The social correlates of political party preferences in Finland. Turun yliopisto, 2019. ISBN 978-951-29-7586-0 Teoksen verkkoversio.
  72. ↑ The Left Wing Alliance web.archive.org. 30.1.1998. Viitattu 20.10.2024.
  73. ↑ Puolet vasemmistoliiton jäsenistä liittynyt vuoden 2011 jälkeen – selvitimme kaikkien eduskuntapuolueiden jäsenmäärät Yle Uutiset. 23.9.2017. Viitattu 20.10.2024.
  74. ↑ Vasemmistoliitto kärsi keväällä historiallisen vaalitappion – Nyt puolueella on eniten jäseniä neljännesvuosisataan KU. 2.12.2023. Viitattu 20.10.2024.
  75. ↑ Minja Koskela vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi – lupaa tiukkaa oppositiopolitiikkaa Yle Uutiset. 19.10.2024. Viitattu 20.10.2024.
  76. ↑ Puolet vasemmistoliiton jäsenistä liittynyt vuoden 2011 jälkeen – selvitimme kaikkien eduskuntapuolueiden jäsenmäärät Yle.fi. Viitattu 15.4.2017.
  77. ↑ Hirvasnoro, Kai: Vasemmistoliiton kannattajilla jyrkkä muista poikkeava profiili Kansan Uutiset. 26.9.2013. Viitattu 2.5.2021.
  78. ↑ Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta (PDF) 28.11.2012. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. Viitattu 5.1.2022.
  79. ↑ Yli 60 prosenttia suomalaisista haluaa ruotsin kielen vapaavalintaiseksi kouluaineeksi Yle Uutiset. 24.8.2013. Viitattu 5.1.2022.
  80. ↑ Pekka Vuoristo: Vasemmistoliitto puoluepäätöksellä Halosen taakse (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 9.11.2005
  81. ↑ Kainuun maakuntavaalit Oikeusministeriö 27.10.2004
  82. ↑ Kainuun maakuntavaalit Oikeusministeriö 30.10.2008
  83. ↑ Vasemmistorakentajat ja sitoutumattomat vahvistivat asemiaan Rakennusliitossa, liittokokous.rakennusliitto.net 9.3.2007
  84. ↑ Vasemmistoryhmä lisäsi johtoaan elintarvikeväen liitossa Helsingin Sanomat 3.10.1997
  85. ↑ Vaalitilastoja, Metallityöväen liitto 2006
  86. ↑ Upea vaalitulos Reaktio 6/2000

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasemmistoliitto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vasemmistoliitto&oldid=22758282”