Urheiluvuosi 2017
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2007 • 2008 • 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 – 2017 – 2018 • 2019 • 2020 • 2021 • 2022 • 2023 • 2024 • 2025 • 2026 • 2027 |
| Vuodet |
| 2014 • 2015 • 2016 – 2017 – 2018 • 2019 • 2020 |
Urheiluvuosi 2017 käsittelee vuoden 2017 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Sankt Moritzissa, Sveitsissä 6.–19.2. Itävallan Marcel Hirscher voitti kultaa pujottelussa ja suurpujottelussa sekä saavutti hopeaa alppiyhdistetyssä. Ranskan Tessa Worley voitti kultaa suurpujottelussa ja joukkuekilpailussa. Itävalta ja Sveitsi voittivat kumpikin kolme kultamitalia. Mitaleille ylsi kaikkiaan 12 maata.[1]
- Maailmancupkaudella 2016–2017 miesten kokonaiskilpailun voitti Itävallan Marcel Hirscher 675 pisteen erolla Norjan Kjetil Jansrudiin ja naisten kokonaiskilpailun Yhdysvaltain Mikaela Shiffrin 318 pisteen erolla Slovenian Ilka Štuheciin.[2] Hirscherin voitto on ennätyksellisesti kuudes perättäinen.[3]
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 51. Super Bowl 5.2. Houstonissa. New England Patriots voitti Atlanta Falconsin jatkoajalla 34–28 oltuaan jo 25 pistettä tappiolla. Patriotsin pelinrakentaja Tom Brady voitti viidennen mestaruutensa ja hänet valittiin Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi neljännen kerran.[4]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mercedeksellä ajanut Lewis Hamilton voitti Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden, uransa neljännen. Ferrari-kuljettaja Sebastian Vettel sijoittui toiseksi 46 pisteen erolla Hamiltoniin, Mercedes-kuljettaja Valtteri Bottas kolmanneksi ja Ferrari-kuski Kimi Räikkönen neljänneksi. Kauden aikana ajettiin 20 osakilpailua 26.3.–26.11. ja Hamilton voitti niistä yhdeksän, Vettel viisi, Bottas kolme, Max Verstappen kaksi sekä Daniel Ricciardo yhden. Tallien mestaruuden voitti Mercedes.[5]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti M-Sport-tallin Fordilla ajanut ranskalainen Sébastien Ogier, jolle mestaruus oli viides perättäinen. Toiseksi sijoittui 24 pistettä vähemmän kerännyt belgialainen Hyundai-kuljettaja Thierry Neuville, kolmanneksi M-Sportin virolaiskuljettaja Ott Tänak ja neljänneksi Toyotalla ajanut Suomen Jari-Matti Latvala. Kauden aikana ajettiin 13 osakilpailua 19.1.–19.11. ja Neuville voitti niistä neljä, Ogier, Tänak ja Kris Meeke kaksi sekä Latvala, Esapekka Lappi ja Elfyn Evans yhden. Tallien mestaruuden voitti M-Sport.[6]
Baseball
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MLB:n mestaruuden voitti Houston Astros, joka oli World Seriesissä Los Angeles Dodgersia parempi otteluvoitoin 4–3 ja saavutti näin historiansa ensimmäisen mestaruuden. Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Astrosin George Springer.[7]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Masters-turnaus 6.–9.4. Augustassa. Espanjan Sergio García voitti uusinnassa Englannin Justin Rosen.[8]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 15.–18.6. Erinissä, Wisconsinissa. Yhdysvaltain Brooks Koepka voitti neljän lyönnin erolla maanmieheensä Brian Harmaniin ja Japanin Hideki Matsuyamaan.[8]
- Britannian avoin turnaus 20.–23.7. Royal Birkdalessä, Englannissa. Yhdysvaltain Jordan Spieth voitti kolmen lyönnin erolla maanmieheensä Matt Kuchariin.[8] Eteläafrikkalainen Branden Grace teki kolmannella kierroksella tuloksen 62 lyöntiä, mikä on miesten major-turnausten kaikkien aikojen paras kierrostulos.[9]
