Aino-Kaisa Pekonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aino-Kaisa Pekonen
Aino-Kaisa Pekonen marraskuussa 2019.
Aino-Kaisa Pekonen marraskuussa 2019.
Sosiaali- ja terveysministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–29.6.2021
Edeltäjä Pirkko Mattila
Seuraaja Hanna Sarkkinen
Kansanedustaja
20.4.2011–
Vaalipiiri Häme
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1979 (ikä 45)
Riihimäki
Puoliso Henri Mikael Pekonen (vih. 2003)
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto
Koulutus Lähihoitaja (2000)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Aino-Kaisa Ilona Pekonen (o.s. Hirviniemi, s. 24. tammikuuta 1979 Riihimäki) on suomalainen Vasemmistoliittoa edustava poliitikko. Hän on toiminut kansanedustajana vuodesta 2011. Vuosina 2019–2021 hän oli sosiaali- ja terveysministeri. Hän on myös toiminut puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2015–2019. Pekonen on ollut Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2004.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekonen valmistui lähihoitajaksi Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksesta vuonna 2000. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli muun muassa myyjänä, lähihoitajana ja asumisohjaajana.[1] Pekonen on lähtöisin poliittisesti aktiivisesta perheestä ja hänen vanhempansa, Rauli ja Erja Hirviniemi, edustavat edelleen Riihimäen kaupunginvaltuustossa vasemmistoliittoa.[2] Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Pekonen valittiin vasemmistoliiton ehdokkaana Riihimäen kaupunginvaltuustoon ensimmäisellä yrittämällä.[2] Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Pekonen valittiin kaupunginvaltuustoon Riihimäen toiseksi suurimmalla äänimäärällä (544 ääntä).[3] Hän säilytti paikkansa myös vuoden 2012 vaaleissa.[4]

Pekonen oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa muttei tullut valituksi. Hän sai 1 522 ääntä. Vaalien jälkeen hänet valittiin puoluekokouksessa vasemmistoliiton toiseksi varapuheenjohtajaksi.[5] Vuonna 2009 Pekonen oli ehdolla eurovaaleissa,[6] mutta vasemmistoliitto ei saanut yhtään jäsentä Euroopan parlamenttiin.

Eduskuntavaaleissa 2011 Pekonen valittiin eduskuntaan Hämeen vaalipiiristä. Hän sai 4 010 ääntä.[7] 8. kesäkuuta 2013 hänet valittiin vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.[8] Pekonen valittiin toiselle kansanedustajakaudelle vuoden 2015 vaaleissa 5 487 äänellä. Vaalien jälkeen hänet valittiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[9] Tammikuussa 2016 Pekonen ilmoitti asettuvansa ehdolle vasemmistoliiton puheenjohtajaksi kesäkuun 2016 puoluekokouksessa.[10] Pekonen tuli jäsenäänestyksessä vasemmiston puheenjohtajasta toiseksi Li Anderssonin tullessa valituksi. Pekonen sai viimeisellä äänestyskierroksella 31,4 prosenttia äänistä.[11]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Pekonen sai lähes 7 000 ääntä ja uusi edustajanpaikkansa[12]. Hallitusta muodostettaessa hänet nimitettiin sosiaali- ja terveysministeriksi. Vasemmistoliitto jakoi ministerinsalkun kahteen kahden vuoden kauteen, joista ensimmäisen hoiti Pekonen. Hänen jälkeensä toiselle kahden vuoden kaudelle nimettiin vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen[13].

Pekosen ministerikauden alkua leimasi koronaviruspandemia. Hänen johtamansa sosiaali- ja terveysministeriö sai huhtikuussa 2020 kritiikkiä, kun Suomi ei muiden Euroopan valtioiden tapaan liittynyt suojavarusteiden hankintaan EU:n yhteishankintamekanismin kautta. Samoihin aikoihin selvisi, että Huoltovarmuuskeskuksen hengityssuojaimet olivat vanhentuneita. Suomella on ollut mahdollisuus liittyä sopimukseen missä tahansa vaiheessa kesän 2014 jälkeen, kunhan asia olisi kansallisesti päätetty.[14][15][16]

Pekonen on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan (2015–2023) ja lakivaliokunnan (2011–2015) jäsen sekä Kelan valtuutettu (2011–2015). Pekonen on toiminut myös Alko Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä, Riihimäen kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajana, HIV-säätiön puheenjohtajana ja Tradekan edustajiston jäsenä. Hän on kuulunut myös VR:n hallintoneuvostoon ja JHL:n edustajistoon.[1] Pekonen on ollut Hämeen maakuntavaltuuston jäsen.[17] Tällä hetkellä Pekonen on Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsen. Muista luottamustehtävistään hän luopui tultuaan nimitetyksi ministerin tehtävään.

