Outi Alanko-Kahiluoto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Outi Alanko-Kahiluoto
Kansanedustaja
21.03.2007–4.4.2023[1]
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1966 (ikä 58)
Oulu
Ammatti Tutkija
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Koulutus Filosofian tohtori (2007)[1]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (vuoteen 1985 Kirstinä,[2] s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu)[3] on suomalainen vihreiden poliitikko. Hän toimi kansanedustajana vuosina 2007–2023, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2015-2019 ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 2005–2017.

Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori. Ennen politiikkaan lähtemistä hän työskenteli kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.

Koulutus ja tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2007. Vuosina 1993–2001 Alanko-Kahiluoto työskenteli tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa. Vuosina 2001–2007 hän oli Suomen Akatemian projektitutkija.[3] Alanko-Kahiluoto oli Tieteentekijöiden liiton luottamusmies Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa vuosina 2004–2007.[3]

Alanko-Kahiluodon väitöskirja ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot’n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Alanko-Kahiluoto on suomentanut muun muassa Maurice Blanchot’n kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001). Hän on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkijan ja filosofian tohtorin, Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005.[3] Alanko-Kahiluoto toimi myös Vihreiden Naisten puheenjohtaja vuosina 2014-2015.[4] Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta.lähde? Vuoden 2017 kunnallisvaaleissa hän ei asettunut ehdolle.[5]

Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä.[6] Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesällä 2011 hän oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaksi saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen vaalissa toiseksi Ville Niinistön jälkeen.[7] Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston siirryttyä kehitysministeriksi eronneen Heidi Hautalaa tilalle.[8] Vuosina 2009–2011 Alanko-Kahiluoto toimi Vihreän eduskuntaryhmän toisena ja vuonna 2013 ensimmäisenä varapuheenjohtajana.[3]

Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014[9] ja sai 5 643 ääntä, eikä tullut valituksi.[10] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kolmannelle kaudelleen eduskuntaan 7 884 äänellä.[11] Hänet valittiin vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.[12]

Vuoden 2015 vaalien jälkeen Alanko-Kahiluoto valittiin suuren valiokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Aiemmin hän on ollut varsinainen jäsen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vuosina 2009–2015, sivistysvaliokunnassa vuosina 2008–2011 ja 2012–2014, puolustusvaliokunnassa vuosina 2014–2015, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa vuosina 2007–2008 ja perustuslakivaliokunnassa vuosina 2007–2008. Vuonna 2011 hän toimi lyhyen aikaa tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana, jona hän toimi uudelleen myös vaalikaudella 2019-2023.[3]

Alanko-Kahiluodon erityisosaamista ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka, sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset.lähde? Hän oli vuonna 2006[3] perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-liikettä.[13] Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja.[3] Vuonna 2015 Alanko-Kahiluoto on Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtaja.[14]

Touko Aallon luovuttua Vihreiden puheenjohtajuudesta Alanko-Kahiluoto ilmoitti olevansa käytettävissä uudeksi puheenjohtajaksi.[15] Häntä ei kuitenkaan tälläkään kertaa valittu.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto on ollut vuodesta 1996 naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa, ja heillä on kaksi lasta.[3] Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.[16]

Muusikot Ismo Alanko, Ilkka Alanko ja Petri Alanko sekä Satu Alanko-Rautamaa ovat Alanko-Kahiluodon serkkuja.lähde? Alanko on Outi Alanko-Kahiluodon äidin tyttönimi.[3]

Alanko-Kahiluoto on kertonut olleensa koulukiusattu.[17]

Toimitettuja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alanko-Kahiluoto, Outi & Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. (3. tarkistettu painos. Tietolipas 174) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-003-5

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Outi Alanko-Kahiluoto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.6.2019.
  2. ↑ Kuka kukin on 2015, s. 39. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  3. ↑ a b c d e f g h i j Outi Alanko-Kahiluoto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. ↑ Luottamustoimet, tutkinnot ja työkokemus Outialanko.fi. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 14.3.2015.
  5. ↑ Outi Alanko-Kahiluoto jättää kunnallispolitiikan – ”Vihreiden tilanne ei vaikuttanut päätökseeni” Yle. 7.2.2017. Viitattu 14.4.2017.
  6. ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 8.7.2014.
  7. ↑ Niinistöstä vihreiden puheenjohtaja – Sinnemäki jäi kolmanneksi 11.6.2011. MTV.fi. Arkistoitu 3.12.2014. Viitattu 27.9.2013.
  8. ↑ Pekka Haavistosta uusi kehitysministeri 16.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2013.
  9. ↑ Vihreiltä nimekäs lista: Kasvi ja Cronberg eurovaaleihin Uusi Suomi. 29.10.2013. Viitattu 29.10.2013.
  10. ↑ Ehdokkaiden äänet – Koko maa Vaalit. 30.5.2014. Viitattu 4.6.2014.
  11. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
  12. ↑ Suni, Annakaisa: Alanko-Kahiluoto jatkaa vihreän eduskuntaryhmän johdossa Vihreä Lanka. 23.4.2015. Viitattu 5.5.2015.
  13. ↑ Barrikadeille kulttuurin ja perustulon puolesta! Outialanko.fi. 11.11.2014. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 14.3.2015.
  14. ↑ Mikä Nytkis? Nytkis.org. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 14.3.2015.
  15. ↑ Outi Alanko-Kahiluoto ehdolle vihreiden puheenjohtajakisaan yle.fi.
  16. ↑ In memoriam Väinö Kirstinä Outialanko.fi. 16.10.2007. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 17.11.2014.
  17. ↑ Koulukiusaajat sitoivat puuhun ja heittivät kivillä: Kansanedustaja suojeli itseään traumoilta vuosikausia – "Olin unohtanut kaiken" mtv.fi. Arkistoitu 31.3.2018. Viitattu 31.3.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vihreän liiton kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Outi_Alanko-Kahiluoto&oldid=22858090”