- PGA Championship 10.–13.8. Charlottessa. Yhdysvaltain Justin Thomas voitti kolmen lyönnin erolla Italian Francesco Molinariin, Etelä-Afrikan Louis Oosthuizeniin ja maanmieheensä Patrick Reediin.[8]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eurooppa-liigan loppuottelu 24.5. Solnassa, Ruotsissa. Englantilaisseura Manchester United voitti alankomaalaisen Ajaxin 2–0.[10]
- Naisten Mestarien liigan loppuottelu 1.6. Cardiffissa, Walesissa. Kahden ranskalaisjoukkueen kohtaamisessa Olympique Lyonnais voitti Paris Saint-Germainin rangaistuspotkukilpailussa 7–6 varsinaisen peliajan ja jatkoajan päätyttyä maalittomana. Ratkaisevan maalin laukoi Lyonin maalivahti Sarah Bouhaddi.[11]
- Mestarien liigan loppuottelu 3.6. Cardiffissa, Walesissa. Espanjalainen Real Madrid voitti italialaisseura Juventuksen 4–1. Tämä oli Real Madridille ennätyksellisesti kahdestoista Euroopan cupin tai Mestarien liigan voitto.[12]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 16.7.–6.8. Alankomaissa. Emäntäjoukkue Alankomaat voitti Tanskan 4–2 Enschedessä pelatussa loppuottelussa. Välierissä putosivat Englanti ja Itävalta. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Alankomaiden Lieke Martens ja paras maalintekijä oli viisi maalia tehnyt Englannin Jodie Taylor.[13]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 28.8.–3.9. Budapestissa, Unkarissa. Ohjelmassa oli seitsemän miesten ja seitsemän naisten painoluokkaa sekä sekajoukkueiden joukkuekilpailu. Japani voitti kahdeksan mestaruutta ja kaikkiaan mitaleille ylsi 23 maata.[14]
- Avoimen luokan maailmanmestaruuskilpailut 11.–12.11. Marrakechissa, Marokossa. Ranskalainen Teddy Riner voitti kymmenennen maailmanmestaruutensa. Naisten mestaruuden voitti Japanin Sarah Asahina.[14][15]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 20.–23.4. Varsovassa, Puolassa. Ranska voitti kolme mestaruutta, joista yhden naisten joukkuekilpailussa.[14]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 31.3.–7.4. Plymouthissa, Michiganissa, Yhdysvalloissa. Yhdysvallat voitti loppuottelussa Kanadan jatkoajalla 3–2 Hilary Knightin tehdessä ratkaisumaalin ja vei mestaruuden neljännen perättäisen kerran. Pronssiottelussa Suomi voitti Saksan 8–0. Pistepörssin ykkönen oli Yhdysvaltain Kendall Coyne (5+7=12). Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltain Brianna Decker, jonka lisäksi tähdistöjoukkueeseen valittiin hyökkääjistä Coyne ja Kanadan Marie-Philip Poulin, puolustajista Yhdysvaltain Monique Lamoureux ja Suomen Jenni Hiirikoski sekä Suomen maalivahti Noora Räty.[16]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 5.–21.5. Kölnissä, Saksassa ja Pariisissa, Ranskassa. Mukana oli 16 joukkuetta. Ruotsi voitti Kölnissä pelatussa loppuottelussa Kanadan voittolaukauskilpailun jälkeen 2–1. Pronssiottelussa Venäjä voitti Suomen 5–3. Pistepörssin ykkönen oli Venäjän Artemi Panarin (4+13=17) ja parhaat maalintekijät seitsemän maalia tehneet Venäjän Nikita Kutšerov ja Nikita Gusev sekä Ruotsin William Nylander. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin William Nylander. Tähdistöjoukkueeseen valittiin Nylanderin ja Panarinin lisäksi kanadalaishyökkääjä Nathan MacKinnon, puolustajista Kanadan Colton Parayko ja Saksan Dennis Seidenberg sekä Venäjän maalivahti Andrei Vasilevski.[17]
