Caeleb Dressel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Caeleb Dressel
Michael Phelps (vasemmalla) ja Dressel voitettuaan 4×100 m vapaauinnin olympiakultaa vuonna 2016.
Michael Phelps (vasemmalla) ja Dressel voitettuaan 4×100 m vapaauinnin olympiakultaa vuonna 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt16. elokuuta 1996 (ikä 28)
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Uimari
Lajit vapaa- ja perhos
Ennätykset Maailmanennätykset 100 metrin perhosuinnissa (49,46) (pitkä rata), 50 metrin vapaauinnissa (20,16), 100 metrin perhos- (47,78) ja sekauinnissa (49,28) (lyhyt rata), sekajoukkueiden 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä (3.19,40) ja miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä (3.26,78) (pitkä rata), miesten (1,21,80) ja sekajoukkueiden (1.27,89) 4 × 50 metrin vapaauintivietissä ja miesten 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä (3.03,03) (lyhyt rata)[1]
Voitot 9 olympiakultaa
21 maailmanmestaruutta

Caeleb Remel Dressel (s. 16. elokuuta 1996 Green Cove Springs, Florida) on yhdysvaltalainen uimari, joka on erikoistunut lyhyille matkoille. Dressel on yhdeksänkertainen olympiavoittaja, 15-kertainen pitkän ja kuusinkertainen lyhyen radan maailmanmestari.[2][3][4][5]

Uran alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dressel kilpaili Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa ensimmäisen kerran 15-vuotiaana vuonna 2012 mutta ei tuolloin selviytynyt kisajoukkueeseen.[6] Nuorten MM-kilpailuissa 2013 hän voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa, jossa hän alitti ensi kertaa 49 sekunnin rajan, ja sai pronssia 50 metrin vapaauinnissa sekä kaksi hopeaa ja kaksi pronssia viesteissä.[7][8] Vuonna 2015 Dressel voitti ensimmäiset NCAA:n ja Yhdysvaltain mestaruutensa ja ui kansainvälisen tason huippuaikoja: 50 metrin vapaauinnissa 21,53 ja 100 metrin vapaauinnissa 48,78.[3]

Ensimmäiset olympiavoitot ja maailmanmestaruudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dressel kilpaili vuonna 2016 Rio de Janeiron olympialaisissa. Hän voitti kultaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä, jossa hän ui loppukilpailussa avausosuuden, ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä, jossa hän ui alkuerässä viimeisen osuuden. Hän sijoittui 100 metrin vapaauinnin loppukilpailussa kuudenneksi.[3]

Budapestin MM-kilpailuissa 2017 Dressel voitti seitsemän kultaa sivuten Michael Phelpsin ennätyksellistä saavutusta. Ensimmäisenä päivänä hän ui 50 metrin perhosuinnin välierissä Yhdysvaltain ennätyksen 22,76 ja voitti kultaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä, jonka avausosuudella hän ui 100 metrin Yhdysvaltain ennätyksen 47,26. Toisena päivänä hän sijoittui 50 metrin perhosuinnin loppukilpailussa neljänneksi. Neljäntenä kilpailupäivänä Dressel voitti kultaa sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä, jossa Yhdysvallat teki maailmanennätyksen 3.38,56. Seuraavana päivänä Dressel voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa Yhdysvaltain ennätyksellä 47,17. Kuudentena päivänä hän paransi 50 metrin vapaauinnin välierissä maansa ennätykseksi 21,29. Seitsemäntenä kilpailupäivänä hän voitti kultaa 50 metrin vapaauinnissa uudella Yhdysvaltain ennätyksellä 21,15, 100 metrin perhosuinnissa ajalla 49,86, joka jäi 0,04 sekuntia Michael Phelpsin maailmanennätyksestä, ja sekajoukkueiden 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä maailmanennätyksellä 3.19,60. MM-kilpailujen päätöspäivänä Dressel voitti kultaa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[3]

Vuodet 2018–2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Dressel voitti Tyynenmeren-mestaruuskilpailuissa Tokiossa kultaa 100 metrin perhosuinnissa ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[3][9] Hän saavutti hopeaa 50 metrin ja 100 metrin vapaauinnissa sekä pronssia sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Hän ui miesten 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä, jossa Yhdysvallat tuli maaliin ensimmäisenä, mutta joukkue hylättiin väärän uintijärjestyksen vuoksi.[3]