Pekonen on profiloitunut erityisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijana.[18]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aino-Kaisa Pekonen on ollut vuodesta 2003 naimisissa Henri Pekosen kanssa, ja heillä on kolme poikaa, Toivo, Väinö ja Unto.[1][19] Näyttelijä Aku Hirviniemi on Pekosen veli.[20] Pekonen osallistui tosi-tv-ohjelma Amazing Racen Suomen ensimmäiselle tuotantokaudelle, joka lähetettiin Nelosella ja Ruudussa syksyllä 2023, parinaan Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Silvia Modig.[21]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2004 Riihimäki 126 valittiin [22]
2008 Riihimäki 544 valittiin [22]
2012 Riihimäki 467 valittiin [22]
2017 Riihimäki 710 valittiin [23]
2021 Riihimäki 286 Valittiin [24]
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2007 Häme 1 524 ei valittu [22]
2011 Häme 4 010 valittiin [22]
2015 Häme 5 487 valittiin [25]
2019 Häme 6 872 valittiin [26]
2023 Häme 4 251 valittiin [27]
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2009 2 799 ei valittu [22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Aino-Kaisa Pekonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ a b Hietaneva, Panu: Ja tyttärestä tuli poliitikko (Arkistoitu sivu) HS.fi. 30.4.2010. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 19.1.2016.
  3. ↑ Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Riihimäki Vaalit.fi. 17.11.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2016.
  4. ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Riihimäki Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.4.2016.
  5. ↑ Paavo Arhinmäki ja Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliiton varapuheenjohtajiksi Vasemmisto.fi. 17.6.2007. Viitattu 22.4.2014.
  6. ↑ Aino-Kaisa Pekonen Eurovaalit 2009 -tulospalvelu. Yle. Viitattu 1.4.2016.
  7. ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011, valitut ehdokkaat, Hämeen vaalipiiri Tulospalvelu.vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  8. ↑ Pekonen Vasemmistoliiton ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi TS.fi. 8.6.2013. Viitattu 8.6.2013.
  9. ↑ Aino-Kaisa Pekonen vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Iltasanomat.fi. 23.4.2015. Viitattu 1.4.2016.
  10. ↑ Nieminen, Martta: Aino-Kaisa Pekonen pyrkii vasemmistoliiton puheenjohtajaksi HS.fi. 19.1.2016. Viitattu 19.1.2016.
  11. ↑ Li Andersson nousee vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Kansan Uutiset. 6.6.2016. Viitattu 2.2.2019.
  12. ↑ Pekonen iloitsee tuloksesta – Neljän vuoden takainen pettymys ei toistunut Hämeen Sanomat. 14.4.2019. Viitattu 9.3.2020.
  13. ↑ Pekonen ja Sarkkinen jakavat vasemmistoliiton toisen salkun Kansan Uutiset. 5.6.2019. Viitattu 9.3.2020.
  14. ↑ STM viivytteli Suomen ulos EU:n jättimäisistä suoja­varuste­hankinnoista – Suomi katsoo ainoana EU-maana vierestä muiden keskitettyjä kauppoja Iltasanomat.fi. 18.4.2020. Viitattu 18.4.2020.
  15. ↑ Näin Suomi päätyi maksamaan 4,9 miljoonaa euroa ulosotossa olevalle pikavippiyrittäjälle – HVK: ”Kyseessä oli sarja epäonnekkaita valintoja” Iltasanomat.fi. 18.4.2020. Viitattu 18.4.2020.
  16. ↑ Uhkaava suojavarustepula poikii luovia ratkaisuja – Husin lääkäri kertoo podcastissa kokemuksia ensimmäisten koronapotilaiden hoidosta mediuutiset.fi. 27.3.2020. Viitattu 18.4.2020.
  17. ↑ Maakuntavaltuusto 2013-2016 Hämeen liitto. Viitattu 23.4.2014.
  18. ↑ Hara, Jyrki: Vasemmiston valinta: Arkipolitiikan osaaja, nouseva älykkö vai juureva duunari? Yle Uutiset. 19.3.2016. Viitattu 1.4.2016.
  19. ↑ Eeva, Joulukuu 2016, s. 15.
  20. ↑ Hirvasnoro, Kai: Marja Tyrnin juurilla Kansan Uutiset. 19.3.2010. Viitattu 1.4.2016.
  21. ↑ Nämä 12 paria lähtevät elämänsä seikkailuun – Amazing Race Suomi starttaa tänään Helsingistä Nelonen.fi. 18.7.2023. Viitattu 18.10.2023.
  22. ↑ a b c d e f Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 29.6.2016.
  23. ↑ Riihimäki - Kuntavaalit 2017 - Vaalien tulospalvelu | Yle Vaalien tulospalvelu. Viitattu 15.4.2019.
  24. ↑ Helsingin Sanomat – Kuntavaalit 2021 HS Vaalikone. Viitattu 17.6.2021.
  25. ↑ Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 29.6.2016.
  26. ↑ Duunitori: Eduskuntavaalien 2019 tulos - Duunitori - #duunivaalit Duunitori.fi. Viitattu 15.4.2019.
  27. ↑ Aino-Kaisa Pekonen | Tulospalvelu | Eduskuntavaalit 2023 | yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 22.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aino-Kaisa Pekonen.
Vasemmistoliiton kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aino-Kaisa_Pekonen&oldid=22864366”