- NHL:n mestaruuden voitti Pittsburgh Penguins, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa Nashville Predatorsia parempi otteluvoitoin 4–2. Suomalaispelaajista Olli Määttä voitti toisen mestaruutensa. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Pittsburghin kapteeni Sidney Crosby.[18]
- 45-vuotias Jaromír Jágr teki lokakuussa yhden vuoden sopimuksen NHL-seura Calgary Flamesin kanssa.[19]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 29.1.–5.2. Sandvikenissä, Ruotsissa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Venäjän 4–3 ja pronssiottelussa Suomi voitti Norjan 11–1.[20]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–25.6. Tšekissä. Loppuottelussa Espanja voitti Ranskan 71–55, ja pronssille sijoittui Belgia. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Espanjan Alba Torrens.[21]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 31.8.–17.9. Turkissa, Israelissa, Romaniassa ja Suomessa. Istanbulissa pelatussa loppuottelussa Slovenia voitti Serbian 93–85, ja pronssia sai Espanja. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Slovenian Goran Dragić.[21]
- NBA:n loppuotteluissa Golden State Warriors voitti Cleveland Cavaliersin otteluvoitoin 4–1. Warriors hävisi pudotuspeleissä kaikkiaan vain yhden ottelun. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Oklahoma City Thunderin Russell Westbrook ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi Warriorsin Kevin Durant.[22]
- Suomen Lauri Markkanen varattiin NBA:han varausnumerolla seitsemän. Hänet varannut Minnesota Timberwolves myi hänet heti Chicago Bullsiin, jossa hän aloitti pelaamisen syksyllä.[23]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 11.–29.1. Ranskassa. Loppuottelussa Ranska voitti Norjan 33–26. Pronssiottelussa Slovenia voitti Kroatian 31–30. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Ranskan Nikola Karabatić.[24]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 1.–17.12. Saksassa. Loppuottelussa Ranska voitti Norjan 23–21. Pronssiottelussa Alankomaat voitti Ruotsin 24–21. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Norjan Stine Bredal Oftedal.[24]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 24.8.–3.9. Puolassa. Loppuottelussa Venäjä voitti Saksan 3–2, ja pronssille sijoittui Serbia. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Venäjän Maksim Mihailov.[25]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 22.9.–1.10. Azerbaidžanissa ja Georgiassa. Loppuottelussa Serbia voitti Alankomaat 3–1, ja pronssille sijoittui Turkki. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Serbian Tijana Bošković.[25]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 23.–27.8. Račicessa, Tšekissä. Kisojen ohjelmaan kuului 17 miesten ja kymmenen naisten lajia. Menestynein maa oli Saksa kuudella kultamitalilla, jotka kaikki tulivat miesten lajeista. Unkari voitti naisten lajeissa neljä kultamitalia ja miesten puolella yhden. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsi Saksan Sebastian Brendel, joka sai kolmannen kultamitalinsa kanadalaisnelosessa.[26]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Britti Anthony Joshua voitti 29.4. Lontoossa Ukrainan Volodymyr Klytškon 11. erässä teknisellä tyrmäyksellä raskaan sarjan ottelussa, jossa Joshua puolusti IBF-liiton mestaruutta ja jossa oteltiin Tyson Furyn jälkeen avoimeksi jääneestä WBA-liiton mestaruudesta. Elokuussa Klytško ilmoitti uransa päättymisestä.[27]
