Urheiluvuosi 2008
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Urheiluvuodet |
---|
1998 • 1999 • 2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 – 2008 – 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017 • 2018 |
Vuodet |
2005 • 2006 • 2007 – 2008 – 2009 • 2010 • 2011 |
Urheiluvuosi 2008 käsittelee vuoden 2008 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kesäolympialaiset 8.–24.8. Pekingissä, Kiinassa. Kisoihin osallistui 10 708 urheilijaa ennätyksellisesti 204 maasta. Kisojen menestynein maa oli isäntämaa Kiina.[1]
- Kesäparalympialaiset 6.–17.9. Pekingissä, Kiinassa. Kisoihin osallistui noin 4 000 urheilijaa 147 maasta. Isäntämaa Kiina oli mitalitilaston ykkönen.[2]
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 42. Super Bowl 3.2. Glendalessa, Arizonassa. New York Giants voitti New England Patriotsin 17–14. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Giantsin Eli Manning.[3]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruuskauteen sisältyi 15 osakilpailua. Citroënillä ajanut ranskalainen Sébastien Loeb voitti viidennen maailmanmestaruutensa 19 pisteen erolla Fordilla ajaneeseen suomalaiseen Mikko Hirvoseen ja 57 pisteen erolla espanjalaiseen Citroën-kuljettajaan Daniel Sordoon. Loeb voitti kauden aikana 11 osakilpailua.[4]
- Formula 1 -sarjaan kuului 18 osakilpailua. McLarenilla ajanut 23-vuotias britti Lewis Hamilton voitti maailmanmestaruuden kaikkien aikojen nuorimpana kuljettajana. Ferrarilla ajanut brasilialainen Felipe Massa hävisi hänelle vain yhden pisteen ja toinen Ferrari-kuljettaja, suomalainen Kimi Räikkönen 23 pistettä. Massa voitti kauden aikana kuusi osakilpailua ja Hamilton viisi.[5]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–29.6. Itävallassa ja Sveitsissä. Euroopan-mestaruuden voitti Espanja, hopealle sijoittui loppuottelun maalein 1–0 hävinnyt Saksa ja kolmannen sijan jakoivat välierien häviäjäjoukkueet Turkki ja Venäjä. Kisojen paras maalintekijä oli neljä maalia tehnyt Espanjan David Villa.[6]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekingin olympialaisten miesten turnauksessa kultaa voitti Yhdysvallat, joka kukisti loppuottelussa Espanjan 118–107. Argentiina sijoittui pronssille. Naisten turnauksessa Yhdysvallat voitti kultaa, loppuottelun lukemin 92–65 hävinnyt Australia sai hopeaa ja Venäjä sijoittui pronssille.[7]
- NBA:n loppuotteluissa Boston Celtics voitti Los Angeles Lakersin otteluvoitoin 4–2. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Los Angelesin Kobe Bryant ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi Bostonin Paul Pierce.[8]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekingin olympialaisten miesten turnauksessa kultaa voitti Yhdysvallat, joka kukisti loppuottelussa Brasilian eräluvuin 3–1. Venäjä sijoittui pronssille. Naisten turnauksessa Brasilia voitti kultaa, loppuottelun erälukemin 3–1 hävinnyt Yhdysvallat sai hopeaa ja Kiina sijoittui pronssille.[7]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mika Ahola voitti Enduron maailmanmestaruussarjan E1-luokassa.[9]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ukrainan 37-vuotias Vitali Klytško nousi ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan WBC-liiton maailmanmestariksi 11.10. Berliinissä voittamalla nigerialaisen Samuel Peterin teknisellä tyrmäyksellä kahdeksannessa erässä. Hänen veljensä Volodymyr Klytško piti hallussaan IBF-, WBO- ja IBO-liittojen raskaan sarjan maailmanmestaruutta.[10]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 6.–14.12. Ostravassa ja Prahassa, Tšekissä. Loppuottelussa Suomi voitti Ruotsin jatkoajalla 7–6. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Tšekin jatkoajalla 5–4.[11]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 12.–20.7. Olomoucissa, Tšekissä. Suomen Minna Kauppi voitti kaksi kultaa, joista toisen viestissä. Suomi oli maista ainoa kahteen kultaan yltänyt.[12]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 25.5.–1.6. Ventspilsissa, Latviassa. Norjan Anne Margrethe Hausken voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Venäjän Dmitri Tsvetkovin kahdesta kultamitalista toinen tuli viestistä. Norjan ja Venäjän lisäksi Ruotsi voitti kaksi kultaa.[12]
- Tiomila-viesti 26.–27.4. Märstassa, Ruotsissa. Norjalainen Kristiansand OK voitti miesten ja ruotsalainen Stora Tuna OK naisten viestin.[13]
- Jukolan viesti 14.–15.6. Tampereella, Suomessa. Suomalainen Delta voitti miesten Jukolan ja ruotsalainen Domnarvets GoIF Venlojen viestin.[14]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekingin olympialaisten uintikilpailujen menestynein maa oli Yhdysvallat. Kaikkiaan mitaleille ylsi 21 maata. Yhdysvaltalainen Michael Phelps voitti ennätykselliset kahdeksan kultamitalia, joista kolme viesteissä. Kahteen henkilökohtaiseen kultamitaliin ylsivät japanilainen Kōsuke Kitajima, saksalainen Britta Steffen, britti Rebecca Adlington ja australialainen Stephanie Rice.[15]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekingin olympialaisten yleisurheilukilpailujen menestynein maa oli Yhdysvallat. Jamaikalainen Usain Bolt voitti pikajuoksut maailmanennätyksillä; 100 metrillä hänen aikansa oli 9,69 ja 200 metrillä 19,30. Jamaika voitti Bolt kolmannen osuuden juoksijanaan myös 4 × 100 metrin viestijuoksun maailmanennätyksellä 37,10 mutta joukkue hylättiin vuosia myöhemmin joukkueeseen kuuluneen Nesta Carterin jäätyä kiinni dopingin käytöstä. Henkilökohtaisten lajien tuplavoittajia olivat myös etiopialaiset kestävyysjuoksijat Kenenisa Bekele ja Tirunesh Dibaba. Maailmanennätyksiä paransivat Boltin lisäksi 3 000 metrin estejuoksussa venäläinen Gulnara Samitova-Galkina ensimmäisellä yhdeksän minuutin alituksellaan 8.58,81 ja seiväshypyssä hänen maannaisensa Jelena Isinbajeva tuloksella 505.[16][17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 30. Minerva Kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-492-254-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siukonen 2009, s. 70–71
- ↑ Siukonen 2009, s. 185, 190
- ↑ Siukonen 2009, s. 100, 221
- ↑ Siukonen 2009, s. 204, 276
- ↑ Siukonen 2009, s. 204, 275–276
- ↑ Siukonen 2009, s. 147, 243
- ↑ a b Siukonen 2009, s. 84
- ↑ Siukonen 2009, s. 141, 233
- ↑ Siukonen 2009, s. 278
- ↑ Siukonen 2009, s. 151, 199
- ↑ Siukonen 2009, s. 213, 299
- ↑ a b Siukonen 2009, s. 154, 306
- ↑ Siukonen 2009, s. 126–127, 307
- ↑ Siukonen 2009, s. 142, 307
- ↑ Siukonen 2009, s. 60–61, 77–78
- ↑ Siukonen 2009, s. 74–76, 168, 170–171, 174–175, 178
- ↑ IOC sanctions two athletes for failing anti-doping test at Beijing 2008 Olympic.org. 25.1.2017. IOC. Viitattu 17.7.2019. (englanniksi)