Jarmo Lindberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarmo Lindberg
Lindberg vuonna 2018
Lindberg vuonna 2018
Henkilötiedot
Muut nimet "Charles"
Syntynyt10. kesäkuuta 1959 (ikä 65)
Suomi Oulu, Suomi
Kansalaisuus Suomi suomalainen
Ammatti kenraali
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
Palvelusvuodet 1979–2019
Komentajuudet Satakunnan Lennoston hävittäjälaivue
1995–1999
Lapin Lennosto
2005
Suomen ilmavoimat
2008–2012
Suomen puolustusvoimat 2014–2019
Sotilasarvo kenraali
Aiheesta muualla
www.jarmolindberg.fi

Jarmo Ilmari Lindberg (s. 10. kesäkuuta 1959 Oulu)[1] on suomalainen kansanedustaja ja ilmavoimien kenraali evp. Lindberg toimi puolustusvoimain komentajana vuosina 2014–2019. Eduskuntaan hänet valittiin kokoomuksen listoilta Helsingin vaalipiiristä vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.[2]

Elämäkerta ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindberg syntyi Oulussa kesäkuussa 1959, mutta kasvoi Kuusankoskella. Lindberg valmistui ylioppilaaksi Kuusaan lukiosta (nyk. Kuusankosken lukio) vuonna 1978, jossa hän myös toimi kouluneuvoston puheenjohtajana ja perusti koulun sitoutumattoman oikeistoryhmän.[3]

Hänen ensikosketuksensa ilmailuun tapahtui 12-vuotiaana lennokkien parissa. Vuonna 1974 Lindberg suoritti purjelentokurssin Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistyksen (KILY) Selänpään lentokentällä[4] jo lukioaikana ja vuonna 1976 moottorilentokurssin Utissa. Varusmiespalveluksen Lindberg suoritti Lentosotakoulussa Kauhavalla.[5]

Puolustusvoimissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindberg kävi lentokadettikoulun 1979–1982 ja oli Karjalan lennoston lentoupseeri 1982–1989 ja lentueen päällikkö 1989–1991.[6] Hän suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon Maanpuolustuskorkeakoulussa vuonna 1993.[7] Vuosina 1993–1994 Lindberg oli lentokoulutuspäällikkö Ilmavoimien esikunnassa. Vuosina 1995–1999 hän oli hävittäjälaivueen komentaja Satakunnan lennostossa. Vuosina 1999–2000 Lindberg oli valmiuspäällikkö ja vuosina 2001–2003 operaatiopäällikkö Ilmavoimien esikunnassa.[6]

Vuonna 2004 Lindberg oli Pääesikunnan operaatio-osaston apulaisosastopäällikkö ja vuonna 2005 hän toimi Lapin lennostossa lennoston komentajana.[6] Hän nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005.[5] Vuosina 2005–2008 hän työskenteli Pääesikunnassa valmiuspäällikkönä. Vuodet 2008–2012 hän oli ilmavoimien komentaja ja sitten 2012–2014 Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö.[6]

Lindberg on taustaltaan hävittäjälentäjä. Lempinimen Charles hän sai 1970-luvulla Charles Lindberghin mukaan.[8] Hän teki muun muassa nelivuotisen MiG-21-esittelylentäjäkauden ja kävi Hornet-koulutuksen Yhdysvalloissa.[5] Lindberg lensi lentäjän uransa aikana ilmavoimissa kaikkiaan 2 900 tuntia, josta pääosan MiG-21 ja F/A-18 Hornet -hävittäjillä.[4] Ilmavoimien komentajana hän kannatti ilmavoimien tiivistä kansainvälistä kanssakäymistä ja piti toistuvia kutsuja kansainvälisiin harjoituksiin hyvänä merkkinä.[5]

[6] Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle.[9] Hän aloitti tehtävässä 1. elokuuta 2014. Lindberg on ensimmäinen puolustusvoimien komentaja, jolla on hävittäjälentäjätausta.