- Yhdysvaltalainen Floyd Mayweather Jr. palasi 26.8. lähes kahden vuoden ottelutauolta ja voitti Las Vegasissa vapaaottelijana tunnetun Conor McGregorin kehätuomarin keskeytyksellä 10. erässä. Tämä oli Mayweatherin tappiottoman ammattilaisuran 50. voitto.[28]
- Amatöörinyrkkeilyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 25.8.–3.9. Hampurissa, Saksassa. Kilpailut käytiin kymmenessä painoluokassa 49-kiloisista yli 91 kilon luokkaan. Kuuba oli menestynein maa viidellä mestaruudella ja kaikkiaan mitaleille ylsi 20 maata. Kuuban Julio César La Cruz voitti 81 kilon sarjassa neljännen maailmanmestaruutensa. Raskaimman sarjan mestaruuden voitti Azerbaidžanin Məhəmmədrəsul Məcidov.[29][30]
- Amatöörinyrkkeilyn miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–24.6. Harkovassa, Ukrainassa. Isäntämaa Ukraina oli kolmella kultamitalillaan mitalitilaston ykkönen.[31]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 21.–27.8. Pariisissa, Ranskassa. Ohjelmassa oli 24 sarjaa, joista miesten vapaapainissa, miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa ja naisten vapaapainissa kussakin kahdeksan. Japani voitti kuusi kultamitalia, joista neljä naisten vapaapainissa. Venäjä sai kymmenen mitalia mutta ei yhtään kultaa. Kaikkiaan mitaleille ylsi 34 maata. Raskaimpien sarjojen mestarit olivat Georgian Geno Petriašvili ja Turkin Yasemin Adar vapaapainissa sekä Turkin Rıza Kayaalp kreikkalais-roomalaisessa painissa.[32]
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 28.11.–5.12. Anaheimissa, Yhdysvalloissa. Sekä miehet että naiset kilpailivat kahdeksassa painoluokassa. Miesten raskaan sarjan (yli 105 kg) mestaruuden voitti Georgian Laša Talahadze, ja naisten painavimman luokan (yli 90 kg) paras oli Yhdysvaltain Sarah Robles. Yhteistuloksen maailmanennätystä paransivat Talahadze 477 kilogramman tuloksellaan sekä miesten alle 94-kiloisten sarjassa Iranin Sohrab Moradi tuloksella 417 kg.[33]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–8.4. Splitissä, Kroatiassa. Venäjä voitti yhteistulosmestaruuden viidessä painoluokassa, yhdessä miesten ja neljässä naisten. Miesten raskaan sarjan mestaruuden voitti Georgian Laša Talahadze ja naisten Venäjän Tatjana Kaširina.[34]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 9.–12.2. Gangneungissa, Etelä-Koreassa. Alankomaiden Kjeld Nuis ja Sven Kramer sekä Yhdysvaltain Heather Bergsma voittivat kukin kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Alankomaiden Ireen Wüst voitti kaksi kultamitalia, joista toinen tuli joukkuetakaa-ajosta.[35]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 25.–26.2. Calgaryssä, Kanadassa. Miesten mestaruuden voitti Alankomaiden Kai Verbij ja naisten paras oli Japanin Nao Kodaira.[36]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 4.–5.3. Hamarissa, Norjassa. Miesten mestaruuden voitti yhdeksännen kerran Sven Kramer Alankomaiden ottaessa kolmoisvoiton ja naisten ykkönen oli kuudennen kerran saman maan Ireen Wüst.[37]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–8.1. Rotterdamissa, Alankomaissa. Yleisluistelijoiden mestaruudet voittivat Alankomaiden Sven Kramer ja Ireen Wüst sekä ensi kertaa ohjelmassa olleiden sprinttikilpailujen mestaruudet Alankomaiden Kai Verbij ja Tšekin Karolína Erbanová.[38]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 22.2.