Lyhyen radan MM-kilpailuissa 2018 Hangzhoussa Dressel voitti kuusi kultaa ja sai kolme hopeamitalia. Henkilökohtaisilla matkoilla hänen saaliinsa oli kultaa 100 metrin vapaauinnissa sekä hopeaa 50 metrin vapaauinnissa ja 100 metrin perhosuinnissa. Loput mitalit tulivat 4 × 50 metrin ja 4 × 100 metrin viesteistä.[3][10]

Pitkän radan MM-kilpailuissa Gwangjussa 2019 Dressel voitti kuusi kultaa ja sijoittui kahdesti hopealle. Ensimmäisenä kilpailupäivänä hän ui avausosuuden Yhdysvaltain voittamassa miesten 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä. Toisena päivänä hän voitti kultaa 50 metrin perhosuinnissa Amerikan-ennätyksellä 22,35, joka oli kaikkien aikojen toiseksi nopein aika. Neljäntenä kilpailupäivänä Dressel saavutti hopeaa sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Seuraavana päivänä hän voitti kultaa 100 metrin vapaauinnissa ja ui ensimmäisenä yhdysvaltalaisena matkan alle 47 sekunnin ajallaan 46,96.[3] Kuudentena kilpailupäivänä Dressel ui 100 metrin perhosuinnin välierissä maailmanennätyksen 49,50, millä hän paransi Michael Phelpsin ennätystä 0,32 sekunnilla.[3][11] Seitsemäntenä päivänä Dressel voitti kultaa 50 metrin vapaauinnissa Yhdysvaltain-ennätyksellä 21,04 ja puoli tuntia myöhemmin 100 metrin perhosuinnissa ajalla 49,66. Päivän kolmannen kultamitalinsa hän sai sekajoukkueiden 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä maailmanennätyksellä 3.19,40. Viimeisenä kilpailupäivänä Dressel nosti perhosuintiosuudella joukkueensa johtoon miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä, mutta ankkuriosuudella Yhdysvallat putosi hopealle.[3]

Dressel menestyi vuonna 2019 alkaneessa International Swimming Leaguessa. ISL tarjosi kilpailumahdollisuuksia myös vuonna 2020, jolle suunnitellut arvokilpailut siirtyivät koronaviruspandemian vuoksi myöhemmäksi.[3]

Viisi olympiakultaa 2021

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 kilpailtaviin olympialaisiin Dressel selviytyi Yhdysvaltain karsinnoista kolmelle henkilökohtaiselle matkalle. Hän voitti karsinnoissa 100 metrin vapaauinnin ajalla 47,39, 100 metrin perhosuinnin ajalla 49,87 (välierissä aika 49,76) ja 50 metrin vapaauinnin Yhdysvaltain-ennätystä sivuavalla ajalla 21,04.[3]

Tokion olympialaisissa 2021 Dressel osallistui kuuteen lajiin ja voitti viisi kultaa. Hän ui avausosuuden 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä, jonka Yhdysvallat voitti selvästi. Hän voitti ensimmäisen henkilökohtaisen olympiakultamitalinsa 100 metrin vapaauinnissa, jossa hän olympiaennätyksellä 47,02 voitti australialaisen Kyle Chalmersin 0,06 sekunnilla. Seuraava kultamitali tuli 100 metrin perhosuinnista uudella maailmanennätyksellä 49,45. Sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä Dressel ui vahvan vapaauintiosuuden, mutta Yhdysvallat jäi viidenneksi. Kolmannen henkilökohtaisen kultamitalinsa Dressel ui 50 metrin vapaauinnissa, jossa olympiaennätys 21,07 toi voiton 0,48 sekunnin erolla seuraavaan.[3] Päätöslajissa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä Dressel ui historian nopeimman perhosuintiosuuden ja Yhdysvallat voitti maailmanennätyksellä 3.26,78.[3][12]

Tokion jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dressel voitti vuonna 2022 Yhdysvaltain MM-karsinnoissa 50:n ja 100 metrin kilpailut sekä vapaa- että perhosuinnissa. Budapestin MM-kilpailuissa hän voitti kultaa 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä avausosuuden uimarina ja 50 metrin perhosuinnissa ajalla 22,57. Hän ui vielä 100 metrin vapaauinnin alkuerissä mutta vetäytyi sitten MM-kilpailuista terveydellisistä syistä.[3]