Alkuvuodesta 2019 puolustusministeri Jussi Niinistö esitti jatkokautta Lindbergille, mutta presidentti Sauli Niinistö vastusti tätä. Puolustusministeri Niinistön mukaan syynä oli Lindbergin Nato- ja USA-myönteisyys, mikä ei ollut presidentti Niinistön mieleen. Presidentti Niinistö taas kertoi jälkikäteen, ettei jatkokauden torppaamisen syynä ollut länsimielisyys, vaan se, että "joka tapauksessa viisi vuotta komentajana on aika pitkä pesti" ja että "jatkaminen olisi ollut luonnotonta".[10]

Lindberg toimi puolustusvoimien komentajana elokuuhun 2019 saakka, jolloin hän siirtyi reserviin ja hän seuraajakseen tuli puolustusministeri Antti Kaikkosen esityksestä ja presidentti Sauli Niinistön nimittämänä Timo Kivinen.[11][12]

Konsulttina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan puolen vuoden karenssista Lindberg siirtyi Lockheed Martinin, yhden Suomen hävittäjäkaupan ehdokkaan, konsultiksi. Siirtyminen herätti keskustelua siitä, vaarantuuko kauppa, kun suomalainen huippuasiantuntija siirtyy lobbaajaksi. Puolustusministeri Antti Kaikkonen keskusteli asiasta presidentti Sauli Niinistön kanssa ja ilmoitti sen jälkeen, etteivät konsultit enää osallistu tapaamisiin.[13][14] Puolustusministeriön selvityksen mukaan Lindberg rikkoi karenssisopimuksen ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sopimusehtoa. Sen jälkeen Lockheed-Martin sanoi irti sopimuksensa Lindbergin Suomalainen kenraalikonsultointi Oy:n kanssa.[15]

Kansanedustajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindberg oli ehdolla vuoden 2023 eduskuntavaaleissa kokoomuksen listoilla Helsingin vaalipiirissä, sai 6056 ääntä ja tuli valituksi.[16] Hän on ulkoasiainvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan jäsen.[17]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindbergin perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme tytärtä.[5] Lisäksi hänellä on kolme lapsenlasta.[18]

Lindberg asuu Sipoossa, missä hän kunnostaa Nikkilän mielisairaalan ylilääkärin virka-asuntona toiminutta hirsitaloa.[19][18] Hän harrastaa pyöräilyä ja toimii Suomen Pyöräily ry:n puheenjohtajana.[20]

Ylennykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • luutnantti 1982
  • yliluutnantti 1984
  • kapteeni 1987
  • majuri 1992
  • everstiluutnantti 1995
  • eversti 2001
  • prikaatikenraali 2005
  • kenraalimajuri 2008
  • kenraaliluutnantti 2011
  • kenraali 2014

Lähde:[6]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun yliopisto myönsi hänelle kunniatohtorin arvonimen 2015.[21] Hänet kutsuttiin Suomen Ilmailuliiton kunniajäseneksi maaliskuussa 2015.[22]