–5.3. Lahdessa, Suomessa. Kisojen 21 lajista Norja voitti kultaa seitsemässä ja Saksa kuudessa. Suomen ainoa kultamitalisti oli 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdon voittanut Iivo Niskanen, joka lisäksi saavutti perinteisen hiihtotavan parisprintissä Sami Jauhojärven kanssa pronssia. Mitaleille pääsi kaikkiaan 12 maata. Norjan Marit Bjørgen naisten maastohiihdossa ja Saksan Johannes Rydzek yhdistetyssä voittivat kumpikin neljä kultamitalia. Miesten hiihdossa Venäjän Sergei Ustjugov voitti kaksi kultaa ja kolme hopeaa. Mäkihypyssä Itävallan Stefan Kraft voitti kultaa molemmissa miesten henkilökohtaisissa kilpailuissa sekä Saksan Carina Vogt naisten henkilökohtaisessa kilpailussa ja sekajoukkueiden kilpailussa.[39]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 30.12.2016–6.1.2017. Puolan Kamil Stoch voitti kokonaiskilpailun ennen maanmiestään Piotr Żyłaa ja Norjan Daniel-André Tandea, jonka suksen side aukesi kesken viimeisen osakilpailun toisen hypyn. Tande voitti kaksi osakilpailua sekä Stoch ja Itävallan Stefan Kraft yhden.[40]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajo 5.–28.5. Kilpailun voitti Alankomaiden Tom Dumoulin 31 sekunnin erolla Kolumbian Nairo Quintanaan ja 40 sekunnin erolla Italian Vincenzo Nibaliin. Dumoulin ohitti Quintanan viimeisenä päivänä Monzan moottoriradalla ajetussa aika-ajossa.[41]
- Ranskan ympäriajo 1.–23.7. Saksan Düsseldorfista alkaneen kilpailun voitti Ison-Britannian Chris Froome 54 sekunnin erolla Kolumbian Rigoberto Urániin ja 2.20 minuutin erolla Ranskan Romain Bardet'hen. Froome voitti kilpailun jo neljännen kerran. Saksan Marcel Kittel voitti viisi etappia ajon alkupuolella.[42]
- Espanjan ympäriajo 19.8.–10.9. Ranskan Nîmesistä alkaneen kilpailun voitti Chris Froome 2.15 minuutin erolla Vincenzo Nibaliin ja 3.15 minuutin erolla Venäjän Ilnur Zakariniin.[43]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 16.–24.9. Bergenissä, Norjassa. Maantieajon maailmanmestaruuden voittivat Slovakian Peter Sagan ja Alankomaiden Chantal Blaak. Aika-ajon nopeimmat olivat Alankomaiden Tom Dumoulin, joka sai kultaa myös joukkueaika-ajossa, ja saman maan Annemiek van Vleuten. Suomen Lotta Lepistö saavutti toisena perättäisenä vuonna MM-pronssia joukkueaika-ajossa saksalaisen Cervélo-Bigla Pro Cycling -tallin riveissä.[44]
- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 12.–16.4. Hongkongissa. Ohjelmassa oli sekä miehillä että naisilla kymmenen lajia. Australian, Ranskan ja Venäjän pyöräilijät voittivat kolme kultamitalia ja Australia yhteensä 11 mitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 16 maata. Saksan Kristina Vogel voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia, eräajon ja keirinin. Kahteen kultaan ylsivät myös Australian Cameron Meyer, Ranskan Benjamin Thomas, Venäjän Darija Šmeleva ja Yhdysvaltain Chloé Dygert.[45][46]
Raviurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prix d’Amérique 29.1. Pariisissa. Kilpailun voitti Franck Nivardin ohjastama Bold Eagle.[47]
- Elitloppet 27.–28.5. Tukholmassa. Päälähdön voitti Björn Goopin ohjastama Timoko ja Elitkampenin paras oli Antti Tupamäen ohjastama suomalaisravuri Polara.[47]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 1.–9.12. Bratislavassa, Slovakiassa. Ruotsi voitti loppuottelussa rangaistuslaukauskilpailun jälkeen Suomen 6–5. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Tšekin 3–2. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Ruotsin Emelie Wibron ja hänen lisäkseen tähdistöjoukkueeseen valittiin hyökkääjiksi Sveitsin Corin Rüttimann ja pistepörssin voittanut Slovakian Paulina Hudáková, puolustajiksi Ruotsin Moa Tschöp ja Suomen My Kippilä sekä maalivahdiksi Suomen Tiltu Siltanen.