Englannin naisten jalkapallomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englanti
Lempinimi Three Lionesses
Liitto Englannin jalkapalloliitto
Valmentaja Sarina Wiegman
Kapteeni Leah Williamson
Eniten otteluita Fara Williams (170)
Eniten maaleja Kelly Smith (46)
FIFA-ranking 8. (kesäkuu 2022)[1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Skotlanti 2-3 Englanti
(Greenock, Skotlanti; 19. marraskuuta 1972)

MM-kilpailut
Esiintymiset 6 (ensimmäiset 1995)
Paras MM-sijoitus hopea (2023)
EM-kilpailut
Esiintymiset 11 (ensimmäiset 1984)
Paras sijoitus kulta (2022)

Englannin naisten jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia naisten jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Olympialaisissa englantilaispelaajat ovat edustaneet Ison-Britannian joukkuetta kotikisoissaan Lontoossa vuonna 2012.

Englanti voitti Euroopan-mestaruuden kotimaassaan pelatuissa vuoden 2022 EM-kilpailuissa.

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin naismaajoukkue on pelannut maailmanmestaruuskisoissa viisi kertaa. Ruotsissa vuonna 1995 pelattujen kisojen alkulohkossaan se voitti Kanadan maalein 3–2, hävisi Norjalle maalein 0–2 ja voitti Nigerian maalein 3–2. Puolivälierissä Englanti hävisi Saksalle maalein 0–3.

Kiinan maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2007 Englanti pelasi alkulohkossaan tasapelin 2–2 Japanin kanssa ja 0–0 Saksan kanssa. Argentiinan se voitti maalein 6–1. Puolivälierissä Englanti hävisi Yhdysvalloille maalein 0–3. Hope Powellin valmentaman joukkueen kapteenina toimi Faye White. Joukkueen maalintekijät olivat Kelly Smith (4 maalia), Jill Scott (1 maali), Fara Williams (1 maali rangaistuspotkusta) ja Vicky Exley (1 maali rangaistuspotkusta).

Saksan maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2011 Englanti pelasi alkulohkossa Meksikon kanssa tasapelin 1–1 sekä voitti Uuden-Seelannin maalein 2–1 ja Japanin maalein 2–0. Puolivälierissä se hävisi Ranskalle rangaistuspotkukilpailussa maalein 3–4 pelin oltua jatkoajan jälkeen tasan 1–1. Englannin maalintekijät kisoissa olivat Jill Scott (2 maalia), Fara Williams (1 maali), Jessica Clarke (1 maali), Ellen White (1 maali) ja Rachel Yankey (1 maali). Joukkueen kapteenina toimi Faye White, joka epäonnistui ratkaisevasti Ranska-ottelun rangaistuspotkukilpailussa Englannin viidentenä laukojana. Joukkuetta valmensi edelleen Hope Powell.[2]

Kanadan maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2015 Englanti sijoittui alkulohkossaan toiseksi hävittyään Ranskalle maalein 0–1 sekä voitettuaan sekä Meksikon että Kolumbian maalein 2–1. Neljännesvälierissä Englanti voitti Norjan maalein 2–1 ja puolivälierissä Kanadan samoin lukemin. Välierässä Japania vastaan Englanti hävisi maalein 1–2 Laura Bassettin ohjattua pallon omaan maaliin toisen jakson lisäajalla. Pronssiottelussa Englanti voitti Saksan 1–0 ja saavutti näin historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuskisojen mitalin. Englannin maalintekijät turnauksessa olivat Fara Williams (3 maalia, kaikki rangaistuspotkuista), Karen Carney (2), Lucy Bronze (2), Francesca Kirby, kapteeni Stephanie Houghton ja Jodie Taylor. Joukkuetta valmensi Mark Sampson.[3]

Ranskan maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2019 Englanti voitti alkulohkossaan Skotlannin maalein 2–1, Argentiinan 1–0 ja Japanin maalein 2–0. Neljännesvälierissä Englanti voitti Kamerunin maalein 3–0 ja puolivälierissä Norjan samoin lukemin. Välierissä Englanti hävisi Yhdysvalloille maalein 1–2 ja pronssiottelussa Ruotsille myöskin 1–2 ja sijoittui turnauksessa neljänneksi.[4] Sekä välierässä että pronssiottelussa Englannin Ellen Whiten tekemä tasoitusmaali hylättiin videotarkistuksen jälkeen; ensimmäinen niukan paitsion ja jälkimmäinen käsivirheen vuoksi.[5][6] Ellen White teki turnauksessa kuusi maalia, ja yhden maalin tekivät Nikita Parris, Jodie Taylor, kapteeni Stephanie Houghton, Alex Greenwood, Jill Scott, Lucy Bronze ja Francesca Kirby. Joukkuetta valmensi Phil Neville.[4]

Joukkue kaatoi maailmanmestaruuskisojen karsinnoissa Latvian marraskuussa 2021 maalein 20–0, mikä on joukkueen yhden ottelun maaliennätys. Edellinen ennätys oli vuodelta 2005, jolloin Englanti voitti Unkarin maalein 13–0.[7]