Dressel palasi kilpa-altaisiin Yhdysvaltain karsinnoissa vuoden 2023 MM-kilpailuihin. Hän sijoittui parhaimmillaan kolmanneksi 50 metrin perhosuinnissa eikä selviytynyt MM-kilpailujen joukkueeseen.[3]

Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa 2024 Dressel sijoittui 100 metrin vapaauinnissa kolmanneksi, joten hän sai sillä tuolle matkalle paikan vain viestijoukkueeseen. Hän hankki henkilökohtaiset olympiapaikat voittamalla 50 metrin vapaauinnin ja 100 metrin perhosuinnin.[3]

Pariisin olympialaisissa 2024 Dressel voitti kahdeksannen olympiakultamitalinsa 4 × 100 metrin vapaauintiviestin ankkuriosuuden uimarina ja yhdeksännen sekajoukkueiden 4 × 100 metrin sekauintiviestissä, jossa hän ui vain alkuerän.[2][13][14] Hän saavutti hopeaa miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestin perhosuintiosuuden uimarina.[2][15] Hän sijoittui 50 metrin vapaauinnin loppukilpailussa kuudenneksi ja karsiutui 100 metrin perhosuinnin välierissä.[2][16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Dressel, Caeleb (1996) swimrankings.net. Viitattu 1.7.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Caeleb Dressel World Aquatics. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Caeleb Dressel: Bio Swim Swam. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Swimming - Caeleb Dressel the-sports.org. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ DeCiccio, Emily: Caeleb Dressel on 2024 Paris Olympics: ‘I very much would like to make the team’ 3.8.2021. CNBC. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Zaccardi, Nick: Caeleb Dressel finds joy in swimming again before Olympic Trials 14.6.2024. NBC. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Carlson, Reid: Dressel breaks down 100 free gold and race plan from 2013 World Jr Champs Swim Swam. 20.8.2020. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  8. ↑ 4th FINA World Junior Swimming Championships: Results (pdf) websitedevsa.blob.core.windows.net. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Sutherland, James: Dressel breaks Phelps’ 100 fly Pan Pac Championship record in 50.75 Swim Swam. 11.8.2018. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  10. ↑ 14th FINA World Short Course Championships – Caeleb Dressel Swimcloud. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Carlson, Reid: Caeleb Dressel breaks Phelps’ elusive 100 butterfly World Record in 49.50 Swim Swam. 26.7.2019. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Sutherland, James: Dressel, Peaty deliver fastest realy splits of all-time in men’s medley final Swim Swam. 31.7.2021. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  13. ↑ McCauley, Janie: All he does is win gold medals: Caeleb Dressel captures 8th gold as anchor of US relay team AP News. 28.7.2024. Viitattu 28.7.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Team USA takes mixed 4x100 medley gold in world record time 3.8.2024. NBC. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Yanyan Li: Paris 2024, North America Day 9: With 49.41 Fly Split, Dressel Ends Olympics On A High Note Swim Swam. 4.8.2024. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Brennan, Christine: Caeleb Dressel isn't the same swimmer he was in Tokyo but has embraced a new perspective USA Today. 3.8.2024. Viitattu 5.8.2024. (englanniksi)
Miesten 50 metrin vapaauinnin olympiavoittajat

1904 (50 jaardia): Zoltán Halmay | 1988: Matt Biondi | 1992: Aleksandr Popov | 1996: Aleksandr Popov | 2000: Anthony Ervin ja Gary Hall Jr. | 2004: Gary Hall Jr. | 2008: César Cielo | 2012: Florent Manaudou | 2016: Anthony Ervin | 2020: Caeleb Dressel | 2024: Cameron McEvoy

Miesten 100 metrin vapaauinnin olympiavoittajat

1896: Alfréd Hajós | 1906: Charles Daniels | 1908: Charles Daniels | 1912: Duke Kahanamoku | 1920: Duke Kahanamoku | 1924: Johnny Weissmuller | 1928: Johnny Weissmuller | 1932: Yasuji Miyazaki | 1936: Ferenc Csik | 1948: Walter Ris | 1952: Clarke Scholes | 1956: Jon Henricks | 1960: John Devitt | 1964: Don Schollander | 1968: Michael Wenden | 1972: Mark Spitz | 1976: Jim Montgomery | 1980: Jörg Woithe | 1984: Rowdy Gaines | 1988: Matt Biondi | 1992: Aleksandr Popov | 1996: Aleksandr Popov | 2000: Pieter van den Hoogenband | 2004: Pieter van den Hoogenband | 2008: Alain Bernard | 2012: Nathan Adrian | 2016: Kyle Chalmers | 2020: Caeleb Dressel | 2024: Pan Zhanle