[48]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 24.9.–1.10. Sarasotassa, Floridassa, Yhdysvalloissa. Yksiköiden mestaruudet voittivat Tšekin Ondřej Synek ja Sveitsin Jeannine Gmelin.[49]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 30.6.–7.7. Virossa. Ruotsi voitti yhdeksästä lajista neljä. Ruotsin Tove Alexandersson voitti kolme kultaa sekä Ruotsin Helena Jansson ja Norjan Olav Lundanes kaksi. Suomen Venla Harju sai kaksi pronssia, keskimatkalla sekä Marika Teinin ja Merja Rantasen kanssa viestissä.[50]
- Tiomila-viesti 29.–30.4. Göteborg-Partillessa. Isäntämaan IFK Göteborg voitti miesten viestin ja Stora Tuna OK, ankkurinaan Tove Alexandersson, naisten viestin.[51]
- Jukolan viesti 17.–18.6. Joensuussa ja Enossa. Ruotsin IFK Göteborg voitti miesten Jukolan ja saman maan Alfta-Ösa OK Venlojen viestin.[52]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 29.3.–2.4. Helsingissä, Suomessa. Maailmanmestaruuden voittivat Japanin Yuzuru Hanyū, Venäjän Jevgenija Medvedeva, pariluistelussa Kiinan Sui Wenjing / Han Cong sekä jäätanssissa Kanadan Tessa Virtue / Scott Moir.[53]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 25.–29.1. Ostravassa, Tšekissä. Mestaruuden voittivat Espanjan Javier Fernández, Venäjän Jevgenija Medvedeva, pariluistelussa Venäjän Jevgenija Tarasova / Vladimir Morozov sekä jäätanssissa Ranskan Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron.[53]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 5.–8.4. Colorado Springsissä, Yhdysvalloissa. Kultaa voitti venäläisjoukkue Paradise, hopealle sijoittui Suomen Marigold IceUnity ja pronssia sai Kanadan Nexxice.[54]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avoin turnaus 19.–29.1. Miesten kaksinpelin loppuottelussa sveitsiläinen Roger Federer voitti espanjalaisen Rafael Nadalin 3–2. Naisten kaksinpelin loppuottelussa yhdysvaltalainen Serena Williams voitti siskonsa Venus Williamsin 2–0 ja saavutti uransa 23. kaksinpelin Grand Slam -voiton nousten yksinään avoimen aikakauden voittotilaston ykköseksi. Miesten nelinpelin loppuottelussa suomalais-australialainen pari Henri Kontinen / John Peers voitti yhdysvaltalaisen veljesparin Bob Bryan / Mike Bryan 2–0; tämä oli Kontisen ensimmäinen Grand Slam -voitto miesten nelinpelissä.[55]
- Ranskan avoin turnaus 28.5.–11.6. Kaksinpelien loppuotteluissa Rafael Nadal voitti sveitsiläisen Stanislas Wawrinkan 3–0 ja latvialainen Jeļena Ostapenko romanialaisen Simona Halepin 2–1. Nadal voitti Ranskan avoimen mestaruuden ennätyksellisesti kymmenennen kerran eikä hävinnyt turnauksessa erääkään. Ostapenko nousi voittajaksi sijoittamattomana pelaajana. Naisten nelinpelissä yhdysvaltalais-tšekkiläinen pari Bethanie Mattek-Sands / Lucie Šafářová otti vuoden toisen Grand Slam -voittonsa.[56]
- Wimbledonin turnaus 3.–16.7. Roger Federer voitti loppuottelussa kroatialaisen Marin Čilićin 3–0 ja saavutti ennätyksellisen kahdeksannen voiton Wimbledonin miesten kaksinpelissä. Naisten kaksinpelin loppuottelussa espanjalainen Garbiñe Muguruza voitti Venus Williamsin 2–0.[57]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 28.8.–10.9. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Rafael Nadal voitti eteläafrikkalaisen Kevin Andersonin 3–0. Naisten loppuottelussa maailmanlistalla sijalla 83 ollut yhdysvaltalainen Sloane Stephens voittai maannaisensa Madison Keysin 2–0. Sekanelinpelissä brittiläis-sveitsiläinen pari Jamie Murray / Martina Hingis saavutti vuoden toisen Grand Slam -tittelinsä.[58]
