Robert Fico

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Fico
Fico vuonna 2024.
Fico vuonna 2024.
Slovakian pääministeri
25.10.2023–
Presidentti Zuzana Čaputová
Peter Pellegrini
Edeltäjä Ľudovít Ódor
4.7.2006–8.7.2010
Presidentti Ivan Gašparovič
Edeltäjä Mikuláš Dzurinda
Seuraaja Iveta Radičová
4.4.2012–15.3.2018
Presidentti Ivan Gašparovič
Andrej Kiska
Edeltäjä Iveta Radičová
Seuraaja Peter Pellegrini
Henkilötiedot
Syntynyt15. syyskuuta 1964 (ikä 60)
Topoľčany, Tšekkoslovakia
Kansalaisuus slovakialainen
Tiedot
Puolue Smer-SD
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Robert Fico ([ˈrɔbert ˈfitsɔ]; s. 15. syyskuuta 1964 Topoľčany, Tšekkoslovakia)[1] on slovakialainen poliitikko ja Slovakian pääministeri lokakuusta 2023. Tätä ennen Fico on toiminut Slovakian pääministerinä kolmeen otteeseen. Ensimmäistä kertaa vuosina 2006–2010 ja myöhemmin 2012–2018. Hän edustaa sosiaalidemokraattista ja nationalistista Smer-SD-puoluetta.

Ficoa ammuttiin keskiviikkona 15. toukokuuta 2024 hallituksen istunnon jälkeen Handlován kaupungissa ja hänet kuljetettiin sairaalahoitoon. Hän oli hengenvaarallisessa tilassa, ja hänelle jouduttiin tekemään useita tunteja kestänyt leikkaus. Poliisi on ottanut epäillyn tekijän kiinni tapahtumapaikalla.[2]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fico opiskeli vuosina 1982–1986 oikeustiedettä Bratislavan Comenius-yliopistossa.[1] Hän työskenteli 1986–1995 oikeusministeriön rikoslain asiantuntijana. Fico liityi Tšekkoslovakian kommunistiseen puolueeseen vuonna 1987.

Vuosina 1994–2000 Fico edusti Slovakiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Hän on ollut parlamentin jäsen vuodesta 1992,[3] alun perin demokraattisen vasemmiston puolueessa (SDĽ; ent. kommunistipuolue), josta hän lähti vuonna 1999 perustamaan uutta SMER-puoluetta (SMER – sociálna demokracia; Suunta – sosiaalidemokratia, alun perin SMER (tretia cesta); Suunta (kolmas tie)). SDĽ päätti vuoden 2005 alusta yhdistyä Smeriin.

Slovakian liityttyä Euroopan unioniin hän oli Euroopan parlamentin jäsen Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmässä touko–heinäkuussa 2004.[4]

Ensimmäinen kausi pääministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smer voitti vuoden 2006 parlamenttivaalit saaden 29,1 % äänistä ja 50 paikkaa 150:stä. Smer muodosti hallituksen Vladimír Mečiarin HZDS:n ja Ján Slotan Slovakian kansallispuolueen (SNS) kanssa. Mečiaria pidettiin autoritaarisena hänen pääministerikaudellaan 1994–1998, kun taas SNS on nationalistinen ja ulkomaalaisvastainen. Euroopan sosialidemokraattinen puolue jäädytti sen johdosta Smerin jäsenyydestään.

Pääministerinä Fico ilmoitti Slovakian vetävän joukkonsa Irakista helmikuussa 2007.[5] Fico tuomitsi Kosovon yksipuolisen itsenäiseksi julistautumisen ja vertasi sitä Münchenin sopimukseen, jolla länsivallat sallivat natsi-Saksan liittää itseensä Tšekkoslovakian saksalaisalueet 1938. Ficon kantaa tukivat kaikki parlamenttipuolueet, lukuun ottamatta unkarilaisvähemmistön SMK:ta.[6][7]

