Kaarlo Pitsinki
| Kaarlo Pitsinki | |
|---|---|
 SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner, puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki ja kansanedustaja Sylvi Siltanen vuonna 1961. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kaarlo Vilhelmi Pitsinki |
| Syntynyt | 27. joulukuuta 1923 Kemi |
| Kuollut | 26. elokuuta 2015 (91 vuotta) Helsinki |
Kaarlo Vilhelmi Pitsinki (27. joulukuuta 1923 Kemi – 26. elokuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puoluesihteerinä vuosina 1957–1966 ja Uudenmaan läänin maaherrana vuosina 1966–1982.[1] Hän oli myös kansanedustajana vuosina 1958–1966. SDP:ssä Pitsinki edusti puolueen oikeaa laitaa.
Pitsinki erosi SDP:stä 1982 ja toimi Kansalaisvallan liiton eli entisen Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen puheenjohtajana.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitsingin vanhemmat olivat laitosmies Kaarlo Vilhelmi Pitsinki ja Aune Ester Aaltonen. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1945 Kemin lyseosta ja valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 1949.[2]
Uransa alussa Pitsinki oli ennakonpidätyksen valvojana Helsingin verovirastossa vuodet 1949–1950, SDP:n toimitsijana 1950–1951, Kiljavan ammattiyhdistysopiston tilapäisenä tietopuolisten aineiden opettajana 1951–1955 ja Talouspoliittisen suunnittelutoimiston tilapäisenä apulaispäällikkönä vuonna 1956.[2]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitsingin poliittinen ura lähti nousuun hänen työskennellessään pääministeri K.-A. Fagerholmin sihteerinä vuosina 1956–1957 ja SDP:n puoluesihteerinä vuosina 1957–1966. Pitsinki valittiin eduskuntaan vuoden 1958 vaaleissa Uudenmaan läänin vaalipiiristä ja jatkokausille Helsingin kaupungin vaalipiiristä vuosien 1962 ja 1966 vaaleissa. Hän oli valitsijamiehenä vuosien 1962 ja 1968 presidentinvaaleissa.[2]
Eduskunnasta Pitsinki siirtyi Uudenmaan läänin maaherran virkaan, jossa hän toimi vuosina 1966–1982.[2] Presidentti Mauno Koivisto erotti Pitsingin yleisen edun vuoksi vuonna 1982. Syynä olivat Uudenmaan läänin huonot henkilösuhteet.[3] Pitsinki jatkoi poliittista toimintaansa Kansalaisvallan liiton puheenjohtajana. Puolue jäi ilman kansanedustajia vuosien 1979 ja 1983 vaaleissa, ja se poistettiin puoluerekisteristä joulukuussa 1983.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitsingillä oli ensimmäisestä avioliitostaan (1950–1988) kaksi poikaa.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jumala rokulissa eli Poliittisia luomiskertomuksia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0340-3
- Vastahyökkäys: Rikollinen mielikuvitusromaani. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0891-X
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Poliittisesti kokenut maaherra. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 13.11.2015, s. B 16.
- ↑ a b c d e Kaarlo Pitsinki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Soikkanen, Hannu: ”Pitsinki, Kaarlo (1923–2015)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 738–740. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Oikeusministeriö: Puoluerekisteriin merkityt ja siitä poistetut puolueet vaalit.fi. 30.3.2016. Arkistoitu 27.9.2016. Viitattu 13.6.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitsinki, Kaarlo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Väinö Leskinen |
Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri 1957–1966 |
Seuraaja: Erkki Raatikainen |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
