Urheiluvuosi 2019
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017 • 2018 – 2019 – 2020 • 2021 • 2022 • 2023 • 2024 • 2025 • 2026 • 2027 • 2028 • 2029 |
| Vuodet |
| 2016 • 2017 • 2018 – 2019 – 2020 • 2021 • 2022 |
Urheiluvuosi 2019 käsittelee vuoden 2019 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talviuniversiadit 2.–12.3. Krasnojarskissa, Venäjällä.
- Special Olympics -kesäkisat 14.–21.3. Abu Dhabissa, Arabiemiraateissa.
- Euroopan kisat 21.–30.6. Minskissä, Valko-Venäjällä.
- Kesäuniversiadit 3.–14.7. Napolissa, Italiassa.
- Pan-Amerikan kisat 26.7.–11.8. Limassa, Perussa.
- Afrikan kisat 19.–31.8. Rabatissa, Marokossa.
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 5.–17.2. Åressa, Ruotsissa. Kisaohjelmaan kuului yksitoista kilpailua. Kahteen kultamitaliin ylsivät Norja, Sveitsi ja Yhdysvallat, ja kaikkiaan mitaleille pääsi kymmenen maata. Yhdysvaltain Mikaela Shiffrin voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja Sveitsin Wendy Holdener kaksi kultamitalia, joista toisen joukkuekilpailusta. Ranskan Johan Clareysta tuli MM-kisahistorian vanhin mitalisti, kun hän saavutti supersuurpujottelussa hopeaa 38-vuotiaana[1].
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Super Bowl LIII 3.2. Atlantassa, Yhdysvalloissa. New England Patriots voitti Los Angeles Ramsin 13–3. Ottelun pistemäärä oli Super Bowl -historian pienin. Patriots nousi kuudennella voitollaan kaikkien aikojen voittotilastossa jaetulle ykkössijalle Pittsburgh Steelersin kanssa. Patriotsin pelinrakentaja Tom Brady sai ennätyksellisen kuudennen Super Bowl -voittonsa. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Patriotsin laitahyökkääjä Julian Edelman.[2][3]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haulikkoammunnan maailmanmestaruuskilpailut 30.6.–11.7. Lonatossa, Italiassa.[4]
- Ilma-aseammunnan Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–25.3. Osijekissa, Kroatiassa.[5]
- Haulikkoammunnan Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–16.9. Lonatossa, Italiassa.[5]
- Kivääri- ja pistoolilajien Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–26.9. Bolognassa ja Tolmezzossa, Italiassa.[5]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 7.–17.3. Östersundissa, Ruotsissa. Kisaohjelmaan kuului kaksitoista kilpailua, kun miesten ja naisten yhteinen pariviesti oli ensi kertaa ohjelmassa. Norja oli menestynein maa viidellä kultamitalilla, joista neljä tuli viesteistä. Kaikkiaan mitaleille ylsi kymmenen maata. Johannes Thingnes Bø voitti neljä kultamitalia ja Marte Olsbu Røiseland kolme.
- Euroopan-mestaruuskilpailut 18.–24.2. Minskissä, Valko-Venäjällä. Norjan Tarjei Bø voitti kaksi kultamitalia ja yhden hopean.[6] Ruotsin Mona Brorsson voitti kaksi kultaa, joista toisen viestissä.
- Maailmancupkausi 2018–2019 päättyi 24.3. Holmenkollenilla. Miesten kokonaiskilpailun voitti norjalainen Johannes Thingnes Bø, joka voitti 16 osakilpailua.[7] Naisten kokonaiskilpailun voitti italialainen Dorothea Wierer.[8]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi 24.–27.1. ajetulla Monte Carlon rallilla. Kauden aikana oli tarkoitus ajaa 14 osakilpailua mutta viimeisenä ohjelmassa marraskuussa ollut Australian ralli peruttiin metsäpalojen vuoksi. Mestaruuden voitti Toyotalla ajanut virolainen Ott Tänak ja merkkimestaruuden vei Hyundai.[9][10]
- Formula 1:n maailmanmestaruuskausi alkoi 17.3. Australian Grand Prix'llä. Kauteen kuului 21 osakilpailua. Brittiläinen Mercedes-kuljettaja Lewis Hamilton voitti uransa kuudennen maailmanmestaruuden ja toiseksi sijoittui Hamiltonin suomalainen tallitoveri Valtteri Bottas.[11] Kolmas oli alankomaalainen Red Bull -kuljettaja Max Verstappen. Tallimestaruuden voitti Mercedes.[12]
Baseball
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- World Series 22.–30.10. Washington Nationals voitti loppuottelusarjassa Houston Astrosin otteluvoitoin 4–3 ja saavutti ensimmäisen mestaruutensa. Ensimmäistä kertaa seitsemän ottelun loppuottelusarjassa kaikki voitot menivät vierasjoukkueelle.[13]
Biljardi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Snookerin maailmanmestaruusturnaus 20.4.–6.5. Sheffieldissä, Englannissa. Judd Trump voitti loppuottelussa John Higginsin 18–9.[14]
- Snookerin UK Championship 26.11.–8.12. Yorkissa, Englannissa. Kiinalainen Ding Junhui voitti loppuottelussa skotlantilaisen Stephen Maguiren 10–6. Mestaruus oli Dingin uran kolmas.[15]
- Poolin Mosconi Cup 25.–28.11. Las Vegasissa, Yhdysvalloissa. Yhdysvallat voitti Euroopan pistein 11–8. Turnauksen arvokkaimpana pelaajana palkittiin toisena peräkkäisenä vuonna Skyler Woodward.[16]
Curling
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 16.–24.3. Silkeborgissa, Tanskassa. Loppuottelussa Sveitsi voitti Ruotsin 8–7 ylimääräisen pään jälkeen.[17] Pronssiottelussa Etelä-Korea voitti Japanin 7–5 ja saavutti kaikkien aikojen ensimmäisen curlingin MM-mitalinsa.[18]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 30.3.–7.4. Lethbridgessä, Kanadassa. Loppuottelussa Ruotsi, kapteeninaan Niklas Edin, voitti Kanadan 7–2.[19] Pronssiottelussa Sveitsi voitti Japanin 8–4.[20]
- Sekaparien maailmanmestaruuskilpailut 20.–27.4. Stavangerissa, Norjassa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Kanadan 6–5 ja pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Australian 5–4.[21]
- Sekajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut 12.–19.10. Aberdeenissa, Skotlannissa. Loppuottelussa Kanada voitti Saksan 6–5 ja pronssiottelussa Norja voitti Etelä-Korean 6–5.[22]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–23.11. Helsingborgissa, Ruotsissa. Miesten loppuottelussa Ruotsi voitti Sveitsin 9–3 ja naisten loppuottelussa Ruotsi voitti Skotlannin 5–4.[23]
Darts
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- PDC-liiton maailmanmestaruuskilpailut 13.12.2018–1.1.2019 Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Alankomaiden Michael van Gerwen voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden. Loppuottelussa hän voitti isäntämaan Michael Smithin lukemin 7–3.[24][25]
- PDC-liiton maailmanmestaruuskilpailut 13.12.2019–1.1.2020 Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Englantilainen Fallon Sherrock voitti ensimmäisenä naisena ottelunsa MM-kilpailuissa. Hän voitti myös toisen ottelunsa ja putosi jatkosta kolmannella kierroksella.[26]
Freestylehiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut yhdessä lumilautailun MM-kilpailujen kanssa 1.–10.2. Park Cityssä ja Deer Valleyssä, Yhdysvalloissa. Kanada ja Ranska voittivat freestylehiihdossa kolme kultamitalia. Kanadan Mikaël Kingsbury oli paras kumparelaskussa ja parikumpareissa. Naisten slopestylekilpailu peruttiin vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi[27].
