Tuula Haatainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuula Haatainen
Haatainen vuonna 2017.
Haatainen vuonna 2017.
Suomen työministeri
Marinin hallitus
10.12.2019–20.6.2023
Edeltäjä Timo Harakka
Seuraaja Arto Satonen
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
Vanhasen I hallitus
24.9.2005–18.4.2007
Edeltäjä Sinikka Mönkäre
Seuraaja Liisa Hyssälä
Suomen opetusministeri
Jäätteenmäen hallitus
17.4.2003–23.6.2003
Vanhasen I hallitus
24.6.2003–23.9.2005
Edeltäjä Maija Rask
Seuraaja Antti Kalliomäki
Kansanedustaja
19.11.1996–11.9.2007
22.4.2015–
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt11. helmikuuta 1960 (ikä 64)
Tuusniemi
Puoliso Janne Metsämäki (vih. 1983)
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus sairaanhoitaja (1981)
valtiotieteiden maisteri (1994)
Aiheesta muualla
tuulahaatainen.fi

Tuula Irmeli Haatainen (s. 11. helmikuuta 1960 Tuusniemi)[1] on suomalainen sosiaalidemokraatteja edustava poliitikko, kansanedustaja ja Suomen työministeri vuosina 2019–2023.

Haataisen aiempia poliittisia tehtäviä ovat olleet muun muassa opetus- ja sosiaali- ja terveysministeriydet sekä toiminta eduskunnan toisena ja ensimmäisenä varapuhemiehenä. Hän on myös toiminut Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajana ja Kuntaliiton varatoimitusjohtajana.

Haatainen oli vuoden 2018 presidentinvaalissa SDP:n ehdokas.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haatainen valmistui ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta vuonna 1978 ja sairaanhoitajaksi Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1981. Hän työskenteli vuosina 1981–1982 sairaanhoitajana Invalidisäätiön sairaalassa ja vuonna 1984 Ahvenanmaan keskussairaalassa.[1]

Vuosina 1982–1987[2] Haatainen oli päätoiminen opiskelija Helsingin yliopistossa ja teki opintojensa ohessa sijaisuuksia Helsingin kaupungin terveysvirastossa. Vuosina 1986–1987 hän työskenteli Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitoksen tutkimusapulaisena ja vuonna 1988 Kriminaalihuoltoyhdistyksen tutkimusapulaisena. Haatainen valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1994.[1]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikkaan Haatainen nousi kansalaisjärjestötaustalla. Helsingin yliopiston opiskelija-aktiivina hän toimi HYY:n edustajistossa sekä ainejärjestö Stigman puheenjohtajana.lähde?

Vuosina 1989–1996 Haatainen oli Sosialidemokraattisten Naisten pääsihteeri. Hän toimi vuodet 1990–1993 Sosialistisen naisinternationaalin (SIW) varapuheenjohtajana.[1]

Eduskuntaan Haatainen nousi varasijalta marraskuussa 1996 kun Reino Paasilinna valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi. Hänet valittiin uudelleen vuosien 1999, 2003 ja 2007 vaaleissa. Vuosina 1995–2003 Haatainen toimi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana.[1] Neuvottelukunnan puheenjohtajana Haatainen osallistui Pekingissä 1995 järjestettyyn YK:n neljänteen naisten asemaa käsitelleeseen maailmankonferenssiin. Vuonna 1991 hän osallistui YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa Suomen valtuuskunnassa.

Vuosina 2003–2005 Haatainen toimi Jäätteenmäen ja Vanhasen ensimmäisen hallituksen opetusministerinä. Haataisen esittelystä eduskunta hyväksyi koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevan lainsäädännön. Haataisen esittelystä vauhditettiin opintoja rajaamalla opiskeluaikaa ja käynnistettiin korkeakoulujen rakenneuudistus.[1] Hän ehdotti muun muassa oppivelvollisuuden yläikärajan nostamista 16:sta 18 ikävuoteen.[3] Vuonna 2005 Haataisesta tuli Vanhasen hallituksen sosiaali- ja terveysministeri SDP:n kierrätettyä ministereitään.[4] Hän toimi tehtävässä vaalikauden loppuun. Ministerikaudellaan hän ehdotti muun muassa lakisääteisiä naiskiintiöitä pörssiyhtiöihin [5]. Haataisen esittelystä valtioneuvosto hyväksyi 2006 samapalkkaisuusohjelman, jonka seurantaan Haatainen asetti kolmikantaisen korkean tason seurantaryhmän.