Ficon hallitus ajoi läpi ETYJin moittiman kiistellyn lain, joka uudisti vuoden 1966 lehdistölainsäädäntöä. Sen vastineeksi kuusi maan suurinta lehteä ilmestyi 27. marraskuuta 2008 jättäen etusivunsa tyhjiksi.[8] Lain mukaan epäoikeudenmukaisesti mediassa kohdelluilla on oikeus vastata ja vaatia korjausta. Kriitikkojen mielestä laki olisi rajoittanut sananvapautta.[9]

Paluu pääministeriksi oppositiokauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 2010 vaaleissa Smer sai noin 35 % äänistä ja 62 parlamenttipaikkaa. Sen kanssa hallituksessa olleet nationalistipuolueet sen sijaan menettivät asemiaan, HZDS putosi kokonaan parlamentista ja SNS ylitti vaivoin äänikynnyksen. Kaikkiaan parlamentissa enemmistön saanut neljän puolueen keskustaoikeistolainen liittouma ilmoitti, ettei suostu yhteistyöhön Ficon kanssa, vaikka presidentti Gašparovič nimittikin hänet aluksi muodostamaan uuden hallituksen.[10][11]

Iveta Radičován johtama keskusta-oikeistolainen hallitus kaatui lokakuussa 2011 hävittyään parlamentin luottamusäänestyksen ja maaliskuussa 2012 järjestettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit. Ficon johtama Smer sai selvän vaalivoiton, yli 44 prosenttia äänistä ja 83 paikkaa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta Slovakian vuonna 1993 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen, kun yksittäinen puolue sai yli puolet parlamenttipaikoista ja kykeni näin muodostamaan hallituksen ilman koalitiokumppaneita. Ficon hallitus aloitti toimintansa kolme ja puoli viikkoa vaalien jälkeen.[12][13]

Vuonna 2014 Fico pyrki maansa presidentiksi. Hän sai vaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä kaikista ehdokkaista, mutta hävisi lopulta toisella kierroksella puolueisiin sitoutumattomalle Andrej Kiskalle. Kiska sai äänistä noin 59,4 %, Fico 40,6 %.[14]

Smer-SD:n enemmistö hävisi vuoden 2016 vaaleissa, mutta se säilytti suurimman puolueen asemansa. Ficon johtama Smer-SD muodosti hallituskoalition Slovakian kansallispuolueen, konservatiivisen Siet-puolueen ja unkarilaisvähemmistön Most-Hídin kanssa. Presidentti Kiska nimitti Ficon uuden hallituksen virkaansa 24. maaliskuuta 2016.[15]

Ero pääministerin virasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ficon hallitus joutui jättämään eronpyynnön 15. maaliskuuta 2018, kun korruptiotutkimuksia tehneen toimittajan murha aiheutti viikkokausia jatkuneen mielenosoitusaallon.[16]

Tutkiva toimittaja Jan Kuciak ja hänen puolisonsa löytyivät murhattuina kotoaan helmikuussa 2018. Ennen kuolemaansa Kuciak oli selvittänyt Slovakian poliitikkojen ja Italiassa toimivan 'Ndrangheta-mafiajärjestön väitettyjä kytköksiä. Toimittajan murha johti Slovakiassa poliittiseen kriisiin ja laajoihin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. Pääministeri Robert Fico erosi ja uudeksi pääministeriksi tuli maaliskuussa 2018 Peter Pellegrini. Entinen pääministeri Robert Fico oli Smer-SD-puolueen johtaja ja Pellegrini sen varapuheenjohtaja. Hallituksessa oli Smer-SD:n lisäksi kaksi pienempää puoluetta.[17]

Vuoden 2023 vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2023 parlamenttivaaleissa Smer nousi jälleen suurimmaksi puolueeksi 23 prosentin kannatuksella. Fico kritisoi vaalikampanjassaan EU:ta, Natoa sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Hän ilmaisi tukea Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle.[18] Smer muodosti hallituksen yhdessä siitä vuonna 2020 irtautuneen Hlasin, sekä äärioikeistolaisen Slovakian kansallispuolueen kanssa. Presidentti Zuzana Čaputová nimitti Ficon maan pääministeriksi 25. lokakuuta.[19]

