Onni Peltonen
Onni Evert Peltonen (27. elokuuta 1894 Jyväskylän maalaiskunta − 11. syyskuuta 1969 Jyväskylä) oli suomalainen veturinkuljettaja ja sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.
Peltosen vanhemmat olivat seppä Joonas Peltonen ja Henriikka Juusonen. Käytyään kansakoulun Peltonen oli metallimiehenä ja rautasorvaajana vuoteen 1919 saakka. Valtionrautateillä Peltonen toimi ylimääräisenä veturinlämmittäjänä 1919–1921 ja vakinaisena lämmittäjänä 1921–1930. Suoritettuaan veturinkuljettajan tutkinnon 1924 hän oli vt. veturinkuljettaja noin viisi vuotta ja sitten II luokan veturinkuljettaja 1930–1940 ja I luokan 1940–1953. Peltonen oli myös Jyväskylän maalaiskunnan kunnallinen ammattientarkastaja 1930–1935.
Peltonen oli SDP:n kansanedustajana 1933–1962 Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä valittuna. Politiikan eturiviin hän nousi 1945 tultuaan valituksi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän oli eduskunnan toinen varapuhemies 1958. Ministerinä Peltonen toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Paasikiven III hallituksessa 1945–1946 ja sosiaaliministerinä Pekkalan hallituksessa 1948. Hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Fagerholmin hallituksessa 1948–1950, Kekkosen II hallituksessa 1951 ja Kekkosen III hallituksessa 1951–1952. Viimeksi Peltonen oli sosiaaliministerinä Kekkosen V hallituksessa 1954–1956. Peltonen oli jäsenenä Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimusneuvotteluissa maalis-huhtikuussa 1948.
Hallituksen jäsenenä hän vastusti sotasyyllisten tuomioita 1946 (eriävä mielipide hallituksen pöytäkirjaan) ja 1948 YYA-sopimuksen sotilaallista osaa.[1] Presidentti Paasikivi merkitsi päiväkirjaansa keskusteluja Peltosen kanssa päiväyksillä 4.3.1948 ja 9.3.–11.3.1948: Peltonen - - ei voi olla mukana tekemässä sotilasliittoa - - sekä 13.4.1948 - - ottaen kaikki asianhaarat huomioon hän hyväksyy sopimuksen.[2]
Peltonen oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931, 1937, 1940, 1943, 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi aluksi lyhyen kauden 1920-luvulla Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana ja myöhemmin pitkään Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsenenä.
SDP:n 1950-luvun puoluehajaannuksessa Peltonen arvosteli riidan molempia osapuolia. Hänen johtamansa Jyväskylän työväenyhdistys pyrki tasoittelemaan riitaa ja antamaan tilaa molemmille riitapuolille. Kun lopulta oli valittava jompikumpi puoli, Peltonen valitsi ns. leskisläiset eli puolueen enemmistön.
Peltonen vapautettiin valtakunnanoikeudessa 1953 syytteestä niin sanotussa salaputkijutussa.[3] Syytteen vuoksi hän kuitenkin erosi ministerin tehtävästä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Onni Peltonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Onni Peltonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Patrikainen, Seppo & Joensuu, Miikka, Se olkoon vapauden työ : SDP:n Keski-Suomen piiri 1906–2006. ISBN 978-952-92-2586-6. Jyväskylä 2007. (s. 263).
- ↑ J. K. Paasikiven päiväkirjat 1944-1956. 1. osa ISBN 951-0-13291-8. WSOY Juva 1985.
- ↑ Valtakunnanoikeuden tuomioita Elävä arkisto. Yle. Arkistoitu 20.11.2011. Viitattu 27.4.2012.
- ↑ Patrikainen s. 263
| Edeltäjä: Eero Wuori Lauri Kaijalainen Martti Miettunen |
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1945−1946 1948−1950 1951−1952 |
Seuraaja: Lauri Kaijalainen Martti Miettunen Eemil Huunonen |
| Edeltäjä: Tyyne Leivo-Larsson |
Suomen sosiaaliministeri 1954−1956 |
Seuraaja: Eino Saari |
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