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Masters-turnaus 11.–14.4. Augustassa, Yhdysvalloissa. Tiger Woods otti uransa 15. major-voiton mutta ensimmäisen yli kymmeneen vuoteen. Dustin Johnson, Xander Schauffele ja Brooks Koepka hävisivät hänelle yhden lyönnin erolla.[28]
- PGA:n mestaruusturnaus 16.–19.5. Farmingdalessa, Yhdysvalloissa. Brooks Koepka johti kolmen kierroksen jälkeen ennätyksellisesti seitsemän lyönnin erolla seuraaviin ja otti turnauksessa toisen peräkkäisen voittonsa lopulta kahden lyönnin erolla Dustin Johnsoniin.[29][30]
- Yhdysvaltain avoin golfturnaus 13.–16.6. Pebble Beachissä, Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalainen Gary Woodland voitti kolmen lyönnin erolla Brooks Koepkaan.[31]
- Britannian avoin golfturnaus 18.–21.7. Antrimissa, Pohjois-Irlannissa. Irlantilainen Shane Lowry voitti kuuden lyönnin erolla englantilaiseen Tommy Fleetwoodiin.[32]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 20.–24.3. Piitimessä, Ruotsissa. Venäjä voitti kahdeksasta lajista viisi ja Ruotsi kolme. Ruotsin Tove Alexandersson voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja saavutti kaksi hopeaa, joista toisen viestissä. Venäjän Marija Ketškina sai kisoista kaksi kultaa ja kaksi pronssia.[33]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–11.2. Sarıkamışissa, Turkissa. Ruotsi, Venäjä ja Norja voittivat kukin kolme kultamitalia. Kolmen kultamitalin urheilijoita olivat Norjan Lars Moholdt, joka voitti kaksi henkilökohtaista matkaa ja viestin, ja Venäjän Alena Trapeznikova, joka sai yhden henkilökohtaisen kultamitalin ja kaksi viestikultaa.[34]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 7.6.–7.7. Ranskassa. Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Alankomaat 2–0 ja otti neljännen maailmanmestaruutensa.[35] Pronssiottelussa Ruotsi voitti Englannin 2–1.[36]
- Ensimmäisen Kansojen liigan loppuottelussa 9.6. Portossa, Portugalissa isäntämaa Portugali voitti Alankomaat 1–0. Pronssille sijoittui Englanti.[37]
- Copa América 14.6.−7.7. Brasiliassa. Loppuottelussa isäntämaa Brasilia voitti Perun 3–1.[38] Pronssiottelussa Argentiina voitti Chilen 2–1 ja Argentiinan tähtipelaaja Lionel Messi ajettiin toisen kerran maajoukkueurallaan ulos kentältä suoralla punaisella kortilla.[39]
- CONCACAF Gold Cup 15.6.−7.7. Yhdysvalloissa, Costa Ricassa ja Jamaikalla. Chicagossa pelatussa loppuottelussa Meksiko voitti Yhdysvallat 1−0 ja vei mestaruuden kahdeksannen kerran.[40]
- Afrikan-mestaruuskilpailut 21.6.–19.7. Egyptissä. Loppuottelussa Algeria voitti Senegalin 1−0.[41]
- Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut 23.5.–15.6. Puolassa. Loppuottelussa Ukraina voitti Etelä-Korean 3–1.[42]
- Alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–30.6. Italiassa ja San Marinossa. Loppuottelussa Espanja voitti Saksan 2–1.[43]
- Naisten Mestarien liigan loppuottelu 19.5. Budapestissa, Unkarissa. Ranskalainen Lyon voitti espanjalaisen FC Barcelonan 4–1. Ada Hegerberg teki ottelussa hattutempun. Mestaruus oli Lyonille ennätyksellisesti kuudes.[44]
- Miesten Eurooppa-liigan loppuottelu 28.5. Bakussa, Azerbaidžanissa. Vastakkain pelanneista kahdesta englantilaisseurasta Chelsea voitti Arsenalin 4–1.[45]
- Miesten Mestarien liigan loppuottelu 1.6. Madridissa, Espanjassa. Vastakkain oli kaksi englantilaista seuraa, joista Liverpool oli Tottenhamia parempi maalein 2–0.[46]
- Copa Libertadoresin loppuottelu 23.11. Limassa, Perussa. Brasilialaisseura Flamengo voitti argentiinalaisen River Platen 2–1.[47]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 10.–16.6. 's-Hertogenboschissa, Alankomaissa. Menestyneimmät maat olivat Etelä-Korea ja Taiwan, jotka molemmat saavuttivat kolme kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 14 maata. Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden voittivat tähtäinjousella Yhdysvaltain Brady Ellison ja Taiwanin Lei Chien-ying sekä taljajousella Yhdysvaltain James Lutz ja Venäjän Natalija Avdejeva.[48]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 25.8.–1.9. Tokiossa, Japanissa. Henkilökohtaisissa luokissa Japani voitti neljä maailmanmestaruutta ja Ranska kolme.[49] Lisäksi Japani voitti sekajoukkueiden maailmanmestaruuden.[50]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 4.–14.4. Espoossa, Suomessa. Yhdysvallat voitti loppuottelussa Suomen 2–1 voittolaukauskilpailun jälkeen.[51] Kanada saavutti pronssia hävittyään välierissä Suomelle ja voitettuaan pronssiottelussa Venäjän 7–0.[52]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 10.–26.5. Bratislavassa ja Košicessa, Slovakiassa. Suomi voitti kolmannen maailmanmestaruutensa voittamalla Kanadan loppuottelussa maalein 3–1. Pronssia sai Venäjä.
- Nuorten maailmanmestaruuskilpailut 26.12.2018–5.1.2019 Kanadassa. Loppuottelussa Suomi voitti Yhdysvallat 3–2. Pronssia sai Venäjä.[53]
- Alle 18-vuotiaiden tyttöjen maailmanmestaruuskilpailut 6.–13.1. Obihirossa, Japanissa. Kanada voitti kultaa, Yhdysvallat sijoittui hopealle ja Suomi saavutti pronssia.[54][55]
- Alle 18-vuotiaiden poikien maailmanmestaruuskilpailut 18.–28.4. Ruotsissa. Loppuottelussa isäntämaa Ruotsi voitti Venäjän jatkoajalla 4–3. Voittomaalin teki Lucas Raymond. Pronssia sai Yhdysvallat.[56]
- Naisten ammattilaisliiga CWHL (Canadian Women's Hockey League) ilmoitti 31.3. lopettamisestaan taloudellisten syiden vuoksi.[57]
- NHL:n mestaruuden voitti St. Louis Blues, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa Boston Bruinsia parempi otteluvoitoin 4–3. Mestaruus oli St. Louisin seurahistorian ensimmäinen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin St. Louisin Ryan O’Reilly, joka teki ensimmäisenä pelaajana sitten Wayne Gretzkyn ja vuoden 1985 neljässä peräkkäisessä loppuottelussa maalin.[58]
- New Jersey Devils varasi kesäkuussa NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäisenä Jack Hughesin.[59]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 21.1.–2.2. Ruotsissa. Loppuottelussa Venäjä voitti Ruotsin jatkoajalla 6–5 Almaz Mirgazovin tekemällä äkkikuolemamaalilla.[60] Pronssiottelussa Suomi voitti Kazakstanin 8–2.[61]
Karate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 28.–31.3. Guadalajarassa, Espanjassa.[62]
Kaukalopikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 8.–10.3. Sofiassa, Bulgariassa.
- Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–13.1. Dordrechtissa, Alankomaissa. Miesten yleismestaruuden voitti unkarilainen Shaolin Sándor Liu[63] ja naisten alankomaalainen Suzanne Schulting.[64]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–21.6. Unterföhringissä, Saksassa.[65]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 31.8.–15.9. Kiinassa. Loppuottelussa Espanja voitti Argentiinan 95–75. Pronssiottelussa Ranska voitti Australian 67–59. Espanjan Ricky Rubio valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.[66]
- NBA:n loppuotteluissa Toronto Raptors voitti Golden State Warriorsin otteluvoitoin 4–2 ja saavutti mestaruuden ensimmäisenä kanadalaisena joukkueena.[67] Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Raptorsin Kawhi Leonard.[68]
- New Orleans Pelicans varasi kesäkuussa NBA:n varaustilaisuudessa ensimmäisenä Duke Universityssä pelanneen Zion Williamsonin.[69]
Kriketti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 30.5.−14.7. Englannissa ja Walesissa. Englanti voitti ensi kertaa maailmanmestaruuden kukistettuaan Lontoossa pelatussa loppuottelussa Uuden-Seelannin.[70][71]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 10.–27.1. Saksassa ja Tanskassa. Tanska saavutti historiansa ensimmäisen miesten maailmanmestaruuden voittamalla loppuottelussa Norjan 31–22. Pronssiottelussa Ranska voitti Saksan 26–25. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin tanskalainen Mikkel Hansen.[72]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 30.11.–15.12. Japanissa. Loppuottelussa Alankomaat voitti Espanjan 30–29. Pronssiottelussa Venäjä voitti Norjan 33–28.[73] Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin alankomaalainen Estavana Polman.[74]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 23.8.–8.9. Puolassa, Slovakiassa, Turkissa ja Unkarissa. Turnaukseen osallistui 24 maata. Ankarassa pelatussa loppuottelussa Serbia voitti Turkin 3–2. Pronssiottelussa Italia voitti Puolan 3–0.[75]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 13.–29.9. Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa ja Sloveniassa. Pariisissa pelatussa loppuottelussa Serbia voitti Slovenian 3–1. Pronssiottelussa Puola voitti Ranskan 3–0.[76]
Lumilautailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut yhdessä freestylehiihdon MM-kilpailujen kanssa 1.–10.2. Park Cityssä ja Deer Valleyssä, Yhdysvalloissa. Yhdysvallat voitti lumilautailussa neljä kultamitalia. Kaksinkertaisia mestareita olivat Venäjän Dmitri Loginov ja Yhdysvaltain Mick Dierdorff. Vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi slopestylessa jaettiin miesten mitalit semifinaalin ja naisten mitalit karsinnan perusteella[77] ja big air -kilpailut peruttiin kokonaan[78].