Miesten 100 metrin perhosuinnin olympiavoittajat

1968: Douglas Russell | 1972: Mark Spitz | 1976: Matt Vogel | 1980: Pär Arvidsson | 1984: Michael Groß | 1988: Anthony Nesty | 1992: Pablo Morales | 1996: Denis Pankratov | 2000: Lars Frölander | 2004: Michael Phelps | 2008: Michael Phelps | 2012: Michael Phelps | 2016: Joseph Schooling | 2020: Caeleb Dressel | 2024: Kristóf Milák

Miesten 4 × 100 metrin vapaauintiviestin olympiavoittajat

1964:  Yhdysvallat: Clark, Austin, Ilman, Schollander
1968:  Yhdysvallat: Zorn, Rerych, Spitz, Walsh
1972:  Yhdysvallat: Edgar, Murphy, Heidenreich, Spitz
1984:  Yhdysvallat: Cavanaugh, Heath, Biondi, Gaines
1988:  Yhdysvallat: Jacobs, Dalbey, Jager, Biondi
1992:  Yhdysvallat: Hudepohl, Biondi, Jager, Olsen, Jordan*, Thomas*
1996:  Yhdysvallat: Olsen, Davis, Schumacher, Hall Jr., Fox*, Tucker*
2000:  Australia: Klim, Fydler, Callus, Thorpe, Pearson*, Pine*
2004:  Etelä-Afrikka: Schoeman, Ferns, Townsend, Neethling
2008:  Yhdysvallat: Phelps, Weber-Gale, Jones, Lezak, Adrian*, Wildman-Tobriner*, Grevers*
2012:  Ranska: Leveaux, Gilot, Lefert, Agnel, Bernard*, Stravius*
2016:  Yhdysvallat: Dressel, Phelps, Held, Adrian, Feigen*, Pieroni*, Ervin*
2020:  Yhdysvallat: Dressel, Pieroni, Becker, Apple, Curry*
2024:  Yhdysvallat: Alexy, Guiliano, Armstrong, Dressel, Held*, King*
* = uivat vain alkuerissä

Miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestin olympiavoittajat

1960:  Yhdysvallat: McKinney, Hait, Larson, Farrell
1964:  Yhdysvallat: Mann, Craig, Schmidt, Clark
1968:  Yhdysvallat: Hickcox, McKenzie, Russell, Walsh
1972:  Yhdysvallat: Stamm, Bruce, Spitz, Heidenreich
1976:  Yhdysvallat: Naber, Hencken, Vogel, Montgomery
1980:  Australia: Kerry, Evans, Tonelli, Brooks
1984:  Yhdysvallat: Carey, Lundquist, Morales, Gaines
1988:  Yhdysvallat: Berkoff, Schroeder, Biondi, Jacobs
1992:  Yhdysvallat: Rouse, Diebel, Morales, Olsen, Berkoff*, Dersch*, Stewart*, Biondi*
1996:  Yhdysvallat: Rouse, Linn, Henderson, Hall Jr., Davis*, Grote*, Hargis*, Schwenk*
2000:  Yhdysvallat: Krayzelburg, Moses, Crocker, Hall Jr., Walker*, Hannan*, Lezak*
2004:  Yhdysvallat: Peirsol, Hansen, Crocker, Lezak, Krayzelburg*, Gangloff*, Phelps*, Walker*
2008:  Yhdysvallat: Peirsol, Hansen, Phelps, Lezak, Grevers*, Gangloff*, Crocker*, Weber-Gale*
2012:  Yhdysvallat: Grevers, Hansen, Phelps, Adrian, Thoman*, Shanteau*, McGill*, Jones*
2016:  Yhdysvallat: Murphy, Miller, Phelps, Adrian, Plummer*, Cordes*, Shields*, Dressel*
2020:  Yhdysvallat: Murphy, Andrew, Dressel, Apple, Armstrong*, Wilson*, Shields*, Pieroni*
2024:  Kiina: Xu Jiayu, Qin Haiyang, Sun Jiajun, Pan Zhanle, Wang Changhao*
* = uivat vain alkuerissä

