Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi (aik. Suomen urheilun suuri ansioristi) on suomalainen kunniamerkki, joka annetaan tunnustukseksi erityisen ansiokkaasta Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tehdystä työstä. Sen haltijana voi samanaikaisesti olla enintään kaksitoista elossa olevaa suomalaista.[1]
Ansioristi on sininen, valko-kultareunuksinen emaloitu yrjönristi, joka on läpimitaltaan 56 millimetriä. Ristin sakaroiden välissä on hopeinen sompa, jonka halkaisija on 34 mm ja sekä keskustassa halkaisijaltaan 26 millimetrin suuruisen öljypuunlehtiseppeleen keskellä valkoemaloidulla pohjalla palloa kohottavat kädet.[2]
Ristin takasivulla on läpimitaltaan 24 mm pyöreä laatta, jonka keskellä on valkoisella pohjalla heraldista ruusua kiertävä kirjoitus LIIKUNTA•URHEILU• (aik. URHEILU•ISÄNMAA•).[3]
Ristin yläpuolella on nauhan kiinnitystä varten tyylitelty kahdeksankulmainen öljypuunlehtiseppele, jonka leveys on 28 mm ja korkeus 18 mm.
Ansioristin nykyiset haltijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]henkilö[1][4] | vuosi | hakenut yhteisö |
---|---|---|
Carl-Olaf Homén | 1994 | Finlands Svenska Centralidrottsförbund |
Pirjo-Liisa Vilenius | 2003 | Suomen Voimisteluliitto |
Marja-Liisa Kirvesniemi | 2010 | |
Lasse Virén | 2010 | |
Pertti Karppinen | 2015 | |
Kalervo Kummola | 2016 | |
Marie Lundmark | 2022 |
Ansioristin aikaisemmat saajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuret ansioristit vuodesta 1936 Palkinnot ja ansiomerkit, Liikunta, Opetus- ja kulttuuriministeriö
- ↑ Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi (Arkistoitu – Internet Archive) Muut lajit, Urheilu, MTV3 (kuva)
- ↑ Suomen Urheilun Suuri Ansioristi (Arkistoitu – Internet Archive) Muut Suomalaiset kunniamerkit, Muut Suomalaiset kunniamerkit, luovutuskirjat & Dokumentit, Finnmedals International (kuva)
- ↑ Forsberg, Paavo: Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuret ansioristit Marie Lundmarkille ja Ilkka Kanervalle Yle Urheilu. Viitattu 2.4.2022.