Maahockey
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–25.8. Antwerpenissä, Belgiassa.
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 21.–25.8. Szegedissä, Unkarissa.[79] Ohjelmassa oli 42 lajia, joista 12 kuului paraluokkiin. Saksa, Valko-Venäjä ja Unkari voittivat kukin kuusi kultamitalia. Mitaleille ylsi kaikkiaan 31 maata.[80] Kanadalaiskanoottien luokissa Saksan Sebastian Brendel voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia, ja samaan ylsi kajakkiluokissa Uuden-Seelannin Lisa Carrington.[81]
Miekkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut 17.–22.6. Düsseldorfissa, Saksassa.[82]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa yhdysvaltalainen Andy Ruiz nousi WBA-, IBF-, WBO- ja IBO-liittojen maailmanmestariksi 1.6. New Yorkissa tyrmäämällä seitsemännessä erässä britti Anthony Joshuan, joka kärsi ammattilaisuransa ensimmäisen tappion.[83] Diriyahissa, Saudi-Arabiassa 7.12. käydyssä uusintaottelussa Joshua voitti mestaruudet takaisin pistevoitolla Ruizista.[84]
- Ammattinyrkkeilyn välisarjassa filippiiniläinen Manny Pacquiao voitti 40-vuotiaana WBA-liiton maailmanmestaruuden 20.7. Las Vegasissa ottamalla pistein 2–1 voiton yhdysvaltalaisesta Keith Thurmanista.[85]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 3.–13.10. Ulan-Udessa, Venäjällä.
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 14.–22.9. Nur-Sultanissa, Kazakstanissa. Ohjelmaan kuului miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa, miesten vapaapainissa ja naisten vapaapainissa kymmenen sarjaa kussakin. Venäjä voitti yhdeksän kultamitalia, joista miesten vapaapainissa viisi sekä miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa ja naisten vapaapainissa molemmissa kaksi. Yhdysvallat voitti viisi kultamitalia ja Georgia neljä. Kaikkiaan mitaleille pääsi 33 maata.[86]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 8.–14.4. Bukarestissa, Romaniassa. Ohjelmaan kuului miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa, miesten vapaapainissa ja naisten vapaapainissa kymmenen sarjaa kussakin. Venäjä voitti kahdeksan kultamitalia ja yhteensä 21 mitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 27 maata.
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 18.–27.9. Pattayalla, Thaimaassa. Raskaimpien sarjojen mestarit olivat Georgian Laša Talahadze maailmanennätystuloksella 484 kg ja Kiinan Li Wenwen maailmanennätyksellä 332 kg.[87]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 7.–10.2. Inzellissä, Saksassa. Alankomaat voitti ohjelmaan kuuluneissa 16 lajissa kahdeksan kultamitalia ja yhteensä 16 mitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi yhdeksän maata. Tšekin Martina Sáblíková voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia ja Alankomaiden Kai Verbij kaksi kultamitalia, joista toisen joukkuesprintissä.[88]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 23.–24.2. Heerenveenissä, Alankomaissa. Venäjän Pavel Kuližnikov voitti uransa kolmannen ja Japanin Nao Kodaira toisen sprinttimaailmanmestaruuden.[89]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 2.–3.3. Calgaryssa, Kanadassa. Tšekin Martina Sáblíková voitti uransa viidennen ja Alankomaiden Patrick Roest toisen yleisluistelun maailmanmestaruuden.[90]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–13.1. Collalbossa, Italiassa. Yleisluistelun mestaruuden voittivat alankomaalainen Sven Kramer jo kymmenennen kerran[91] ja hänen maannaisensa Antoinette de Jong. Alankomaiden kolmannen mestaruuden toi miesten sprinttimatkojen voittaja Kai Verbij, ja naisten sprinttimatkojen nopein oli itävaltalainen Vanessa Herzog.[92]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 20.2.–3.3. Seefeldissä, Itävallassa. Kisaohjelmaan kuului 22 lajia. Norja voitti 13 kultamitalia ja yhteensä 25 mitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 12 maata. Kilpailukiellossa kaksi edellistä kautta ollut norjalainen maastohiihtäjä Therese Johaug ja hänen maanmiehensä Johannes Høsflot Klæbo voittivat kolme kultamitalia, minkä lisäksi Johaug sai yhden hopean. Mäkihypyssä Saksan Markus Eisenbichler voitti kolme kultaa. Yhdistetyssä Norjan Jarl Magnus Riiber ja Saksan Eric Frenzel olivat kaksinkertaisia mestareita.[93] Itävallan viranomaiset tekivät kisojen aikana ratsian ja saivat kiinni viisi dopingiin syyllistynyttä maastohiihtäjää.[94]
- Tour de Ski 29.12.2018–6.1.2019 Italiassa, Sveitsissä ja Saksassa. Kiertueen voittivat norjalaiset Johannes Høsflot Klæbo ja Ingvild Flugstad Østberg[95]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2018–6.1.2019 Saksassa ja Itävallassa. Japanin Ryōyū Kobayashi voitti kolmantena hyppääjänä kaikki yhden mäkiviikon neljä osakilpailua.[96] Kokonaiskilpailussa toiseksi sijoittui Saksan Markus Eisenbichler ja kolmanneksi hänen maanmiehensä Stephan Leyhe.[95]
- Maastohiihdon maailmancupkausi 2018–2019 päättyi 24.3. Quebecissä, Kanadassa. Miesten kokonaiskilpailun voitti norjalainen Johannes Høsflot Klæbo.[97] Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli norjalainen Ingvild Flugstad Østberg.[98]
- Mäkihypyn maailmancupkausi 2018–2019 päättyi 24.3. miesten osalta Planican lentomäessä, Sloveniassa ja naisten osalta Tšaikovskissa, Venäjällä. Miesten kokonaiskilpailun voitti japanilainen Ryōyū Kobayashi, joka voitti 13 osakilpailua ja hyppäsi päätöskisassa Planican mäkiennätyksen 252 metriä.[99] Naisten kokonaiskilpailun ykkönen oli norjalainen Maren Lundby, joka voitti kauden aikana 12 osakilpailua.[100]
- Yhdistetyn maailmancupkausi 2018–2019 päättyi 17.3. Schonachissa, Saksassa. Kokonaiskilpailun voitti norjalainen Jarl Magnus Riiber, joka voitti 12 osakilpailua sivuten Hannu Mannisen yhden kauden voittoennätystä.[101]
- Nuorten maailmanmestaruuskilpailut 20.–27.1. Lahdessa, Suomessa. Menestyneimmät maat olivat seitsemän kultamitalia ja yhteensä 17 mitalia voittanut Venäjä sekä neljä kultaa ja yhteensä 19 mitalia vienyt Norja.[102]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laser-luokkien Euroopan-mestaruuskilpailut 18.–25.5. Portossa, Portugalissa.