Vuonna 2007 Haatainen luopui kansanedustajan tehtävästä tultuaan valituksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Jacob Söderman.[1]

Haatainen ei asettunut ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Hän pyrki SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleihin ja tuli puolueen esivaalissa toiseksi saaden 22 % annetuista äänistä.[6] Vuonna 2012 Haatainen valittiin Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi seitsemän vuoden määräajaksi.[7]

Haatainen osallistui vuoden 2015 eduskuntavaaleihin ja tuli valituksi 6662 äänen äänimäärällä.[8] Haatainen valittiin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajaksi kaudelle 2015–2019.[9] Tämän jälkeen hän toimi eduskunnan 2. varapuhemiehenä 5. helmikuuta 2018 – 16. huhtikuuta 2019[1] ja seuraavalla vaalikaudella 1. varapuhemiehenä 7. kesäkuuta – 10. joulukuuta 2019.[10]

Haatainen valittiin syyskuussa 2017 SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[11] Vaaleissa hän sai 3,2% kaikista annetuista äänistä ja oli kuudenneksi suosituin ehdokas.[12]

Kuntapolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 1989–2007. Haatainen oli terveyslautakunnan jäsen vuosina 1993–1996 ja valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 1997–2000.[2]

Vuonna 2007 Haatainen valittiin Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi.[1] Hän vastasi Helsingin kaupungilla opetustoimesta, tutkimuspolitiikasta, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioista sekä henkilöstö- ja maahanmuuttoasioista. Haatainen valittiin jälleen eduskuntaan vuonna 2015.[8]

Kuntavaaleissa 2017 Haatainen oli sosiaalidemokraattisen puolueen pormestariehdokas.[13][14] Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 7 451 äänellä. Äänisaalis oli demarien suurin ja kaupungin kolmanneksi suurin (Vapaavuoren ja Sinnemäen jälkeen).[15]

Luottamustehtäviä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haatainen on toiminut YK-liiton varapuheenjohtajana (1997–2003), syöpälasten järjestön Sylvan puheenjohtajana (2001–2005) sekä Kirkon Ulkomaanavun hallituksen jäsenenä (2001–2003). Hän oli HYKS:n ja HUS:n hallituksessa vuosina 1997–2003.[1]p Tuula Haatainen on toiminut Ensi- ja turvakotien liiton puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen. Vuosina 2010–2013 Haatainen toimi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) valtuuskunnassa, mutta erosi tehtävästä tultuaan valituksi Suomen Kuntaliiton (KL) varatoimitusjohtajaksi. Lisäksi Haatainen on ollut Metropolia Ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen sekä Musiikkitalon säätiön ja Mäkelänrinne Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Haatainen on toiminut Rautaruukin hallintoneuvostossa vuosina 1991–2003 ja Alkon hallintoneuvostossa vuosina 2016–2019. Haatainen on toiminut myös Elannon ja HOK-Elannon edustajistossa 1999–2020.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haatainen on naimisissa Työllisyysrahaston toimitusjohtaja Janne Metsämäen kanssa. Heillä on kaksi lasta.[16][17]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Tuula Haatainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ a b Kuka kukin on 2011, s. 153. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  3. ↑ Haatainen ehdottaa oppivelvollisuuteen jatkoa MTV Uutiset. 31.1.2005. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 19.7.2014.
  4. ↑ SDP:n ministerikierrätys voimaan MTV Uutiset. 23.9.2005. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 19.7.2014.
  5. ↑ Haatainen: Pörssiyhtiöihin voidaan säätää lailla naiskiintiöt MTV.fi. 12.7.2006. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 13.5.2015.
  6. ↑ Lipponen äänivyöryllä SDP:n presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 13.9.2011. Viitattu 13.5.2015.
  7. ↑ Tuula Haataisesta Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Yle Uutiset. 2.2.2012. Viitattu 19.7.2014.
  8. ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
  9. ↑ Valiokuntien puheenjohtajat ja jäsenet valittu
  10. ↑ Eduskunta valitsi uudet puhemiehet, uusi puhemiehistö korosti toisten kunnioittamisen tärkeyttä salikeskustelussa Yle. 7.6.2019. Viitattu 7.6.2019.
  11. ↑ Mika Lehto: Tuula Haatainen Sdp:n presidenttiehdokkaaksi Ilta-Sanomat. 2.9.2017. Viitattu 5.9.2017.
  12. ↑ Ehdokkaat - Koko maa
  13. ↑ Kimmo Oksanen: Demareiden Tuula Haatainen pyrkii Helsingin pormestariksi Helsingin Sanomat. 5.2.2017. Viitattu 14.4.2017.
  14. ↑ SDP:n piirikokous valitsi Haataisen pormestariehdokkaaksi: ”Varhaiskasvatusmaksut pois kaikilta” Aamulehti. 13.2.2017. Arkistoitu 14.4.2017. Viitattu 14.4.2017.
  15. ↑ Valitut - Helsinki 13.4.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 14.4.2017.
  16. ↑ Hallituksen isoäiti antaa neuvoja, jos nuoret ministerit niitä kysyvät – Haataisen keittiönpöydän ääressä työllisyyttä ei koko ajan vatvota Lapinkansa.fi. Viitattu 18.8.2020.
  17. ↑ SDP:n pre­si­dent­tieh­do­kas Tuula Haatainen laittaa itsensä likoon Halosen hengessä

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Maija Rask 		Suomen opetusministeri
2003−2005 		Seuraaja:
Antti Kalliomäki
Edeltäjä:
Sinikka Mönkäre 		Suomen sosiaali- ja terveysministeri
2005−2007 		Seuraaja:
Liisa Hyssälä
Edeltäjä:
Timo Harakka 		Suomen työministeri
2019–2023 		Seuraaja:
Arto Satonen
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuula_Haatainen&oldid=22847810”