Murhayritys 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Robert Ficon murhayritys

Ficoa ammuttiin viidesti 15. toukokuuta 2024 Handlován kulttuuritalon edustalla, kun hän oli hallituksensa kanssa kiertämässä Slovakian eri alueita. Ficoa hoidettiin ensin Handlovássa, mutta hänet kuljetettiin jatkohoitoon Banská Bystricaan. Ficon tila oli erittäin vakava, ja hänelle jouduttiin tekemään Banská Bystricassa useita tunteja kestänyt leikkaus. Poliisi otti ampujan kiinni heti tapahtumapaikalta.[2] Ampuja on lehtitietojen mukaan vuonna 1953 syntynyt slovakialainen, Levicen pikkukaupungista kotoisin oleva Juraj Cintula, joka on kirjailija/runoilija ja kirjallisuuskerhon puheenjohtaja.[20] Hänellä oli aseenkantalupa ja ase oli laillinen. Hän joutuu oikeuden eteen 18. toukokuuta. Teon motiivi on poliittinen.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Predseda vlády SR Úrad vlády Slovenskej republiky. Viitattu 16.5.2024.
  2. ↑ a b Romsi, Vilma & Kuronen, Roni: Slovakian pääministeri Ficoa ammuttu – haavoittui ja vietiin sairaalahoitoon Yle Uutiset. Viitattu 15.5.2024.
  3. ↑ Robert Fico: Curriculum Vitae Government Office of the Slovak Republic. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Robert Fico Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 16.6.2024.
  5. ↑ Slovakia names Iraq pullout date news.bbc.co.uk. BBC News. Viitattu 30.1.2007. (englanniksi)
  6. ↑ Slovakia ardent in opposing Kosovo independence bbj.hu. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 30.3.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Slovaks divided on Kosovo Slovak Spectaror. Viitattu 10.8.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Six leading dailies bring out issues with blank front pages in protest against proposed press law reform RSF. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 30.3.2014.
  9. ↑ Controversial Press Bill Radio Slovakia International. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Valta vaihtui Slovakiassa 13.6.2010. Yle Uutiset. Viitattu 30.3.2014.
  11. ↑ Slovaquie: Robert Fico chargé de former un nouveau gouvernement 14.6.2010. RFI. Viitattu 30.3.2014. (ranskaksi)
  12. ↑ Kulish, Nicholas: Leftist Party Wins in Slovakia Parliamentary Election 11.3.2012. The New York Times. Viitattu 30.3.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Slovak president swears in new government 4.4.2012. Boston.com. Viitattu 30.3.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Slovakian pääministeri hävisi presidentinvaalit 30.3.2014. Yle Uutiset. Viitattu 30.3.2014.
  15. ↑ Slovakian presidentti nimitti uuden hallituksen värikkään vaalituloksen jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 20.3.2020.
  16. ↑ Slovakian pääministeri eroaa maata kuohuttaneen toimittajan murhan takia Helsingin Sanomat. 15.3.2018. Viitattu 20.3.2020.
  17. ↑ Toimittajamurhan ravistaman Slovakian uudelle hallitukselle tuki parlamentissa Yle Uutiset. Viitattu 20.3.2020.
  18. ↑ Slovakialaismediat: Venäjää myötäilevän entisen pääministerin puolue voitti parlamenttivaalit STT / Helsingin Sanomat. 1.10.2023. Viitattu 1.10.2023.
  19. ↑ Dlhopolec, Peter: A new age of Fico dawns in Slovakia The Slovak Spectator. 26.10.2023. Viitattu 17.11.2023. (slovakiksi)
  20. ↑ Mediat: Tällainen on Slovakian pääministerin epäilty ampuja www.iltalehti.fi. Viitattu 15.5.2024.
  21. ↑ Ficon murhayrityksestä syytetty oikeuden eteen lauantaina – Tämä ampumisesta tiedetään nyt www.iltalehti.fi. Viitattu 17.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Robert Fico Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_Fico&oldid=22513763”