- Fed Cupin loppuottelu 11.–12.11. Minskissä, Valko-Venäjällä. Yhdysvallat voitti emäntämaa Valko-Venäjän 3–2.[59]
- Davis Cupin loppuottelu 24.–26.11. Villeneuve-d’Ascqissa, Ranskassa. Isäntämaa Ranska voitti Belgian 3–2.[59]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 14.–30.7. Budapestissa, Unkarissa. Mitalitilaston ykkönen oli 21 kultamitalia voittanut Yhdysvallat; sen voitoista 18 tuli ratauinnista sekä yksi avovesiuinnista, avovesiuimahypyistä ja vesipallosta. Mitaleille ylsi kaikkiaan 29 maata. Yhdysvaltain Caeleb Dressel voitti seitsemän kultamitalia, joista kolme henkilökohtaisilta uintimatkoilta. Yhdysvaltain Katie Ledecky voitti viisi kultamitalia, joista kolme henkilökohtaisilta matkoilta, ja myös Ruotsin Sarah Sjöström voitti kolme henkilökohtaista kultaa. Taitouinnissa Venäjän Svetlana Kolesnitšenko voitti neljä kultaa.[60]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 13.–17.12. Kööpenhaminassa, Tanskassa. Mitalitilaston kärjessä olivat yhdeksän kultaa voittanut Venäjä ja kahdeksan kullan Unkari. Kaikkiaan mitaleille ylsi 21 maata. Unkarin kultamitaleista Katinka Hosszú hankki kuusi voittamalla kaikki naisten henkilökohtaiset selkä- ja sekauintimatkat. Suomalaisista Jenna Laukkanen saavutti hopeaa 50 ja 100 metrin rintauinnissa.[61]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 2.–8.10. Montrealissa, Kanadassa. Kiina ja Japani voittivat kolme kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 15 maata. Moniotteluiden mestarit olivat Kiinan Xiao Ruoteng ja Yhdysvaltain Morgan Hurd. Japanin Kenzō Shirai voitti kultaa permannolla ja hypyssä.[62]
- Trampoliinivoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 9.–12.11. Sofiassa, Bulgariassa. Ohjelmassa oli 14 lajia, joista Kiina voitti kultaa seitsemässä. Kaikkiaan mitaleille ylsi 13 maata.[63]
- Rytmisen voimistelun maailmanmestaruuskilpailut 30.8.–3.9. Pesarossa, Italiassa. Venäjä voitti kultaa seitsemässä lajissa kahdeksasta. Kaikkiaan mitaleille ylsi kuusi maata. Henkilökohtaisista lajeista Venäjän Dina Averina voitti kolme ja hänen kaksossiskonsa Arina Averina kaksi; neljässä lajissa he ottivat kaksoisvoiton.[63][64]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 4.–13.8. Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Kisoihin osallistui 205 maata ja yli 2 000 urheilijaa. Venäjä suljettiin pois kisoista mutta erityisluvalla mukaan pääsi ilman kansallisuustunnuksia 19 venäläistä urheilijaa, joista korkeushyppääjä Marija Lasitskene voitti kultaa. Kahteen kultamitaliin ylsivät yhdysvaltalaiset pikajuoksijat Tori Bowie, Phyllis Francis ja Allyson Felix. Naisten 50 kilometrin kävely oli ensi kertaa MM-ohjelmassa ja sen voitti Portugalin Inês Henriques maailmanennätysajalla 4.05.56. Mitalitilaston ykkönen oli kymmenen kultamitalia kerännyt Yhdysvallat. Kaikkiaan mitaleille ylsi 43 joukkuetta. Suomen ainoa pistesija oli Tero Pitkämäen viides sija keihäänheitossa.[65]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 26.3. Kampalassa, Ugandassa. Miesten maailmanmestaruuden voitti kenialainen Geoffrey Kipsang Kamworor ennen maanmiestään Leonard Kiplimo Barsotonia. Joukkuemestaruuden voitti kuitenkin Etiopia. Naisten kilpailussa Kenia vei kuusi ensimmäistä sijaa Irene Chepet Cheptain johdolla ja voitti tietysti myös joukkuekilpailun.[66][67]