Lisäksi Lindbergille on myönnetty muun muassa seuraavat kunniamerkit:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 492. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Sotilaallista edustusta eduskuntaan - Ruotuväki ruotuvaki.fi. 5.4.2023. Viitattu 30.10.2023.
  3. ↑ Jarmo Jarmo Lindberg. Viitattu 30.10.2023.
  4. ↑ a b Esko, Heikkinen: Harrastus auttoi huipulle. Ilmailu, 2015, 78. vsk, nro 1/2015, s. 26–29. Suomen Ilmailuliitto ry. ISSN 0019-252X
  5. ↑ a b c d e Karjalainen, Hannu: Nopeasti ja korkealle. Savon Sanomat, 9.6.2009, s. 22.
  6. ↑ a b c d e f Jarmo Lindbergin Curriculum Vitae (Arkistoitu sivu) Puolustusvoimat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 20.2.2022.
  7. ↑ Perttula, Pentti: Ilmavoimien komentaja vaihtuu. Siivet, 2012, 27. vsk, nro 2, s. 8. Apali Oy.
  8. ↑ Huhtanen, Jarmo: Kahden Machin kenraali. Helsingin Sanomat, 6.12.2011, s. A 9. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin lyhennetty verkkoversio. Viitattu 16.12.2014.
  9. ↑ Kenraali Jarmo Lindbergistä puolustusvoimien komentaja yle.fi. 5.3.2014. Yle. Viitattu 16.12.2014.
  10. ↑ Uutuuskirja: Jussi Niinistön mukaan presidentti Niinistö torppasi komentajan jatkokauden USA-yhteistyön takia www.iltalehti.fi. Viitattu 31.1.2024.
  11. ↑ Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg siirtyy reserviin elokuussa 2019 Lentoposti.fi. 21.1.2019. Viitattu 20.2.2022.
  12. ↑ Timo Kivinen nimitettiin uudeksi Puolustusvoimain komentajaksi Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 31.1.2024.
  13. ↑ Niilola, Merja: Korruption ja etiikan tutkija Ari Salminen ex-komentajan Lindbergin loikasta hävittäjälobbariksi: "Täytyy suhtautua erittäin vakavasti" Yle Uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  14. ↑ Sundman, Robert: Puolustusministeri Kaikkonen: Ulkopuolisten konsulttien käyttö hävittäjähankinnoissa päättyy Yle Uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  15. ↑ Stenroos, Maria & Konttinen, Matti: Lockheed Martin on irtisanonut sopimuksensa ex-komentaja Jarmo Lindbergin kanssa Yle Uutiset. 23.4.2020. Viitattu 20.2.2022.
  16. ↑ Sotilaallista edustusta eduskuntaan - Ruotuväki ruotuvaki.fi. 5.4.2023. Viitattu 30.10.2023.
  17. ↑ Jarmo Lindberg Eduskunnan sivuilla eduskunta.fi. Viitattu 30.10.2023.
  18. ↑ a b Remontti Jarmo Lindberg. Viitattu 30.10.2023.
  19. ↑ Riitta Ketola: Katso kuvat: Puolustusvoimain entinen komentaja Jarmo Lindberg toteutti mittavassa taloremontissa armeijamaista kurinalaisuutta – Nyt entisessä Runebergin päiväkodissa ei ole yhtään asiaa, jota ei olisi sovitettu toisiinsa Sipoon Sanomat. 17.3.2022. Viitattu 4.4.2023.
  20. ↑ Juha Kanerva: Puolustusvoimain ex-komentajan yllättävä aluevaltaus – entisestä hävittäjälentäjästä Jarmo Lindbergistä tulee pyöräilypomo Ilta-Sanomat. 25.11.2020. Viitattu 30.10.2023.
  21. ↑ Hyytiäinen, Erja: Turun yliopisto promovoi 12 kunniatohtoria 22.1.2015. Turun yliopisto. Viitattu 20.2.2022.
  22. ↑ Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg kutsuttiin Ilmailuliiton kunniajäseneksi Lentoposti.fi. 22.3.2015. Viitattu 20.2.2022.
  23. ↑ a b ANNETUT KUNNIAMERKIT 1990-2021 Ritarikunnat - Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat. Viitattu 19.6.2023.
  24. ↑ Annetut kunniamerkit – Vapaudenristin Ritarikunta vapaudenristinritarikunta.fi. Viitattu 19.6.2023.
  25. ↑ Sotilasansiomitali Aatos Erkolle ja kahdelle piispalle Helsingin Sanomat. 4.6.1996. STT. Viitattu 19.6.2023.
  26. ↑ Salminen, Pauliina: Sotainvalidien ansioristit luovutettiin – tunnustuksia myös Keski-Suomeen Keskisuomalainen. 18.8.2015. Viitattu 19.6.2023.
  27. ↑ Kosonen, Janne: RUL:n kultainen ansiomitali Lindbergille ja Taipalukselle - Rul.fi Rul.fi. 3.6.2016. Viitattu 19.6.2023.
  28. ↑ Puolustusvoimien komentajalle, kenraali Lindbergille myönnettiin Legion of Merit -kunniamerkki... Twitter. 10.7.2019. Puolustusvoimat. Viitattu 19.6.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ilmavoimien komentajat
Ilmailuvoimien päälliköt (1918–1937)
John-Allan Hügerth | Carl Seber | Torsten Aminoff | Sixtus Hjelmman | Arne Somersalo | Väinö Vuori | Jarl Lundqvist
Ilmavoimien komentajat (1937–)
Jarl Lundqvist | Frans Helminen | Reino Artola | Olavi Seeve | Reino Turkki | Eero Salmela | Rauno Meriö | Pertti Jokinen | Heikki Nikunen | Matti Ahola | Jouni Pystynen | Heikki Lyytinen | Jarmo Lindberg | Lauri Puranen | Kim Jäämeri | Sampo Eskelinen | Pasi Jokinen | Juha-Pekka Keränen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarmo_Lindberg&oldid=22153616”