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 27.2.–3.3. Pruszkówissa, Puolassa. Sekä miehet että naiset kilpailivat kymmenessä lajissa. Alankomaat ja Australia voittivat kumpikin kuusi kultamitalia. Hongkongin Lee Wai Sze voitti naisten eräajon ja keirinin.[103]
- Maasto- ja alamäkipyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 28.8.–1.9. Mont-Sainte-Annessa, Kanadassa. Yleisen sarjan seitsemästä kultamitalista Ranska ja Sveitsi voittivat kumpikin kolme.[104]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 22.–29.9. Harrogatessa, Yorkshiressa, Englannissa. Ohjelmassa oli ensi kertaa sekajoukkueiden aika-ajoviesti, ja myös paraluokat kilpailivat ensi kertaa samassa kilpailutapahtumassa. Tanskan Mads Pedersen voitti miesten maantieajon ja Australian Rohan Dennis toisen peräkkäisen kerran aika-ajon. Alankomaiden Annemiek van Vleuten voitti naisten maantieajon ja Yhdysvaltain Chloé Dygert Owen aika-ajon, ja molemmissa hopealle sijoittui Alankomaiden Anna van der Breggen. Sekajoukkueiden viestin voitti Alankomaat.[105][106][107][108][109][110]
- Ratapyöräilyn Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–20.10. Apeldoornissa, Alankomaissa.[111]
- Maantiepyöräilyn Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–11.8. Alkmaarissa, Alankomaissa.[112]
- Italian ympäriajo 11.5.–2.6. Kilpailun voitti Ecuadorin Richard Carapaz 1.05 minuutin erolla isäntämaan Vincenzo Nibaliin ja 2.30 minuutin erolla Slovenian Primož Rogličiin.[113]
- Ranskan ympäriajo 6.–28.7. Kilpailun voitti Kolumbian 22-vuotias Egan Bernal ensimmäisenä eteläamerikkalaisena sekä nuorimpana ajajana vuoden 1909 jälkeen.[114]
- Espanjan ympäriajo 24.8.–15.9. Kilpailun voitti mäkihyppääjänä aiemmin kilpaillut slovenialainen Primož Roglič yli kahden minuutin erolla espanjalaiseen Alejandro Valverdeen.[115]
Pöytätennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 21.–28.4. Budapestissa, Unkarissa. Kiinalaiset voittivat kaikki viisi maailmanmestaruutta. Ma Long voitti kultaa miesten kaksinpelissä ja miesten nelinpelissä sekä Liu Shiwen naisten kaksinpelissä ja sekanelinpelissä.[116]
Rantalentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 28.6.–7.7. Hampurissa, Saksassa. Miesten mestaruuden voitti venäläispari Oleg Stojanovski / Vjatšeslav Krasilnikov ja naisten kanadalaispari Sarah Pavan / Melissa Humana-Paredes.[117]
Ratsastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koulu- ja esteratsastuksen Euroopan-mestaruuskilpailut 19.–25.8. Rotterdamissa, Alankomaissa. Saksan Isabell Werth voitti kouluratsastuksessa kolme kultamitalia.[118]
- Kenttäratsastuksen Euroopan-mestaruuskilpailut 28.8.–1.9. Luhmühlenissä, Saksassa. Järjestäjämaan Ingrid Klimke voitti kultaa sekä henkilökohtaisessa kilpailussa että joukkuekilpailussa.[119]
Raviurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prix d’Amérique 27.1. Pariisissa, Ranskassa. Kilpailun voitti Pascal Bernardin omistama ja Jean-Michel Baziren ohjastama Bélina Josselyn.[120]
- Elitloppet 24.–26.5. Tukholmassa, Ruotsissa. Kilpailun voitti ranskalaisen Romain Derieux'n valmentama ja ohjastama Dijon.[121]
Ringette
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 26.11.–1.12. Burnabyssa, Kanadassa. Suomi voitti kaksiosaisessa loppuottelussa Kanadan 11–4, 5–1. Mestaruus oli Suomelle seitsemäs peräkkäinen.[122]
Rugby
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rugby unionin maailmanmestaruuskilpailut 20.9.–2.11. Japanissa. Loppuottelussa Etelä-Afrikka voitti Englannin 32–12.[123]
- Rugby unionin Six Nations Championship 1.2.−16.3. Mestaruuden voitti Wales.[124]
Rullakiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 4.–14.7. Barcelonassa, Espanjassa.[125]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 7.–15.12. Neuchâtelissa, Sveitsissä. Loppuottelussa Ruotsi voitti jatkoajalla Sveitsin 3–2. Pronssille sijoittui Suomi. Suomen Oona Kauppi oli kisojen paras maalintekijä 15 maalillaan ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.[126]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 25.8.–1.9. Ottensheimissa, Itävallassa. Ohjelmassa oli 29 lajia, joista yhdeksän oli paraluokkia. Mitaleille ylsi 23 maata. Uusi-Seelanti voitti neljä kultamitalia, jotka kaikki tulivat naisten lajeista.[127] Miesten yksikössä kultaa voitti Saksan Oliver Zeidler, ja naisten yksikössä Irlannin Sanita Pušpure voitti toisen peräkkäisen mestaruutensa.[128][129]
Squash
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten henkilökohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 24.10.–1.11. Kairossa, Egyptissä. Loppuottelussa egyptiläinen Nour El Sherbini voitti maannaisensa Raneem El Welilyn 3–1 ja saavutti neljännen maailmanmestaruutensa.[130]
- Miesten henkilökohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 8.–15.11. Dohassa, Qatarissa. Loppuottelussa egyptiläinen Tarek Momen voitti uusiseelantilaisen Paul Collin 3–0.[131]
- Miesten joukkuemaailmanmestaruuskilpailut 15.–21.12. Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Loppuottelussa Egypti voitti Englannin 2–0.[132]
- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailut 1.–4.5. Birminghamissa, Englannissa.[133] Miesten loppuottelussa Englanti voitti Espanjan 2–1 ja naisten loppuottelussa Ranska voitti Englannin 2–1.[134]
- Henkilökohtaiset Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–7.9. Bukarestissa, Romaniassa.[135] Miesten loppuottelussa saksalainen Raphael Kandra voitti espanjalaisen Borja Golánin ja naisten loppuottelussa belgialainen Nele Gilis voitti ranskalaisen Coline Aumardin.[134]
Sulkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 19.–25.8. Baselissa, Sveitsissä. Japani voitti viidestä lajista kaksi kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi kuusi maata. Kaksinpelien mestarit olivat Japanin Kento Momota ja Intian P. V. Sindhu.[136]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 13.–17.8. Østfoldissa, Norjassa. Ohjelmassa olivat vain maastolajit, kun sprintti- ja maastolajit oli päätetty eriyttää eri vuosille. Ruotsi voitti neljä kultamitalia ja Norja kaksi. Ruotsin Tove Alexandersson voitti kolme kultamitalia ja Norjan Olav Lundanes kaksi henkilökohtaista kultamitalia.[137]
- Tiomila 27.–28.4. Östra Göingessä, Ruotsissa. Isäntämaan IFK Göteborg voitti miesten ja suomalaisseura Tampereen Pyrintö naisten viestin.[138][139]
- Jukolan viesti 15.–16.6. Kangasalla, Suomessa. Ruotsalainen Stora Tuna OK voitti miesten viestin ja voittajajoukkueessa suunnisti neljä Svenskin veljestä.[140] Venlojen viestin voitti norjalainen Fredrikstad SK.[141]
Taekwondo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 15.–19.5. Manchesterissa, Isossa-Britanniassa.[142]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 18.–24.3. Saitamassa, Japanissa. Miesten mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Nathan Chen, naisten mestaruuden venäläinen Alina Zagitova, pariluistelun kiinalaispari Sui Wenjing / Han Cong sekä jäätanssin ranskalaiset Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron.[143][144][145][146]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–27.1. Minskissä, Valko-Venäjällä. Miesten mestaruuden voitti seitsemännen peräkkäisen kerran espanjalainen Javier Fernández, naisten mestaruuden venäläinen Sofija Samodurova, pariluistelun ranskalaispari Vanessa James / Morgan Ciprès sekä jäätanssin ranskalaispari Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron.[147][148][149][150]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 12.–13.4. Helsingissä, Suomessa. Kultaa voitti venäläinen Team Paradise. Muut mitalisijat menivät suomalaisjoukkueille, hopea Marigold IceUnitylle ja pronssi Rockettesille.[151]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avoin turnaus 14.–27.1. Melbournessa, Australiassa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa serbialainen Novak Đoković voitti espanjalaisen Rafael Nadalin 3–0 ja saavutti seitsemännen Australian-mestaruutensa.[152] Naisten loppuottelussa japanilainen Naomi Ōsaka voitti tšekkiläisen Petra Kvitován 2–1 ja nousi ensimmäisenä aasialaisena tennispelaajana kaksinpelin maailmanlistan ykköseksi.[153][154]
- Ranskan avoin turnaus 26.5.–9.6. Pariisissa, Ranskassa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Rafael Nadal voitti itävaltalaisen Dominic Thiemin 3–1 ja saavutti ennätyksellisesti 12. Ranskan-mestaruutensa.[155] Naisten loppuottelussa australialainen Ashleigh Barty voitti tšekkiläisen Markéta Vondroušován 2–0 ja saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -turnausvoiton.[156]
- Wimbledonin turnaus 1.–14.7. Lontoossa, Englannissa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Novak Đoković voitti sveitsiläisen Roger Federerin 3–2 ottelun ratkettua viidennen erän katkaisupelissä. Đoković saavutti uransa viidennen WImbledon-mestaruuden ja kaikkiaan 16. Grand Slam -mestaruuden. Loppuottelu oli kaikkien aikojen pisin Wimbledonin kaksinpelin loppuottelu kestettyään neljä tuntia ja 57 minuuttia.[157] Naisten loppuottelussa romanialainen Simona Halep voitti yhdysvaltalaisen Serena Williamsin 2–0 alle tunnin kestäneessä loppuottelussa.[158]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 26.8.–8.9. New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Rafael Nadal voitti venäläisen Daniil Medvedevin 3–2 ja saavutti uransa 19. Grand Slam -turnausvoiton.[159] Naisten loppuottelussa kanadalainen Bianca Andreescu voitti Serena Williamsin 2–0 ja saavutti uransa ensimmäisen Grand Slam -turnausvoiton.[160]
- WTA-finaalit 27.10.–3.11. Shenzhenissä, Kiinassa. Kaksinpelin loppuottelussa australialainen Ashleigh Barty voitti ukrainalaisen Elina Svitolinan 2–0.[161]
- ATP-finaalit 10.–17.11. Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Kaksinpelin loppuottelussa 21-vuotias kreikkalainen Stéfanos Tsitsipás voitti itävaltalaisen Dominic Thiemin 2–1.[162]
- Fed Cupin loppuottelu 9.–10.11. Perthissä, Australiassa. Ranska voitti Australian 3–2.[163]
- Davis Cupin lopputurnaus 18.–24.11. Madridissa, Espanjassa. Loppuottelussa Espanja voitti Kanadan 2–0 ja vei Davis Cupin kuudennen kerran.[164]
Triathlon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Havaijin Ironman-kilpailu 12.10. Miesten kilpailun voitti Saksan Jan Frodeno reittiennätyksellä 7.51.13 ja naisten kilpailun saman maan Anne Haug.[165]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 12.–28.7. Gwangjussa, Etelä-Koreassa. Menestyneimmät maat olivat 16 kultamitalia voittanut Kiina, 15 kultamitalia voittanut Yhdysvallat ja 12 kultamitalin Venäjä. Uimahyppyjen 13 kilpailussa Kiina voitti 12 kultaa ja taitouinnin kymmenessä kilpailussa Venäjä voitti yhdeksän kultaa. Ratauinnissa yhdysvaltalainen Caeleb Dressel voitti kuusi kultaa ja saavutti kaksi hopeaa[166]. Ruotsalainen Sarah Sjöström saavutti ensimmäisenä naisena yksissä MM-kilpailuissa viisi henkilökohtaista mitalia, joista yksi oli kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia[166].