Euroopan-mestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-kilpailuissa Englanti sai ensimmäisen kerran hopeaa vuonna 1984. Se kohtasi kaksiosaisessa finaalissa Ruotsin. Molemmat voittivat kotiottelunsa 1–0 ja mestaruus ratkaistiin Lutonissa pelatun toisen finaaliottelun lopuksi rangaistuspotkukilpailulla, jonka Ruotsi voitti 4–3. Vuonna 1987 Englanti oli EM-kilpailuissa neljäs hävittyään välierässä Ruotsille 3–2 jatkoajalla ja pronssiottelussa Norjalle 2–1. Vuoden 1991 ja 1993 EM-kilpailuissa Englanti putosi puolivälierissä mutta selviytyi vuonna 1995 kaksiosaisiin välieriin, joissa se hävisi Saksalle 1–2 ja 1–4.

Vuosina 2001 ja 2005 Englanti oli mukana EM-lopputurnauksessa – jälkimmäisessä järjestäjämaana – mutta kummallakin kerralla se jäi alkulohkossaan viimeiseksi. Vuoden 2009 EM-lopputurnauksen alkulohkossa Englanti hävisi Italialle 1–2, voitti Venäjän 3–2 ja pelasi Ruotsin kanssa tasan 1–1. Se sijoittui alkulohkossaan kolmanneksi ja selviytyi puolivälieriin, joissa se voitti Suomen maalein 3–2. Välierissä Englanti voitti jatkoajalla Alankomaat maalein 2–1. Loppuottelussa se hävisi Saksalle maalein 2–6 ja saavutti toisen kerran historiansa aikana EM-hopeaa. Vuoden 2013 EM-lopputurnauksessa Englanti jäi alkulohkoon hävittyään Espanjalle 2–3 ja Ranskalle 0–3 ja saatuaan ainoan pisteensä 1–1-tasapelistä Venäjää vastaan.

EM-kilpailuissa 2017 Englanti voitti kaikki alkulohkovastustajansa: Skotlannin 6–0, Espanjan 2–0 ja Portugalin 2–1. Englanti voitti puolivälierissä Ranskan 1–0 mutta hävisi välierissä Alankomaille 0–3. Englannin Jodie Taylor oli viidellä maalilla kisojen paras maalintekijä.

Englanti oli vuoden 2022 EM-kilpailujen järjestäjämaa. Englannin joukkue saavutti ensimmäisen Euroopan-mestaruutensa voittamalla loppuottelussa Saksan jatkoajalla 2–1.[8]

Arvokisasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1991 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1995 - Puolivälierät
  • 1999 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2003 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2007 - Puolivälierät
  • 2011 - Puolivälierät
  • 2015 - Pronssi
  • 2019 - Neljäs
  • 2023 - Hopea

Euroopan-mestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1984 - Hopea
  • 1987 - Neljäs sija
  • 1989 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1991 - Puolivälierät
  • 1993 - Puolivälierät
  • 1995 - Välierät
  • 1997 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2001 - Alkulohko
  • 2005 - Alkulohko
  • 2009 - Hopea
  • 2013 - Alkulohko
  • 2017 - Välierät
  • 2022 - Kulta

Kokoonpanoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-hopeamitalijoukkue 2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit:

Puolustajat:

Keskikenttäpelaajat:

Hyökkääjät:

MM-pronssimitalijoukkue 2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit:

Puolustajat:

Keskikenttäpelaajat:

Hyökkääjät:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ FIFA/Coca-Cola Women's World Ranking FIFA. Arkistoitu 15.1.2015. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Englanti MM-kisoissa 2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ England FIFA Women's World Cup Canada 2015. FIFA. Arkistoitu 2.7.2015. Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b England FIFA Women's World Cup France 2019. FIFA. Arkistoitu 9.7.2019. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Whaling, James: England 1–2 USA Report: Lionesses suffer penalty heartbreak as they crash out of World Cup Mirror. 2.7.2019. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Kilpatrick, Dan: England 1 Sweden 2: Ellen White denied by VAR again as World Cup ends in disappointment for the Lionesses Evening Standard. 6.7.2019. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Urheilun tuoreimmat: Englanti murskasi vastustajansa 20–0 MM-karsinnoissa – NHL-pelaajalle viiden ottelun pelikielto vastustajan puremisesta Yle Urheilu. 18.11.2021. Viitattu 1.12.2021.
  8. ↑ Saatsi, Samu: Englanti juhlii vihdoin jalkapallon Euroopan mestaruutta! Asiantuntijat hämmästelevät, kuinka tuomaristo päästi Englannin pälkähästä 31.7.2022. Yle. Viitattu 31.7.2022.
Maajoukkueet
Englanti
Sarjat
Porras 1
Portaat 2–4
Portaat 5–6
Portaat 7–8
Cup-kilpailut
FA-cupit
Liigacupit
Naisten sarjat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Englannin_naisten_jalkapallomaajoukkue&oldid=22690995”