Tytti Tuppurainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tytti Tuppurainen
Tytti Tuppurainen
Tytti Tuppurainen
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri
Marinin hallitus
10.12.2019–20.6.2023
Edeltäjä Sirpa Paatero (omistajaohjausministeri)
Seuraaja Anders Adlercreutz
Eurooppaministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Edeltäjä Sampo Terho
Kansanedustaja
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt18. helmikuuta 1976 (ikä 48)
Oulu
Tiedot
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Koulutus filosofian maisteri (2003)
Uskonto evankelis-luterilainen [1]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Tytti Johanna Tuppurainen (s. 18. helmikuuta 1976 Oulu) on suomalainen poliitikko, joka on ollut SDP:n kansanedustajana Oulun vaalipiiristä vuodesta 2011 lähtien. Tuppurainen toimi Rinteen hallituksen eurooppaministerinä vuonna 2019 ja Marinin hallituksen eurooppa- ja omistajaohjausministerinä vuosina 2019–2023. Hän on toiminut sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuodesta 2023 lähtien.

Tuppurainen valmistui ylioppilaaksi Merikosken lukiosta vuonna 1994 ja filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2003.[2] Hänen pääaineensa oli germaaninen filologia ja sivuaineita valtio-oppi ja sosiologia.[3]

Tutkimus- ja kehityskoordinaattorina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen valintaansa eduskuntaan Tuppurainen työskenteli Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityskoordinaattorina vuosina 2005–2011.[2]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet
1999 Oulun vaalipiiri 1 918[4]
2007 Oulun vaalipiiri 2 791
2011 Oulun vaalipiiri 5 313
2015 Oulun vaalipiiri 7 661
2019 Oulun vaalipiiri 9 404
2023 Oulun vaalipiiri 12 272
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet
2000 Oulu 502
2004 Oulu 436
2008 Oulu 625
2012 Oulu 1 043

Tuppurainen on ollut Oulun kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2000.[2]

Eduskuntaan Tuppurainen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2011 vaaleissa. Tuppurainen on toiminut suuren valiokunnan 2. varapuheenjohtajana sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä.[2] Eduskunnassa Tuppurainen toiminut myös Saksa-ystävyysryhmän puheenjohtajana ja Yhdysvallat-ystävyysryhmän varapuheenjohtajana.

Marraskuussa 2014 Tuppurainen valittiin Demarinaisten puheenjohtajaksi.[5] Hänen muita sosiaalidemokraattisen liikkeen luottamustehtäviään ovat mm. SDP:n puoluehallituksen jäsenyys 2012–2017 (nykyään Tuppurainen edustaa puoluehallituksessa Demarinaisia),[6] Party of European Social Democrats PES:n puheenjohtajiston jäsenyys[7] 2012 alkaen ja SDP:n Eurooppa-työryhmän puheenjohtajuus 2012 alkaen.[8]

Lisäksi Tuppurainen on toiminut Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtajana, Suomen 4H-liiton hallituksen puheenjohtajana ja Oulun Kaupunginteatteri Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Oulun yhteisen kirkkovaltuuston ja tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenenä hän on toiminut 2010–2014.[2]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Tuppurainen toimi SDP:n vaalipäällikkönä.[9] Vuoden 2015 vaaleissa hänet valittiin uudestaan Oulun vaalipiiristä 20 vuoteen suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä SDP:n listalta.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Tuppurainen valittiin eduskuntaan kolmannelle kaudelle 9404 äänellä. Vaalien jälkeen Tuppurainen toimi Antti Rinteen hallituksen eurooppaministerinä, ja Sanna Marinin hallitukseen hänet nimitettiin eurooppaministerin lisäksi omistajaohjausministeriksi.

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Tuppurainen valittiin neljännellä kaudelle kansanedustajaksi.[10] Syyskuussa 2023 hänet valittiin yksimielisesti sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi, kun aiempi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman siirtyi puolueen puheenjohtajaksi.[11]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuppurainen kannattaa pakkoruotsia.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuppuraisella on vuonna 2000 syntynyt tytär ja 2002 syntynyt poika.[3] Hän avioitui heinäkuussa 2014 eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhion kanssa.[13]

1990-luvun lopussa Tuppurainen teki hallinto-oikeuteen kunnallisvalituksen oululaisen Riihi-säätiön intressipiiriin kuuluneista Taka-Lyötyn maakaupoista. Tapaus eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, missä Tuppurainen hävisi. Vuosina 1998 ja 2001 Riihi-säätiö myönsi Tuppuraiselle yhteensä 3000 euron opintostipendin, minkä johdosta Tuppuraista epäiltiin rikoksesta. Syyttäjän mukaan tämä apuraha käytettiin kunnallisvalituksen oikeudenkäyntikuluihin. Asiasta tehtiin vuonna 2008 syyttämättäjättämispäätös asian vanhentumisen takia eikä oikeuskäsittely vaikuttanut Tuppuraisen asemaan Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana.[14][15]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Vaalikone 2015 Yle. Arkistoitu 7.6.2019. Viitattu 7.6.2019.
  2. a b c d e Tytti Tuppurainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. a b Tytti omin sanoin Tytti Tuppuraisen kotisivut. Viitattu 4.2.2017.
  4. Eduskuntavaalit 1999 (ks. Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, Excel-taulukko) 24.9.1999. Tilastokeskus. Viitattu 2.11.2014.
  5. Luumi, Marja: Tytti Tuppurainen valittiin Demarinaisten johtoon Demari.fi. 2.11.2014. Viitattu 2.11.2014.
  6. Tytti Tuppurainen tytti.info. Viitattu 1.5.2020.
  7. Presidency PES. (englanniksi)
  8. SDP:n työryhmät 2019-2020 sdp.fi. Arkistoitu 14.6.2020. Viitattu 1.5.2020.
  9. Tolkki, Kristiina: SDP:n vaalipäälliköksi kansanedustaja Tytti Tuppurainen Yle Uutiset. 21.11.2014. Viitattu 22.11.2014.
  10. Eduskuntavaalit 2023: Oulun vaalipiiri, valitut 15.5.2023. OIkeusministeriö. Viitattu 26.9.2023.
  11. Tammela, Linda: Tytti Tuppurainen valittiin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 7.9.2023. Viitattu 26.9.2023.
  12. Nimilista paljastaa: Katso kuka eduskunnassa kannattaa pakkoruotsia – ja kuka vastustaa www.is.fi. 15.8.2013. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.1.2022.
  13. Kansanedustaja Tuppurainen meni naimisiin Kaleva.fi. 24.7.2014. Viitattu 2.11.2014.
  14. Tuppuraisen apuraha käräjälaskuun Kaleva.fi. 26.2.2008. Viitattu 23.11.2020.
  15. Riihi-säätiön jupakka ei horjuta Tytti Tuppurai­sen asemaa Kaleva.fi. 27.2.2008. Viitattu 23.11.2020.
  16. Medaljregn inför självständighetsdagen – Sanna Marin, Pekka Haavisto och Björn Wahlroos får utmärkelser Hufvudstadsbladet. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]