- Uimahyppyjen Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–11.8. Kiovassa, Ukrainassa. Ohjelmassa oli 13 lajia, joissa Venäjä voitti kuusi kultamitalia.[167]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–8.12. Glasgow'ssa, Isossa-Britanniassa. Unkarin Katinka Hosszú voitti neljä henkilökohtaista kultamitalia sekä venäläiset Vladimir Morozov ja Kliment Kolesnikov kumpikin kolme.[168]
- Parauinnin maailmanmestaruuskilpailut 9.–15.9. Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Kisat oli alun perin myönnetty Malesialle, josta ne siirrettiin pois turvallisuussyistä.[169]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 4.–13.10. Stuttgartissa, Saksassa. Menestynein maa oli viisi kultamitalia voittanut Yhdysvallat. Simone Biles voitti neljä henkilökohtaista kultamitalia ja oli voittamassa myös naisten joukkuekilpailua. Hän nousi MM-kisahistorian eniten mitaleja voittaneeksi voimistelijaksi 25 mitalillaan, joista 19 oli kultaa[170].
- Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–14.4. Szczecinissä, Puolassa. Venäjä voitti seitsemän kultamitalia ja yhteensä 15 mitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 11 maata.
- Trampoliinivoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 28.11.–1.12. Tokiossa, Japanissa.[171]
- Rytmisen voimistelun maailmanmestaruuskilpailut 16.–22.9. Bakussa, Azerbaidžanissa.[172]
- Rytmisen voimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–19.5. Bakussa, Azerbaidžanissa.[171]
- Joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 17.–19.5. Cartagenassa, Espanjassa. Kultaa voitti venäläinen Madonna, hopeaa sai suomalainen Minetit ja pronssille sijoittui toinen suomalaisjoukkue OVO Team.[173]
- Gymnaestrada 7.–13.7. Dornbirnissä, Itävallassa.
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 30.3. Aarhusissa, Tanskassa. Miesten mestaruuden voitti Ugandan Joshua Cheptegei ja naisten Kenian Hellen Obiri. Sekaviestin voitti Etiopia.[174]
- Maailmanmestaruuskilpailut 27.9.–6.10. Dohassa, Qatarissa. Yhdysvallat voitti 14 kultaa ja kaikkiaan 29 mitalia. Kenia oli mitalitilastossa toinen viidellä kultamitalilla.[175] Alankomaiden Sifan Hassan voitti kultaa 1 500 ja 10 000 metrin juoksuissa.[176]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 1.–3.3. Glasgow'ssa, Skotlannissa. Puola voitti viisi kultamitalia ja Iso-Britannia neljä. Ison-Britannian Laura Muir voitti kultaa 1 500 ja 3 000 metrin juoksuissa.[177]
- Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen superliiga 9.–11.8. Bydgoszczissa, Puolassa. Isäntämaa Puola voitti superliigan ensimmäisen kerran. Seuraaviksi sijoittuneet Saksa, Ranska ja Italia hävisivät Puolalle yli 25 pisteen erolla.[178]
- Maastojuoksun Euroopan-mestaruuskilpailut 8.12. Lissabonissa, Portugalissa. Turkin Yasemin Can voitti naisten mestaruuden neljännen peräkkäisen kerran. Miesten mestaruuden voitti alun perin ruotsalainen Robel Fsiha, jota tunnetumpi oli 20-vuotiaiden miesten kilpailun voittanut norjalainen Jakob Ingebrigtsen.[179][180][181] Fsiha kuitenkin jäi myöhemmin kiinni dopingin käytöstä ja mestariksi nousi Turkin Aras Kaya.[182][183]
- Uusia maailmanennätyksiä tekivät 9.3. Huangshanissa Kiinan Liu Hong 50 kilometrin kävelyssä (3.59.15), 12.7. Monacossa Alankomaiden Sifan Hassan mailin juoksussa (4.12,33), 28.7. Des Moinesissa Yhdysvaltain Dalilah Muhammad 400 metrin aitajuoksussa (52,20), 15.9. Kööpenhaminassa Kenian Geoffrey Kamworor puolimaratonilla (58.01), 4.10. Dohan MM-kilpailuissa Dalilah Muhammad toistamiseen 400 metrin aitajuoksussa (52,16) ja 13.10. Chicagossa Kenian Brigid Kosgei miesten kanssa samaan aikaan juostulla maratonilla (2.14.04).[184][185][186][187][188][189][190]
- Parayleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 7.–15.11. Dubaissa, Arabiemiraateissa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Phillips, Luke: Italy's Paris rocks to world super-G gold Yahoo Sports. 6.2.2019. Arkistoitu 4.4.2022. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Vainikka, Jussi: Tom Brady ja kumppanit tekivät sen taas! New England Patriots voitti vähäpisteisen Super Bowlin 4.2.2019. Yle. Viitattu 4.2.2019.
- ↑ Vainikka, Jussi: Super Bowl meni kuten aina ennenkin: Tom Brady kaivoi esiin ratkaisun avaimet, kun niitä eniten tarvittiin – "Tämä on ollut uskomaton vuosi" 4.2.2019. Yle. Viitattu 4.2.2019.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 190. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ a b c Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 191. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tarjei Bö kahmi MM-kisoihin valmistavista koitoksista EM-tuplan – huiman nousun tehnyt Tero Seppälä hiihti lupaavaa vauhtia 24.2.2019. Yle. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ Vanhatalo, Nina & Lehtisaari, Matti: Norjan ampumahiihtotähden loistelias kausi päättyi tyylikkäästi 24.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Mäkäräisen kausi päättyi surkeasti – kehno ammuntavire murensi toiveet 24.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Heikkilä, Markus: Australian MM-ralli on peruttu maastopalojen vuoksi – Sydneyssä varoitetaan katastrofaalisesta tulipalovaarasta 12.11.2019. Yle. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Saumat merkkimestaruuteen menettänyt Toyota-talli ei surkutellut Australian rallin peruuntumista: ”Ainoa oikea ratkaisu” 12.11.2019. Yle. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Hamilton varmisti historiallisen maailmanmestaruuden – Bottakselle osakilpailun voitto huiman ajon jälkeen ja MM-sarjan kakkostila 4.11.2019. Yle. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Pitkänen, Henri: Maailmanmestari Hamilton ajoi paalupaikalta selvään voittoon, Bottas nousi komeasti neljänneksi – katso F1-kauden viimeisen osakilpailun tulokset 5.12.2019. Yle. Viitattu 24.12.2019.