Miesten 50 metrin vapaauinnin pitkien ratojen maailmanmestarit

1986: Tom Jager | 1991: Tom Jager | 1994: Aleksandr Popov | 1998: Bill Pilczuk | 2001: Anthony Ervin | 2003: Aleksandr Popov | 2005: Roland Mark Schoeman | 2007: Benjamin Wildman-Tobriner | 2009: César Cielo | 2011: César Cielo | 2013: César Cielo | 2015: Florent Manaudou | 2017: Caeleb Dressel | 2019: Caeleb Dressel | 2022: Ben Proud | 2023: Cameron McEvoy | 2024: Vladyslav Buhov

Miesten 100 metrin vapaauinnin pitkien ratojen maailmanmestarit

1973: Jim Montgomery | 1975: Andy Coan | 1978: David McCagg | 1982: Jörg Woithe | 1986: Matt Biondi | 1991: Matt Biondi | 1994: Aleksandr Popov | 1998: Aleksandr Popov | 2001: Anthony Ervin | 2003: Aleksandr Popov | 2005: Filippo Magnini | 2007: Filippo Magnini ja Brent Hayden | 2009: César Cielo | 2011: James Magnussen | 2013: James Magnussen | 2015: Ning Zetao | 2017: Caeleb Dressel | 2019: Caeleb Dressel | 2022: David Popovici | 2023: Kyle Chalmers | 2024: Pan Zhanle

Miesten 50 metrin perhosuinnin pitkien ratojen maailmanmestarit

2001: Geoff Huegill | 2003: Matt Welsh | 2005: Roland Mark Schoeman | 2007: Roland Mark Schoeman | 2009: Milorad Čavić | 2011: César Cielo | 2013: César Cielo | 2015: Florent Manaudou | 2017: Ben Proud | 2019: Caeleb Dressel | 2022: Caeleb Dressel | 2023: Thomas Ceccon | 2024: Diogo Ribeiro

Miesten 100 metrin perhosuinnin pitkien ratojen maailmanmestarit

1973: Bruce Robertson | 1975: Greg Jagenburg | 1978: Joe Bottom | 1982: Matt Gribble | 1986: Pablo Morales | 1991: Anthony Nesty | 1994: Rafał Szukała | 1998: Michael Klim | 2001: Lars Frölander | 2003: Ian Crocker | 2005: Ian Crocker | 2007: Michael Phelps | 2009: Michael Phelps | 2011: Michael Phelps | 2013: Chad le Clos | 2015: Chad le Clos | 2017: Caeleb Dressel | 2019: Caeleb Dressel | 2022: Kristóf Milák | 2023: Maxime Grousset | 2024: Diogo Ribeiro

Miesten 4 × 100 metrin vapaauintiviestin pitkien ratojen maailmanmestarit

1973:  Yhdysvallat: Nash, Bottom, Montgomery, Murphy
1975:  Yhdysvallat: Furniss, Montgomery, Coan, Murphy
1978:  Yhdysvallat: Babashoff, Gaines, Montgomery, McCagg
1982:  Yhdysvallat: Cavanaugh, Leamy, McCagg, Gaines
1986:  Yhdysvallat: Jager, Heath, Wallace, Biondi
1991:  Yhdysvallat: Jager, Lang, Gjertsen, Biondi
1994:  Yhdysvallat: Olsen, Davis, Taner, Hall Jr.
1998:  Yhdysvallat: Tucker, Walker, Olsen, Hall Jr.
2001:  Australia: Klim, Callus, Pearson, Thorpe
2003:  Venäjä: Kapralov, Usov, Pimankov, Popov
2005:  Yhdysvallat: Phelps, Walker, Dusing, Lezak
2007:  Yhdysvallat: Phelps, Walker, Jones, Lezak
2009:  Yhdysvallat: Phelps, Lochte, Grevers, Adrian
2011:  Australia: Magnussen, Targett, Abood, Sullivan
2013:  Ranska: Agnel, Manaudou, Gilot, Stravius
2015:  Ranska: Metella, Manaudou, Gilot, Stravius
2017:  Yhdysvallat: Dressel, Haas, Pieroni, Adrian
2019:  Yhdysvallat: Dressel, Pieroni, Apple, Adrian
2022:  Yhdysvallat: Dressel, Held, Ress, Curry

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Caeleb_Dressel&oldid=22554801”