Floyd Mayweather Jr.

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Floyd Mayweather Jr.
Henkilötiedot
Koko nimi Floyd Mayweather Jr.
Syntynyt24. helmikuuta 1977 (ikä 47)
Grand Rapids, Michigan
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Nyrkkeilijä
Lempinimi Pretty Boy
Money
Aktiivisena 1996–2007
2009–2015
2017
Pituus 173 senttimetriä
Painoluokka Ylempi höyhensarja,
Kevyt sarja,
Ylempi kevytsarja,
Välisarja,
Ylempi välisarja
Kätisyys oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 50
Voitot 50
– tyrmäysvoitot 27
Tappiot 0
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity		 0
Aiheesta muualla
floydmayweather.com
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten nyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Atlanta 1996 höyhensarja

Floyd Mayweather Jr. (alkujaan Floyd Joy Sinclair, s. 24. helmikuuta 1977 Grand Rapids, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen ammattilaisnyrkkeilijä ja olympiamitalisti. Häntä pidetään yhtenä nykyajan parhaimpana ”pound-for-pound” -nyrkkeilijänä. Mayweather Jr. on saavuttanut kahdeksan maailmanmestaruutta viidessä eri painoluokassa. Vuonna 1996 ammattilaisuransa aloittanut ja 2017 lopettanut Mayweather Jr. otteli paidattomana 50 ottelua ja voitti ne kaikki. Las Vegasissa 3. toukokuuta 2015 käydyssä välisarjan mestaruusottelussa Mayweather Jr. kukisti Manny Pacquaion pistein. Mayweather Jr. hallitsi ottelua nopeudellaan, ja Pacquaio sai vain muutaman kerran perille voimaiskunsa. Las Vegasin ottelun ennustettiin keränneen suuremmat tuotot kuin mikään nyrkkeilyottelu aikaisemmin. Mayweather Jr. ansaitsi ottelusta 180 miljoonaa dollaria.[1] BoxRec-tietokanta rankkaa Mayweather Jr. kaikkien aikojen parhaaksi nyrkkeilijäksi [2]

Amatööriura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatöörinä Floyd Mayweather Jr. saavutti 84 voittoa ja kuusi tappiota. Hän voitti Golden Gloves -mestaruuden vuonna 1993 48-kiloisissa, 1994 51-kiloisissa ja 1996 54-kiloisissa. Atlantan olympialaisissa 1996 hän saavutti pronssimitalin höyhensarjassa (57 kg) hävittyään välierässä bulgarialaiselle Serafim Todoroville.

Ammattilaisura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaiseksi Mayweather ryhtyi vuoden 1996 syksyllä. Ensimmäisessä ammattilaisottelussaan lokakuussa hän tyrmäsi Roberto Apodacan kolmannessa erässä. Noihin aikoihin hänen valmentajanaan toimi hänen enonsa, entinen maailmanmestari Roger Mayweather, sillä hänen isänsä Floyd Sr. oli vangittuna huumeiden salakuljetuksesta. Isä jatkoi poikansa valmennusta vapauduttuaan. Kahtena ensimmäisenä ammattilaisvuonnaan Mayweather otteli pääasiassa helppoja vastustajia vastaan, nimekkäimpänä IBO:n kevytsarjan mestari Tony Pep.

Ensimmäisen kerran Mayweather pääsi ottelemaan tittelistä 3. lokakuuta 1998, kun hän kohtasi Genaro Hernandezin Las Vegasin Hilton-hotellissa WBC-liiton ylemmän höyhensarjan maailmanmestaruudesta. Hernandez luovutti ottelun kahdeksannessa erässä. Mayweather puolusti titteliään Angel Manfredya, Carlos Alberto Ramon Riosia, Justin Juukoa, Carlos Gerenaa, Gregorio Vargasia, Emanuel Augustusta, Diego Corralesia, Carlos Hernándezia ja Jesus Chavezia vastaan. Tämän jälkeen hän siirtyi painoluokkaa ylemmäs ja voitti 20. huhtikuuta 2002 Jose Luis Castilloa vastaan ja voitti kaikin tuomariäänin. Hän puolusti mestaruuttaan Castilloa, Victoriano Sosaa ja Phillip N'douta vastaan, kunnes tuli jälleen aika siirtyä painoluokkaa ylemmäs.