- IAAF World Relays 22.–23.4. Nassaussa, Bahamalla. Yhdysvallat voitti yhdeksästä lajista viisi.[68]
- Kenian Mary Keitany voitti 23.4. Lontoon maratonin ajalla 2.17.01, joka oli pelkästään naisten kesken juostujen maratonien maailmanennätys.[69]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 39. Urheilumuseo, 2018. ISBN 978-952-6644-12-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tikander 2018, s. 192–193
- ↑ Tikander 2018, s. 193
- ↑ Tikander 2018, s. 60
- ↑ Tikander 2018, s. 46, 194
- ↑ Tikander 2018, s. 168, 255–256
- ↑ Tikander 2018, s. 168, 256
- ↑ Tikander 2018, s. 169, 203
- ↑ a b c d Tikander 2018, s. 211
- ↑ The Open 2017: Branden Grace shoots a 62 to set a new major record 22.7.2017. BBC. Viitattu 8.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2018, s. 222
- ↑ Tikander 2018, s. 102, 222
- ↑ Tikander 2018, s. 103, 222
- ↑ Tikander 2018, s. 136, 221–222
- ↑ a b c Tikander 2018, s. 227
- ↑ Messner, Nicolas: A Legend, a Giant, a King: Riner wins gold in Morocco 11.11.2017. International Judo Federation. Viitattu 13.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2018, s. 77–78, 232
- ↑ Tikander 2018, s. 98, 229
- ↑ Tikander 2018, s. 108, 230
- ↑ Jaromir Jagr to sign 1-year deal with Flames: reports 3.10.2017. CBC. Viitattu 8.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2018, s. 234
- ↑ a b Tikander 2018, s. 241
- ↑ Tikander 2018, s. 108, 240
- ↑ Tikander 2018, s. 111–112, 165
- ↑ a b Tikander 2018, s. 243
- ↑ a b Tikander 2018, s. 245
- ↑ Tikander 2018, s. 251–252
- ↑ Tikander 2018, s. 89, 133
- ↑ Tikander 2018, s. 146
- ↑ Tikander 2018, s. 262
- ↑ Watterson, Johnny: Joe Ward takes silver medal at World Championships The Irish Times. 2.9.2017. Viitattu 12.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2018, s. 263
- ↑ Tikander 2018, s. 264
- ↑ Tikander 2018, s. 265–266
- ↑ Tikander 2018, s. 266
- ↑ Tikander 2018, s. 270
- ↑ Tikander 2018, s. 270–271
- ↑ Tikander 2018, s. 61, 271
- ↑ Tikander 2018, s. 33, 271
- ↑ Tikander 2018, s. 61, 213–214
- ↑ Tikander 2018, s. 33, 216
- ↑ Tikander 2018, s. 100, 276
- ↑ Tikander 2018, s. 116, 126, 276
- ↑ Tikander 2018, s. 142, 276
- ↑ Tikander 2018, s. 155, 275–276
- ↑ Tikander 2018, s. 276–277
- ↑ 2017 Track Cycling World Championships: Women's Madison (Kirjalähteestä puuttuva laji.) tissottiming.com. Viitattu 10.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Tikander 2018, s. 283
- ↑ Tikander 2018, s. 285
- ↑ Tikander 2017, s. 288–289
- ↑ Tikander 2018, s. 293–294
- ↑ Tikander 2018, s. 294
- ↑ Tikander 2018, s. 295
- ↑ a b Tikander 2018, s. 299
- ↑ Tikander 2018, s. 300
- ↑ Tikander 2018, s. 40–41, 302
- ↑ Tikander 2018, s. 106, 302
- ↑ Tikander 2018, s. 122, 302
- ↑ Tikander 2018, s. 153, 302
- ↑ a b Tikander 2018, s. 303
- ↑ Tikander 2018, s. 131, 306–308
- ↑ Tikander 2018, s. 187–188, 308–309
- ↑ Tikander 2018, s. 319
- ↑ a b Tikander 2018, s. 320
- ↑ Dina Averina takes 2017 Rhythmic World All-around title 2.9.2017. FIG. Viitattu 21.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2018, s. 133, 139–141, 322–325
- ↑ Tikander 2018, s. 325
- ↑ Ramsak, Bob: Cheptai LEADSleads unprecedented top-six sweep for Kenya – IAAF World Cross Country Championships Kampala 2017 26.3.2017. IAAF. Viitattu 9.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2018, s.330
- ↑ Tikander 2018, s. 84–85, 337
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2017 Wikimedia Commonsissa
