Veikko Helle

Veikko Helle
Veikko Helle vasemmalla
Eduskunnan puhemies
1976–1978
Edeltäjä	Vieno Johannes Sukselainen (VI)
Seuraaja	Ahti Pekkala
Pääministerin sijainen
Karjalaisen II hallitus 15.7.1970 – 29.10.1971
Edeltäjä	Päiviö Hetemäki
Seuraaja	Päiviö Hetemäki
Työvoimaministeri
Koiviston I hallitus 1.1.1970 – 14.5.1970 Karjalaisen II hallitus 15.7.1970 – 29.10.1971 Paasion II hallitus 23.2.1972 – 4.9.1972 Sorsan III hallitus 31.12.1982 – 6.5.1983
Edeltäjä	Viljo Virtanen Esa Timonen Keijo Liinamaa Jouko Kajanoja
Seuraaja	Esa Timonen Keijo Liinamaa Valde Nevalainen Urpo Leppänen
Henkilötiedot
Syntynyt	11. joulukuuta 1911 Vihti
Kuollut	5. helmikuuta 2005 (93 vuotta) Lohja
Tiedot
Puolue	SDP
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Veikko Kullervo Helle (11. joulukuuta 1911 Vihti – 5. helmikuuta 2005 Lohja) oli yksi aikansa keskeisistä sosialidemokraattisista suomalaispoliitikoista.

Elämä

Veikko Helteen vanhemmat olivat puuseppä, kansanedustaja Edvard Helle ja Alina Aleksandra Videll. Helle kävi kansakoulun ja vuonna 1932 Työväen Akatemian. Helle työskenteli puuseppänä isänsä puusepänliikkeessä sekä Matti Kuuselan tehtaalla Hyvinkäällä. Hän oli myöhemmin itsenäisenä liikkeenharjoittajana vuoteen 1951 saakka.

Helle seurasi isänsä jalanjäljissä myös työväenyhdistykseen, kunnallispolitiikkaan ja myöhemmin eduskuntaan. Hän aloitti uransa politiikassa vuoden 1936 kunnallisvaaleissa ja hän eteni hiljalleen vaativampiin tehtäviin. Hän oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1951–1983, hallituksessa hän istui neljästi, eduskunnan puhemiehistöön hän kuului yhtäjaksoisesti 1972–1983 ja toimi eduskunnan puhemiehenä 1976–1978. Lisäksi hän toimi useita kertoja tasavallan presidentin valitsijamiehenä.

Helle oli toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri ja myöhemmin työvoimaministeri Mauno Koiviston I hallituksessa 1970, työvoimaministeri ja pääministerin sijainen Ahti Karjalaisen II hallituksessa 1970–1971, työvoimaministeri Rafael Paasion II hallituksessa 1972 ja työvoimaministeri Kalevi Sorsan III hallituksessa 1982–1983.

Helle pyrki SDP:n puheenjohtajaksi vuoden 1963 puoluekokouksessa, mutta hävisi äänestyksen Rafael Paasiolle. Puolueen sisäisissä kiistoissa hän lukeutui oikeiston, Väinö Tannerin ja Väinö Leskisen kannattajiin. Ministerin arvonimen Helle sai vuonna 1986.

Veikko Hellen torin kyltti Vihdin Nummelassa, taustalla työväentalo Rientola.

Helle tunnettiin aikanaan puhujanlahjoistaan ja herrasmiesmäisestä, vaatimattomasta käytöksestään. Hänellä oli tapana esitellä itsensä sanoilla ”puuseppä Suomen eduskunnasta”. Helle nautti koko uransa ajan arvostusta yli puoluerajojen.

Helle oli Vihdin kunnanvaltuuston jäsen 52 vuotta 1937–1988 ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1958–1976. Hän oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1964–1970.

Muistaminen

Vihdin Nummelan tori nimettiin vuonna 1999 Veikko Helteen toriksi.

Erkki Kannoston veistämä Veikko Helteen muistomerkki paljastettiin elokuussa 2011 Vihdin Nummelan työväentalon edustalla.

Teokset

• Puuseppä Suomen eduskunnassa, toimittanut Olavi Hurri. Tammi 1981
• Kehityksen tahto – Vihdissä pidettyjä puheita. Nummelan teollisuusyrittäjät 1992

Lähteet

• Veikko Helle Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Veikko Helle Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muualla

• Rakennusmestari Erkki Salenius, Kansalaismuisti
• Itse asiassa kuultuna, tv-haastattelu vuodelta 1998, 59 min, Yle Areena.