- ↑ Washington Nationalsille historiallinen baseball-mestaruus 31.10.2019. Yle. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Karttunen, Anu: Trump ei antanut nelinkertaisen voittajan yllättää ja pokkasi maailmanmestaruuden – vastustajakin hämmästeli: "Olin onnekas, ettei minun tarvinnut maksaa pääsymaksua" 6.5.2019. Yle. Viitattu 7.5.2019.
- ↑ Ding Junhui holds off Stephen Maguire to win third UK Championship The Guardian. 8.12.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Mosconi Cup: Team USA retain trophy with victory over Team Europe Sky Sports. 29.11.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Switzerland win the LGT World Women’s championship title 24.3.2019. World Curling Federation. Viitattu 25.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Korea win historic LGT World Women’s bronze medals 24.3.2019. World Curling Federation. Arkistoitu 24.3.2019. Viitattu 25.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Heroux, Devin: Edin's defeat of Koe for world title affirms Swede's status as curling great 8.4.2019. CBC. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Switzerland beats Japan to win bronze at world men’s curling championship Global News. 7.4.2019. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
- ↑ World Mixed Doubles Curling Championship 2019 World Curling Federation. Viitattu 28.4.2019. (englanniksi)
- ↑ World Mixed Curling Championship 2019 World Curling Federation. Arkistoitu 22.12.2019. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ La Gruyère AOP European Curling Championships 2019 World Curling Federation. Arkistoitu 18.1.2020. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Dartsin maailmanmestaruus meni Hollantiin. Helsingin Sanomat, 3.1.2019, s. A33.
- ↑ William Hill World Championship Professional Darts Corporation. Viitattu 3.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Lukka, Olli-Pekka: Darts-sensaatio Fallon Sherrockin taival päättyi MM-kisoissa – vastustaja Dobey käytti korvatulppia vaimentaakseen yleisön buuausäänet 27.12.2019. Yle. Viitattu 28.1.2020.
- ↑ Aleksi Patja ylsi yhdeksänneksi slopestylen MM-finaalissa Park Cityssä Länsi-Suomi. 7.2.2019. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Tiger Woods palasi suurvoittajaksi lähes 11 vuoden tauon jälkeen 15.4.2019. Yle. Viitattu 15.4.2019.
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Mestaruutta puolustavalla Koepkalla historiallisen suuri johto 19.5.2019. Yle. Viitattu 20.5.2019.
- ↑ Brooks Koepka valloitti jälleen golfin PGA-mestaruuden 20.5.2019. Yle. Viitattu 20.5.2019.
- ↑ Gary Woodland voitti golfin US Openin – uran ensimmäinen major-titteli 17.6.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Lowry ylivoimaiseen voittoon golfin Britannian avoimessa mestaruuskilpailussa – Korhonen 63:s 22.7.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Event information: World Ski Orienteering Championships 2019 International Orienteering Federation. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Event information: European Ski Orienteering Championships International Orienteering Federation. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Hirvonen, Hinni: Yhdysvallat on jälleen jalkapallon maailmanmestari! 180-senttinen Hollannin muuri piti joukkueensa mukana pelissä, kunnes Megan Rapinoe iski rangaistuspotkusta – katso huippuhetket 7.7.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Vainikka, Jussi: Ruotsi palasi mitalikantaan! Nopeasti hankittu johto piti loppuun asti, VAR pelasti tasoitusmaalilta – katso, kuinka Englanti taipui värikkäässä MM-pronssiottelussa 6.7.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Portugali voitti ensimmäisen Kansojen liigan mestaruuden 10.6.2019. Yle. Viitattu 10.6.2019.
- ↑ Holma, Joel: Brasilian 12 vuoden odotus päättyi ja mestaruuspokaali nousi ilmoille – turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu letkautti: "Saanko jostain duunia!" 8.7.2019. Yle. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Holma, Joel: Suihkukomennuksen saanut Lionel Messi purkautui pronssipelin jälkeen ja syytti kisajärjestäjiä jälleen korruptiosta: ”Tämä pilaa jalkapallon” 7.7.2019. Yle. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Mexico beats US to lift 8th Gold Cup Deutsche Welle. 8.7.2019. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Uusitalo, Timo: Algeria vei Afrikan jalkapallokullan – salamamaali takasi mestaruusjuhlat 29.7.2019. Yle. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Ukraine win Under-20 World Cup with final win over South Korea 15.6.2019. BBC. Viitattu 1.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Begley, Emlyn: Spain beat Germany to win their fifth European Under-21 Championship. 30.6.2019. BBC. Viitattu 1.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Naisten Mestarien liigan finaalista tuli maailman parhaan naisfutaajan show: reilussa vartissa tehty hattutemppu sinetöi Lyonin mestaruusputken jatkumisen 19.5.2019. Yle. Viitattu 19.5.2019.
- ↑ Strozyk, Matias: Chelsea marssi Eurooppa-liigan mestaruuteen – Arsenal romahti toisella puoliajalla 29.5.2019. Yle. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: 14 vuoden odotus on ohi! Liverpool juhlii Mestarien liigan mestaruutta 2.6.2019. Yle. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Flamengo win Copa Libertadores with amazing comeback against River Plate The Guardian. 23.11.2019. Viitattu 24.12.2019. (englanniksi)
- ↑ 's-Hertogenbosch 2019 Hyundai World Archery Championships + OG QT World Ranking Event World Archery. Viitattu 11.1.2020.
- ↑ World Championships Senior 2019: Standings International Judo Federation. Viitattu 24.12.2019. (englanniksi)
- ↑ World Championships Senior Teams 2019: Results International Judo Federation. Viitattu 24.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Jo kertaalleen mestaruutta juhlinut Naisleijonat taipui MM-hopealle värikkäiden vaiheiden jälkeen – Yhdysvallat vei voiton voittomaalikisassa 15.4.2019. Yle. Viitattu 15.4.2019.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Rutiinisuoritus riitti Kanadalle MM-pronssiin – Venäjällä surullinen saldo pohjoisamerikkalaisia vastaan 14.4.2019. Yle. Viitattu 15.4.2019.
- ↑ Nuorten MM-kisat 2019 Yle. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Competition Schedule (pdf) 28.9.2018. IIHF. Arkistoitu 11.12.2018. Viitattu 14.1.2019.
- ↑ Suopuro, Micke: Tyttöleijonat nappasi historiallisen MM-pronssin – Venäjä kaatui toisen erän salamamaalien turvin! 13.1.2019. Yle. Viitattu 14.1.2019.
- ↑ Uusitalo, Timo: Ruotsille historiallinen kiekkokulta pojissa – näin alaikäinen superlupaus upotti jatkoerämaalin MM-finaalissa 29.4.2019. Yle. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Saarinen, Joska: Shokkiuutinen – naisten jääkiekon ammattilaisliiga CWHL lopetetaan, pettynyt Noora Räty Twitterissä: "On vaikea pysyä optimistisena" 31.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Seppälä, Tommi: Bostonin ja Raskin haaveet kaatuivat – St. Louis juhlii Stanley Cupia! 13.6.2019. Yle. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Kaapo Kakko varattiin toisena NHL:ään – vasta neljäs suomalainen, joka yltää näin korkeaan varausnumeroon 22.6.2019. Yle. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ FIB World Championships Men 2019 Worldbandy.com. Arkistoitu 31.1.2019. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Suomelle kolmas perättäinen jääpallon MM-pronssi – Tuomas Määttä tehomiehenä mitalipelissä 2.2.2019. Yle. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 232. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ ISU European Short Track Championships 2019 - Dordrecht (NED) - Men: Overall Classification ISU. Arkistoitu 12.1.2019. Viitattu 31.1.2019. (englanniksi)
- ↑ ISU European Short Track Championships 2019 - Dordrecht (NED) - Ladies: Overall Classification ISU. Arkistoitu 1.2.2019. Viitattu 31.1.2019. (englanniksi)
- ↑ European Men Championships 2019 bowling-emc2019.eu. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ Kuisma, Joonas: Espanja jyräsi ylivoimaisesti maailmanmestaruuteen, väsyneestä Argentiinasta ei vastusta – Ricky Rubiosta turnauksen arvokkain pelaaja 15.9.2019. Yle. Viitattu 24.12.2019.