Voitettuaan ylemmässä kevytsarjassa DeMarcus Corleyn ja Henry Bruselesin Mayweather pääsi WBC-liiton MM-otteluun Arturo Gattia vastaan. 25. kesäkuuta 2005 käyty ottelu päättyi Mayweatherin voittoon teknisellä tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Ylemmän kevytsarjan mestaruuttaan Mayweather ei puolustanut kertaakaan, vaan siirtyi seuraavaksi välisarjaan, missä voitti IBF-liiton mestaruuden voitettuaan 8. huhtikuuta 2006 Zab Judahin kaikin tuomariäänin. Hän puolusti titteliään marraskuussa Carlos Manuel Baldomiria vastaan.

5. toukokuuta 2007 Mayweather kohtasi haastajana Oscar de la Hoyan WBC:n alemman keskisarjan maailmanmestaruusottelussa ja voitti ottelun tuomariäänin 2–1. Ennen ottelua Mayweather oli ilmoittanut lopettavansa uransa, mutta pyörsi päätöksensä ja palasi kehään välisarjalaisena 8. joulukuuta englantilaista Ricky Hattonia vastaan. MGM Grand Garden Arenalla käyty WBC-liiton MM-ottelu päättyi Mayweatherin voittoon 10. erässä teknisellä tyrmäyksellä. Ottelun jälkeen Mayweather ilmoitti jälleen kerran vetäytyvänsä ja alkavansa promoottoriksi.

Toukokuussa 2009 Mayweather ilmoitti tekevänsä paluun. Hänen oli tarkoitus kohdata Juan Manuel Márquez heinäkuussa 2009,[3] mutta ottelu siirtyi syyskuuhun. Mayweather voitti 12-eräisen kamppailun tuomareiden yksimielisellä päätöksellä.

Mayweather otteli 1. toukokuuta 2010 Shane Mosleytä vastaan. Mayweather voitti 12-eräisen ottelun kaikin tuomariäänin 119–109, 119–109, 118–110.

Mayweather otteli 17. syyskuuta 2011 Victor Ortizia vastaan. Mayweather tyrmäsi likaisessa ottelussa Ortizin kiistanalaisesti.[4]

Mayweahter otteli 5. toukokuuta 2012 ylemmän välisarjan mestaria Miguel Cottoa vastaan. Mayweather voitti 12-eräisen ottelun kaikin tuomariäänin.

Suuren yleisön toiveet Mayweatherin kohtaamisesta WBO-liiton maailmanmestari Manny Pacquaion kanssa vesittyivät toistuvasti. Aluksi Pacquaio ei suostunut olympiatason dopingtestiin, mikä esti ottelun järjestämisen. Mayweather haastoi Pacquaion taas vuoden 2012 alussa. Pitkien neuvottelujen jälkeen ottelua ei saatu kasaan. Pacquaio ei suostunut ottelemaan 40 miljoonasta vaan vaati 50-50 tuloja. Ottelusta päästiin lopulta yhteisymmärrykseen, ja yksi nyrkkeilyhistorian rahakkaimmista otteluista käytiin 3. toukokuuta 2015 Las Vegasissa Yhdysvalloissa. Mayweather voitti 12-eräisen ottelun WBO-, WBA- ja WBC-liittojen maailmanmestaruudesta pistein 118-110, 116-112, 116-112. [5]

Heinäkuussa 2015 WBO-liitto ilmoitti riisuvansa Mayweatherin tittelistään maksamattomien ottelumaksujen vuoksi. Mayweatherin olisi pitänyt maksaa 200 000 dollaria viimeistään 3. heinäkuuta 2015. Lisäksi liiton sääntöjen mukaan ottelijalla ei voi olla samanaikaisesti hallussaan kuin yhden painoluokan mestaruus. Mayweather ei ole antanut liitolle selvitystä hallussaan olevista ylemmän kevyensarjan mestaruuksista.[6]

Mayweather Jr. ilmoitti lopettavansa uransa ja jättävänsä kehät voittamattomana käytyään viimeisen ottelunsa 13. syyskuuta 2015 Las Vegasissa, kukistaen vastustajansa Andre Berton pistein. Voitto oli Mayweather Jr.:n ammattilaisuran 49:s, joka sivuaa Rocky Marcianon ennätystä voittojen määrässä. [7]

Mayweather otteli vapaaottelija Conor McGregoria vastaan 26. elokuuta 2017 Las Vegasissa Yhdysvalloissa 12-eräisessä ottelussa, joka käytiin ammattinyrkkeilysäännöillä. Mayweather voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä 10. erässä.[8] Kumpikin ottelija sai ottelusta palkkiona yli 100 miljoonaa dollaria.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Floyd_Mayweather_Jr.&oldid=22160598”