- ↑ Hyyppä, Emma: Toronto Raptors teki historiaa jännitysnäytelmässä: ensimmäisenä kanadalaisjoukkueena NBA:n mestariksi 14.6.2019. Yle. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ Kawhi Leonard odotetusti NBA-finaalien arvokkain pelaaja jo toisen kerran urallaan, mutta eri seurassa 14.6.2019. Yle. Viitattu 14.6.2019.
- ↑ New Orleans varasi superlahjakkuus Zion Williamsonin NBA:han ykkösvarauksella, Lauri Markkasen Bulls nappasi uuden pelintekijän 21.6.2019. Yle. Viitattu 21.6.2019.
- ↑ Englannin krikettimestarit tanssivat ja kyynelehtivät ilosta – "En löydä sanoja, upea tunne" 15.7.2019. Yle. Viitattu 15.7.2019.
- ↑ Smyth, Rob, ym.: England win Cricket World Cup against New Zealand – as it happened The Guardian. 15.7.2019. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Hurmioitunut kotiyleisö sai haluamansa: Tanska on ensimmäistä kertaa käsipallon maailmanmestari 27.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ 24th Women's World Championship 2019: Tournament Summary (pdf) 15.12.2019. IHF. Viitattu 16.12.2019.
- ↑ Japan 2019 All-Star Team 15.12.2019. IHF. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Lentopallon naisten EM-kisat: Serbia on Euroopan mestari 2019 Lentopallo.info. 8.9.2019. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Lentopallon EM-kisat 2019: Serbia Euroopan mestari Lentopallo.info. 29.9.2019. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Tuuli pyyhki MM-slopestylen finaalit ja mitalit jaettiin harvinaisella tavalla – Rene Rinnekangas lopulta yhdeksäs Aamulehti. 10.2.2019. Arkistoitu 1.5.2019. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Utah 2019 big air world championships competition cancelled 6.2.2019. FIS. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Szeged19 – ICF Canoe Sprint and Paracanoe World Championships International Canoe Federation. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Results Szeged19 – ICF Canoe Sprint and Paracanoe World Championships. International Canoe Federation. Arkistoitu 21.8.2019. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Perelman, Rich: Canoe/Kayak: Carrington and Brendel win two each, stunning U.S. win for Harrison in Canoe Sprint Worlds The Sports Examiner. 25.8.2019. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ European Championships, Düsseldorf fencingworldwide.com. Arkistoitu 17.6.2019. Viitattu 22.6.2019.
- ↑ Altavastaaja Andy Ruiz tyrmäsi Anthony Joshuan MM-ottelussa 2.6.2019. Yle. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Anthony Joshua valtasi raskaansarjan mestaruuden takaisin – yksimielinen tuomaripäätös Andy Ruizia vastaan 8.12.2019. Yle. Viitattu 24.12.2019.
- ↑ Knuuttila, Mikko: Manny Pacquiao palasi nyrkkeilyn maailmanmestariksi 40-vuotiaana – vastustaja ylisti upean ottelun jälkeen: ”Hattu päästä” Ilta-Sanomat. 21.7.2019. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Senior World Championships – Nur-Sultan, KZ (pdf) United World Wrestling. Viitattu 24.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 262–263. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 268. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Visuri, Roope: Samuli Suomalainen tyytyväinen MM-kisadebyyttinsä 24.2.2019. Suomen Luisteluliitto. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Haynes, Darren: Ted-Jan Bloemen rounding back into form as top Canadian at world allrounds 4.3.2019. CBC. Viitattu 31.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Zehnter EM-Titel für überragenden Sven Kramer Süddeutsche Zeitung. 13.1.2019. Arkistoitu 1.2.2019. Viitattu 31.1.2019. (saksaksi)
- ↑ Results ISU European Speed Skating Championships. Viitattu 31.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 18, 55, 209–211. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Visuri, Roope: Tämän tiedämme nyt MM-Seefeldin dopingskandaalista – Poliisi väijyi epäiltyjä ympäri vuorokauden ja itävaltalaishiihtäjä otettiin kiinni itse teossa 27.2.2019. Yle. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ a b Tuloksia. Turun Sanomat, 7.1.2019, s. 25.
- ↑ Visuri, Roope: Suomalaisvalmentajan japanilaishyppääjä ponnisti mäkihyppyhistoriaa! Antti Aalto teki omaan parhaansa mäkiviikolla 6.1.2019. Yle. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Norjan ihmemies Kläbo teki sen taas! Hakola hiihti 13. sijalle 24.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Pärmäkoski taipui loppupisteissä neljänneksi – Johaug nousi ohi päätöspäivänä 24.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Japanin Kobayashi hätyytteli ME-lukemia – katso hirmuhyppy 24.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Kykkäsen kausi päättyi 28. sijaan Venäjällä 24.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Ilkka Herola kuudes kauden päätöksessä – Riiber nousi Hannu Mannisen rinnalle 17.3.2019. Yle. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Venäjä mitalitilaston ykkönen – 15 kansallisuutta nappasi mitaleja Lahti Events Oy. Arkistoitu 1.2.2019. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 274–275. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 275–276. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ UCI Road Cycling World Championships 2019: The Essential Guide Cycling News. 16.9.2019. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Skelton, Jack: Road World Championship: Denmark's Mads Pedersen claims shock elite men's road race title 29.9.2019. BBC. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Farrand, Stephen: Dennis defends elite men's individual time trial Cycling News. 25.9.2019. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Skelton, Jack: Road World Championships: Annemiek van Vleuten wins first women's world road title 28.9.2019. BBC. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Ryan, Barry: Chloe Dygert Owen wins elite women's individual time trial Cycling News. 24.9.2019. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Road World Championships: Great Britain win mixed relay bronze 22.9.2019. BBC. Viitattu 12.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 275. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 273. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Teiskonlahti, Kirsi: Carapaz ajoi Italian ympäriajon voittoon: "Suurin hetki urheilu-urallani" 2.6.2019. Yle. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Karttunen, Anu: Bernal kruunattiin Tourin voittajaksi – Ewan kiri etappivoittoon 28.7.2019. Yle. Viitattu 29.7.2019.
- ↑ Slovenian Roglic pyöräili Espanjan ympäriajon voittoon – voittanut myös mäkihypyn maailmanmestaruuden 15.9.2019. Yle. Viitattu 24.12.2019.
- ↑ Results Liebherr 2019 ITTF World Championships. ITTF. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Venäjä ja Kanada juhlivat beach volleyn MM-kultaa 7.7.2019. Suomen Lentopalloliitto ry. Viitattu 10.1.2020.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 278–279. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 279. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Mahlamäki, Marja: Prix d’Amerique oli Baziren juhlaa, Readly Express urhea kolmas Hevosurheilu. 27.1.2019. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Mahlamäki, Marja: Dijon on Elitloppet-voittajan nimi vuonna 2019 Hevosurheilu. 26.5.2019. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Hyyppä, Emma: Suomi on ringeten maailmanmestari seitsemättä kertaa peräkkäin! Joukkueen konkari Anne Pohjola teki finaalissa kypärätempun: "Ei tähän todellakaan totu" 1.12.2019. Yle. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ Niemeläinen, Jonne: Etelä-Afrikka voitti Englannin rugbyn MM-finaalissa 2.11.2019. Yle. Viitattu 17.11.2019.
- ↑ Fordyce, Tom: Wales 25-7 Ireland: Wales win Six Nations Grand Slam 16.3.2019. BBC. Viitattu 12.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 353. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Ruotsin dominanssi sai jatkoa – tappioton marssi päättyi jo seitsemänteen peräkkäiseen salibandykultaan Strozyk, Matias. 15.12.2019. Yle. Viitattu 16.12.2019.
- ↑ Overview 2019 World Rowing Championships. World Rowing. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Garbe, Judith: Zeidler und Deutschland-Achter krönen sich zum Weltmeister 1.9.2019. Deutscher Ruderverband. Viitattu 11.1.2020. (saksaksi)
- ↑ Gorman, Liam: Sanita Puspure defends her World Championship gold in Austria The Irish Times. 1.9.2019. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Women's Worlds: El Sherbini beats El Welily to win fourth World Championship 1.11.2019. Professional Squash Association. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Squash: Kiwi Paul Coll loses world champs final NZ Herald. 16.11.2019. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Egypt retain Men’s World Team Title in Washington World Squash. 22.12.2019. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Event Calendar: European Team Championship Div 1 & 2 2019 European Squash Federation. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ a b ESF Championships – Results – updated 24 September 2019 24.9.2019. European Squash Federation. Arkistoitu 4.4.2022. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Event Calendar: European Individual Closed Championships 2019 European Squash Federation. Arkistoitu 6.8.2020. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ TOTAL BWF World Championships 2019: Winners Badminton World Federation. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 132–133, 291. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ IFK Göteborg jälleen Tiomilan voittoon Kestävyysurheilu.fi. 28.4.2019. Arkistoitu 1.5.2019. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Tampereen Pyrintö tyrmäsi vastustajat Tiomilan naisten viestissä Kestävyysurheilu.fi. 27.4.2019. Arkistoitu 1.5.2019. Viitattu 1.5.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Stora Tuna juhlii Jukolan voittoa – neljä veljestä voittajajoukkueessa 16.6.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Takamäki, Noora: Venlojen viesti sai uuden voittajan: norjalaisseura Fredrikstad SK teki historiaa, Tampereen Pyrintö nousi avauskierroksen katastrofin jälkeen kolmanneksi – "Paremminkin olisi voinut mennä" 15.6.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 294. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Nathan Chen luisteli ME-pisteet 23.3.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Hyyppä, Emma: 16-vuotias olympiavoittaja Alina Zagitova taituroi ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen – moskovalaiset kahmivat kaikki naisten MM-mitalit 22.3.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Sui Wenjing/Han Cong wins pairs title at Saitama Worlds Shine. 21.3.2019. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Lehtisaari, Matti: Suomen jäätanssijat onnistuivat MM-jäällä – paransivat vielä asemiaan vapaatanssissa 23.3.2019. Yle. Viitattu 22.7.2019.
- ↑ Smolander-Slotte, Riikka: Espanjan luistelutähti Javier Fernandez päätti uransa seitsemänteen perättäiseen EM-kultaan – "En itkenyt, elämä jatkuu" 26.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Vainikka, Jussi: Pronssia tuli! Viveca Lindfors taituroi Suomen takaisin mitalikantaan EM-taitoluistelussa – katso upea vapaaohjelma 26.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Figure skating - Vanessa James and Morgan Cipres win historic gold in Minsk 24.1.2019. Eurosport. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Takamäki, Noora & Smolander-Slotte, Riikka: Arvokisojen ensikertalaiset saivat EM-kisoista aimo annoksen kokemusta – "Tämä luo hyvää pohjaa tulevaisuuteen" 26.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Hyyppä, Emma: Suomelle hopeaa ja pronssia muodostelmaluistelun MM-kisoista – "Tätä ei tule unohtamaan ikinä" 13.4.2019. Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Häikäisevältä Djokovicilta täydellinen tennisklinikka – finaaliin murskavoitoilla jyrännyt Nadal jäi totaalisesti jalkoihin 27.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Naomi Osaka voitti dramaattisen Australian avointen finaalin – japanilainen on uusi maailman ykkönen 26.1.2019. Yle. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Sen, Debayan: Stats: Naomi Osaka first Asian World no.1 after marathon final vs Petra Kvitova 26.1.2019. ESPN. Viitattu 31.1.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Rafael Nadalia ei pysäytä mikään Ranskan avoimissa – käsittämätön 12:s mestaruus Dominic Thiemin taistelusta huolimatta 9.6.2019. Yle. Viitattu 9.6.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Ashleigh Bartyn uskomaton tarina – lopetti tenniksen 18-vuotiaana ja siirtyi krikettiin, nyt 23-vuotiaana hän on Grand Slam -voittaja 8.6.2019. Yle. Viitattu 9.6.2019.
- ↑ Vainikka, Jussi: Roger Federer vei tilastot, mutta Novak Djokovic koko potin: tennislegenda ärähti Wimbledonin finaaliyleisölle – "Ihmisten täytyy herätä" 15.7.2019. Yle. Viitattu 15.7.2019.
- ↑ Karttunen, Anu: Simona Halep jyräsi Serena Williamsin Wimbledonin finaalissa – ottelu kesti alle tunnin 13.7.2019. Yle. Viitattu 15.7.2019.
- ↑ Rafael Nadal voitti hurjan trillerin – Federerin Grand Slam -ennätys enää yhden mestaruuden päässä 9.9.2019. Yle. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ 19-vuotias kanadalainen jymy-yllätykseen – Williams kaatui US Openin finaalissa 8.9.2019. Yle. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ Hirvonen, Hinni: Tennisuransa jo kertaalleen päättäneen Ashleigh Bartyn loistokaudelle upea päätös – voitti WTA-lopputurnauksen ja kuittasi kaikkien aikojen palkintosumman 3.11.2019. Yle. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ Lund, Sakari: Uusi sukupolvi nousee miesten tenniksessä – Tsitsipas voitti ATP-finaaliturnauksen 17.11.2019. Yle. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ Maailmanlistan ykkösen taistelu ei riittänyt, Ranska juhli naisten tenniksen Fed Cupin mestaruutta 10.11.2019. Yle. Viitattu 20.11.2019.
- ↑ Rafael Nadal ratkaisijana – Espanja valloitti tenniksen Davis Cupin 24.11.2019. Yle. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ Kaisa Salin upea ura päättyi kuudenteen sijaan Havaijilla 13.10.2019. Yle. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ a b U.S swimmer Caeleb Dressel wins record eighth medal at world championships Los Angeles Times. 28.7.2019. Viitattu 24.12.2019.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 309. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 306. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Parauinnin MM-kisat alkavat Lontoossa 8.9.2019. Suomen Uimaliitto. Viitattu 28.12.2019.
- ↑ Zaccardi, Nick: Simone Biles breaks gymnastics worlds medals record, gets 5 golds this week 13.10.2019. NBC. Viitattu 24.12.2019.
- ↑ a b Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 319. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 41, s. 318–319. Urheilumuseo, 2020. ISBN 978-952-6644-16-5
- ↑ Takamäki, Noora: Joukkuevoimistelun MM-hopea ja -pronssi Suomeen – lajipäällikkö palkintojenjaon alla: "Kummatkin joukkueet tekivät älyttömän hyvät suoritukset täällä" 19.5.2019. Yle. Viitattu 19.5.2019.
- ↑ Ingebrigtsen ei kyennyt rikkomaan afrikkalaisrintamaa Yleisurheilu.fi. 30.3.2019. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ Medal Table – IAAF World Athletics Championships, Doha 2019 World Athletics. Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Manner, Petra & Hyyppä, Emma: Historiallisen tuplamestaruuden voittanut Sifan Hassan tulistui epäilijöilleen: "Jos dopingtestaajat haluavat testata minua joka päivä, sehän sopii" 6.10.2019. Yle. Viitattu 6.1.2020.
- ↑ Results Handbook – Glasgow2019athletics.com (pdf) European Athletics. Viitattu 6.1.2020. (englanniksi)
- ↑ History is made as hosts Poland are crowned champions in Bydgoszcz 11.8.2019. European Athletics. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Can wins an unprecedented fourth successive senior women’s title 8.12.2019. European Athletics. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Fsiha defeats the favourites to win senior men’s gold for Sweden 8.12.2019. European Athletics. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Ingebrigtsen and Battocletti repeat on the hills in Lisbon 8.12.2019. European Athletics. Viitattu 11.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Lehtisaari, Matti: Dopingkäry vei maastojuoksun ruotsalaisen Euroopan mestarin neljän vuoden kilpailukieltoon Yle Urheilu. 13.5.2020. Viitattu 28.12.2022.
- ↑ 26th SPAR European Cross Country Championships (tulokset) www.european-athletics.com. Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Hyyppä, Emma: Olympiavoittaja Liu Hong käveli ensimmäisenä naisena 50 kilometriä alle neljän tunnin – maailmanennätys parani yli 5 minuuttia 9.3.2019. Yle. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Hepojärvi, Harri: Monacon Timanttiliigassa nähtiin huima maailmanennätys – Toni Kuusela jäi kauas parhaastaan Iltalehti. 12.7.2019. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Dalilah Muhammad rikkoi 400 metrin aitojen ME:n Pohjalainen. 29.7.2019. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Kenialaisjuoksija rikkoi puolimaratonin ME:n Kööpenhaminassa 15.9.2019. Yle. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Lund, Sakari: Dalilah Muhammad juoksi upean ME-ajan, Barshim täytti kotiyleisön toiveet – Yle seurasi Dohan 8. kilpailupäivää hetki hetkeltä 4.10.2019. Yle. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ Brigid Kosgei juoksi maratonin maailmanennätyksen Chicagon maratonilla Kestävyysurheilu.fi. 13.10.2019. Arkistoitu 18.12.2019. Viitattu 8.1.2020.
- ↑ World Records World Athletics. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2019 Wikimedia Commonsissa
